Raivokohtaukset

...kun superkasvattaja antaa hurskastelevia ennakointiohjeita. Ihan hyviä neuvoja toki..terveille. Pätee helppona kautena autistisiinkin. Kirjoittaja taisi kuitenkin kysyä neuvoja,kuinka toimia useille autistisille lapsille väistämättä sattuvien raivareitten kanssa.
Oma tytär on vaikeasti autistinen muttei kehitysvammainen ja nokkelana tyttönä hän huomasi jo alle kouluikäisenä että raivareilla "uhkaamalla" saattoi saada tahtonsa läpi. Tuli tietysti monesti raivareita joille ei ollut mitään selitystä. Eihän tuo raivareilla kiristäminen tietenkään käynyt joten oli vain kestettävä se raivari kun se tuli. Kun tytär oli pienikokoisempi, raivarin tullessa oli selvä resepti: lasta pidettiin tiukasti kiinni sylissä. Lapsen jalat aikuisen jalkojen välissä(ei pääse potkimalla reuhtomaan itseään irti), toisella kädellä aikuinen pitää lasta tiukasti kiinni ympäriltä ja toisella kädellä lapsen päätä kiinni aikuisen rintaa vasten,jotta lapsi ei pääse hakkaamaan päällään aikuista kasvoihin. Tämä ote on tukeva ja tietenkin täysin kivuton lapselle niinkuin täytyykin olla. Tärkeintä on säilyttää oma rauhallisuus koko ajan ja puhua lapselle rauhallisesti ja selittää että pois pääsee sylistä sitten kun lapsi on rauhoittunut. Ja raivareihin on puututtava; paitsi että autistinen lapsi saattaa käyttää sitä kiristyskeinona, lapsi saattaa vahingoittaa itseään vakavastikin raivarin aikana. Meillä tytöllä oli tapana hakata päätään lattiaan ja purra itseään joten tietenkin raivariin piti puuttua heti.

Mutta lapsi kasvaa nopeasti. Koska olen pienikokoinen nainen, minun voimani eivät kovin kauan riittäneet em. holdingiin raivarin tullessa. Saimme erinomaisen neuvon sairaalasta, jolla on tyttären kuntoutusvastuu. Lapsen voi raivarin tullessa kääriä täkkiin tai mattoon. Kuulostaa hurjalta mutta ikävä kyllä jos lapsi uhkaa toisten tai omaa terveyttä, keinot on löydyttävä. Tämän neuvon kanssa pärjäsin yksin olleessani hyvin aina viime kesään asti. Mutta nyt tytär on 12 ja murrosiässä. Hän on minua pidempi ja taatusti vahvempi ja raivarin tullessa(hän saa niitä edelleen mutta onneksi harvemmin) adrenaliini antaa tietysti hänelle "hullun"voimat. Meni painiksi viimeksi kun autistinen tytär alkoi jahtaamaan veitsi kädessä isosiskoaan. Joten nyt mietin jo tosi surullisena sitä, kuinka tästä eteenpäin selvitään. Joka tapauksessa tuo peittoon tai mattoon kääriminen oli käyttökelpoinen neuvo vuosia. Voimia kaikille autististen lasten vanhemmille...

Hannah kirjoitti:

...kun superkasvattaja antaa hurskastelevia ennakointiohjeita. Ihan hyviä neuvoja toki..terveille. Pätee helppona kautena autistisiinkin. Kirjoittaja taisi kuitenkin kysyä neuvoja,kuinka toimia useille autistisille lapsille väistämättä sattuvien raivareitten kanssa.
Oma tytär on vaikeasti autistinen muttei kehitysvammainen ja nokkelana tyttönä hän huomasi jo alle kouluikäisenä että raivareilla "uhkaamalla" saattoi saada tahtonsa läpi. Tuli tietysti monesti raivareita joille ei ollut mitään selitystä. Eihän tuo raivareilla kiristäminen tietenkään käynyt joten oli vain kestettävä se raivari kun se tuli. Kun tytär oli pienikokoisempi, raivarin tullessa oli selvä resepti: lasta pidettiin tiukasti kiinni sylissä. Lapsen jalat aikuisen jalkojen välissä(ei pääse potkimalla reuhtomaan itseään irti), toisella kädellä aikuinen pitää lasta tiukasti kiinni ympäriltä ja toisella kädellä lapsen päätä kiinni aikuisen rintaa vasten,jotta lapsi ei pääse hakkaamaan päällään aikuista kasvoihin. Tämä ote on tukeva ja tietenkin täysin kivuton lapselle niinkuin täytyykin olla. Tärkeintä on säilyttää oma rauhallisuus koko ajan ja puhua lapselle rauhallisesti ja selittää että pois pääsee sylistä sitten kun lapsi on rauhoittunut. Ja raivareihin on puututtava; paitsi että autistinen lapsi saattaa käyttää sitä kiristyskeinona, lapsi saattaa vahingoittaa itseään vakavastikin raivarin aikana. Meillä tytöllä oli tapana hakata päätään lattiaan ja purra itseään joten tietenkin raivariin piti puuttua heti.

Mutta lapsi kasvaa nopeasti. Koska olen pienikokoinen nainen, minun voimani eivät kovin kauan riittäneet em. holdingiin raivarin tullessa. Saimme erinomaisen neuvon sairaalasta, jolla on tyttären kuntoutusvastuu. Lapsen voi raivarin tullessa kääriä täkkiin tai mattoon. Kuulostaa hurjalta mutta ikävä kyllä jos lapsi uhkaa toisten tai omaa terveyttä, keinot on löydyttävä. Tämän neuvon kanssa pärjäsin yksin olleessani hyvin aina viime kesään asti. Mutta nyt tytär on 12 ja murrosiässä. Hän on minua pidempi ja taatusti vahvempi ja raivarin tullessa(hän saa niitä edelleen mutta onneksi harvemmin) adrenaliini antaa tietysti hänelle "hullun"voimat. Meni painiksi viimeksi kun autistinen tytär alkoi jahtaamaan veitsi kädessä isosiskoaan. Joten nyt mietin jo tosi surullisena sitä, kuinka tästä eteenpäin selvitään. Joka tapauksessa tuo peittoon tai mattoon kääriminen oli käyttökelpoinen neuvo vuosia. Voimia kaikille autististen lasten vanhemmille...

Lue lisää

Superkasvattajan neuvot syyllistävät meitä kaikkia. Niitä ei ole todellakaan helppo noudattaa nykyisessä tehokkuutta puhkuvassa yhteiskunnassa. Mutta on vielä kiireettömiäkin ympäristöjä, joissa vanhemmillakin on aikaa toimia superkasvattajina.

Aika on kaiken avain. Kiire sulkee ja aika avaa lukon. Holding rikkoo oven - se on äärimmäinen keino. Olisiko sittenkin parempi kutsua seppä. Mutta kumpaa tarvitaan kelloseppää, vai lukkoseppää? Vaiko molempia?

Hannah kirjoitti:

...kun superkasvattaja antaa hurskastelevia ennakointiohjeita. Ihan hyviä neuvoja toki..terveille. Pätee helppona kautena autistisiinkin. Kirjoittaja taisi kuitenkin kysyä neuvoja,kuinka toimia useille autistisille lapsille väistämättä sattuvien raivareitten kanssa.
Oma tytär on vaikeasti autistinen muttei kehitysvammainen ja nokkelana tyttönä hän huomasi jo alle kouluikäisenä että raivareilla "uhkaamalla" saattoi saada tahtonsa läpi. Tuli tietysti monesti raivareita joille ei ollut mitään selitystä. Eihän tuo raivareilla kiristäminen tietenkään käynyt joten oli vain kestettävä se raivari kun se tuli. Kun tytär oli pienikokoisempi, raivarin tullessa oli selvä resepti: lasta pidettiin tiukasti kiinni sylissä. Lapsen jalat aikuisen jalkojen välissä(ei pääse potkimalla reuhtomaan itseään irti), toisella kädellä aikuinen pitää lasta tiukasti kiinni ympäriltä ja toisella kädellä lapsen päätä kiinni aikuisen rintaa vasten,jotta lapsi ei pääse hakkaamaan päällään aikuista kasvoihin. Tämä ote on tukeva ja tietenkin täysin kivuton lapselle niinkuin täytyykin olla. Tärkeintä on säilyttää oma rauhallisuus koko ajan ja puhua lapselle rauhallisesti ja selittää että pois pääsee sylistä sitten kun lapsi on rauhoittunut. Ja raivareihin on puututtava; paitsi että autistinen lapsi saattaa käyttää sitä kiristyskeinona, lapsi saattaa vahingoittaa itseään vakavastikin raivarin aikana. Meillä tytöllä oli tapana hakata päätään lattiaan ja purra itseään joten tietenkin raivariin piti puuttua heti.

Mutta lapsi kasvaa nopeasti. Koska olen pienikokoinen nainen, minun voimani eivät kovin kauan riittäneet em. holdingiin raivarin tullessa. Saimme erinomaisen neuvon sairaalasta, jolla on tyttären kuntoutusvastuu. Lapsen voi raivarin tullessa kääriä täkkiin tai mattoon. Kuulostaa hurjalta mutta ikävä kyllä jos lapsi uhkaa toisten tai omaa terveyttä, keinot on löydyttävä. Tämän neuvon kanssa pärjäsin yksin olleessani hyvin aina viime kesään asti. Mutta nyt tytär on 12 ja murrosiässä. Hän on minua pidempi ja taatusti vahvempi ja raivarin tullessa(hän saa niitä edelleen mutta onneksi harvemmin) adrenaliini antaa tietysti hänelle "hullun"voimat. Meni painiksi viimeksi kun autistinen tytär alkoi jahtaamaan veitsi kädessä isosiskoaan. Joten nyt mietin jo tosi surullisena sitä, kuinka tästä eteenpäin selvitään. Joka tapauksessa tuo peittoon tai mattoon kääriminen oli käyttökelpoinen neuvo vuosia. Voimia kaikille autististen lasten vanhemmille...

Lue lisää

tuon kasvamisen koen itsekin ongelmallisena. Käärimistä peittoon tai mattoon olen kokeillut. Raivareita tulee myös ulkoillessa, mikä tuo omat hankaluutensa lapsen hillitsemiseen. Eniten harmittaa, kun ei tiedä aina syytä, mistä raivari johtuu, koska puhe on heikkoa ja kuvatkaan ei auta.

Lapsen tullessa murrosikään tilanne saattaa pahentua. Psykoterapia on kuulemani mukaan tuonut joillekin autisteille apua käyttäytymisongelmiin ja etenkin niiden prosessointiin.

Ennakoinnistakin puhuttiin, mutta se ei todellakaan aina päde...raivari saattaa tulla, vaikka kuinka yrittäisi ennakoida tilanteita. Vaikeetahan tää välillä on...yritetään jaksaa =)
ps.
onko sinun tyttösi miten itsepäinen vaatimuksissaan?

juuri... kirjoitti:

tuon kasvamisen koen itsekin ongelmallisena. Käärimistä peittoon tai mattoon olen kokeillut. Raivareita tulee myös ulkoillessa, mikä tuo omat hankaluutensa lapsen hillitsemiseen. Eniten harmittaa, kun ei tiedä aina syytä, mistä raivari johtuu, koska puhe on heikkoa ja kuvatkaan ei auta.

Lapsen tullessa murrosikään tilanne saattaa pahentua. Psykoterapia on kuulemani mukaan tuonut joillekin autisteille apua käyttäytymisongelmiin ja etenkin niiden prosessointiin.

Ennakoinnistakin puhuttiin, mutta se ei todellakaan aina päde...raivari saattaa tulla, vaikka kuinka yrittäisi ennakoida tilanteita. Vaikeetahan tää välillä on...yritetään jaksaa =)
ps.
onko sinun tyttösi miten itsepäinen vaatimuksissaan?

Lue lisää

Kun autistin aistiherkkyyksiä aletaan hoitaa psykoanalyysillä

Mistä olet kuullut, että psykoterapia voi auttaa autistin raivareihin? Voidaanko autistin aistiherkkyyksiä hoitaa psykoanalyysillä? Näin ehkä tapahtuu televisiosarjoissa, mutta onko siitä hyötyä?

Kokeneet tutkijat, Gillberg "Nörtti, nero vai normaali" kirjassa ja Ikonen "Autismi" kirjassa ovat aivan toista mieltä. He pitävät psykoterapiaa jopa tuhoisana hoitomuotona autisteille, joiden ajattelu on hyvin konkreettista. Psykoanalyyttistä kysymyksenasettelua autistin on vaikea ymmärtää. Kommunikaation puute ja väärin ymmärrys kasvaa entisestään.

Ehkä olet kuullut psykoterapiaa käytettävän tarkkaavaisuushäiriöisten ylivilkkaiden lasten hoitoon. ADHD usein sotketaan autismiin. Se on psyykkinen tila, jossa psykoterapialla saattaa olla apua. Pitääkin tehdä ero neurologisen tilan ja psyykkisen tilan välillä - jotta löydetään sopivat keinot.

tilaan? kirjoitti:

Kun autistin aistiherkkyyksiä aletaan hoitaa psykoanalyysillä

Mistä olet kuullut, että psykoterapia voi auttaa autistin raivareihin? Voidaanko autistin aistiherkkyyksiä hoitaa psykoanalyysillä? Näin ehkä tapahtuu televisiosarjoissa, mutta onko siitä hyötyä?

Kokeneet tutkijat, Gillberg "Nörtti, nero vai normaali" kirjassa ja Ikonen "Autismi" kirjassa ovat aivan toista mieltä. He pitävät psykoterapiaa jopa tuhoisana hoitomuotona autisteille, joiden ajattelu on hyvin konkreettista. Psykoanalyyttistä kysymyksenasettelua autistin on vaikea ymmärtää. Kommunikaation puute ja väärin ymmärrys kasvaa entisestään.

Ehkä olet kuullut psykoterapiaa käytettävän tarkkaavaisuushäiriöisten ylivilkkaiden lasten hoitoon. ADHD usein sotketaan autismiin. Se on psyykkinen tila, jossa psykoterapialla saattaa olla apua. Pitääkin tehdä ero neurologisen tilan ja psyykkisen tilan välillä - jotta löydetään sopivat keinot.

Lue lisää

eikös täällä jo korjattu tämä virhe. ADHD on neurologinen tila. Piste.

juuri... kirjoitti:

tuon kasvamisen koen itsekin ongelmallisena. Käärimistä peittoon tai mattoon olen kokeillut. Raivareita tulee myös ulkoillessa, mikä tuo omat hankaluutensa lapsen hillitsemiseen. Eniten harmittaa, kun ei tiedä aina syytä, mistä raivari johtuu, koska puhe on heikkoa ja kuvatkaan ei auta.

Lapsen tullessa murrosikään tilanne saattaa pahentua. Psykoterapia on kuulemani mukaan tuonut joillekin autisteille apua käyttäytymisongelmiin ja etenkin niiden prosessointiin.

Ennakoinnistakin puhuttiin, mutta se ei todellakaan aina päde...raivari saattaa tulla, vaikka kuinka yrittäisi ennakoida tilanteita. Vaikeetahan tää välillä on...yritetään jaksaa =)
ps.
onko sinun tyttösi miten itsepäinen vaatimuksissaan?

Lue lisää

Minä taas en ole koskaan kuullut,että psykoterapiasta olisi ollut käytännössä mitään apua autistien käytösongelmissa. Tytär on käynyt vuosia musiikkiterapiassa (omaa absoluuttisen sävelkorvan terapeutin mukaan) ja hän rakastaa sitä. En ole asiantuntija musiikkiterapian suhteen enkä näin ollen voi sanoa, mitä se on vaikuttanut käytökseen kun terapia on ollut tyttärellä "aina" (alkoi pari kuukautta diagnoosin jälkeen).

Vasta parina viime vuotena tyttären kanssa on pystytty keskustelemaan jälkeenpäin raivareista,joihin ei päällisin puolin ollut mitään syytä. Tytär muistaa täyspultit monenkin vuoden takaa ja syyn niihin (joskus syy vain oli että kiukutti) mutta ei kykene edelleenkään useimmiten estämään raivarin tuloa odottamattomassa tilanteessa vaikka kykeneekin ilmaisemaan jo varsin mainiosti omat tarpeensa ja tunnetilansa kateutta myöten. Väkivaltaisuus alkoi kohdistua muutama vuosi arvaamatta täysin vieraisiin lapsiin ja siitä syystä aloitettiin Risperdal-lääkitys mikä onkin sopinut hänelle hyvin. Lääke ei väsytä tai vaikuta millään lailla tytön persoonaan mutta on vienyt terän räjähtävältä väkivaltaisuudelta. Se mitä kysyit siitä, kuinka itsepäinen tytär on vaatimuksissaan, on kai siitä kiinni kuinka tärkeä asia on tyttären mielestä kyseessä. Hän ei ole kovin vaativa onneksi, ja karkkihylly-syndrooma meni ohi jo pienenä kun totutimme kaikki lapset siihen, ettei karkkia tipu kuin joskus viikonloppuna. Mutta syyllistyn kyllä lahjontaan varsin usein; tytär kuitenkin osaa ainakin jonkin verran skarpata käytöstään eli estämään raivareitaan kun tilanteen selostaa tarkasti etukäteen tai kyseessä on tuttu ympäristö mutta autisti kun on, miksi hän niin tekisi kun empatiakyky ja lojaalisuus ovat tuntemattomia käsitteitä. Joten motiivina täytyy olla konkreettinen palkkio. Niinpä kun lupaan jäätelön kauppareissun päätteeksi (tyttären täytyy koota apuna tavaroita) jos hän käyttäytyy kuten "muutkin trendikkäät nuoret naiset" ja maksaa kassalla (tietty minun pussistani;))),yleensä reissu onnistuu erinomaisesti. Vaikeudet tulevat bussin odottelussa, kuumassa säässä, siinä vaiheessa kun tytär muistaa että kaupassa oli jotain jota hän olisi tahtonut muttei saanut koska oli sovittu ettei tällä kertaa saa muuta kuin jäätelön...mikä tahansa aika irrationaalinen syy voi olla raivarin aihe...

Täytyy kertoa vielä, että perusluonteeltaan tyttäreni on suloinen ja rauhallinen, pohdiskeleva ja oudolla tavalla myös verbaalisesti lahjakas; hän keksii uusia määritelmiä ja sanoja asioille. Yleensä nämä määritelmät ovat hulvattoman hauskoja koska tyttärellä on varsin hyvä huumorintaju. Ongelmakäyttäytyminen on vain osa hänen persoonaansa. Hyvinä päivinä eikä kaikkina huonoinakaan kukaan ulkopuolinen ei huomaa mitään ihmeellistä hänessä;päinvastoin. Kahteen "terveeseen"lapseeni verrattuna hän on erittäin kypsä ja hyväkäytöksinen. Hän osaa itse pitää yllä keskustelua aikuisen kanssa, aiheet nyt ovat vain hieman erikoisia joskus...

