Liikasen luottamukselliset tiedot

A-Studio TV1 pe 20.1.2006 (Löytyyköhän tätä lähetystä enää mistään netistä?)

MOSKOVAAN VUODETTIIN LUOTTAMUKSELLISIA TIETOJA VIELÄ VUODEN 1988 PRESIDENTINVAALIEN ALLA

Uusimpien arkistolöytöjen mukaan suomalaispoliitikot pelasivat Moskovan-kortilla ahkerasti vielä vuoden 1988 presidentinvaalien alla.

Yleisradion A-studion perjantaina esittelemien neuvostoasiakirjojen mukaan SDP:n puoluesihteeri Erkki Liikanen kertoi keväällä 1986 NKP:n edustajille etukäteen, että presidentti Mauno Koivisto aikoo suitsia presindettiehdokkuutta valmistelevan ulkoministeri Paavo Väyrysen toimintaa. Muistion mukaan Liikanen valitteli NKP:n edustajille, että Väyrynen on livennyt ulkoministerin roolistaan, joka on olla presidentin uskollinen apulainen ulkopolitiikassa. Tiedot käyvät ilmi A-studion haltuunsa saamista muistioista, jotka on laadittu NKP:n keskuskomitean käyttöön. Liikanen ei halunnut ohjelmassa kommentoida asiaa vedoten nykyiseen asemaansa Suomen Pankin pääjohtajana.

Toimittaja Marko Lönnqvist

Keskustelumuistio:
Eduskunnan ulkoaisainvaliokunta ja NKP:n keskuskomitean kansainvälisen osaston ensimmäinen varajohtaja Vadim Zagladin 28-29.5.1986

3. Suomen parlamentaarinen valtuuskunta (28. toukokuuta 1986)

Valtuuskuntaan kuului jäseniä kaikista olennaisista parlamenttipuolueista, äärioikeistolaista lukuun ottamatta.

Valtuuskunnan johtajana toiminut Suomen sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri E. Liikanen (tekee erinomaisen vaikutelman, avomielinen, erityisesti kahdenkeskisissä keskusteluissa, suhtautuu meihin hyvin, taipuvainen antamaan luottamuksellisia tietoja)

korosti heti aluksi, että vaikka valtuuskunnassa on edustettuina eri poliittisia ryhmittymiä, niin kansainvälisissä kysymyksissä sillä on yhteinen kanta. Keskeiset kiinnostavat seikat olivat:

- Suomen valtiojohto, presidentti M. Koivisto mukaan lukien, pitävät nyt ja tulevaisuudessa johdonmukaisesti kiinni Paasikiven–Kekkosen-linjasta, jonka keskeinen osa on kehittää kaikinpuolisia ystävyyssuhteita Neuvostoliiton kanssa. Erilliskeskustelussa E. Liikasen kanssa esitin kysymyksen, kuinka tulee ymmärtää joidenkin suomalaisten valtiollisten toimijoiden lausunnot, joiden mukaan puolueettomuus muka tarkoittaa puolueettomuutta myös rauhankysymyksissä ja Suomi tulee pitämään yhtä lailla etäisyyttä niin itään kuin länteen. E. Liikanen vastasi, että tällaisia näkemyksiä on, vieläpä eräillä sosialidemokraattisen puolueen oikeistosiiven edustajillakin, mutta presidentti, pääministeri ja sosialidemokraattisen puolueen muu ydinjoukko sekä suurin osa tervejärkisistä keskustalaisista ja jopa kokoomuslaisista ovat asiasta eri mieltä. Kun Liikanen puhui myöhemmin kahden valiokunnan istunnossa, hän toisti asian positiivisessa muodossa ilmoittaessaan, että rauhankysymyksissä neuvostosuhteissa ei voi olla minkäänlaista puolueettomuutta;

- valtuuskunnan johtaja ja muut jäsenet, muiden muassa keskustan edustaja (puolueessaan hyvin näkyvästi toimiva) I. Kanerva, korostivat NKP:n XXVII:n puoluekokouksen asiakirjojen olevan tavattoman kiinnostavia ja ilmoittivat, että kaikki valiokunnan kansanedustajat pitävät niitä yksimielisesti eräänlaisena meidän aikamme ”asetuksena rauhasta”. Tässä yhteydessä todettiin, että NKP:n linja rauhankysymyksissä vastaa täysin Suomen kansan etuja, eivätkä kansanedustajat jaa sitä käsitystä ”suomettumisesta”, joka on yleinen lännessä. Liikanen sanoi, että Suomen kannalta ”suomettuminen” tarkoittaa todellisen kansallisen itsenäisyyden turvaamista.

- keskustelukumppanit olivat täysin samaa mieltä kanssamme USA:n politiikasta ja painottivat erityisesti, että se ei ole ainoastaan suunnattu Neuvostoliittoa ja kansojen vapaustaistelua vastaan, vaan että tämä politiikka on myös ”Euroopan-vastaista” ja sen tarkoituksena on sitoa Länsi-Eurooppa mahdollisimman tiukasti USA:han sekä mahdollisuuksien mukaan epävakauttaa Itä-Eurooppaa. Kansanedustajien mukaan on valitettavaa, että tätä puolta USA:n politiikasta ei Euroopassa aina tiedosteta kylliksi;

- mitä tulee nyt käynnissä oleviin erilaisiin aseriisuntaneuvotteluihin, niin keskustelukumppanit korostivat, että heidän mielestään olisi ehdottoman tärkeää saada edistystä aikaan edes yhdellä osa-alueella, jolloin neuvotteluista muillakin osa-alueilla tulisi ”uskottavampia”. Erkki Liikanen tähdensi, että Suomi ja sen hallitus ovat valmiita auttamaan mahdollisuuksiensa mukaan mm. Tukholman konferenssissa;

