Entäpä jos ihmiskeho onkin...

Samansuuntaisia ajatuksia minullakin on...

Lisäksi olen saanut vahvistusta ajatuksilleni Deepak Chopran ajatuksista: Lääketieteen tohtori Deepak Chopra sanoo Erkki Lehtirannan kirjoittamassa artikkelissa Maailmankaikkeus ajattelee kauttamme (Minä Olen 6/2005),että monet reduktionistit koettavat palauttaa mielen ja tietoisuuden toiminnot aivotiloiksi. Chopran mielestä tämä on selkeästi rajoittunut ja virheellinen näkemys, niin tyypillinen materialismin taikauskolle.

Chopra huomauttaa, että tietoisuus paikallistuu aivoihin, mutta itsessään se on ei-paikallinen: Aivan samoin kuin kääntäessäsi radio- ja TV-vastaanottimesi päälle, käynnistät ainoastaan sähkövirran kaukosäätimessäsi. Ennen kuin kytket vastaanottimen virran päälle kaukosäätimellä, TV:ssä ei ole mitään, se on vain kimppu piuhoja ja muuta tekniikkaa.

Samoin jos radiovastaanottimesi on vahingoittunut, eikä siitä kuulu musiikkia, et voi sanoa, että radion täytyy olla musiikin valmistaja - radio ei valmista musiikkia, se ainoastaan aktualisoi musiikin.

TV:tä katsoessasi paikannat informaation laatikkoon. Aivan samoin tietoisuus lokalisoi itsensä aivoihin. Mutta ennen kuin ajatus ajatellaan, se ei ole olemassa aivoissa. Se aktualisoituu aivoissa.

Chopran mukaan mieli on ei-paikallinen ilmiö, sillä ei ole määrättyä paikkaa ajassa tai avaruudessa, se on pikemminkin kentän kvaliteetti. Ajatellessasi ajatuksen sinä itse asiassa aktivoit kosmisen tietokoneen.

Chopra huomauttaa, että kaikki ajatukset ovat joko muistoja, haluja tai mielikuvitteita, mielen luomia kuvitelmia, ja ne pohjautuvat menneisiin kokemuksiin, joita idässä kutsutaan karmaksi. Niimpä karmallinen "tietokoneohjelma" ei ole aivoissa, se on ei-paikallinen. Mutta se aktualisoituu aivoissa. Tästä on Chopran mukaan olemassa paljon hyviä tieteellisiä todisteita.

Chopra viittaa myös omiin kehostairtautumiskokemuksiinsa. Tällainen kokemus on kuulemma hyvin todellinen, kehoon samastuminen on taas hallusinaatio.

Deepak Chopra kirjoittaa parhaillaan teosta, joka käsittelee tietoisuuden eloonjäämistä kuoleman jälkeen.

oikeastaan onkaan "se jolle kaikki pohjimmiltaan tapahtuu", kuka on kokemuksen kokija?

Kenties ihminen on taskulamppu, jonka valo heijastuu seinälle, eli siis meidän materiaalitasolle. Patteri loppuu ennemmin tai myöhemmin, ja vaihdon jälkeen valo on hieman erilainen ja eri paikassa. Mutta sama lamppu edelleen on kyseessä =).