Tytär on siis nyt murrosiässä (12-vuotias). En ole huomannut muuta muutosta kuin että silloin kun ne raivarit tulevat, tytär ei enää selkeästi osaa sanoa niille syytä. Tai en minä tiedä, voiko niitä enää varsinaisesti yleisesti kutsua raivareiksi:täyspulttien lisäksi ja osittain niitä korvaamaan on tullut pitkäkestoista karjuntaa siitä kuinka hän vihaa vanhempia eikä mene enää kouluun, ovet paukkuu tosi rankasti,tavaroita särkyy, riitelyä sisarusten kanssa jne. Muuten ihan samanlaista kuin vuotta vanhemmalla isosiskolla mutta asteen verran rajumpaa. Sama hormonimyrsky joka koettelee muitakin murkkuikäisiä, koettelee autisteja yhtäläisesti.

Kielellinen kehitys on hidastunut; terveet samanikäiset kun kehittyvät tässä iässä nopeammin. Tuo lahjonta-juttu johon yllä viittasin, kulkee kauniimmalla nimellä eli palkkio-järjestelmä. Se on käytössä myös koulussa (tytär on autistien luokalla) ja tarkoittaa sitä, että sekä aamupäivällä että iltapäivällä on mahdollisuus ansaita porkkana (=2 porkkanaa/päivä) ja perjantaina, jos on kasassa vähintään 5 porkkanaa, iltapäivähoidossa on palkkiotunti jolloin palkkion ansainneet tekevät jotain erityisen kivaa, käsittääkseni jokaisen kanssa erikseen tehdään jotain. "Rangaistus" on siis palkkiotta jääminen jos koko viikko on mennyt vähän poskelleen. Hyvään käytökseen kuuluu mm. se, että tunnilla ei kiroilla tai puhuta alatyyliin, raivoamiset luonnollisesti pannassa, annetaan opiskelurauha luokkatovereille yms. ihan tavallista. Ylimääräisiäkin porkkanoita voi ansaita esim. erityisestä huomaavaisuudesta luokkatovereita kohtaan. Mielestäni järjestelmä on nokkela ja se käsittääkseni ulotetaan tarvittaessa kaikkialle, missä ongelmakäyttäytymistä esiintyy; koulutasolla joko kollektiivisesti tai yksilöllisesti.

Tuli aika pitkä kirjoitus mutta toivottavasti tässä oli jotain joka rohkaisee samojen ongelmien kanssa painiskelevia. Olen joutunut (enkä varmasti ole ainoa) kammottaviin tilanteisiin julkisilla paikoilla tyttäreni kanssa. Pahin oli kai pari vuotta sitten uimahallissa; tyttären uimalaseista katkesi se pään ympäri menevä hihna. Arvata kai saattaa miten kävi:aivan jumalaton pultti. Vieras lapsi tarjosi omia lasejaan tilalle:ei kelvannut. Sain raahattua ja tönittyä tyttären pesuhuoneeseen jossa hän kirkui ja sylki muiden asiakkaiden päälle ja aikoi hyökätä erään pikkutytön kimppuun. Sain kädestä kiinni ja painoin hänet lattiaa vasten jotta sain pidettyä häntä aloillaan (tietenkään minulla ei ollut mitään peittoa mukana). Tytär kirkui edelleen ja mietiskelin kuinkahan kauan minun täytyy olla tässä ihmisten töllisteltävänä. Kaksi naista alkoi vaatia minua päästämään irti tyttärestä koska"tuo huuto häiritsee muita asiakkaita". Yritin kirkumisen lomaan selittää lyhyesti tilannetta mutta tietenkään sitä ei kuultu. Naiset tulivat esittämään vaatimuksensa pontevammin lähemmäs ja tytär ehti potkaista toista ja sylkeä molempien päälle. Naiset perääntyivät ja ilmoittivat hakevansa vartijan. Silloin hoksasin keinon:tytär nimittäin inhoaa vieraita miehiä. Sanoin tyttärelle: Kuulithan sinä:nyt nuo naiset menevät hakemaan ison karvaisen MIESvartijan ja se pitää sinusta kiinni niin kauan että rauhoitut ja päästään pukemaan. "EIIIIIIII.."Tytär lopetti nikotellen huutonsa ja pakotti itsensä rauhoittumaan hieman. Kotia päästiin lopulta vaikkakin vähän takkuili edelleen.

Huolimatta edellisen kaltaisista tilanteista olen kuitenkin sitkeästi pyrkinyt liikkumaan tyttäreni kanssa siellä missä muutkin ikäisensä käyvät. Ikävä kyllä yhteiskuntaa ei voi vaatia sopeutumaan autistin vaatimuksiin ympäristön suhteen muuta kuin rajoitetusti, joten ainoa mahdollisuus on, että autisti sopeutuu yhteiskuntaan. Eristämällä autisti kotiinsa ja kouluun tämä sopeutuminen ei todellakaan onnistu. Elämä vakiintuneimmillaankin on joskus yllätyksiä täynnä: kyllä autistikin voi tämän oppia mutta se on kyllä tavattoman hidas ja raskas prosessi...

tilaan? kirjoitti:

Kun autistin aistiherkkyyksiä aletaan hoitaa psykoanalyysillä

Mistä olet kuullut, että psykoterapia voi auttaa autistin raivareihin? Voidaanko autistin aistiherkkyyksiä hoitaa psykoanalyysillä? Näin ehkä tapahtuu televisiosarjoissa, mutta onko siitä hyötyä?

Kokeneet tutkijat, Gillberg "Nörtti, nero vai normaali" kirjassa ja Ikonen "Autismi" kirjassa ovat aivan toista mieltä. He pitävät psykoterapiaa jopa tuhoisana hoitomuotona autisteille, joiden ajattelu on hyvin konkreettista. Psykoanalyyttistä kysymyksenasettelua autistin on vaikea ymmärtää. Kommunikaation puute ja väärin ymmärrys kasvaa entisestään.

Ehkä olet kuullut psykoterapiaa käytettävän tarkkaavaisuushäiriöisten ylivilkkaiden lasten hoitoon. ADHD usein sotketaan autismiin. Se on psyykkinen tila, jossa psykoterapialla saattaa olla apua. Pitääkin tehdä ero neurologisen tilan ja psyykkisen tilan välillä - jotta löydetään sopivat keinot.

Lue lisää

autistiselle terapiaa esim. tunteidenhallintaan. Terapiassa käydään läpi tilanteita ja toimintatapoja.Ei pidä heti tyrmätä keinoa nimen perusteella! Joo ja en sotke ad/hd:hen ja joo tuloksia käyttäytymisessä jo näkynyt..positiivisessa mielessä.

Hannah kirjoitti:

Minä taas en ole koskaan kuullut,että psykoterapiasta olisi ollut käytännössä mitään apua autistien käytösongelmissa. Tytär on käynyt vuosia musiikkiterapiassa (omaa absoluuttisen sävelkorvan terapeutin mukaan) ja hän rakastaa sitä. En ole asiantuntija musiikkiterapian suhteen enkä näin ollen voi sanoa, mitä se on vaikuttanut käytökseen kun terapia on ollut tyttärellä "aina" (alkoi pari kuukautta diagnoosin jälkeen).

Vasta parina viime vuotena tyttären kanssa on pystytty keskustelemaan jälkeenpäin raivareista,joihin ei päällisin puolin ollut mitään syytä. Tytär muistaa täyspultit monenkin vuoden takaa ja syyn niihin (joskus syy vain oli että kiukutti) mutta ei kykene edelleenkään useimmiten estämään raivarin tuloa odottamattomassa tilanteessa vaikka kykeneekin ilmaisemaan jo varsin mainiosti omat tarpeensa ja tunnetilansa kateutta myöten. Väkivaltaisuus alkoi kohdistua muutama vuosi arvaamatta täysin vieraisiin lapsiin ja siitä syystä aloitettiin Risperdal-lääkitys mikä onkin sopinut hänelle hyvin. Lääke ei väsytä tai vaikuta millään lailla tytön persoonaan mutta on vienyt terän räjähtävältä väkivaltaisuudelta. Se mitä kysyit siitä, kuinka itsepäinen tytär on vaatimuksissaan, on kai siitä kiinni kuinka tärkeä asia on tyttären mielestä kyseessä. Hän ei ole kovin vaativa onneksi, ja karkkihylly-syndrooma meni ohi jo pienenä kun totutimme kaikki lapset siihen, ettei karkkia tipu kuin joskus viikonloppuna. Mutta syyllistyn kyllä lahjontaan varsin usein; tytär kuitenkin osaa ainakin jonkin verran skarpata käytöstään eli estämään raivareitaan kun tilanteen selostaa tarkasti etukäteen tai kyseessä on tuttu ympäristö mutta autisti kun on, miksi hän niin tekisi kun empatiakyky ja lojaalisuus ovat tuntemattomia käsitteitä. Joten motiivina täytyy olla konkreettinen palkkio. Niinpä kun lupaan jäätelön kauppareissun päätteeksi (tyttären täytyy koota apuna tavaroita) jos hän käyttäytyy kuten "muutkin trendikkäät nuoret naiset" ja maksaa kassalla (tietty minun pussistani;))),yleensä reissu onnistuu erinomaisesti. Vaikeudet tulevat bussin odottelussa, kuumassa säässä, siinä vaiheessa kun tytär muistaa että kaupassa oli jotain jota hän olisi tahtonut muttei saanut koska oli sovittu ettei tällä kertaa saa muuta kuin jäätelön...mikä tahansa aika irrationaalinen syy voi olla raivarin aihe...

Täytyy kertoa vielä, että perusluonteeltaan tyttäreni on suloinen ja rauhallinen, pohdiskeleva ja oudolla tavalla myös verbaalisesti lahjakas; hän keksii uusia määritelmiä ja sanoja asioille. Yleensä nämä määritelmät ovat hulvattoman hauskoja koska tyttärellä on varsin hyvä huumorintaju. Ongelmakäyttäytyminen on vain osa hänen persoonaansa. Hyvinä päivinä eikä kaikkina huonoinakaan kukaan ulkopuolinen ei huomaa mitään ihmeellistä hänessä;päinvastoin. Kahteen "terveeseen"lapseeni verrattuna hän on erittäin kypsä ja hyväkäytöksinen. Hän osaa itse pitää yllä keskustelua aikuisen kanssa, aiheet nyt ovat vain hieman erikoisia joskus...

Tytär on siis nyt murrosiässä (12-vuotias). En ole huomannut muuta muutosta kuin että silloin kun ne raivarit tulevat, tytär ei enää selkeästi osaa sanoa niille syytä. Tai en minä tiedä, voiko niitä enää varsinaisesti yleisesti kutsua raivareiksi:täyspulttien lisäksi ja osittain niitä korvaamaan on tullut pitkäkestoista karjuntaa siitä kuinka hän vihaa vanhempia eikä mene enää kouluun, ovet paukkuu tosi rankasti,tavaroita särkyy, riitelyä sisarusten kanssa jne. Muuten ihan samanlaista kuin vuotta vanhemmalla isosiskolla mutta asteen verran rajumpaa. Sama hormonimyrsky joka koettelee muitakin murkkuikäisiä, koettelee autisteja yhtäläisesti.

Kielellinen kehitys on hidastunut; terveet samanikäiset kun kehittyvät tässä iässä nopeammin. Tuo lahjonta-juttu johon yllä viittasin, kulkee kauniimmalla nimellä eli palkkio-järjestelmä. Se on käytössä myös koulussa (tytär on autistien luokalla) ja tarkoittaa sitä, että sekä aamupäivällä että iltapäivällä on mahdollisuus ansaita porkkana (=2 porkkanaa/päivä) ja perjantaina, jos on kasassa vähintään 5 porkkanaa, iltapäivähoidossa on palkkiotunti jolloin palkkion ansainneet tekevät jotain erityisen kivaa, käsittääkseni jokaisen kanssa erikseen tehdään jotain. "Rangaistus" on siis palkkiotta jääminen jos koko viikko on mennyt vähän poskelleen. Hyvään käytökseen kuuluu mm. se, että tunnilla ei kiroilla tai puhuta alatyyliin, raivoamiset luonnollisesti pannassa, annetaan opiskelurauha luokkatovereille yms. ihan tavallista. Ylimääräisiäkin porkkanoita voi ansaita esim. erityisestä huomaavaisuudesta luokkatovereita kohtaan. Mielestäni järjestelmä on nokkela ja se käsittääkseni ulotetaan tarvittaessa kaikkialle, missä ongelmakäyttäytymistä esiintyy; koulutasolla joko kollektiivisesti tai yksilöllisesti.

Tuli aika pitkä kirjoitus mutta toivottavasti tässä oli jotain joka rohkaisee samojen ongelmien kanssa painiskelevia. Olen joutunut (enkä varmasti ole ainoa) kammottaviin tilanteisiin julkisilla paikoilla tyttäreni kanssa. Pahin oli kai pari vuotta sitten uimahallissa; tyttären uimalaseista katkesi se pään ympäri menevä hihna. Arvata kai saattaa miten kävi:aivan jumalaton pultti. Vieras lapsi tarjosi omia lasejaan tilalle:ei kelvannut. Sain raahattua ja tönittyä tyttären pesuhuoneeseen jossa hän kirkui ja sylki muiden asiakkaiden päälle ja aikoi hyökätä erään pikkutytön kimppuun. Sain kädestä kiinni ja painoin hänet lattiaa vasten jotta sain pidettyä häntä aloillaan (tietenkään minulla ei ollut mitään peittoa mukana). Tytär kirkui edelleen ja mietiskelin kuinkahan kauan minun täytyy olla tässä ihmisten töllisteltävänä. Kaksi naista alkoi vaatia minua päästämään irti tyttärestä koska"tuo huuto häiritsee muita asiakkaita". Yritin kirkumisen lomaan selittää lyhyesti tilannetta mutta tietenkään sitä ei kuultu. Naiset tulivat esittämään vaatimuksensa pontevammin lähemmäs ja tytär ehti potkaista toista ja sylkeä molempien päälle. Naiset perääntyivät ja ilmoittivat hakevansa vartijan. Silloin hoksasin keinon:tytär nimittäin inhoaa vieraita miehiä. Sanoin tyttärelle: Kuulithan sinä:nyt nuo naiset menevät hakemaan ison karvaisen MIESvartijan ja se pitää sinusta kiinni niin kauan että rauhoitut ja päästään pukemaan. "EIIIIIIII.."Tytär lopetti nikotellen huutonsa ja pakotti itsensä rauhoittumaan hieman. Kotia päästiin lopulta vaikkakin vähän takkuili edelleen.

Huolimatta edellisen kaltaisista tilanteista olen kuitenkin sitkeästi pyrkinyt liikkumaan tyttäreni kanssa siellä missä muutkin ikäisensä käyvät. Ikävä kyllä yhteiskuntaa ei voi vaatia sopeutumaan autistin vaatimuksiin ympäristön suhteen muuta kuin rajoitetusti, joten ainoa mahdollisuus on, että autisti sopeutuu yhteiskuntaan. Eristämällä autisti kotiinsa ja kouluun tämä sopeutuminen ei todellakaan onnistu. Elämä vakiintuneimmillaankin on joskus yllätyksiä täynnä: kyllä autistikin voi tämän oppia mutta se on kyllä tavattoman hidas ja raskas prosessi...

Lue lisää

Huomaa, että sinä olet hyvä äiti =) Ymmärrät lastasi ja olet valmis kokeilemaan keinoja. Jaksamisia sinulle=)
ps. sain paljon jutustasi

Hannah kirjoitti:

Minä taas en ole koskaan kuullut,että psykoterapiasta olisi ollut käytännössä mitään apua autistien käytösongelmissa. Tytär on käynyt vuosia musiikkiterapiassa (omaa absoluuttisen sävelkorvan terapeutin mukaan) ja hän rakastaa sitä. En ole asiantuntija musiikkiterapian suhteen enkä näin ollen voi sanoa, mitä se on vaikuttanut käytökseen kun terapia on ollut tyttärellä "aina" (alkoi pari kuukautta diagnoosin jälkeen).

Vasta parina viime vuotena tyttären kanssa on pystytty keskustelemaan jälkeenpäin raivareista,joihin ei päällisin puolin ollut mitään syytä. Tytär muistaa täyspultit monenkin vuoden takaa ja syyn niihin (joskus syy vain oli että kiukutti) mutta ei kykene edelleenkään useimmiten estämään raivarin tuloa odottamattomassa tilanteessa vaikka kykeneekin ilmaisemaan jo varsin mainiosti omat tarpeensa ja tunnetilansa kateutta myöten. Väkivaltaisuus alkoi kohdistua muutama vuosi arvaamatta täysin vieraisiin lapsiin ja siitä syystä aloitettiin Risperdal-lääkitys mikä onkin sopinut hänelle hyvin. Lääke ei väsytä tai vaikuta millään lailla tytön persoonaan mutta on vienyt terän räjähtävältä väkivaltaisuudelta. Se mitä kysyit siitä, kuinka itsepäinen tytär on vaatimuksissaan, on kai siitä kiinni kuinka tärkeä asia on tyttären mielestä kyseessä. Hän ei ole kovin vaativa onneksi, ja karkkihylly-syndrooma meni ohi jo pienenä kun totutimme kaikki lapset siihen, ettei karkkia tipu kuin joskus viikonloppuna. Mutta syyllistyn kyllä lahjontaan varsin usein; tytär kuitenkin osaa ainakin jonkin verran skarpata käytöstään eli estämään raivareitaan kun tilanteen selostaa tarkasti etukäteen tai kyseessä on tuttu ympäristö mutta autisti kun on, miksi hän niin tekisi kun empatiakyky ja lojaalisuus ovat tuntemattomia käsitteitä. Joten motiivina täytyy olla konkreettinen palkkio. Niinpä kun lupaan jäätelön kauppareissun päätteeksi (tyttären täytyy koota apuna tavaroita) jos hän käyttäytyy kuten "muutkin trendikkäät nuoret naiset" ja maksaa kassalla (tietty minun pussistani;))),yleensä reissu onnistuu erinomaisesti. Vaikeudet tulevat bussin odottelussa, kuumassa säässä, siinä vaiheessa kun tytär muistaa että kaupassa oli jotain jota hän olisi tahtonut muttei saanut koska oli sovittu ettei tällä kertaa saa muuta kuin jäätelön...mikä tahansa aika irrationaalinen syy voi olla raivarin aihe...

