SDP/SAK:n ja Erkon lehdistön ylivalta on urbaanilegenda

avauksella on keskustan palstalla?

80% valta 20% kannatuksellako urbaanilegenda ? Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää.

On tietysti totta, että joukkotiedotusvälineillä on suuri merkitys ihmisten poliittisten mielipiteiden muodostumisessa. Aemmin tuo neljäs valtiomahti oli lehdistö, jota myöhemmin yleisradiotoiminta (radio ja tv) alkoivat täydentää. Nykyisin TV:llä on hyvin suurin merkitys, mutta kyllä lehtiäkin vielä luetaan. Helsingin Sanomat on epäilemättä suurivaikutuksinen media.

Yleisradiotoiminta on poliittisesti valvottua, mutta on aivan selvää, että 60-luvun lopulta alkaen 80-luvun alkuun vasemmsitolainen, jopa radikaalivasemmistolainen suuntaus oli hyvin vallitseva. Muistetaanhan Repo-radio ja puheet Raatikaisen tuutista. Muistetaan myös Harri Holkerin mielenosoituksellinen poistuminen kesken lähetyksen suositusta ohjelmasta, mikä herätti aikanaan paljon keskustelua. Yleisradiosta muodostui vasemmistopropangan lähetin paljolti presidentti Kekkosen suosiollisen siunauksen takia. Kekkonen todennäköisesti halusi uusien virtausten leviävän ihmisten mieliin ja herättävän sitä kautta keskustelua. Yleisradiotoiminta oli vastapainoa myös kaikenlaiselle tekopyhälle hymistelylle. Ilmeisesti osin juuri näiden tabuja rikkovien ominaisuuksiensa vuoksi eräs uskonnollinen ryhmä vieroksuu Suomessa edelleen tv:tä saatanallisena sontaluukkuna.

Näistä vanhoista "hyvistä" ajoista, yleisradiotoiminta on tasaantunut. Näkemyksellisyys on jäänyt vähemmälle ja uutisointi on saanut enemmän sijaa. Näkemyksellisyyttä on yritetty aika ajoin lisätä likasankojournalismin keinoin, mitä ei kyllä erityisenä näkemyksellisyyden osoituksena voi pitää. Herkistän enää korvani tarkkaavaisemmaksi vain silloin, kun kuulen Eero Ojanperän äänen jonkun asiadokumentin yhteydessä. Näkemyksellisyys alkoi kuolla pois yhdessä Erno Paasilinnan ja Eero Silvastin kanssa. Se on aika valitettavaa. Muutoksesta kertoo paljon se, että pörssiuutisia ja kurssitietoja on alettu kertoa tv-uutisissa. Talouselämä on noussut aivan toiselle tasolle informaation osana kuin ennen.

Nopearytminen sketsitäytteinen ohjelmatarjonta on tullut filosofisen pohdiskelun ja syvällisen keskustelun sijaan. Aatteellisuus on ikään kuin poispyyhkiytynyt sen myötä yhteiskunnasta.

Yritin kuvata edellä sieltä täältä yleisradiotoiminnan sisällöllisiä muutoksia. Perussanoma on se, että näkemyksellisyys ja aattellisuus ovat vähentyneet ohjelmista. Niitä ikään kuin varotaan, koska silloin voidaan syyttää puolueellisuudesta. YLE on tämän takia varsin neutraali media nykyisin.

Toisen suuren median eli Hesarin (Erkon media) osalta voi todeta ensinnäkin, että Erkkojen suku aina liitetty poliittisesti liberalismiin, edistyksellisyyteen ja vapaamielisyyteen. Eljas Erkko oli Kansallisen edistyspuolueen aktiivi jäsen ja hän oli myös ulkoministerinä 30-luvulla.

Esityksellisyyden ja vapaamielisyyden suosiminen on ollut Hesarinkin kantava voima. Se on ollut YLEN tapaan vastavoima konservatismille ja puritaanisuudelle. Hesarista ovat kuitenkin puuttuneet vasemmistohenkiset painotukset. Vasemmistomediana Hesaria ei jostain väitteistä huolimatta voi missään tapauksessa pitää.

On luultavaa, että Hesarin oletettu demarimyönteisyys on perua Kekkosen ajoilta. Hesari oli varsin avoimesti Kekkos-kielteinen lehti ja pysyi melkeinpä viimeisenä linnakkeena, joka uskalsi arvostella Kekkosta. Pilapiirtäjä Kari nälvi Kekkosta jatkuvasti lehdessä. 1970-luvulla alkanut Koivisto-buumi oli varmaan paljon Hesarin ansiota. Hänet koettiin vastavoimaksi K-linjalle ja sitä Hesari lehtenä tuki.

SAK:hon Hesaria ei yhdistä mikään. Lehti on suhtautunut ammattiyhdistystoimintaa neutraalisti. Näkyvästi lehti ei ole mitään poliittista suuntausta vastaan sen paremmin kuin puolestakaan. Mutta Kekkosta vastaan lehti epäilemättä pitkään jurnutti. Maalaisliitossa Hesari on varmaan koettu myös kaupunkilaismediana ja liian vapaamielisten aatteiden ja arvojen levittäjänä. Hesarin toimituspolitiikka on kuitenkin ollut varsin uutispainotteinen. Tutkivassa journalismissakaan asioita ei ole esitetty kovin näkemyksellisessä valossa, vaan enemmän syvemmältä kaivettuna faktatietona.

Tämä on suunniilleen oma näkemyksenä, joku toinen voi olla toista mieltä.