Nyt kun tappiomieliala velloo maalais-Suomessa niin muistuttaisin parista jutusta. Eilenkin ajankohtaisohjelmassa pohojalaane isäntä vinkui väärästä tuloksesta. Hänenkin puheistaan saattoi vetää sellaisen johtopäätöksen, että maalla ja Keskustan kannatusalueilla asuu vain maanviljelijöitä ja jokunen yrittäjä.
Väärin, väärin. Olen perheineni maalle muuttanut muutama vuosi sitten. Emme ole maatalousyrittäjiä emmekä yrittäjiä. Kepuvetoisessa kotikunnassamme on jonkin verran eri alojen teollisuutta, johon liittyy koko ketju suunnittelusta lopputuotteisiin asti. Itse olen ylempi toimihenkilö, mutta en kunnan palveluksessa. Täällä jo asuneilta ei työpaikkaa viety koska paikkoihin ei ollut paikallisia hakijoita. Kunnanisät ottivat riemulla meidät vastaan, kun saivat uusia veronmaksajia ja talokin tänne rakennettiin. Yleensä muuttovirta on toiseen suuntaan. Presidentinvaalien aikana on sitten roihahtanut ja samaa oli jo kunnallisvaalien aikaan ilmassa. Kunnallisvaaleissa pääpuolue kärsi tappion. Suoranaista ahdistelua on tullut esiin koska varmuudella ei voida sanoa että olisimme Keskustan kannattajia. On kerrottu, että nimiämme ei löydy paikallistason jäsenluettelosta; omaani ei ole naisjärjestön papereissa. Olen vedonnut mielipiteenvapauteen, vaalisalaisuuteen ja oikeuteen olla jonkin muun puolueen mahdollinen kannattaja.
On itkun aika. Muistakaa se, että maalla asuu muitakin kuin maatalousyrittäjiä, joita kuuluu ystäväpiiriini. Heidän kanssaan ei ole ollut vääntöä jokaisen omista asioista vaan ymmärrämme ja kunnioitamme toistemme näkemyksiä myös politiikan saralla. Tunnustan, että ilman kotimaista alkutuotantoa olisimme lirissä. Toisaalta maatalousväkikin tarvitsee meitä muita. Tietääkseni lapset käyvät koulua, sairaat saavat hoitoa, kaupassakin viljelijöitä näkyy kuin myös kirjastossa eli omavaraisia ei meistä kukaan ole.
Maaseudun naiset ratkaisivat vaalituloksen, sanotaan. Eivät ratkaisseetkaan vaan kotiin jääneet keskustakannattajat. Ystäväni (maatalousyrittäjä, ei Kepun jäsen mutta kannattaja) totesi, että turha on narista vaalin lopputuloksesta jos ei itse ole edes käynyt uurnilla. Tiedän ketä hän äänesti mutta sitää en kerro muille.
Väärin, väärin. Olen perheineni maalle muuttanut muutama vuosi sitten. Emme ole maatalousyrittäjiä emmekä yrittäjiä. Kepuvetoisessa kotikunnassamme on jonkin verran eri alojen teollisuutta, johon liittyy koko ketju suunnittelusta lopputuotteisiin asti. Itse olen ylempi toimihenkilö, mutta en kunnan palveluksessa. Täällä jo asuneilta ei työpaikkaa viety koska paikkoihin ei ollut paikallisia hakijoita. Kunnanisät ottivat riemulla meidät vastaan, kun saivat uusia veronmaksajia ja talokin tänne rakennettiin. Yleensä muuttovirta on toiseen suuntaan. Presidentinvaalien aikana on sitten roihahtanut ja samaa oli jo kunnallisvaalien aikaan ilmassa. Kunnallisvaaleissa pääpuolue kärsi tappion. Suoranaista ahdistelua on tullut esiin koska varmuudella ei voida sanoa että olisimme Keskustan kannattajia. On kerrottu, että nimiämme ei löydy paikallistason jäsenluettelosta; omaani ei ole naisjärjestön papereissa. Olen vedonnut mielipiteenvapauteen, vaalisalaisuuteen ja oikeuteen olla jonkin muun puolueen mahdollinen kannattaja.