Täytyy kertoa vielä, että perusluonteeltaan tyttäreni on suloinen ja rauhallinen, pohdiskeleva ja oudolla tavalla myös verbaalisesti lahjakas; hän keksii uusia määritelmiä ja sanoja asioille. Yleensä nämä määritelmät ovat hulvattoman hauskoja koska tyttärellä on varsin hyvä huumorintaju. Ongelmakäyttäytyminen on vain osa hänen persoonaansa. Hyvinä päivinä eikä kaikkina huonoinakaan kukaan ulkopuolinen ei huomaa mitään ihmeellistä hänessä;päinvastoin. Kahteen "terveeseen"lapseeni verrattuna hän on erittäin kypsä ja hyväkäytöksinen. Hän osaa itse pitää yllä keskustelua aikuisen kanssa, aiheet nyt ovat vain hieman erikoisia joskus...

Tytär on siis nyt murrosiässä (12-vuotias). En ole huomannut muuta muutosta kuin että silloin kun ne raivarit tulevat, tytär ei enää selkeästi osaa sanoa niille syytä. Tai en minä tiedä, voiko niitä enää varsinaisesti yleisesti kutsua raivareiksi:täyspulttien lisäksi ja osittain niitä korvaamaan on tullut pitkäkestoista karjuntaa siitä kuinka hän vihaa vanhempia eikä mene enää kouluun, ovet paukkuu tosi rankasti,tavaroita särkyy, riitelyä sisarusten kanssa jne. Muuten ihan samanlaista kuin vuotta vanhemmalla isosiskolla mutta asteen verran rajumpaa. Sama hormonimyrsky joka koettelee muitakin murkkuikäisiä, koettelee autisteja yhtäläisesti.

Kielellinen kehitys on hidastunut; terveet samanikäiset kun kehittyvät tässä iässä nopeammin. Tuo lahjonta-juttu johon yllä viittasin, kulkee kauniimmalla nimellä eli palkkio-järjestelmä. Se on käytössä myös koulussa (tytär on autistien luokalla) ja tarkoittaa sitä, että sekä aamupäivällä että iltapäivällä on mahdollisuus ansaita porkkana (=2 porkkanaa/päivä) ja perjantaina, jos on kasassa vähintään 5 porkkanaa, iltapäivähoidossa on palkkiotunti jolloin palkkion ansainneet tekevät jotain erityisen kivaa, käsittääkseni jokaisen kanssa erikseen tehdään jotain. "Rangaistus" on siis palkkiotta jääminen jos koko viikko on mennyt vähän poskelleen. Hyvään käytökseen kuuluu mm. se, että tunnilla ei kiroilla tai puhuta alatyyliin, raivoamiset luonnollisesti pannassa, annetaan opiskelurauha luokkatovereille yms. ihan tavallista. Ylimääräisiäkin porkkanoita voi ansaita esim. erityisestä huomaavaisuudesta luokkatovereita kohtaan. Mielestäni järjestelmä on nokkela ja se käsittääkseni ulotetaan tarvittaessa kaikkialle, missä ongelmakäyttäytymistä esiintyy; koulutasolla joko kollektiivisesti tai yksilöllisesti.

Tuli aika pitkä kirjoitus mutta toivottavasti tässä oli jotain joka rohkaisee samojen ongelmien kanssa painiskelevia. Olen joutunut (enkä varmasti ole ainoa) kammottaviin tilanteisiin julkisilla paikoilla tyttäreni kanssa. Pahin oli kai pari vuotta sitten uimahallissa; tyttären uimalaseista katkesi se pään ympäri menevä hihna. Arvata kai saattaa miten kävi:aivan jumalaton pultti. Vieras lapsi tarjosi omia lasejaan tilalle:ei kelvannut. Sain raahattua ja tönittyä tyttären pesuhuoneeseen jossa hän kirkui ja sylki muiden asiakkaiden päälle ja aikoi hyökätä erään pikkutytön kimppuun. Sain kädestä kiinni ja painoin hänet lattiaa vasten jotta sain pidettyä häntä aloillaan (tietenkään minulla ei ollut mitään peittoa mukana). Tytär kirkui edelleen ja mietiskelin kuinkahan kauan minun täytyy olla tässä ihmisten töllisteltävänä. Kaksi naista alkoi vaatia minua päästämään irti tyttärestä koska"tuo huuto häiritsee muita asiakkaita". Yritin kirkumisen lomaan selittää lyhyesti tilannetta mutta tietenkään sitä ei kuultu. Naiset tulivat esittämään vaatimuksensa pontevammin lähemmäs ja tytär ehti potkaista toista ja sylkeä molempien päälle. Naiset perääntyivät ja ilmoittivat hakevansa vartijan. Silloin hoksasin keinon:tytär nimittäin inhoaa vieraita miehiä. Sanoin tyttärelle: Kuulithan sinä:nyt nuo naiset menevät hakemaan ison karvaisen MIESvartijan ja se pitää sinusta kiinni niin kauan että rauhoitut ja päästään pukemaan. "EIIIIIIII.."Tytär lopetti nikotellen huutonsa ja pakotti itsensä rauhoittumaan hieman. Kotia päästiin lopulta vaikkakin vähän takkuili edelleen.

Huolimatta edellisen kaltaisista tilanteista olen kuitenkin sitkeästi pyrkinyt liikkumaan tyttäreni kanssa siellä missä muutkin ikäisensä käyvät. Ikävä kyllä yhteiskuntaa ei voi vaatia sopeutumaan autistin vaatimuksiin ympäristön suhteen muuta kuin rajoitetusti, joten ainoa mahdollisuus on, että autisti sopeutuu yhteiskuntaan. Eristämällä autisti kotiinsa ja kouluun tämä sopeutuminen ei todellakaan onnistu. Elämä vakiintuneimmillaankin on joskus yllätyksiä täynnä: kyllä autistikin voi tämän oppia mutta se on kyllä tavattoman hidas ja raskas prosessi...

Lue lisää

Olet oikeassa Hannah, sinä olet se todellinen superäiti ja monet kaltaisesi leijonaäidit. Ei ollut tarkoitus ladella oppikirjasta teorioita. Mutta huomaan kokemuksesi valossa, että tiivistetty teoria käytännössä todellakin toimii.

Hannah kirjoitti:

...kun superkasvattaja antaa hurskastelevia ennakointiohjeita. Ihan hyviä neuvoja toki..terveille. Pätee helppona kautena autistisiinkin. Kirjoittaja taisi kuitenkin kysyä neuvoja,kuinka toimia useille autistisille lapsille väistämättä sattuvien raivareitten kanssa.
Oma tytär on vaikeasti autistinen muttei kehitysvammainen ja nokkelana tyttönä hän huomasi jo alle kouluikäisenä että raivareilla "uhkaamalla" saattoi saada tahtonsa läpi. Tuli tietysti monesti raivareita joille ei ollut mitään selitystä. Eihän tuo raivareilla kiristäminen tietenkään käynyt joten oli vain kestettävä se raivari kun se tuli. Kun tytär oli pienikokoisempi, raivarin tullessa oli selvä resepti: lasta pidettiin tiukasti kiinni sylissä. Lapsen jalat aikuisen jalkojen välissä(ei pääse potkimalla reuhtomaan itseään irti), toisella kädellä aikuinen pitää lasta tiukasti kiinni ympäriltä ja toisella kädellä lapsen päätä kiinni aikuisen rintaa vasten,jotta lapsi ei pääse hakkaamaan päällään aikuista kasvoihin. Tämä ote on tukeva ja tietenkin täysin kivuton lapselle niinkuin täytyykin olla. Tärkeintä on säilyttää oma rauhallisuus koko ajan ja puhua lapselle rauhallisesti ja selittää että pois pääsee sylistä sitten kun lapsi on rauhoittunut. Ja raivareihin on puututtava; paitsi että autistinen lapsi saattaa käyttää sitä kiristyskeinona, lapsi saattaa vahingoittaa itseään vakavastikin raivarin aikana. Meillä tytöllä oli tapana hakata päätään lattiaan ja purra itseään joten tietenkin raivariin piti puuttua heti.

Mutta lapsi kasvaa nopeasti. Koska olen pienikokoinen nainen, minun voimani eivät kovin kauan riittäneet em. holdingiin raivarin tullessa. Saimme erinomaisen neuvon sairaalasta, jolla on tyttären kuntoutusvastuu. Lapsen voi raivarin tullessa kääriä täkkiin tai mattoon. Kuulostaa hurjalta mutta ikävä kyllä jos lapsi uhkaa toisten tai omaa terveyttä, keinot on löydyttävä. Tämän neuvon kanssa pärjäsin yksin olleessani hyvin aina viime kesään asti. Mutta nyt tytär on 12 ja murrosiässä. Hän on minua pidempi ja taatusti vahvempi ja raivarin tullessa(hän saa niitä edelleen mutta onneksi harvemmin) adrenaliini antaa tietysti hänelle "hullun"voimat. Meni painiksi viimeksi kun autistinen tytär alkoi jahtaamaan veitsi kädessä isosiskoaan. Joten nyt mietin jo tosi surullisena sitä, kuinka tästä eteenpäin selvitään. Joka tapauksessa tuo peittoon tai mattoon kääriminen oli käyttökelpoinen neuvo vuosia. Voimia kaikille autististen lasten vanhemmille...

Lue lisää

Huojentavaa lukea, että muillakin vähän samankaltaisia ongelmia tai pohdintoja. Vanhemmat, joilla ei autistista lasta väkivaltaisine kohtauksineen eivät kuuna päivänä voi ymmärtää miten hurjan pahalta se oman lapsen silmitön raivo tuntuu. Kun niitä kohtauksia tulee n.60 kg murkkupojalle, on vain keskityttävä oman lapsen pitelemiseen,näytti se muitten mielestä vaikka miten kummalliselta. Viimeistään tässä vaiheessa on elämästä oppinut sen kuvia kumartelemattoman realismin.
Hyvää kevättä ja voimia!
Todellakin, voimia kaikille

tilaan? kirjoitti:

Kun autistin aistiherkkyyksiä aletaan hoitaa psykoanalyysillä

Mistä olet kuullut, että psykoterapia voi auttaa autistin raivareihin? Voidaanko autistin aistiherkkyyksiä hoitaa psykoanalyysillä? Näin ehkä tapahtuu televisiosarjoissa, mutta onko siitä hyötyä?

Kokeneet tutkijat, Gillberg "Nörtti, nero vai normaali" kirjassa ja Ikonen "Autismi" kirjassa ovat aivan toista mieltä. He pitävät psykoterapiaa jopa tuhoisana hoitomuotona autisteille, joiden ajattelu on hyvin konkreettista. Psykoanalyyttistä kysymyksenasettelua autistin on vaikea ymmärtää. Kommunikaation puute ja väärin ymmärrys kasvaa entisestään.

Ehkä olet kuullut psykoterapiaa käytettävän tarkkaavaisuushäiriöisten ylivilkkaiden lasten hoitoon. ADHD usein sotketaan autismiin. Se on psyykkinen tila, jossa psykoterapialla saattaa olla apua. Pitääkin tehdä ero neurologisen tilan ja psyykkisen tilan välillä - jotta löydetään sopivat keinot.

Lue lisää

Kyllä ADHD kuuluu nimenomaan autismin kirjoon.

Kunpa se olisikin "psyykkinen tila" jota voitaisiin psykoterapialla auttaa.

ADHD -pojan äiti kirjoitti:

Kyllä ADHD kuuluu nimenomaan autismin kirjoon.

Kunpa se olisikin "psyykkinen tila" jota voitaisiin psykoterapialla auttaa.

Ei sentään ADHD autismin kirjoon kuulu mutta on neurologinen häiriö.

höh kirjoitti:

Ei sentään ADHD autismin kirjoon kuulu mutta on neurologinen häiriö.

Kannattaa ottaa selvää asioista.

adhd -lapsen kirjoitti:

Kannattaa ottaa selvää asioista.

On kohtullista perustella väitteet - varsimkin tällä palstalla, jolla pyrimme puhumaan asiaa.

vanhempana olemisesta kirjoitti:

Huojentavaa lukea, että muillakin vähän samankaltaisia ongelmia tai pohdintoja. Vanhemmat, joilla ei autistista lasta väkivaltaisine kohtauksineen eivät kuuna päivänä voi ymmärtää miten hurjan pahalta se oman lapsen silmitön raivo tuntuu. Kun niitä kohtauksia tulee n.60 kg murkkupojalle, on vain keskityttävä oman lapsen pitelemiseen,näytti se muitten mielestä vaikka miten kummalliselta. Viimeistään tässä vaiheessa on elämästä oppinut sen kuvia kumartelemattoman realismin.
Hyvää kevättä ja voimia!
Todellakin, voimia kaikille

Lue lisää

Niin asiat voidaan hoitaa monella tavalla - aloitetaan lievemmistä, jotta riittää arsenaalia, jos joskus tarvitaa. Toivottavasti emme tarvitse.

Voimia kaikille!

antaa asian riidellä kirjoitti:

On kohtullista perustella väitteet - varsimkin tällä palstalla, jolla pyrimme puhumaan asiaa.

asiaa jota olen aina pitänyt itsestäänselvänä.

http://www.autismisaatio.fi/?s1=6&s2=

Autismisäätiö lienee ainakin tarpeeksi asiantuteva lähde.

Monelle jolla on ADHD, on myös paljon AS -oireita. No, joka tapauksessa ADD kuin myös se vilkkaampi muoto ADHD kuuluvat autismin kirjoon.

Googlettamalla autismin kirjo löytyy paljon tietoa asiasta.

pitäisi perustella kirjoitti:

asiaa jota olen aina pitänyt itsestäänselvänä.

http://www.autismisaatio.fi/?s1=6&s2=

Autismisäätiö lienee ainakin tarpeeksi asiantuteva lähde.

Monelle jolla on ADHD, on myös paljon AS -oireita. No, joka tapauksessa ADD kuin myös se vilkkaampi muoto ADHD kuuluvat autismin kirjoon.

Googlettamalla autismin kirjo löytyy paljon tietoa asiasta.

Lue lisää

ADD kuin myös se vilkkaampi muoto ADHD eivät sinänsä kuulu autismin kirjoon. Näitä oireita löytyy autisteilta siinä kuin esimerkiksi sydäntautiakin - mutta eivät kuulu autismin kirjoon.

Kyllä sinun pitää nyt löytää oikea lähde väitteellesi. Autismisäätiön sivulla ei väitteellesi löydy tukea. ADD (alivilkkaus) oireyhtymä on yleisempää autisteilla kuin ADHD (ylivilkkaus), mutta ne eivät sinänsä kuulu autismiin. Tarkkaavaisuushäiriö voi olla ihmisellä ilman autismia tai aspergeria.

tukea kirjoitti:

ADD kuin myös se vilkkaampi muoto ADHD eivät sinänsä kuulu autismin kirjoon. Näitä oireita löytyy autisteilta siinä kuin esimerkiksi sydäntautiakin - mutta eivät kuulu autismin kirjoon.

Kyllä sinun pitää nyt löytää oikea lähde väitteellesi. Autismisäätiön sivulla ei väitteellesi löydy tukea. ADD (alivilkkaus) oireyhtymä on yleisempää autisteilla kuin ADHD (ylivilkkaus), mutta ne eivät sinänsä kuulu autismiin. Tarkkaavaisuushäiriö voi olla ihmisellä ilman autismia tai aspergeria.

Lue lisää

Autismia ja autismin kaltaisia piirteitä kutsutaan yleisnimityksellä autismin kirjo. Siihen kuuluvat mm. autismi, HFA (High Functioning Autism), Aspergerin oireyhtymä (AS), Tourettes, ADD (Attention Deficit Disorder) sekä kehitysvammaisuuteen tai muihin samankaltaisiin sairauksiin liittyvät autistiset häiriöt.

Tämä lainaus oli siis sieltä autismisäätiön sivulta, johon olin sen linkin laittanut.

tuossa tekstissä sanotaan. kirjoitti:

Autismia ja autismin kaltaisia piirteitä kutsutaan yleisnimityksellä autismin kirjo. Siihen kuuluvat mm. autismi, HFA (High Functioning Autism), Aspergerin oireyhtymä (AS), Tourettes, ADD (Attention Deficit Disorder) sekä kehitysvammaisuuteen tai muihin samankaltaisiin sairauksiin liittyvät autistiset häiriöt.

Tämä lainaus oli siis sieltä autismisäätiön sivulta, johon olin sen linkin laittanut.

Lue lisää

Autismi on tuossa tekstissäkin eri asia kuin autismin kirjo, johon kuuluu noita muita liitännäisoireita - ADHD e tekstissä mainita, mutta tietenkin auistilla voi olla myös ADHD. Mutta se sulkee pois ADD:n joka on päinvastainen kirjo kuin ADHD.

autisti. kirjoitti:

Autismi on tuossa tekstissäkin eri asia kuin autismin kirjo, johon kuuluu noita muita liitännäisoireita - ADHD e tekstissä mainita, mutta tietenkin auistilla voi olla myös ADHD. Mutta se sulkee pois ADD:n joka on päinvastainen kirjo kuin ADHD.

Lue lisää

Minä kirjoitinkin nimenomaan autismin kirjosta.
Voit lukea aikaisemmat viestini jos haluat.

Käy vielä siellä linkissä jonka laitoin. Kohdassa ADD on linkki myös. Siellä lukee: ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen.

No, en tosiaan jaksa asiaa enempää puida. Impulsiivinen ja hyperaktiivinen on se ADHD ja inattentiivinen on sisäänpäinvetäytynyt eli ADD.

Mutta se siitä. En enempää tätä kommentoi.

Autismin kirjo kirjoitti:

Minä kirjoitinkin nimenomaan autismin kirjosta.
Voit lukea aikaisemmat viestini jos haluat.

Käy vielä siellä linkissä jonka laitoin. Kohdassa ADD on linkki myös. Siellä lukee: ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen.

No, en tosiaan jaksa asiaa enempää puida. Impulsiivinen ja hyperaktiivinen on se ADHD ja inattentiivinen on sisäänpäinvetäytynyt eli ADD.

Mutta se siitä. En enempää tätä kommentoi.

Lue lisää

...

tukea kirjoitti:

ADD kuin myös se vilkkaampi muoto ADHD eivät sinänsä kuulu autismin kirjoon. Näitä oireita löytyy autisteilta siinä kuin esimerkiksi sydäntautiakin - mutta eivät kuulu autismin kirjoon.

Kyllä sinun pitää nyt löytää oikea lähde väitteellesi. Autismisäätiön sivulla ei väitteellesi löydy tukea. ADD (alivilkkaus) oireyhtymä on yleisempää autisteilla kuin ADHD (ylivilkkaus), mutta ne eivät sinänsä kuulu autismiin. Tarkkaavaisuushäiriö voi olla ihmisellä ilman autismia tai aspergeria.

Lue lisää

ADHD/Autismi kuuluvat mielenterveýshäiriöihin tautiluokituksessa.