- kaikki Suomen puolueet tukevat täysin Neuvostoliiton ehdotuksia, jotka tähtäävät ydinkokeiden lakkauttamiseen;

- Suomi aikoo ryhtyä ajamaan aktiivisemmin ydinaseetonta vyöhykettä Pohjois-Eurooppaan. Nyt sille on paremmat edellytykset, kun otetaan huomioon I. Carlssonin (johon Sdp:llä on jo pitkään ollut tiiviit yhteydet) kanta, Tanskan sosiaalidemokraattisen puolueen myönteinen evoluutio ja Norjan äskettäiset tapahtumat, kun työväenpuolue nousi valtaan;

- erikseen nostettiin esiin tarve ”tehdä jotain” läntisten joukkoviestimien toiminnan neutralisoimiseksi. Niiden toiminta on Liikasen mukaan yhä vaarallisempaa niin poliittisesti kuin moraalisestikin. Liikasta ja muita kansanedustajia kiinnosti se, eikö Neuvostoliittokin voisi aktivoida omien joukkoviestimiensä, ennen kaikkea television, toimintaa Euroopassa. Keskustelukumppani kehitti ajatusta niin, että teknisesti tämä olisi ilmeisestikin toteutettavissa ja poliittisesti todella tärkeää, etenkin kun amerikkalaiset toimivat niin ketään arastelematta.

4. Suomen sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri E. Liikanen (29. toukokuuta 1986)

Keskustelu oli järjestetty E. Liikasen pyynnöstä ja hän oli sen aikana erityisen avomielinen. Keskustelukumppanin esiin tuomista asioista keskeiset olivat:

- Sdp:n johto toivoisi (keskustelukumppani viittasi tässä pääministeri K. Sorsaan), että NKP:n valtuuskunta, jonka on voimassaolevan vierailusuunnitelman mukaan määrä käydä Suomessa kuluvan vuoden elokuun loppupuolella, saisi johtajakseen mahdollisimman korkean NKP:n johtohenkilön. Liikanen mainitsi tässä yhteydessä suoraan toveri Je. K. Ligatšovin. Liikasen mukaan tällaisen valtuuskunnan saapuminen olisi hyvin tärkeää niin puolueiden- kuin valtioidenvälisen suhteiden jatkokehityksen kannalta. On itsestään selvää, että valtuuskunta saisi korkeimman tason vastaanoton;

- Suomen valtiojohto toivoo yhä, että toveri M. S. Gorbatšovin vierailu Suomeen toteutuisi. Mikäli hän ei ehdi saapua tänä vuonna muiden kiireiden vuoksi – minkä Sdp täysin ymmärtää –, niin olisi tärkeää järjestää toveri N. I. Ryžkovin vierailu Helsinkiin. Liikanen selvitti tätä ajatustaan siten, että tällainen vierailu olisi tärkeä niin presidentin kuin hallituksenkin kannalta osoituksena Neuvostoliiton tasavertaisesta suhtautumisesta Suomeen. Hän jatkoi, että Suomen presidentti on käynyt Neuvostoliitossa jo useita kertoja, mutta viime aikoina ei yksikään neuvostojohtaja ole käynyt Suomessa. Tämä antaa vihamielisille tahoille mahdollisuuden väittää, ettei Neuvostoliitto arvosta kylliksi Suomen-suhteita, ja jopa että Moskovassa kiinnitetään nykyään entistä vähemmän huomiota pieneen pohjoiseen naapurimaahan;

- Sdp:n tilanteen E. Liikanen arvioi normaaliksi, mutta lisäsi, että puolueessa puhutaan yhä enemmän sosiaalipolitiikasta. Hän sanoi, että ne myönnytykset, joita puolue tekee pääomalle, heijastuvat kielteisesti puolueen arvo- ja vaikutusvaltaan maassa. Tämän vuoksi on päätetty jyrkentää Sdp:n suhtautumista Suomen porvaristoon. Koska hallituksen on ymmärrettävistä syistä vaikea ryhtyä tällaiseen, niin puolue tulee ajoittain terävöittämään myös hallituksen toimien arvostelua;

- lähestyvistä presidentinvaaleista E. Liikanen sanoi, että M. Koivisto ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä, mutta kaikesta päätellen aikoo pyrkiä jatkokaudelle. Tämän vuoksi Koivisto aikoo ryhtyä toimenpiteisiin presidenttiehdokkuutta valmistelevan ulkoministeri Väyrysen toiminnan ”suitsimiseksi”, kuten tiedetään. Ministerin tulee olla ulkopolitiikassa presidentin uskollinen apulainen, mutta todellisuudessa hän on livennyt tästä roolista monissa tapauksissa, mikä hänelle tullaan kaikella vakavuudella osoittamaan;

- mitä tulee Sosialistiseen internationaaliin, niin neuvotteluiden jälkeen on päätetty, että sen puheenjohtajaksi valitaan Perun kongressissa W. Brandt ja pääsihteerinä pysyy Suomen sosialidemokraattisen puolueen edustaja;

- E. Liikanen paheksui Suomen kommunistisessa puolueessa käynnissä olevia hajoamisprosesseja. Hän sanoi, että Sdp ei aio sekaantua Suomen kommunistien sisäisiin asioihin, vaan se suhtautuu samalla tavoin heidän eri suuntauksiinsa. Kommunistien hajaannus synnyttää erityisen suuria vaikeuksia tulevien eduskuntavaalien ja niiden jälkeisen presidentinvaalin suhteen.