On itkun aika. Muistakaa se, että maalla asuu muitakin kuin maatalousyrittäjiä, joita kuuluu ystäväpiiriini. Heidän kanssaan ei ole ollut vääntöä jokaisen omista asioista vaan ymmärrämme ja kunnioitamme toistemme näkemyksiä myös politiikan saralla. Tunnustan, että ilman kotimaista alkutuotantoa olisimme lirissä. Toisaalta maatalousväkikin tarvitsee meitä muita. Tietääkseni lapset käyvät koulua, sairaat saavat hoitoa, kaupassakin viljelijöitä näkyy kuin myös kirjastossa eli omavaraisia ei meistä kukaan ole.
Maaseudun naiset ratkaisivat vaalituloksen, sanotaan. Eivät ratkaisseetkaan vaan kotiin jääneet keskustakannattajat. Ystäväni (maatalousyrittäjä, ei Kepun jäsen mutta kannattaja) totesi, että turha on narista vaalin lopputuloksesta jos ei itse ole edes käynyt uurnilla. Tiedän ketä hän äänesti mutta sitää en kerro muille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kohtaan.
Ei jaksa lukee nuita demareitten huijjaus yrityksiä enää.
yksi ja sama asia?
Onkohan toveri Elon solidaarisuutta mm. nämä ns. työväen nimissä ja idologian sillään pitämät kansojen murhat, noin 94 miljoona ihmistä eripuolilla maailmaa. Natsi Saksan teot olivat hirvittäviä ja ne on tuomittavia, jopa Elon ja aatetoveriensa mielestä, mutta ihmetyttää miksi ei heidän "omiensa"tekoja voi tuomita. En hyväksy missään tapauksessa Hitlerin tekoja, sen haluan vain selvitykseksi sanoa etten tule väärin ymmärretyksi.
Demari? En. Huijari? En sitäkään mutta käytinpä mielipiteeni. Tässä se nähdään: ei saa esittää muusta poikkeavaa. Sama meininki siis meillä että täällä. Keskustan yhtenäisyys rakoilee jo: yhdessä tekemisen aikaa viime viikolla hehkuttanut edustaja Neittaanmäki on aloittanut syyllisyysjahdin ja vaatii terhakkana poikana päitä pölkylle. Oma jää katkomatta totta kai.
En minäkään jaksa lukea kirjoitustaidottomien vouhkaajien juttuja enää. Sanassa huijausyritys ei ole kahta j-kirjainta ja sana kirjoiteaan yhteen. Meidän kunnassamme on onneksi hyvä koululaitos eikä kaikkia kyläkouluja ole vielä saatu lopetettua. Lapsemme oppivat oikeinkirjoitusta ja kanssaihmisen kunnoitusta vaikka kotona nämä asiat yksisilmäisyyksissään ehkä unohdetaan. ;)
Olet oikeasa mutta kirjoitit väärälle forumille. Täältä työskentelee yrittäjiä, yliopistotason etätyöntekijöitä [yks asuu tosa lähistöllä], mun kollegoja. Ikämme asuneet ja samaa ympyrää kulkeneet unohdamme helposti että muunlaistakin elämää on olemasa. Sama elämän ja ihmisten kirjo niin kun muuallakin. Kaikilla oikeus tehdä valintoja elää tavallansa. Kaupunkilaisilla sama systeemi. Oma on tutuin ja ainut vaihtoehto. Sohit ampiaisenpesää ja saat sonnat niskaan. Me kaikki tuemme toistemme elämän edellytyksiä kukin tavallaan. Maallakaan ei pakko ole kuulua Keskustaan onpa oikeus olla Demarikin tai veljen tapaan Kristillisdemokraatti. Se ei kuulu mulle tai muille millainen minä olen tai sinä olet. Olen Keskustan jäsen ja osallistuin talkoisiin. Koska oli *pakko*. Ei tarkoita sitä että Matti sai ääneni vaan Niinistö. Minäkin tavallaan olen poikkeava. Toivon sun viihtyvän maalla ja olevan oma itsesi. Avarakatseisia on olemassa maalaispaikkakunnillakin.