DG:t kirjoitti:

ADHD/Autismi kuuluvat mielenterveýshäiriöihin tautiluokituksessa.

kun perushoitaja lähtee lukemaan kansainvälistä tautiluokitusta. Suljepas ne kannet ja anna jonkun asiaan perehtyneen lukea sitä kirjaa.

ICD-10:n määritelmässä autismi kuuluu ryhmään Psyykkisen kehityksen häiriöt F80-F89, ruotsiksi: Störningar i psykologisk utveckling (luokitus on vuodelta 1995).
F84 on Laaja-alaiset kehityshäiriöt, ja siellä on eri autismin muodot ja myös Aspergerin oireyhtymä.
Kyse ei ole mielenterveyden häiriöstä.

ADHD kuuluu pääryhmään Tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt F90-F98. Siellä F90 eli Hyperkineettiset häiriöt.
Tässäkään ei kyse ole mielenterveyden häiriöstä.

aune kirjoitti:

kun perushoitaja lähtee lukemaan kansainvälistä tautiluokitusta. Suljepas ne kannet ja anna jonkun asiaan perehtyneen lukea sitä kirjaa.

ICD-10:n määritelmässä autismi kuuluu ryhmään Psyykkisen kehityksen häiriöt F80-F89, ruotsiksi: Störningar i psykologisk utveckling (luokitus on vuodelta 1995).
F84 on Laaja-alaiset kehityshäiriöt, ja siellä on eri autismin muodot ja myös Aspergerin oireyhtymä.
Kyse ei ole mielenterveyden häiriöstä.

ADHD kuuluu pääryhmään Tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt F90-F98. Siellä F90 eli Hyperkineettiset häiriöt.
Tässäkään ei kyse ole mielenterveyden häiriöstä.

Lue lisää

http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id2421.shtml

Pörssipelurit voittaa kirjoitti:

http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/puheenvuorot/id2421.shtml

napakka vastaus :D

autisteja kirjoitti:

...

..on Ahonen& Aro toimittama oppimisvaikeudet-teos. Siinä nuo tässäkin mainitut termit määritellään oikein ja selkeästi. huolimatta siitä, että vanhempi on oman lapsensa asiantuntija, ei hänellä välttämättä ole mitään todellista tiedetietoa asiasta. Tässäkin keskustelussa menevät vellit ja puurot pahasti sekaisin. Viestin aloitus oli kuitenkin KÄYTÄNNÖN ASIAA, sitä, jota jokainen teistä osaa. Jättäkää pliis hiusten halkominen ja pidättäytykää käytännön asioissa. Aika monella ammattilaisellakin on ihan väärät olettamukset ADD, AS-, ADHD ja Asperger-tyypeistä & niiden määrittelyistä.

Terkuin tämän alan toivottavsti asiantuntija

pitäisi perustella kirjoitti:

asiaa jota olen aina pitänyt itsestäänselvänä.

http://www.autismisaatio.fi/?s1=6&s2=

Autismisäätiö lienee ainakin tarpeeksi asiantuteva lähde.

Monelle jolla on ADHD, on myös paljon AS -oireita. No, joka tapauksessa ADD kuin myös se vilkkaampi muoto ADHD kuuluvat autismin kirjoon.

Googlettamalla autismin kirjo löytyy paljon tietoa asiasta.

Lue lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Autismin_kirjo

Tuolta voi käydä kattomassa ainaki noita koodeja.
Autismi on F84.0
ja siellä on muitenki autisminsukuisia sairauksia, mutta AD/HD:ta siellä ei oo.
ADHDn tautiluokitus on F90.0

Molemmat on neurologisia ongelmia, mutta ne ei istu saman puun oksilla.
Ja meidän perheestä näitä löytyy kaikkia. Yhdeltä molemmat..ADHD ja Asperger

Autismin kirjo kirjoitti:

Minä kirjoitinkin nimenomaan autismin kirjosta.
Voit lukea aikaisemmat viestini jos haluat.

Käy vielä siellä linkissä jonka laitoin. Kohdassa ADD on linkki myös. Siellä lukee: ADD:ta sairastavissa on kahta päätyyppiä. Toinen tyyppi on inattentiivinen ja sisäänpäinvetäytynyt, toinen impulsiivinen ja hyperaktiivinen.

No, en tosiaan jaksa asiaa enempää puida. Impulsiivinen ja hyperaktiivinen on se ADHD ja inattentiivinen on sisäänpäinvetäytynyt eli ADD.

Mutta se siitä. En enempää tätä kommentoi.

Lue lisää

minä en enää jaksa väitellä.jos joku teistä oikeesti on vaikesti autistisen lapsen äiti,ja haluaa muuten,niin enkelimäisen lapsen luonteenseen mutta...ikävä kyllä selittämättömiin raivareihin,jotka kohdistuvat häneen itseensä,lähinnä poskia hakkaamaalla.poika 7v.minimerkki Veetin äiti

vanhemmat kirjoitti:

Superkasvattajan neuvot syyllistävät meitä kaikkia. Niitä ei ole todellakaan helppo noudattaa nykyisessä tehokkuutta puhkuvassa yhteiskunnassa. Mutta on vielä kiireettömiäkin ympäristöjä, joissa vanhemmillakin on aikaa toimia superkasvattajina.

Aika on kaiken avain. Kiire sulkee ja aika avaa lukon. Holding rikkoo oven - se on äärimmäinen keino. Olisiko sittenkin parempi kutsua seppä. Mutta kumpaa tarvitaan kelloseppää, vai lukkoseppää? Vaiko molempia?

Lue lisää

Meillä raivarit jäi kokonaan pois ja koko lapsi muuttui ruokavalion myötä. Vilkkaasta, keskittymiskyvyttömästä ja 0-100 sekunnista kiihtyvästä lapsesta tuli rauhallinen ja keskittymiskykyinen. Maito ja kaura totaalisesti pois. (huom. perehdy missä maitoa on "piilossa" mm. kaseiini, herajauhe, toffee, pinaattiletut). Tästä syystä olemme alkaneet tehdä suurimman osan ruuasta alusta loppuun asti itse, koska haluamme lapsemme voivan mahdollisimman hyvin. Välttäkää turhia lisäaineita ja muita kemikaali yms. altistuksia. Oman perheen kohdalla on välillä vaikeaa enää muistaa miten vaikeaa on ollut ennen kuin löydettiin tämä ruokavalio. Terapioissa käytiin vuosia ja ainoa mistä selkeästi oli hyötyä oli itse maksettu (suurhelsingin sensomotorinen keskus).

Tulokset ei näy heti. Lisäksi kannattaa ottaa rinnalle lapsen monivitamiinivalmiste gefilus. Samoin rasvahappoihin kannattaa perehtyä.

*googlaa maidottomia blogeja, joista saa hyviä vinkkejä esim. pizzaan "soijamozzarella"
*tutkikaa asioita, älkää luovuttako. Lapsellanne on vain teidät!
* Virallinen lääketiede on jäänyt jälkeen ravitsemuksen vaikutuksista Suomessa jo aikoja sitten. Samoin esim. amalgaanin, alumiinin yms. suhteen.

ADHD -pojan äiti kirjoitti:

Kyllä ADHD kuuluu nimenomaan autismin kirjoon.

Kunpa se olisikin "psyykkinen tila" jota voitaisiin psykoterapialla auttaa.

"Kyllä ADHD kuuluu nimenomaan autismin kirjoon."

Paskaa.

Hannah kirjoitti:

Minä taas en ole koskaan kuullut,että psykoterapiasta olisi ollut käytännössä mitään apua autistien käytösongelmissa. Tytär on käynyt vuosia musiikkiterapiassa (omaa absoluuttisen sävelkorvan terapeutin mukaan) ja hän rakastaa sitä. En ole asiantuntija musiikkiterapian suhteen enkä näin ollen voi sanoa, mitä se on vaikuttanut käytökseen kun terapia on ollut tyttärellä "aina" (alkoi pari kuukautta diagnoosin jälkeen).

Vasta parina viime vuotena tyttären kanssa on pystytty keskustelemaan jälkeenpäin raivareista,joihin ei päällisin puolin ollut mitään syytä. Tytär muistaa täyspultit monenkin vuoden takaa ja syyn niihin (joskus syy vain oli että kiukutti) mutta ei kykene edelleenkään useimmiten estämään raivarin tuloa odottamattomassa tilanteessa vaikka kykeneekin ilmaisemaan jo varsin mainiosti omat tarpeensa ja tunnetilansa kateutta myöten. Väkivaltaisuus alkoi kohdistua muutama vuosi arvaamatta täysin vieraisiin lapsiin ja siitä syystä aloitettiin Risperdal-lääkitys mikä onkin sopinut hänelle hyvin. Lääke ei väsytä tai vaikuta millään lailla tytön persoonaan mutta on vienyt terän räjähtävältä väkivaltaisuudelta. Se mitä kysyit siitä, kuinka itsepäinen tytär on vaatimuksissaan, on kai siitä kiinni kuinka tärkeä asia on tyttären mielestä kyseessä. Hän ei ole kovin vaativa onneksi, ja karkkihylly-syndrooma meni ohi jo pienenä kun totutimme kaikki lapset siihen, ettei karkkia tipu kuin joskus viikonloppuna. Mutta syyllistyn kyllä lahjontaan varsin usein; tytär kuitenkin osaa ainakin jonkin verran skarpata käytöstään eli estämään raivareitaan kun tilanteen selostaa tarkasti etukäteen tai kyseessä on tuttu ympäristö mutta autisti kun on, miksi hän niin tekisi kun empatiakyky ja lojaalisuus ovat tuntemattomia käsitteitä. Joten motiivina täytyy olla konkreettinen palkkio. Niinpä kun lupaan jäätelön kauppareissun päätteeksi (tyttären täytyy koota apuna tavaroita) jos hän käyttäytyy kuten "muutkin trendikkäät nuoret naiset" ja maksaa kassalla (tietty minun pussistani;))),yleensä reissu onnistuu erinomaisesti. Vaikeudet tulevat bussin odottelussa, kuumassa säässä, siinä vaiheessa kun tytär muistaa että kaupassa oli jotain jota hän olisi tahtonut muttei saanut koska oli sovittu ettei tällä kertaa saa muuta kuin jäätelön...mikä tahansa aika irrationaalinen syy voi olla raivarin aihe...

Täytyy kertoa vielä, että perusluonteeltaan tyttäreni on suloinen ja rauhallinen, pohdiskeleva ja oudolla tavalla myös verbaalisesti lahjakas; hän keksii uusia määritelmiä ja sanoja asioille. Yleensä nämä määritelmät ovat hulvattoman hauskoja koska tyttärellä on varsin hyvä huumorintaju. Ongelmakäyttäytyminen on vain osa hänen persoonaansa. Hyvinä päivinä eikä kaikkina huonoinakaan kukaan ulkopuolinen ei huomaa mitään ihmeellistä hänessä;päinvastoin. Kahteen "terveeseen"lapseeni verrattuna hän on erittäin kypsä ja hyväkäytöksinen. Hän osaa itse pitää yllä keskustelua aikuisen kanssa, aiheet nyt ovat vain hieman erikoisia joskus...

Tytär on siis nyt murrosiässä (12-vuotias). En ole huomannut muuta muutosta kuin että silloin kun ne raivarit tulevat, tytär ei enää selkeästi osaa sanoa niille syytä. Tai en minä tiedä, voiko niitä enää varsinaisesti yleisesti kutsua raivareiksi:täyspulttien lisäksi ja osittain niitä korvaamaan on tullut pitkäkestoista karjuntaa siitä kuinka hän vihaa vanhempia eikä mene enää kouluun, ovet paukkuu tosi rankasti,tavaroita särkyy, riitelyä sisarusten kanssa jne. Muuten ihan samanlaista kuin vuotta vanhemmalla isosiskolla mutta asteen verran rajumpaa. Sama hormonimyrsky joka koettelee muitakin murkkuikäisiä, koettelee autisteja yhtäläisesti.

Kielellinen kehitys on hidastunut; terveet samanikäiset kun kehittyvät tässä iässä nopeammin. Tuo lahjonta-juttu johon yllä viittasin, kulkee kauniimmalla nimellä eli palkkio-järjestelmä. Se on käytössä myös koulussa (tytär on autistien luokalla) ja tarkoittaa sitä, että sekä aamupäivällä että iltapäivällä on mahdollisuus ansaita porkkana (=2 porkkanaa/päivä) ja perjantaina, jos on kasassa vähintään 5 porkkanaa, iltapäivähoidossa on palkkiotunti jolloin palkkion ansainneet tekevät jotain erityisen kivaa, käsittääkseni jokaisen kanssa erikseen tehdään jotain. "Rangaistus" on siis palkkiotta jääminen jos koko viikko on mennyt vähän poskelleen. Hyvään käytökseen kuuluu mm. se, että tunnilla ei kiroilla tai puhuta alatyyliin, raivoamiset luonnollisesti pannassa, annetaan opiskelurauha luokkatovereille yms. ihan tavallista. Ylimääräisiäkin porkkanoita voi ansaita esim. erityisestä huomaavaisuudesta luokkatovereita kohtaan. Mielestäni järjestelmä on nokkela ja se käsittääkseni ulotetaan tarvittaessa kaikkialle, missä ongelmakäyttäytymistä esiintyy; koulutasolla joko kollektiivisesti tai yksilöllisesti.

Tuli aika pitkä kirjoitus mutta toivottavasti tässä oli jotain joka rohkaisee samojen ongelmien kanssa painiskelevia. Olen joutunut (enkä varmasti ole ainoa) kammottaviin tilanteisiin julkisilla paikoilla tyttäreni kanssa. Pahin oli kai pari vuotta sitten uimahallissa; tyttären uimalaseista katkesi se pään ympäri menevä hihna. Arvata kai saattaa miten kävi:aivan jumalaton pultti. Vieras lapsi tarjosi omia lasejaan tilalle:ei kelvannut. Sain raahattua ja tönittyä tyttären pesuhuoneeseen jossa hän kirkui ja sylki muiden asiakkaiden päälle ja aikoi hyökätä erään pikkutytön kimppuun. Sain kädestä kiinni ja painoin hänet lattiaa vasten jotta sain pidettyä häntä aloillaan (tietenkään minulla ei ollut mitään peittoa mukana). Tytär kirkui edelleen ja mietiskelin kuinkahan kauan minun täytyy olla tässä ihmisten töllisteltävänä. Kaksi naista alkoi vaatia minua päästämään irti tyttärestä koska"tuo huuto häiritsee muita asiakkaita". Yritin kirkumisen lomaan selittää lyhyesti tilannetta mutta tietenkään sitä ei kuultu. Naiset tulivat esittämään vaatimuksensa pontevammin lähemmäs ja tytär ehti potkaista toista ja sylkeä molempien päälle. Naiset perääntyivät ja ilmoittivat hakevansa vartijan. Silloin hoksasin keinon:tytär nimittäin inhoaa vieraita miehiä. Sanoin tyttärelle: Kuulithan sinä:nyt nuo naiset menevät hakemaan ison karvaisen MIESvartijan ja se pitää sinusta kiinni niin kauan että rauhoitut ja päästään pukemaan. "EIIIIIIII.."Tytär lopetti nikotellen huutonsa ja pakotti itsensä rauhoittumaan hieman. Kotia päästiin lopulta vaikkakin vähän takkuili edelleen.

Huolimatta edellisen kaltaisista tilanteista olen kuitenkin sitkeästi pyrkinyt liikkumaan tyttäreni kanssa siellä missä muutkin ikäisensä käyvät. Ikävä kyllä yhteiskuntaa ei voi vaatia sopeutumaan autistin vaatimuksiin ympäristön suhteen muuta kuin rajoitetusti, joten ainoa mahdollisuus on, että autisti sopeutuu yhteiskuntaan. Eristämällä autisti kotiinsa ja kouluun tämä sopeutuminen ei todellakaan onnistu. Elämä vakiintuneimmillaankin on joskus yllätyksiä täynnä: kyllä autistikin voi tämän oppia mutta se on kyllä tavattoman hidas ja raskas prosessi...

Lue lisää

No...raivarit taitavat olla sitä turhautumista kun itse kykenee loogisesti ymmärtämään asioita ja omat vanhemmat eivät...se on kamalaa kun omat vanhemmat kasvattavat tajuamatta, että eivät tajua kuinka viksu se oma lapsi onkaan. Siinä sitä sitten koetat niellä käsittämättömiä epäloogisuuksia vanhemmiltasi, jotka valtaakäyttäen pakottavat sinut hyväksymään tyhmyyksiä. Tämä on surullista, mutta raivarit onneksi helpottavat oloa, vaikka saavat vanhemmat taas pohtimaan niiden johtuvan ties mistä...Lapsesi siis on älykäs ja turhautuu kun vanhemmat eivät ole...siis yhtä älykkäitä ja surullisimmissa tapauksissa vanhemmat ovat jopa älyllisesti kovin kaukana lapsensa tasosta.

:) kirjoitti:

No...raivarit taitavat olla sitä turhautumista kun itse kykenee loogisesti ymmärtämään asioita ja omat vanhemmat eivät...se on kamalaa kun omat vanhemmat kasvattavat tajuamatta, että eivät tajua kuinka viksu se oma lapsi onkaan. Siinä sitä sitten koetat niellä käsittämättömiä epäloogisuuksia vanhemmiltasi, jotka valtaakäyttäen pakottavat sinut hyväksymään tyhmyyksiä. Tämä on surullista, mutta raivarit onneksi helpottavat oloa, vaikka saavat vanhemmat taas pohtimaan niiden johtuvan ties mistä...Lapsesi siis on älykäs ja turhautuu kun vanhemmat eivät ole...siis yhtä älykkäitä ja surullisimmissa tapauksissa vanhemmat ovat jopa älyllisesti kovin kaukana lapsensa tasosta.

Lue lisää

Erityislapsista sekä heidän vanhemmistaan omakohtaista kokemusta vuosien ajalta

Laitetaanko osoitteita?

Paljonko Työosuusrahassani on tunti palkka.Kun tienaat sitä kuukaudessa 30 Euroa.

Slummi palkka Vammasille kirjoitti:

Paljonko Työosuusrahassani on tunti palkka.Kun tienaat sitä kuukaudessa 30 Euroa.

Onko 30 euroa kuukaudessa Työosuusrahaa päivässä noin 1,5 euroa?

Vammaislakien kärsimys kirjoitti:

Onko 30 euroa kuukaudessa Työosuusrahaa päivässä noin 1,5 euroa?

Koska Eduskunta kytkee pois nää Työosuusrahat ja leikkaavat Autismisäätiöltä pois liikevaihtoa 50% Verotuloiksi.Niinsaadaan Talous tasapainoon Suomessa Valmennuksessa.

