KOKOOMUKSEN EMÄ MUNAUS

Presidentin vaalin suurin munaus oli se, että Kokoomus ehdokkaansa Sauli Niinistön välittämänä viesti, että hän tulisi olemaan arvo- ja mielipidejohtaja tultuaan valituksi. Tähän koukkuun menivät myös vihreiden, keskustan, kristillisten, rkp:n ja muut ehdokkaat. Niinistö tarkoitti osallistuvansa sisäpoliittiseen keskusteluun presidentillisellä arvovallalla tukeakseen ääriliberalistisia näkemyksiään ja erityisesti jos maassa olisi valtioneuvosto, jossa mukana olisivat vasemmiston edustajat. Niinistön arvot eivät ole yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ei vain naisten ja miesten välillä vaan myös ihmisten keskinäisissä suhteissa, solidaarisuus, heikkoimpien ymmärtäminen, globaalin maailman talouden ymmärtäminen muistakin, kuin vain liberalistisista lähtökohdista jne.

Ne ryhmittymät, jotka toiella vaalikierroksella olivat mukana kokoomuksen virittämässä ansassa, osoittivat hyväksyvänsä ääriliberalistisen ajattelun ja sen seuraamukset.

Tarja Halonen on tarkoin välttänyt ottamatta kantaa niihin kysymyksiin, ongelmiin, jotka ovat sisäpolitiikassa valtioneuvoston tehtäviä. Ja niin oikein, koska samalla hän olisi joutunut vaatimaan ehkä muutosta, joiden ajamiseen hänellä ei olisi ollut perustuslaillisia oikeuksia. Vasta ehkä uudenvuoden puheessa hän, Sauli Niinistön ja Kokoomuspuolueen kannanottojen jälkeen astui rajan yli.

Sauli Niinistön ja muiden Tarja Halosta vastustaineiden ehdokkaiden vaatimuksesta, on paikallaan, että Tasavallan Presidentti ottaa nyt esille omista lähtökohdistaan ne virheet, joita yritysmaailman moraalittomuus, itsekkyys, vähempiosaisten hylkääminen, terveydenhoidon ja koulutuksen ongelmat, veropolitiikka jne ovat aiheuttaneet.

Tarja Halonen on todennut ryhtyvänsä rohkeammaksi ja se rohkeus on mahdollista toteuttaa vain siten, että hän osallistuu sisä- ja talouspoliittiseen keskusteluun vaatien oikeudenmukaisuutta. Hän voi siihen osallistu kaksien eduskuntavaalien ajan sekä niiden välissä. Hän voi ylittää perustuslain rajoitukset.