Helvetin läpikäynyt kirjoitti:

Meillä raivarit jäi kokonaan pois ja koko lapsi muuttui ruokavalion myötä. Vilkkaasta, keskittymiskyvyttömästä ja 0-100 sekunnista kiihtyvästä lapsesta tuli rauhallinen ja keskittymiskykyinen. Maito ja kaura totaalisesti pois. (huom. perehdy missä maitoa on "piilossa" mm. kaseiini, herajauhe, toffee, pinaattiletut). Tästä syystä olemme alkaneet tehdä suurimman osan ruuasta alusta loppuun asti itse, koska haluamme lapsemme voivan mahdollisimman hyvin. Välttäkää turhia lisäaineita ja muita kemikaali yms. altistuksia. Oman perheen kohdalla on välillä vaikeaa enää muistaa miten vaikeaa on ollut ennen kuin löydettiin tämä ruokavalio. Terapioissa käytiin vuosia ja ainoa mistä selkeästi oli hyötyä oli itse maksettu (suurhelsingin sensomotorinen keskus).

Tulokset ei näy heti. Lisäksi kannattaa ottaa rinnalle lapsen monivitamiinivalmiste gefilus. Samoin rasvahappoihin kannattaa perehtyä.

*googlaa maidottomia blogeja, joista saa hyviä vinkkejä esim. pizzaan "soijamozzarella"
*tutkikaa asioita, älkää luovuttako. Lapsellanne on vain teidät!
* Virallinen lääketiede on jäänyt jälkeen ravitsemuksen vaikutuksista Suomessa jo aikoja sitten. Samoin esim. amalgaanin, alumiinin yms. suhteen.

Lue lisää

Entä jos lapsi ei syö muuta kun maitoa, ranskalaisia, kananugeteja ja kalapuikkoja?

Hannah kirjoitti:

Minä taas en ole koskaan kuullut,että psykoterapiasta olisi ollut käytännössä mitään apua autistien käytösongelmissa. Tytär on käynyt vuosia musiikkiterapiassa (omaa absoluuttisen sävelkorvan terapeutin mukaan) ja hän rakastaa sitä. En ole asiantuntija musiikkiterapian suhteen enkä näin ollen voi sanoa, mitä se on vaikuttanut käytökseen kun terapia on ollut tyttärellä "aina" (alkoi pari kuukautta diagnoosin jälkeen).

Vasta parina viime vuotena tyttären kanssa on pystytty keskustelemaan jälkeenpäin raivareista,joihin ei päällisin puolin ollut mitään syytä. Tytär muistaa täyspultit monenkin vuoden takaa ja syyn niihin (joskus syy vain oli että kiukutti) mutta ei kykene edelleenkään useimmiten estämään raivarin tuloa odottamattomassa tilanteessa vaikka kykeneekin ilmaisemaan jo varsin mainiosti omat tarpeensa ja tunnetilansa kateutta myöten. Väkivaltaisuus alkoi kohdistua muutama vuosi arvaamatta täysin vieraisiin lapsiin ja siitä syystä aloitettiin Risperdal-lääkitys mikä onkin sopinut hänelle hyvin. Lääke ei väsytä tai vaikuta millään lailla tytön persoonaan mutta on vienyt terän räjähtävältä väkivaltaisuudelta. Se mitä kysyit siitä, kuinka itsepäinen tytär on vaatimuksissaan, on kai siitä kiinni kuinka tärkeä asia on tyttären mielestä kyseessä. Hän ei ole kovin vaativa onneksi, ja karkkihylly-syndrooma meni ohi jo pienenä kun totutimme kaikki lapset siihen, ettei karkkia tipu kuin joskus viikonloppuna. Mutta syyllistyn kyllä lahjontaan varsin usein; tytär kuitenkin osaa ainakin jonkin verran skarpata käytöstään eli estämään raivareitaan kun tilanteen selostaa tarkasti etukäteen tai kyseessä on tuttu ympäristö mutta autisti kun on, miksi hän niin tekisi kun empatiakyky ja lojaalisuus ovat tuntemattomia käsitteitä. Joten motiivina täytyy olla konkreettinen palkkio. Niinpä kun lupaan jäätelön kauppareissun päätteeksi (tyttären täytyy koota apuna tavaroita) jos hän käyttäytyy kuten "muutkin trendikkäät nuoret naiset" ja maksaa kassalla (tietty minun pussistani;))),yleensä reissu onnistuu erinomaisesti. Vaikeudet tulevat bussin odottelussa, kuumassa säässä, siinä vaiheessa kun tytär muistaa että kaupassa oli jotain jota hän olisi tahtonut muttei saanut koska oli sovittu ettei tällä kertaa saa muuta kuin jäätelön...mikä tahansa aika irrationaalinen syy voi olla raivarin aihe...

Täytyy kertoa vielä, että perusluonteeltaan tyttäreni on suloinen ja rauhallinen, pohdiskeleva ja oudolla tavalla myös verbaalisesti lahjakas; hän keksii uusia määritelmiä ja sanoja asioille. Yleensä nämä määritelmät ovat hulvattoman hauskoja koska tyttärellä on varsin hyvä huumorintaju. Ongelmakäyttäytyminen on vain osa hänen persoonaansa. Hyvinä päivinä eikä kaikkina huonoinakaan kukaan ulkopuolinen ei huomaa mitään ihmeellistä hänessä;päinvastoin. Kahteen "terveeseen"lapseeni verrattuna hän on erittäin kypsä ja hyväkäytöksinen. Hän osaa itse pitää yllä keskustelua aikuisen kanssa, aiheet nyt ovat vain hieman erikoisia joskus...

Tytär on siis nyt murrosiässä (12-vuotias). En ole huomannut muuta muutosta kuin että silloin kun ne raivarit tulevat, tytär ei enää selkeästi osaa sanoa niille syytä. Tai en minä tiedä, voiko niitä enää varsinaisesti yleisesti kutsua raivareiksi:täyspulttien lisäksi ja osittain niitä korvaamaan on tullut pitkäkestoista karjuntaa siitä kuinka hän vihaa vanhempia eikä mene enää kouluun, ovet paukkuu tosi rankasti,tavaroita särkyy, riitelyä sisarusten kanssa jne. Muuten ihan samanlaista kuin vuotta vanhemmalla isosiskolla mutta asteen verran rajumpaa. Sama hormonimyrsky joka koettelee muitakin murkkuikäisiä, koettelee autisteja yhtäläisesti.

Kielellinen kehitys on hidastunut; terveet samanikäiset kun kehittyvät tässä iässä nopeammin. Tuo lahjonta-juttu johon yllä viittasin, kulkee kauniimmalla nimellä eli palkkio-järjestelmä. Se on käytössä myös koulussa (tytär on autistien luokalla) ja tarkoittaa sitä, että sekä aamupäivällä että iltapäivällä on mahdollisuus ansaita porkkana (=2 porkkanaa/päivä) ja perjantaina, jos on kasassa vähintään 5 porkkanaa, iltapäivähoidossa on palkkiotunti jolloin palkkion ansainneet tekevät jotain erityisen kivaa, käsittääkseni jokaisen kanssa erikseen tehdään jotain. "Rangaistus" on siis palkkiotta jääminen jos koko viikko on mennyt vähän poskelleen. Hyvään käytökseen kuuluu mm. se, että tunnilla ei kiroilla tai puhuta alatyyliin, raivoamiset luonnollisesti pannassa, annetaan opiskelurauha luokkatovereille yms. ihan tavallista. Ylimääräisiäkin porkkanoita voi ansaita esim. erityisestä huomaavaisuudesta luokkatovereita kohtaan. Mielestäni järjestelmä on nokkela ja se käsittääkseni ulotetaan tarvittaessa kaikkialle, missä ongelmakäyttäytymistä esiintyy; koulutasolla joko kollektiivisesti tai yksilöllisesti.

Tuli aika pitkä kirjoitus mutta toivottavasti tässä oli jotain joka rohkaisee samojen ongelmien kanssa painiskelevia. Olen joutunut (enkä varmasti ole ainoa) kammottaviin tilanteisiin julkisilla paikoilla tyttäreni kanssa. Pahin oli kai pari vuotta sitten uimahallissa; tyttären uimalaseista katkesi se pään ympäri menevä hihna. Arvata kai saattaa miten kävi:aivan jumalaton pultti. Vieras lapsi tarjosi omia lasejaan tilalle:ei kelvannut. Sain raahattua ja tönittyä tyttären pesuhuoneeseen jossa hän kirkui ja sylki muiden asiakkaiden päälle ja aikoi hyökätä erään pikkutytön kimppuun. Sain kädestä kiinni ja painoin hänet lattiaa vasten jotta sain pidettyä häntä aloillaan (tietenkään minulla ei ollut mitään peittoa mukana). Tytär kirkui edelleen ja mietiskelin kuinkahan kauan minun täytyy olla tässä ihmisten töllisteltävänä. Kaksi naista alkoi vaatia minua päästämään irti tyttärestä koska"tuo huuto häiritsee muita asiakkaita". Yritin kirkumisen lomaan selittää lyhyesti tilannetta mutta tietenkään sitä ei kuultu. Naiset tulivat esittämään vaatimuksensa pontevammin lähemmäs ja tytär ehti potkaista toista ja sylkeä molempien päälle. Naiset perääntyivät ja ilmoittivat hakevansa vartijan. Silloin hoksasin keinon:tytär nimittäin inhoaa vieraita miehiä. Sanoin tyttärelle: Kuulithan sinä:nyt nuo naiset menevät hakemaan ison karvaisen MIESvartijan ja se pitää sinusta kiinni niin kauan että rauhoitut ja päästään pukemaan. "EIIIIIIII.."Tytär lopetti nikotellen huutonsa ja pakotti itsensä rauhoittumaan hieman. Kotia päästiin lopulta vaikkakin vähän takkuili edelleen.

Huolimatta edellisen kaltaisista tilanteista olen kuitenkin sitkeästi pyrkinyt liikkumaan tyttäreni kanssa siellä missä muutkin ikäisensä käyvät. Ikävä kyllä yhteiskuntaa ei voi vaatia sopeutumaan autistin vaatimuksiin ympäristön suhteen muuta kuin rajoitetusti, joten ainoa mahdollisuus on, että autisti sopeutuu yhteiskuntaan. Eristämällä autisti kotiinsa ja kouluun tämä sopeutuminen ei todellakaan onnistu. Elämä vakiintuneimmillaankin on joskus yllätyksiä täynnä: kyllä autistikin voi tämän oppia mutta se on kyllä tavattoman hidas ja raskas prosessi...

Lue lisää

Voiko uimahallitapahtuman kaltaisessa tilanteessa vieras ihminen auttaa jotenkin? Onko parempi, että vieraat ihmiset antavat tilaa ja aikaa poistumalla hetkeksi samasta tilasta vai tarvitseeko kohtauksen saaneen läheinen/avustaja lisäkäsiä tai silmäpareja valmiina lisäavun hälyttämiseen? Vai onko jokainen tilanne niin erilainen, että kannattaa kysyä aina erikseen?

ADHD -pojan äiti kirjoitti:

Kyllä ADHD kuuluu nimenomaan autismin kirjoon.

Kunpa se olisikin "psyykkinen tila" jota voitaisiin psykoterapialla auttaa.

Se on neuropsykologinen oire ihmisellä

turhauttavat, kun ei saa tarpeitaan ilmaistua varsinkin puhumattomalla autistilla. Liika arvuuttelu ei ole hyvästä. Kommunikaatio tärkein asia autistin kuntoutuksessa ja koulunkäynnissä. Etsittävä kullekin sopivat keino, oli se sitten kuvat tai kirjoittaminen tms.

Superäidin kaaliin nyt ei kertakaikkiaan tunnu menevän näköjään mikään.Mitä ilmeisimmin hän ei ole äiti lainkaan,saati autistisen lapsen vanhempi tai millään lailla heidän kanssaan tekemisissä. Kuulostaa pikemminkin siltä että kyseessä taas joku kaikentietävä toisen vuoden psykologian opiskelija, joka on suorittanut ensimmäisen kurssinsa erityispedagogiikassa. Todennäköisesti joku alempi koulutusaste kuitenkin kyseessä. Yleistys "Autistinen lapsirakastaa konkreettisia rakenteita ja järjestystä" on ollut itsestäänselvyys autistien kuntoutuksessa jo vuosia. Eli mahdollisimman selkeä struktuuri ja ennalta arvattavuus;mitä vaikeammin autistinen lapsi,sen tiukempi struktuuri.

Jos kaikki olisikin yhtä yksinkertaista kuin "superäidin" ajattelukyky niin ns.ennakoinnilla ja "etukäteen sopimalla" (kuinka tämä onnistuu autistin kanssa joka ei ymmärrä puhetta/kuvia lainkaan, kun kaikilla autisteilla on ainakin jonkin verran vaikeuksia juuri tällä alueella) autisteja (tai muitakaan vaikean neurogisen vamman omaavia lapsia) ei tarvitsisi lainkaan määritellä vaikeasti vammaisiksi. hehän pärjäisivät tavallisessa yhteiskunnassa vain sillä, että tyhmät äidit ja isät viimein oppisivat toimimaan yhtä viisaasti kuin armoitettu "superäiti". Kuinka olemmekaan kärsineet itse turhaan ja aiheuttaneet turhaan myös kärsimystä rakkaille raivoaville kullannupuillemme,kun emme ole ymmärtäneet ottaa onkeemme superäidin kaltaisten pseudokasvattajien kullanarvoisia neuvoja...

Hannah kirjoitti:

Superäidin kaaliin nyt ei kertakaikkiaan tunnu menevän näköjään mikään.Mitä ilmeisimmin hän ei ole äiti lainkaan,saati autistisen lapsen vanhempi tai millään lailla heidän kanssaan tekemisissä. Kuulostaa pikemminkin siltä että kyseessä taas joku kaikentietävä toisen vuoden psykologian opiskelija, joka on suorittanut ensimmäisen kurssinsa erityispedagogiikassa. Todennäköisesti joku alempi koulutusaste kuitenkin kyseessä. Yleistys "Autistinen lapsirakastaa konkreettisia rakenteita ja järjestystä" on ollut itsestäänselvyys autistien kuntoutuksessa jo vuosia. Eli mahdollisimman selkeä struktuuri ja ennalta arvattavuus;mitä vaikeammin autistinen lapsi,sen tiukempi struktuuri.

Jos kaikki olisikin yhtä yksinkertaista kuin "superäidin" ajattelukyky niin ns.ennakoinnilla ja "etukäteen sopimalla" (kuinka tämä onnistuu autistin kanssa joka ei ymmärrä puhetta/kuvia lainkaan, kun kaikilla autisteilla on ainakin jonkin verran vaikeuksia juuri tällä alueella) autisteja (tai muitakaan vaikean neurogisen vamman omaavia lapsia) ei tarvitsisi lainkaan määritellä vaikeasti vammaisiksi. hehän pärjäisivät tavallisessa yhteiskunnassa vain sillä, että tyhmät äidit ja isät viimein oppisivat toimimaan yhtä viisaasti kuin armoitettu "superäiti". Kuinka olemmekaan kärsineet itse turhaan ja aiheuttaneet turhaan myös kärsimystä rakkaille raivoaville kullannupuillemme,kun emme ole ymmärtäneet ottaa onkeemme superäidin kaltaisten pseudokasvattajien kullanarvoisia neuvoja...

Lue lisää

Kuten autismin spektrum, myös mielipiteiden spektrum on laaja. Erityisten lasten kasvattajina emme varmaan ole ahdasmielisiä. Sydämmessämme riittää tilaa erilaisille lapsille ja erilaisille mielipiteille. Voimme oppia toinen toisiltamme!

Verkko on loistava foorum oppia erilaisista kokemuksista ja jopa teorioista. On selvää, että mitään yleistä neuvoa ei supermummollakaan ole. Jos sellainen olisi, ei tälläistä keskustelua tarvittaisi.

Kasvattajaksi kasvaa myös kasvattaja. Kavatuksessa on monia tapoja ja kulttuureja. Itseäni on kasvattajana auttanut se, että minua kasvatti vanhempien lisäksi mm. vanhemmat sisareni. Itse puolestani aloitin kasvattamalla pikkusisariani. Omien lasten kasvatusta ei tarvinnut ihan tyhjästä aloittaa. Olen nähnyt lasten kehityskaaren ihan lastenlapsiin asti.

Huomaan, että superäidilläkin on vielä oppimista - ylevän teorian viemisessä arkipäivän käytäntöön. Hannah sitä jo hienosti soveltaa kasvattajan arkipäivässä. Supermummo voi vakuuttaa, että oikealla polulla ovat molemmat!

Hieno homma! Idea toimii varmasti tehokkaammin kun se on linkitetty lapsen mielenkiinnon kohteisiin. Meillä yritettiin koulussa ja kotona silloin kun pictot oli vielä käytössä (lapsen ikä n.5 v.) sellaista keinoa, että oli iso kuva jossa oli kiukkuisen lapsen kuva ja siinä rasti päällä ja tätä kuvaa näytettiin kun raivari alkoi tehdä tuloaan. Tehosi muistaakseni pari kertaa. Mikähän olisi tytölle sopiva "keltainen ja punainen" lappu? Miten pissiliisat laitetaan jäähylle..;)

Hannah kirjoitti:

Hieno homma! Idea toimii varmasti tehokkaammin kun se on linkitetty lapsen mielenkiinnon kohteisiin. Meillä yritettiin koulussa ja kotona silloin kun pictot oli vielä käytössä (lapsen ikä n.5 v.) sellaista keinoa, että oli iso kuva jossa oli kiukkuisen lapsen kuva ja siinä rasti päällä ja tätä kuvaa näytettiin kun raivari alkoi tehdä tuloaan. Tehosi muistaakseni pari kertaa. Mikähän olisi tytölle sopiva "keltainen ja punainen" lappu? Miten pissiliisat laitetaan jäähylle..;)

Lue lisää

..kertomatta, että meillä on saavutettu luullakseni iso edistysaskel näiden kiukkukohtausten suhteen. Tytär sai pultin kotona toissaviikolla ja sai kiilattua itsensä pakastimen(!) taakse niin,että kiilasi pakastimen irti seinästä ja potki gyprokin halki seinästä.. Kun hän rauhoittui ja keskusteli isänsä kanssa asiasta,niin hän itkien surkeasti sanoi, että "kun minulla ei ole täällä kotona paikkaa, minne mennä kun kiukuttaa". Silloin meillä välähti; koulussa raivarin saavat oppilaat menevät avustajan kanssa kellarissa olevaan pommisuojaan, jossa saa kaikessa rauhassa huutaa kiukkunsa loppuun ja rauhoittua omaan tahtiin. Nyt minä tajuan miksi tytär on välillä tunkenut itsensä johonkin pieneen paikkaan kuten täpötäyteen komeroon tai johonkin vastaavaan paikkaan. Siksi hän oli sinne pakastimenkin taakse tunkemassa. Ilmeisesti ahdistavassa mielentilassa on turvallista kun on jokin ahdas paikka jossa olla. Muistuu mieleen Temple Grandinin kokemukset joista hän kertoi kirjassaan.

No, nyt on raivattu "kiukkukaappi", vaatehuone jossa on nyt hyvin tilaa istuskella muttei juuri muuta. Kävin itse koeistumassa ja en kyllä ihmettele vaikka sinne kuohuvassa mielentilassa mielellään vetäytyykin; perheen hälinä häipyy ympäriltä, on hämärää ja hieman ahdasta mutta samalla lailla turvallinen olo kuin silloin lapsena, kun lymysin ukonilmaa piiloon komeroon.

Nyt tahdon korostaa, että "kiukkukaapin" rooli on ehdottomasti lapsen tarpeista lähtevä. Sinne EI saa käskeä menemään jos lapsi raivoaa. Hän SAA mennä sinne jos tuntee tarvetta siihen. Voihan tietysti ehdottaa, että haluaisiko hän mennä sinne. Siinä suhteessa kotona oleva tila eroaa koulun pommisuojasta, että koulussa raivoava oppilas on jo muiden turvallisuuden vuoksi pakko poistaa luokasta.

Toivoisin että keskustelu jatkuisi edelleen, koska toisten autististen lapsien vanhempien kokemukset ovat kullanarvoisia. Autismi on kuitenkin niin harvinainen vamma, että yleisesti tiedossa olevia hyviä keinoja on vähän. Ja kun kuitenkin jokainen autisti on erilainen, koska jokainen lapsi on erilainen.

Hannah kirjoitti:

Hieno homma! Idea toimii varmasti tehokkaammin kun se on linkitetty lapsen mielenkiinnon kohteisiin. Meillä yritettiin koulussa ja kotona silloin kun pictot oli vielä käytössä (lapsen ikä n.5 v.) sellaista keinoa, että oli iso kuva jossa oli kiukkuisen lapsen kuva ja siinä rasti päällä ja tätä kuvaa näytettiin kun raivari alkoi tehdä tuloaan. Tehosi muistaakseni pari kertaa. Mikähän olisi tytölle sopiva "keltainen ja punainen" lappu? Miten pissiliisat laitetaan jäähylle..;)

Lue lisää

punainen kortti, johon piirretty =( eli suu alaspäin ja vihreä kortti, jossa hymy naama. Olipa joskus keltainenkin, joka antoi varoituksen. (liikennevalovärit =) )

"Holdaamista ja mattoon käärimistä on harrastettu tuntikausia."

Mitä kammottavinta kidutusta autistiselle lapselle!!!!!!

Lastensuojelun pitäisi puuttua tähän.

kidutettu lapsena kirjoitti:

"Holdaamista ja mattoon käärimistä on harrastettu tuntikausia."

Mitä kammottavinta kidutusta autistiselle lapselle!!!!!!

Lastensuojelun pitäisi puuttua tähän.

Lue lisää

"Tuntikausia" ei tarkoita sitä että holdataan tuntikausia YHTEEN MENOON vaan koko elämän aikana.

Holdaaminen ja mattoon kääriminen on ainoa vaihtoehto, jos lapsi alkaa rikkoa ikkunoita, hakkaa itseään ja yrittää hypätä parvekkeelta alas. Ollut useita kertoja lastenpsykiatrian osastolla ja toimintaohjeet on saatu sieltä, sekä muilta alan asiantuntijoilta kuten autismikuntoutuksesta.

Tervetuloa meille kertomaan miten rauhoitan riehuvan lapsen? Soitanko poliisit? Lyönkö paistinpannulla päähän?

kidutettu lapsena kirjoitti:

"Holdaamista ja mattoon käärimistä on harrastettu tuntikausia."

Mitä kammottavinta kidutusta autistiselle lapselle!!!!!!

Lastensuojelun pitäisi puuttua tähän.

Lue lisää

Niin ja otatko itse riskin, että tyttäreni potkaisee juuri sinun vauvaasi täysillä päähän raivon vallassa? Vai onko siinäkin tapauksessa holdaaminen ilmoitettava lastensuojeluviranomaisille? Et todellakaan tiedä asiasta mitään tai olet tavannut vain "rauhallisia ja vetäytyviä" autistisia. Ikävä kaikki autistit eivät ole hiljaisia nörttejä vaan hyperaktiivisia töhöttäjiä jotka saavat raivareita ns. tyhjästä, kuten vauvan itkusta tai moottoripyörän äänistä.

.heippaHei sinulle.
En ole antamassa ohjeita sinulle,koska en itekkään tiedä mitä pitäis tehdä 32v.
fragile x-pojalleni joka saa aivan mielettömiä raivareita. Joskus auttaa kun käsken.
raivota kovenpaa. Hurskasteliat saava antaa mitä ohjeita haluavat koska he eivät

vaan tajua mitä on todellisuus raivoavan kehitysvammaisen kanssa. Kuullostan varmaan katkeralta ja taidan ollakkin ,en lastani kohtaan, vaan näitä kirjanoppineita jotka tietävät sanoa että tee näin ja näin.mutta se kun vaan ei onnistu. Äiti vaan on huono kun ei osaa, eikä ole osannut lastaan kasvattaa. Yritä kuitenkin saada tyttäresi .aikoinaan muuttamaan pois kotoa. Voi että, nyt tuli kärpänen sisälle eikä hullu äiti etes tapa sitä kun tuijottaa vaan konetta

Hei!
Olipa mukava lukea kirjoituksesi.
Olisi paljon kerrottavaa. Nyt tilanne on akuutti ja hyökkäyksiä tulee useaan otteeseen per päivä ja kaupassa asiointi on aika uskomatonta. Viime viikolla kävin kaupassa. Sielä oli sentään 3 vartiaa, joka piteli poikaani.
Kyllä täytyy sanoa, että turvallisesti olisi kiva käydä kaupassa joskus edes joskus...
Kädet on täynnä puremia, pään hakkaamista ja raapimista. Potkuja ja nyrkin iskuja tulee...
Tsemppiä kaikille Agressiivisten autistejen vanhemmille. Piikkejä Uni EEG:ssä ja epilepsia mahdollisuus kasvaa.

9 v. Autistin Äiti kirjoitti:

Hei!
Olipa mukava lukea kirjoituksesi.
Olisi paljon kerrottavaa. Nyt tilanne on akuutti ja hyökkäyksiä tulee useaan otteeseen per päivä ja kaupassa asiointi on aika uskomatonta. Viime viikolla kävin kaupassa. Sielä oli sentään 3 vartiaa, joka piteli poikaani.
Kyllä täytyy sanoa, että turvallisesti olisi kiva käydä kaupassa joskus edes joskus...
Kädet on täynnä puremia, pään hakkaamista ja raapimista. Potkuja ja nyrkin iskuja tulee...
Tsemppiä kaikille Agressiivisten autistejen vanhemmille. Piikkejä Uni EEG:ssä ja epilepsia mahdollisuus kasvaa.

Lue lisää

sain muinoin idean, mutta kauppareissut helpottuivat kun otin kerran kokeiluksi mukaan cd-korvalappustereot, ja pojan lempilevyn siihen soimaan ja aurinkolasit. Sain hänet vetämään hupun päähänsä koska ajattelin, että näin hän säästyisi pahimmilta näköärsykkeiltä, sitten musiikki soimaan ja aurinkolasit kirkkaita valoja himmentämään. Sen jälkeen ei ollut enää raivareita kaupassa kuin muutaman kerran.

Kiristyskeinona käytin surutta arkipäivän asioita. Mm. "En osta vihreää viiliä, jos et ole kauniisti". Kerran joku hienonainenasiakas tuli minua moittimaan kun lasta tuollalailla kiusaan; kerroin tälle superkasvattajalle, että poika ei tiedä, mitä tarkoittaa että äidin sydän murtuu huonosta käyttäytymisestä, mutta hän tietää mitä ei saa iltapalaksi jos venkoilee. Ja tämä vihreän viilin uhkaus toimi aina.

Koulutaximatkat olivat myös vaikeita, ennen kuin keksimme kokeille tuttua cd-soitin-kikkaa sielläkin. Taksin ikkunoista näki paljon kaikenlaista menoa (ja taksissakin), joka jäi lapsen mieleen, ja siksi olen edelleen sitä mieltä että autistilapselle olisi suurkyytejä parempi vaihtoehto henkilöautotaksi, jonka ajomatka-aika olisi lyhyempi ja rauhallisempi.

Aika on kullannut muistoja, poika täyttää pian 18v eikä häntä uskoisi samaksi tyypiksi kuin 9v sitten.
Nykyään hän käy itse kaupassa ja mielellään, kunhan ei tarvitse sovittaa vaatteita. Ja cd-playerikin on vaihtunut MP3:ksi :)

Autistisen lapsen yh äiti kiittelee tekstistäsi! Minulla on lapsi omaehtoinen ja murrosikä ovella.
Eniten lohduttaa ja rohkaisee just tämä että saa tietää että on muitakin, joilla on lapsen kanssa samanlaisia vaikeuksia ja samanlaisten tuntojen kanssa mennään eteenpäin toisaallakin.

Tutulta kuulostaa. Huvipuistossa käytiin mekin ja sieltä lähtiessä mentiin raivarin kourissa pitkin maata väkijoukon ihmetellessä ja kysellessä. Ja vauvoja täytyy vältellä meilläkin. Minun on aina missä tahansa vauvan ilmestyttä näköpiiriimme muistutettava lasta että vauvaan ei saa koskea tai menettää jonkun tärkeän palkkion. Järkytykseni oli äskettäin suuri kun uimahallin pukukopilla kohtasimme puolenkymmentä vauvauimaria, mutta onneksi muistutus seuraavan päivän odotetusta matkasta tehosi. Saan hallittua lapsen käytöstä kun ennekoin tilanteet ja sen mukaan kiristän palkinnoilla ja toisaalta sillä että esim. myönnyn hänen mielenkiinnon kohteisiinsa yhdessä liikuessamme. Se kyllä "syö" naista ja tilanteita tulee joita ei voi ennakoida tai jolloin hän ei kuuntele mitään vaan tekee mitä haluaa. Hän saattaa esim. yhtäkkiä juosta karkuun minulta ulkona ja sitten ei auta kuin juosta perässä.

Ihmettelen että miten et ole saanut pidettyä vapaata, miten jaksat.. Minulla on lapsi tilapäishoidossa laitoshoidossa. Eikö tallaista laitosta löydy läheltä tai kauempaa?

Kun lapsi kasvaa kokoajan enempi tajuaa tämän oman elämäntilanteensa erilaisuuden ja eristyneisyyden, mihin on tämän autismin takia joutunut. Koetan elää päivän kerrallaan. Mutta sille ei voi mitään, että mieleen hiipii ajatuksia siitä miten hallitsen aikuista autistia ja mitä sitten jos en? Mitä jos käytännön elämä supistuu tästä kuvioiltaan vieläkin pienemmäksi?

cxoxo kirjoitti:

Autistisen lapsen yh äiti kiittelee tekstistäsi! Minulla on lapsi omaehtoinen ja murrosikä ovella.
Eniten lohduttaa ja rohkaisee just tämä että saa tietää että on muitakin, joilla on lapsen kanssa samanlaisia vaikeuksia ja samanlaisten tuntojen kanssa mennään eteenpäin toisaallakin.

Tutulta kuulostaa. Huvipuistossa käytiin mekin ja sieltä lähtiessä mentiin raivarin kourissa pitkin maata väkijoukon ihmetellessä ja kysellessä. Ja vauvoja täytyy vältellä meilläkin. Minun on aina missä tahansa vauvan ilmestyttä näköpiiriimme muistutettava lasta että vauvaan ei saa koskea tai menettää jonkun tärkeän palkkion. Järkytykseni oli äskettäin suuri kun uimahallin pukukopilla kohtasimme puolenkymmentä vauvauimaria, mutta onneksi muistutus seuraavan päivän odotetusta matkasta tehosi. Saan hallittua lapsen käytöstä kun ennekoin tilanteet ja sen mukaan kiristän palkinnoilla ja toisaalta sillä että esim. myönnyn hänen mielenkiinnon kohteisiinsa yhdessä liikuessamme. Se kyllä "syö" naista ja tilanteita tulee joita ei voi ennakoida tai jolloin hän ei kuuntele mitään vaan tekee mitä haluaa. Hän saattaa esim. yhtäkkiä juosta karkuun minulta ulkona ja sitten ei auta kuin juosta perässä.

Ihmettelen että miten et ole saanut pidettyä vapaata, miten jaksat.. Minulla on lapsi tilapäishoidossa laitoshoidossa. Eikö tallaista laitosta löydy läheltä tai kauempaa?

Kun lapsi kasvaa kokoajan enempi tajuaa tämän oman elämäntilanteensa erilaisuuden ja eristyneisyyden, mihin on tämän autismin takia joutunut. Koetan elää päivän kerrallaan. Mutta sille ei voi mitään, että mieleen hiipii ajatuksia siitä miten hallitsen aikuista autistia ja mitä sitten jos en? Mitä jos käytännön elämä supistuu tästä kuvioiltaan vieläkin pienemmäksi?

Lue lisää

Olen myös yksinhuoltaja. Tekstisi on niin tuttua, aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut..

Nykyisin saan jo vapaata, kun lapselle löytyi tukiperhe. Eri asia sitten on, kuinka kauan he jaksavat häntä hoitaa.

Jos vain ehdit ja jaksat, laita minulle s-postia. Olen todella yksinäinen, koska ns. tavalliset ihmiset eivät ymmärrä tilannettani ja ystävät ovat lähes täysin kaikonneet. Eihän kukaan ulkopuolinen jaksa seurassamme lapsen poikkeavan käytöksen vuoksi. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia, ja vaikka mennä sinne huvipuistoon joskus yhdessä, niin ei tarvitse yksin hävetä lapsen raivareita...

Mun mailiosoite: [email protected] Asun Keski-Suomessa.

Huh,huh...lapsiparka...hän on täysin sinun vallankäyttösi sekä ehkäpä huonon kommunikointisi sekä ymmärtämistaitosi armoilla...mietitkö koskaan, että ehkäpä tyttäresi on sinua paljon, paljon viisaampi sekä oikeudentajuisempi ja ymmärtää sinun käytöksesi olevan väärin! Itse olet narsisti, autisti ei sitä varmastikkaan ole...anna lapsellesi tilaa ja mieti minkalainen aikuinen itse olet, kykenetkö äitinä olemaan turvallinen, luotettava ja varsinkin rehellinen...vai siirrätkö lapseen kaiken kokemasi pahan ja näet hänet vain hankalana, narsistisena...ynm. Hae ajoissa apua, jotta lapsesi saa ansaitsemansa kohtelun sekä ymmärryksen. Joskus on vain niin, että aikuisen on muututtava ei lapsen!

Juuri näin!!

höpö höpö! pitäisikö arvostaa sitä että lapsella on todella vaikea olla että voi rakas kun olet erikoinen? Että et saa lääkettä joka parantaisi keskittymiskykyäsi koulussa, niin että pystyt opiskelemaan. Jokainen autisti on oma tapauksensa ei tällaista voi yleistää. itse suosittelen kokeilemaan molempia, lääkitystä ja ruokavaliota. Ja verratkaa kumpi toimii.

autistinäiti kirjoitti:

höpö höpö! pitäisikö arvostaa sitä että lapsella on todella vaikea olla että voi rakas kun olet erikoinen? Että et saa lääkettä joka parantaisi keskittymiskykyäsi koulussa, niin että pystyt opiskelemaan. Jokainen autisti on oma tapauksensa ei tällaista voi yleistää. itse suosittelen kokeilemaan molempia, lääkitystä ja ruokavaliota. Ja verratkaa kumpi toimii.

Lue lisää

"pitäisikö arvostaa sitä että lapsella on todella vaikea olla että voi rakas kun olet erikoinen?"

-Kyllä.

Että et saa lääkettä joka parantaisi keskittymiskykyäsi koulussa, niin että pystyt opiskelemaan."

-Kuka määrännyt autismiin metyylifenidaattia jos sitä tarkoitat?

http://web4health.info/fi/answers/adhd-stim-toxic.htm

? kirjoitti:

"pitäisikö arvostaa sitä että lapsella on todella vaikea olla että voi rakas kun olet erikoinen?"

-Kyllä.

Että et saa lääkettä joka parantaisi keskittymiskykyäsi koulussa, niin että pystyt opiskelemaan."

-Kuka määrännyt autismiin metyylifenidaattia jos sitä tarkoitat?

http://web4health.info/fi/answers/adhd-stim-toxic.htm

Lue lisää

http://www.yliopistonapteekki.fi/fi/apteekkipalvelut/tuotteet/pages/product.aspx?pagetype=1&catalog=yasalescatalog&productid=11489(yabasecatalog)

Tottakai jokainen miettii ensin syitä!!! Mieti vaan eräsäiti omien lastesi kasvatusta.

Onko edellisen viestin kirjoittaja joku Infofoorumilta?

teräsäiti kirjoitti:

Tottakai jokainen miettii ensin syitä!!! Mieti vaan eräsäiti omien lastesi kasvatusta.

Mietitkö lasta tehdessäsi että jälkeläisestäsi voisi tulla autisti?

Mistä voit tietää ettei lapsi tahallaan käyttäydy huonosti koska et ole ymmärtänyt häntä? Autisti ei useinkaan ole älykkyydeltään tyhmä.

Eikö olisi parempi jos tikku-ukkojen piirtelyn sijaan joku valokuvaisi tilanteet, jolloin lapsi itse voisi nähdä kuinka missäkin tilanteessa on käyttäytynyt? Jälkeenpäin lapsen voisi antaa päättää kumpaa videota on jatkossa kivempi katsella.

14 kirjoitti:

Eikö olisi parempi jos tikku-ukkojen piirtelyn sijaan joku valokuvaisi tilanteet, jolloin lapsi itse voisi nähdä kuinka missäkin tilanteessa on käyttäytynyt? Jälkeenpäin lapsen voisi antaa päättää kumpaa videota on jatkossa kivempi katsella.

Lue lisää

Onko "14" joku Infofoorumilta?

Aivan! Voisikohan raivokohtausten esiintymisen todennäköisyys siis olla perinnöllistä?

Niin, tutkitusti 85% erityislasten vanhemmista eroavat. Eivät äidit lapsistaan luovu, vaikka on rankkaa. Sellaista se on. Äidinrakkaus.

11) Sit ku ei hemmotella liikaa eikä anneta kaikkee mitä haluu ja opetetaan käytöstavoille mm. ottamaan toiset ihmiset huomioon ja keräämään omat roskat puistosta

Anteeksi vain, viesti oli kyllä minun alunperin kirjoittamani. Taas yrität varastaa toisilta kasvattaaksesi materiaalista pääomaasi. Vie vain tuhkatkin pesästä, se kannattaa pidemmällä tähtäimellä.

avain. kirjoitti:

Anteeksi vain, viesti oli kyllä minun alunperin kirjoittamani. Taas yrität varastaa toisilta kasvattaaksesi materiaalista pääomaasi. Vie vain tuhkatkin pesästä, se kannattaa pidemmällä tähtäimellä.

Lue lisää

Maidoton ja gluteeniton ruokavalio on maailmalla yleinen autismin hoitomenetelmä.
Suomessa Autismiliitto kyllä tietää asiasta, mutta haluaa pimittää. Ruotsissa sentään
on tietoa tarjolla http://behandlaautism.nu/?page_id=29

Lukekaa tästä ketjusta 27.1.2012 kirjoitettu juttu, kirjoittajana Helvetin läpi käynyt.

infoa,Autismiliitto! kirjoitti:

Maidoton ja gluteeniton ruokavalio on maailmalla yleinen autismin hoitomenetelmä.
Suomessa Autismiliitto kyllä tietää asiasta, mutta haluaa pimittää. Ruotsissa sentään
on tietoa tarjolla http://behandlaautism.nu/?page_id=29

Lukekaa tästä ketjusta 27.1.2012 kirjoitettu juttu, kirjoittajana Helvetin läpi käynyt.

Lue lisää

;)

Saako kysyä miksi olet tehnyt noin monta lasta jos tiedät suvussanne ilmenneen autismia?

Autistinen häiriö voi hypätä myös muutaman sukupolven ylitse, siksi olisikin hyvin tärkeätä ottaa ennen lasten hankkimista selville mitä perinnöllisiä sairauksia suvusta löytyy, vähintään viiden polven ajalta.


http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/163069?ref=lk_hise_1

12 kirjoitti:

Autistinen häiriö voi hypätä myös muutaman sukupolven ylitse, siksi olisikin hyvin tärkeätä ottaa ennen lasten hankkimista selville mitä perinnöllisiä sairauksia suvusta löytyy, vähintään viiden polven ajalta.


http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/163069?ref=lk_hise_1

Lue lisää

Entä jos ei voi vaikka uskonnollisista syistä käyttää kortsua?

Miksi kaikkea ajatellaan aina niin rumasti tyyliin: "Se raivoaa ja sille pitää opettaa, ettei raivoamalla mikään mene läpi!"
Ei olisi minusta ihme, jos sellaisesta asenteesta pahoittaisi mielensä ja raivoaisi syvästi loukkaantuneena vain lisää.

On varmaankin joku syy miksi raivoaa, eikä se syy välttämättä ole mikään niin ruma syy. Miksei lasta oikeasti yritetä ymmärtää ???

Sitäpaitsi tämän kasvatusmetodi: TOLLOVOLLO:n
muistelu voi olla vielä kymmenen vuotta myöhemmin perheen yhteisen naurunpurskahduksen aihe. Se ei kuitenkaan sovellu kaikille, vaan edellyttää TOLLOVOLLO metodille otollista luonnetta.

Jos autistista itseään ei satu ja hän voi satuttaa itseään itkemättä, koska se ei häntä satu, niin miten hän voisi tietää, että toista itkemätöntä sattuu ?
Edelleen ajattelen, että joku älyllisesti normaali hermostoltaan poikkeava lapsi voisi ymmärtää sen siitä, että kohde reagoi satutukseen niin dramaattisesti, että lapsi voisi saada vihiä, että se oikeasti sattuu.

Olen pahoillani, että minulla ei ole mitään kokemusta kehitysvammaisista autisteista, enemmänkin aspergerista, mutta sekin on nykyään autismin kirjon häiriö. Kannattaa ylittää kirjoitukseni kokonaan, jos on kehitysvammaisen vanhempi, koska minulla ei ole vähäisintäkään kokemusta kehitysvammaisuudesta, ja varmasti heidän kohdallaan on jotkut ihan erilaiset konstit paikallaan. Enkä muutenkaan mitenkään takaa, että minun neuvoni auttaa, mutta on mahdollista, että jopa sellainen auttaa...

VOLLOTOLLO kirjoitti:

Jos autistista itseään ei satu ja hän voi satuttaa itseään itkemättä, koska se ei häntä satu, niin miten hän voisi tietää, että toista itkemätöntä sattuu ?
Edelleen ajattelen, että joku älyllisesti normaali hermostoltaan poikkeava lapsi voisi ymmärtää sen siitä, että kohde reagoi satutukseen niin dramaattisesti, että lapsi voisi saada vihiä, että se oikeasti sattuu.

Olen pahoillani, että minulla ei ole mitään kokemusta kehitysvammaisista autisteista, enemmänkin aspergerista, mutta sekin on nykyään autismin kirjon häiriö. Kannattaa ylittää kirjoitukseni kokonaan, jos on kehitysvammaisen vanhempi, koska minulla ei ole vähäisintäkään kokemusta kehitysvammaisuudesta, ja varmasti heidän kohdallaan on jotkut ihan erilaiset konstit paikallaan. Enkä muutenkaan mitenkään takaa, että minun neuvoni auttaa, mutta on mahdollista, että jopa sellainen auttaa...

Lue lisää

Olen myöskin sitä mieltä, että aspergerlapsi ei välttämättä koskaan käy valtataistelua, koska häntä ei kiinnosta sosiaalinen valta eikä hän edes välttämättä käsitä sellaisen olemassaoloa. Joskus 50 vuotiaana saattaa hoksata, että sellaistakin on.

VOLLOTOLLO kirjoitti:

Olen myöskin sitä mieltä, että aspergerlapsi ei välttämättä koskaan käy valtataistelua, koska häntä ei kiinnosta sosiaalinen valta eikä hän edes välttämättä käsitä sellaisen olemassaoloa. Joskus 50 vuotiaana saattaa hoksata, että sellaistakin on.

Lue lisää

Vaikea kuvitella kuinka vaikeasti autistinen pieni lapsi voisi olla perillä jostain valtataisteluista. Asia on kuitenkin aika monimutkainen.

Nimenomaan en kirjoita neurotyypillisen ihmisen näkökulmasta, vaan nimenomaan ottaen huomioon, että ihminen saattaa kokea toisin.
Oletan myöskin, että autistista ihmistä kiinnostaa toisten huomio vähemmän kuin muita, joten hänen tekemistensä motiivi harvemmin on oikeasti huomion saaminen.

Olen pahoillani, että viestini ovat joillekin tolloja, mutta on olemassa ainakin jokunen ihminen, joille ajettelutapani on loogista ja siksi juuri käytännössä toimivimmasta mahdollisesta päästä.
Jumituksesta on kokemusta. (Saattaa itselläkin jumittaa.)
Kiitos palautteesta. Se on ollut hyvin mielenkiitoista juuri ihmisten suuren kokemusmaailmaeron osoittamiseksi. Aluksi nimittäin yllätyin viestistä aikalailla ja minusta se on ollut mielenkiitoista lukea.

Palautteen kirjoittaja on ilmeisesti hermostoltaan normaali, joka kokee hermostoltaan poikkeavan aivotoiminnan tuottaneen tekstin tolloksi. En ole siitä kuitenkaan yhtään pahoittanut mieltäni, mielestäni mielenkiintoinen keskustelu.

Mutta jos lapsi ei olisi asperger vaan autistinen niin, että on kielellistä vaikeutta, niin kuinka hyvin siinä sitten auttaa lapselle sattumisen selittäminen ?
Minä saattaisin päätyä yrittämään demonstroida. Ehkä se olisi tolloa. Tollolle voi tulla tolloja ideoita.

En minä sitä tarkoita, että kun vain itkee, niin asiat järjestyy. Kyseessä on sitten väärinkäsitys.

"Toisten ihmisten ennakoitavuus on tärkein asia, ja se on autistin ymmärtämistä, ja se on sitä empatiaa, jota meidän muiden tulee autistille osoittaa. "

Juuri tätä asiaa olen yrittänyt viedä eteenpäin julkisen sektorin terveydenhuoltopalveluissa. Olen korostanut sitä, kuinka reagoin siihen, jos minulle ei ETUKÄTEEN haluta kertoa mitä asioita esim. seuraavassa palaverissa on tarkoitus käsitellä jotta osaisin niihin valmistautua mikä puolestaan poistaisi epävarmuudentunteitani sosiaalisessa tilanteessa, tai jos kyseenalaistan hoitohenkilöstön tarkoitusperät nähdessäni ihmisten läpi ja yritän tähän saada selkeätä vahvistusta, mutteivat he sitä suostu kertomaan, vaikka näen ihmisten suoraan valehtelevan tai kieroilevan. Tätä ei ymmärretä missään. Ei vaikka esimerkinomaisesti yksityiskohtaisesti siitä kenelle tahansa kertoisi. Yksi yksityislääkäri sekä muutama neuropsykiatrian ammattilainen tästä tietävät, muttei yhdessäkään julkisen toimipisteessä kukaan, edes professoritason ihmiset, joilla ei autisminkirjosta ole OMAKOHTAISTA kokemusta.Tämän asian kanssa olen tapellut vuosia, siitä kauniisti ja selkeästi kertonut, mutta työntekijät eivät voi myöntää osaamattomuuttaan.

K.E. kirjoitti:

"Toisten ihmisten ennakoitavuus on tärkein asia, ja se on autistin ymmärtämistä, ja se on sitä empatiaa, jota meidän muiden tulee autistille osoittaa. "

Juuri tätä asiaa olen yrittänyt viedä eteenpäin julkisen sektorin terveydenhuoltopalveluissa. Olen korostanut sitä, kuinka reagoin siihen, jos minulle ei ETUKÄTEEN haluta kertoa mitä asioita esim. seuraavassa palaverissa on tarkoitus käsitellä jotta osaisin niihin valmistautua mikä puolestaan poistaisi epävarmuudentunteitani sosiaalisessa tilanteessa, tai jos kyseenalaistan hoitohenkilöstön tarkoitusperät nähdessäni ihmisten läpi ja yritän tähän saada selkeätä vahvistusta, mutteivat he sitä suostu kertomaan, vaikka näen ihmisten suoraan valehtelevan tai kieroilevan. Tätä ei ymmärretä missään. Ei vaikka esimerkinomaisesti yksityiskohtaisesti siitä kenelle tahansa kertoisi. Yksi yksityislääkäri sekä muutama neuropsykiatrian ammattilainen tästä tietävät, muttei yhdessäkään julkisen toimipisteessä kukaan, edes professoritason ihmiset, joilla ei autisminkirjosta ole OMAKOHTAISTA kokemusta.Tämän asian kanssa olen tapellut vuosia, siitä kauniisti ja selkeästi kertonut, mutta työntekijät eivät voi myöntää osaamattomuuttaan.

Lue lisää

Se jos ei olla empaattisia.
Mietin kuinka paljon siitä on osaamattomuutta ja kuinka paljon sitä ettei ihmisiä yksinkertaisesti kiinnosta miltä joltain toiselta tuntuu ja kuinka hänen asiansa järjestyisivät hyvin.

Minulla on ratkaisu ongelmaan nimeltä "haastava käytös" koskien ei-kehitysvammaisia autisteja.
Taidanpa perustaa konsultaatioon perustuvan yrityksen.

Miksi lapsi sylkee, huitoo, potkii ???

Siksi, koska häntä ei ole alusta asti osattu ymmärtää oikein, hänen tarpeitaan ei olla osattu kuulla !

Täysin samaa mieltä! Ovatko teesit peräisin Autismiliitosta, joita ei sallita muutettavan KOSKAAN?

Vai että "jossain vaiheessa"? Tai lääkityksellä?

Tyhmä kysymys jankuttaa tästä aiheesta, sekä sinä, että me autistien kanssa työskentelevät tiedämme vastauksen. Siksi, että ei ymmärrä, eikä tule ymmärretyksi. Tai siksi, että aistikuormitus kasvaa. Siksi, että ei löydä muuta kommunikointikeinoa. Kyllä me kaikki tämän tiedämme.

Seuraava ehdotuksesi on, että yritetään ymmärtää autistia, ja löytää kommunikointikeino, mikä on aivan itsestäänselvää kuntoutuksen kannalta. Sekä minimoida ne aistiärsykkeet, jotka ovat minimoitavissa sekä harkita lopuille siedättymistä.

Harmi, että se ei aina ole niin helppoa ja nopeaa.

(Ja toiselle vastaajalle, vaikka miten oltaisiin sitä mieltä, että autismia ei hoideta lääkkeillä, kuten ei voidakaan hoitaa, toisinaan tukalan jakson ajaksi voi lääkityksestä olla hyötyä. Autistikin kokee samanlaisia levottomuuden, ahdistuksen, masennuksen tunteita, jotka johtuvat ehkä pohjimmiltaan muusta kuin varsinaisesti autismista, ja joihin voi olla apua lääkityksestä. Harmi vain se usein jää pysyväksi, ja siitä on vähän ristiriitaista kokemusta, onko säännöllisestä lääkityksestä hyötyä vai ei. Kuntoutusta se ei korvaa kuten en ole väittänytkään. Moni perhe kokee siitä olleen hyötyä kuitenkin.Tyypillisen risperidonin lisäksi esim. Levotzin on joskus käytössä esim. vaikeiden uniongelmien yhteydessä.)

Vaikuttaa siltä, että suhteellisen monella ei ole kamalan paljoa kokemusta haastavasta käytöksestä? Se saattaa olla tosi isokin ongelma, jonka eteen joudutaan kokeilemaan vähän kaikki keinot.
Isommaksi ongelma tulee silloin, kun levottomuus ja aggressiivisuus liittyvät ihan välttämättömiin toimiin. Vaikka terveydenhoitoon. Tai esimerkiksi kuntoutusjaksoille siirtymisiin, silloin kun nämä ovat vanhempien jaksamisen kannalta välttämättömiä. Autismi ja etenkin haastava käytös lapsella kun koskettaa koko perhettä, monessa perheessä on myös muita lapsia joiden hyvinvointia on aivan pakko ajatella myös...

xxx13 kirjoitti:

Tyhmä kysymys jankuttaa tästä aiheesta, sekä sinä, että me autistien kanssa työskentelevät tiedämme vastauksen. Siksi, että ei ymmärrä, eikä tule ymmärretyksi. Tai siksi, että aistikuormitus kasvaa. Siksi, että ei löydä muuta kommunikointikeinoa. Kyllä me kaikki tämän tiedämme.

Seuraava ehdotuksesi on, että yritetään ymmärtää autistia, ja löytää kommunikointikeino, mikä on aivan itsestäänselvää kuntoutuksen kannalta. Sekä minimoida ne aistiärsykkeet, jotka ovat minimoitavissa sekä harkita lopuille siedättymistä.

Harmi, että se ei aina ole niin helppoa ja nopeaa.

(Ja toiselle vastaajalle, vaikka miten oltaisiin sitä mieltä, että autismia ei hoideta lääkkeillä, kuten ei voidakaan hoitaa, toisinaan tukalan jakson ajaksi voi lääkityksestä olla hyötyä. Autistikin kokee samanlaisia levottomuuden, ahdistuksen, masennuksen tunteita, jotka johtuvat ehkä pohjimmiltaan muusta kuin varsinaisesti autismista, ja joihin voi olla apua lääkityksestä. Harmi vain se usein jää pysyväksi, ja siitä on vähän ristiriitaista kokemusta, onko säännöllisestä lääkityksestä hyötyä vai ei. Kuntoutusta se ei korvaa kuten en ole väittänytkään. Moni perhe kokee siitä olleen hyötyä kuitenkin.Tyypillisen risperidonin lisäksi esim. Levotzin on joskus käytössä esim. vaikeiden uniongelmien yhteydessä.)

Vaikuttaa siltä, että suhteellisen monella ei ole kamalan paljoa kokemusta haastavasta käytöksestä? Se saattaa olla tosi isokin ongelma, jonka eteen joudutaan kokeilemaan vähän kaikki keinot.
Isommaksi ongelma tulee silloin, kun levottomuus ja aggressiivisuus liittyvät ihan välttämättömiin toimiin. Vaikka terveydenhoitoon. Tai esimerkiksi kuntoutusjaksoille siirtymisiin, silloin kun nämä ovat vanhempien jaksamisen kannalta välttämättömiä. Autismi ja etenkin haastava käytös lapsella kun koskettaa koko perhettä, monessa perheessä on myös muita lapsia joiden hyvinvointia on aivan pakko ajatella myös...

Lue lisää

Mielestäni ei ole yhtään tyhmää jatkaa keskustelua aiheesta. Olen hyvin monesta asiasta eri mieltä kanssasi.Kyllä autisti ei-vammainen ymmärtää. - Ikävää, ettemme voi tehdä yhteistyötä jyrkkien mielipiteidesi vuoksi emmekä sen, että kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan,ettet tahdo mitään uutta tuotavan alalle.Nuo asiat mistä kerrot, vaatisivat moniammatillista yhteistyötä, jossa kaikkien mielipiteet otettaisiin kehittämiskelpoisina huomioon.

"Kokeilemaan kaikki keinot" - Tässä yksi ydinongelma; ei tiedetä mitä tehdään vaan potilasta käytetään erilaisiin kokeiluihin.

Lääkityksistä; neuroleptit pidempään käytettynä vahingoittavat aivoja, joten oireisto mihin niitä alunperin määrättiin, vaikeutuu huomattavasti.

K.E. kirjoitti:

Mielestäni ei ole yhtään tyhmää jatkaa keskustelua aiheesta. Olen hyvin monesta asiasta eri mieltä kanssasi.Kyllä autisti ei-vammainen ymmärtää. - Ikävää, ettemme voi tehdä yhteistyötä jyrkkien mielipiteidesi vuoksi emmekä sen, että kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan,ettet tahdo mitään uutta tuotavan alalle.Nuo asiat mistä kerrot, vaatisivat moniammatillista yhteistyötä, jossa kaikkien mielipiteet otettaisiin kehittämiskelpoisina huomioon.

"Kokeilemaan kaikki keinot" - Tässä yksi ydinongelma; ei tiedetä mitä tehdään vaan potilasta käytetään erilaisiin kokeiluihin.

Lääkityksistä; neuroleptit pidempään käytettynä vahingoittavat aivoja, joten oireisto mihin niitä alunperin määrättiin, vaikeutuu huomattavasti.

Lue lisää

""Kokeilemaan kaikki keinot" - Tässä yksi ydinongelma; ei tiedetä mitä tehdään vaan potilasta käytetään erilaisiin kokeiluihin."

Miten mielestäsi tieto voidaan saada muuten kuin kokeilemalla? Onko kenties Jumala kertonut sen sinulle, jonka tehtäväksi HÄN puolestaan on antanut sen kertomisen IHMISILLE?

K.E. kirjoitti:

Mielestäni ei ole yhtään tyhmää jatkaa keskustelua aiheesta. Olen hyvin monesta asiasta eri mieltä kanssasi.Kyllä autisti ei-vammainen ymmärtää. - Ikävää, ettemme voi tehdä yhteistyötä jyrkkien mielipiteidesi vuoksi emmekä sen, että kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan,ettet tahdo mitään uutta tuotavan alalle.Nuo asiat mistä kerrot, vaatisivat moniammatillista yhteistyötä, jossa kaikkien mielipiteet otettaisiin kehittämiskelpoisina huomioon.

"Kokeilemaan kaikki keinot" - Tässä yksi ydinongelma; ei tiedetä mitä tehdään vaan potilasta käytetään erilaisiin kokeiluihin.

Lääkityksistä; neuroleptit pidempään käytettynä vahingoittavat aivoja, joten oireisto mihin niitä alunperin määrättiin, vaikeutuu huomattavasti.

Lue lisää

tossahan on se hyvä puoli että nämä pitkänlinjan "autismihoitajat" saavat pitää virkansa ja tehdä mitä lystää kunhan ensin autististen ihmisten keskushermosto onnistutaan lamauttamaan mm. neuroleptein, josta seuraa yhä vaikeampia ongelmia. sitten tullaan tänne kertomaan kuinka kaikkia autisminkirjoon kuuluvia aspergerit mukaanlukien tulisi pyrkiä "auttamaan"

Kyllä olen, en muuten kirjoittaisi tänne. Myös lähisukulaiseni on kehitysvammainen autisti, jonka kanssa synkkaa hyvin ja jonka kanssa olemme heti alusta lähtien löytäneet yhteisen kielen. Hän ei enää ole aggressiivinen ja tulee kontaktiin ihan mukavasti. Osaa tuntea empatiaa, opetin sen hänelle.

"Niin arvelin, koska kirjoituksesi sävy on aika mustavalkoinen."

Tässä näkee hyvin vanhemman polven kehitysvammatyössä toimivien asenteet. Kuinka kirjoittajalla on otsaa täällä leimata jotain aspergeria hänen yhden kirjoituksensa perusteella mustavalkoisesti ajattelevaksi. Kirjoittaja ei tunne henkilöä, ja siten suorastaan loukkaavaa on tämän kirjallista tuotantoa laajemmalti lukematta väittää kirjoitusten olevan mustavalkoisia. Henkilö, josta puhutaan nimittäin omaa eritäin monipuolisen kyvyn analysoida asioita eri näkökulmista. Tämä on todettu useaan otteeseen IRL pätevien ammattihenkilöiden toimesta. Juuri tällainen asenne kertoo tasapäistämisestä, mitä kauan alalla työskennelleet harrastavat kyvyttömyyttään yrittää muuttaa ahdasmielisiä asenteitaan.

Lisään vielä sen tärkeimmän pointin sen ongelman ratkaisemiseen: Ymmärtäminen, että neurologinen ongelma ei ole mielenlaadussa, ajatuksissa tai tunteissa, vaan hermotossa ja henkilö itse on asian edessä avuton.
Hänen kohtelemisensa niinkuin olisi kyse hänen ajatuksistaan tai tunteistaan sen sijaan voi aiheuttaa henkistä pahointia luonnollisestikin, koska henkilö kärsii ajatuksineen ja tunteineen hermostollisesta vaivastaan jo muutenkin.

Minun mielestäni luonteesta riippuen empatian voi viedä hyvin pitkällekin ilman että lapsesta tulee diktaattori. Päinvastoin kun lapsi kokee aitoa ymmärtämystä hänen tavallaan, hänelle tulee luonnollisestikin tasapainoisen levollinen olo henkisesti niin, että hän oppii kenties paremmin hallitsemaan neurologisia häiriöitäänkin.
Mielestäni älyllisesti normaali autistinen voi oppia kongnitiivista empatiaa, jossa nimenomaan autisteilla on puutteitta. Tunteellinen empatiahan voi olla autisteilla luonnostaan hyvin voimakas, sitä on kenties vaikeampi oppia, koska ehkä on vaikeampi saada ihminen tuntemaan jotakin mitä ei tunne, mutta kognitiivista empatiaa ehkä älyllä voi opetella ja oppia kun saa esim. tietoa millaisia tunteita ja ideoita ei autistisilla voi olla.

Vollotollo kirjoitti:

Minun mielestäni luonteesta riippuen empatian voi viedä hyvin pitkällekin ilman että lapsesta tulee diktaattori. Päinvastoin kun lapsi kokee aitoa ymmärtämystä hänen tavallaan, hänelle tulee luonnollisestikin tasapainoisen levollinen olo henkisesti niin, että hän oppii kenties paremmin hallitsemaan neurologisia häiriöitäänkin.
Mielestäni älyllisesti normaali autistinen voi oppia kongnitiivista empatiaa, jossa nimenomaan autisteilla on puutteitta. Tunteellinen empatiahan voi olla autisteilla luonnostaan hyvin voimakas, sitä on kenties vaikeampi oppia, koska ehkä on vaikeampi saada ihminen tuntemaan jotakin mitä ei tunne, mutta kognitiivista empatiaa ehkä älyllä voi opetella ja oppia kun saa esim. tietoa millaisia tunteita ja ideoita ei autistisilla voi olla.

Lue lisää

Empatia on synnynnäinen luonteenominaisuus, sitä ei voi opetella eikä kukaan "sitä hyvin pitkällekin viedä". Osa ihmisistä, olipa autisti taikka ei, omaa luontaisen kyvyn empatiaan, osalla kyvykkyyttä empatiaan ei voi millään keinoilla edesauttaa, mikäli sitä ei yksinkertaisesti vain löydy yksilöltä.

Mitä tarkoitetaan "kognitiivisella empatialla", en ole koskaan kuullut moisesta? Takuuvarmasti yksikään kasvatustieteisiin perehtynyt ei voi väittää jonkun voivan esim. kognitiivisen terapian keinoin oppia empaattiseksi muita kohtaan aidosti. Näytteleminen/teeskentely on eri asia; mikäli tähän kognitiivisella terapialla pyritään, on lähtökohta jo sinänsä susi.

Siis on...

mielestäni olen tuntenut jokusen lähinnä psykopaatin tyyppisen
ihmisen....se on aivan hämmästyttävää kuinka jäätäviä ja välinpitämättömiä he ovat, mutta kuinka paljon paremmin he "tietävät" kuin muut ihmiset, että mitä minä tosiasiallisesti koen elämässäni. He jopa sanovat minulle, että turha minun on muille yrittää selittää, kun eivät he ymmärrä kuitenkaan. Ja juuri niin onkin käynyt, ne vähemmän jäätävät ihmiset eivät sitten ymmärrä yhtään.

sallimunille 10.7.2014 20:11

"... psykopaatit joita olen tuntenut eivät ole tienneet vaan luulleet tietävänsä mitä ovat tekemässä yrittäessään tuhota elämäni."

Hei, älä viitsi KE! Eivät he ole mitään psykopaatteja olleet, eivätkä he ole yrittäneet sinun elämääsi tuhota. Koko juttu on vain sinun vainoharhaisen mielikuvituksesi tuotetta. Menisit jo hoidattamaan pois tuon harhaluuloisuutesi. Voi raukkaa!

⇧ Kompensaatioksi toistettiin tuo viesti, koska KE narsistisesti häiriintyneenä oli käynyt ilmoittamassa sen "asiattomaksi".

"Normaali ihminen saattaa välittää, muttei käsitä niitä monimutkaisia tekijöitä, jotka kärsimyksen ovat saaneet aikaan."

Älä yleistä. Yleisimmin nk. normaali ihminen kyllä ymmärtää noista seikoista enemmän kuin yksikään psykopatiasta kärsivä. Onko tarkoituksesi puolustella psykopaatteja? Jos niin miksi? Oletko itse psykopaatti? Autistisma kärsivät henkilöt ovat normaalisti tuntemaan kykeneviä yksilöitä, psykopaateilta tämä luontainen kyky puuttuu.

Taisi olla taas "erään aspalstan moden" näkemys aiheesta, jonka oikea loppusijoituspaikka olisi hourula.

.... kirjoitti:

"Normaali ihminen saattaa välittää, muttei käsitä niitä monimutkaisia tekijöitä, jotka kärsimyksen ovat saaneet aikaan."

Älä yleistä. Yleisimmin nk. normaali ihminen kyllä ymmärtää noista seikoista enemmän kuin yksikään psykopatiasta kärsivä. Onko tarkoituksesi puolustella psykopaatteja? Jos niin miksi? Oletko itse psykopaatti? Autistisma kärsivät henkilöt ovat normaalisti tuntemaan kykeneviä yksilöitä, psykopaateilta tämä luontainen kyky puuttuu.

Taisi olla taas "erään aspalstan moden" näkemys aiheesta, jonka oikea loppusijoituspaikka olisi hourula.

Lue lisää

^ Tuokin KE sinun pitää sitten muistaa laittaa mukaan siihen listaukseen kaikista tänne lähettämistäsi harhaluuloviesteistäsi, jos joskus vielä rohkaistut hakemaan itsellesi asiantuntijalta harhaluuloisuushäiriöpsykoosin diagnoosin. Sitten hoito voitaisiin aloittaa, ja voisit vihdoin VAPAUTUA. Ajattele!

Voi tsiisös! 11.7.2014 04:47

^ Samoin tuo.

⇧ Kompensaatioksi toistettiin tuo viesti, koska KE narsistisesti häiriintyneenä oli käynyt ilmoittamassa sen "asiattomaksi".

Eikä kirjoitukseni ole ollenkaan tarkoitettu yleistykseksi, vaan että tuollaistakin ilmiötä voi ilmetä.

Jos isäsi oli psykopaatti merkitseekö se sitä, että sinun on otettava jatkuvasti hampaisiisi joku sinulle tuntematon henkilö, kehen traumojasi purat? Et uskalla mennä lääkäriin, koska pelkäät joutuvasi suljetulle, samoin kuin isäsi. Vaihtoehtona näet tuntemattomien ihmisten vainoamisen sekä kiusaamisen eri nettifoorumeilla. Otetaanpa isääsi yhteyttä, koska tunnut kantavan hänen mielisairauttaan mukanasi pakonomaisesti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Täten valitettavasti autistinen ja psykopaatti voivat tuntua toinen toisilleen aivan harvinaisen äärimmäisen kestämättömille.
Jos kummaltakin puuttuu se empatiaosa mikä toisella on.
Autistille sosiaalisten pelien taituri, joka ei välitä autistin tunteista, voi olla aika hirmuinen, ja psykoopaatille sosiaalisiin peleihin niitä miten sattuu tökkien osallistuva autisti ylitsevuotavine tunteineen voi olla kammotus,

Typerää provokaatiota. Vain typerykset (äo alle 100) uskovat moiseen jenkkiroskaan.

No ei lastenkasvatusketju paras mahdollinen aiheelle ole.
Ehkä raivokohtaus teeman alle sopisi se, että psykopaatit kai saattavat kärsiä omanlaisistaan raivo-oloista.

Minä kirjoitin edelleen tänne vain ja ainoastaan tästä syystä.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16958304

Ainoastaan tuolla tavoin psykopatia-aihe minusta liittyy autismiin kuin missä merkityksessä tuossa tutkimuksessakin. Selventää tuota empatiakykyasiaa ja empatian erilaisia puolia. Juurikin auttaa tunnistamaan psykopaatin ja autistin eroja jne. Tuo tietty vastakohtaisuus voi auttaa tunnistamaan joitakin asioita ja ilmiöitä.

En ole palstan haukkumaviesteissä millään tavoin mukana.


Mielestäni myöskään sairaus ei ole sellainen asia, jota käyttäisin ihmistä vastaan, ihan sama mikä sairaus.

ihmettäkummaa kirjoitti:

No ei lastenkasvatusketju paras mahdollinen aiheelle ole.
Ehkä raivokohtaus teeman alle sopisi se, että psykopaatit kai saattavat kärsiä omanlaisistaan raivo-oloista.

Minä kirjoitin edelleen tänne vain ja ainoastaan tästä syystä.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16958304

Ainoastaan tuolla tavoin psykopatia-aihe minusta liittyy autismiin kuin missä merkityksessä tuossa tutkimuksessakin. Selventää tuota empatiakykyasiaa ja empatian erilaisia puolia. Juurikin auttaa tunnistamaan psykopaatin ja autistin eroja jne. Tuo tietty vastakohtaisuus voi auttaa tunnistamaan joitakin asioita ja ilmiöitä.

En ole palstan haukkumaviesteissä millään tavoin mukana.


Mielestäni myöskään sairaus ei ole sellainen asia, jota käyttäisin ihmistä vastaan, ihan sama mikä sairaus.

Lue lisää

Olen vain parhaani mukaan yrittänyt ymmärtää mitä psykopatia on mahdollisimman rauhallisesti. Varsinkin autistiselle se on aika erikoinen juttu, koska itsestä niin erilainen.
Ja ajattelin, että teema sopisi tänne siitäkin syystä, koska täällä autismipalstalla aika usein vilahtaa sana psykopaatti.

ja juuri harhaluuloisesti psykoottinen ja narsistisesti persoonaltaan häiriintynyt KE on se, joka täällä on antanut aiheen keskustella psykopatiasta.

vlljjer kirjoitti:

ja juuri harhaluuloisesti psykoottinen ja narsistisesti persoonaltaan häiriintynyt KE on se, joka täällä on antanut aiheen keskustella psykopatiasta.

haista kakka

vlljjer kirjoitti:

ja juuri harhaluuloisesti psykoottinen ja narsistisesti persoonaltaan häiriintynyt KE on se, joka täällä on antanut aiheen keskustella psykopatiasta.

..taitaa Tuulikki, edesmenneen aspalstan suosikkimode taas tännekin kirjoitella sairaan päänsä tuotoksia...

K.E.ja ei ole harhaluuloinen, psykoottinen, eikä narsistisesti häiriintynyt Suomen ammattitaitoisimman neuropsykiatrian erikoislääkärin mielestä.

vlljjer kirjoitti:

ja juuri harhaluuloisesti psykoottinen ja narsistisesti persoonaltaan häiriintynyt KE on se, joka täällä on antanut aiheen keskustella psykopatiasta.

Eipä voi muuta todeta kuin ettet ainakaan järjellä ole pilattu.

^ Tuokin KE sinun pitää sitten muistaa laittaa mukaan siihen listaukseen kaikista tänne lähettämistäsi harhaluuloviesteistäsi, jos joskus vielä rohkaistut hakemaan itsellesi asiantuntijalta harhaluuloisuushäiriöpsykoosin diagnoosin. Sitten hoito voitaisiin aloittaa, ja voisit vihdoin VAPAUTUA. Ajattele!

olet väärässä kuten yleensäkin.

"... kirjoitan vain täällä. En liity mihinkään asperger foorumeihin enkä aspergerinfofoorumeihin. Olen ihan muissa yhteyksissä miettinyt autismin ja psykopatian eroja yms. Ajattelin että sitä voisi pohtia täälläkin koska täällä kummistakin puhutaan."

Kirjoitustyylisi tuo mieleen tietyt aspalstan käyttäjätunnukset, joiden tarkempaa mainitsemista en tässä kuitenkaan pidä aiheellisena. Aivan hyvin ja asiallisesti mielestäni olet yllä pohdiskellut psykopatia-aihetta. Vain yksi kirjoittaja omien todellisuudenvastaisten päähänpinttymiensä vuoksi on niistä "ottanut pultit".

ihmettäkummaalle kirjoitti:

"... kirjoitan vain täällä. En liity mihinkään asperger foorumeihin enkä aspergerinfofoorumeihin. Olen ihan muissa yhteyksissä miettinyt autismin ja psykopatian eroja yms. Ajattelin että sitä voisi pohtia täälläkin koska täällä kummistakin puhutaan."

Kirjoitustyylisi tuo mieleen tietyt aspalstan käyttäjätunnukset, joiden tarkempaa mainitsemista en tässä kuitenkaan pidä aiheellisena. Aivan hyvin ja asiallisesti mielestäni olet yllä pohdiskellut psykopatia-aihetta. Vain yksi kirjoittaja omien todellisuudenvastaisten päähänpinttymiensä vuoksi on niistä "ottanut pultit".

Lue lisää

Kukahan hän mahtaa olla mielestäsi? Katsotaan osuitko oikeaan joten ole hyvä ja vastaa suoraan vihjailujen sijaan.

ihmettäkummaalle kirjoitti:

"... kirjoitan vain täällä. En liity mihinkään asperger foorumeihin enkä aspergerinfofoorumeihin. Olen ihan muissa yhteyksissä miettinyt autismin ja psykopatian eroja yms. Ajattelin että sitä voisi pohtia täälläkin koska täällä kummistakin puhutaan."

Kirjoitustyylisi tuo mieleen tietyt aspalstan käyttäjätunnukset, joiden tarkempaa mainitsemista en tässä kuitenkaan pidä aiheellisena. Aivan hyvin ja asiallisesti mielestäni olet yllä pohdiskellut psykopatia-aihetta. Vain yksi kirjoittaja omien todellisuudenvastaisten päähänpinttymiensä vuoksi on niistä "ottanut pultit".

Lue lisää

"Olen ihan muissa yhteyksissä miettinyt autismin ja psykopatian eroja"

Itsetutkiskelu toisinaan tekee hyvää..

ihmettäkummaalle kirjoitti:

"... kirjoitan vain täällä. En liity mihinkään asperger foorumeihin enkä aspergerinfofoorumeihin. Olen ihan muissa yhteyksissä miettinyt autismin ja psykopatian eroja yms. Ajattelin että sitä voisi pohtia täälläkin koska täällä kummistakin puhutaan."

Kirjoitustyylisi tuo mieleen tietyt aspalstan käyttäjätunnukset, joiden tarkempaa mainitsemista en tässä kuitenkaan pidä aiheellisena. Aivan hyvin ja asiallisesti mielestäni olet yllä pohdiskellut psykopatia-aihetta. Vain yksi kirjoittaja omien todellisuudenvastaisten päähänpinttymiensä vuoksi on niistä "ottanut pultit".

Lue lisää

Kertoisitko mikä nimimerkki mielestäsi on ottanut "totuudenvastaisten päähänpinttymiensä vuoksi" "pultit"?

kuhmettaimmalle kirjoitti:

Kukahan hän mahtaa olla mielestäsi? Katsotaan osuitko oikeaan joten ole hyvä ja vastaa suoraan vihjailujen sijaan.

ei SE uskalla

"Nyt on fakta niin, että en ole as palstan mode, enkä mitään sinnepäinkään. ... jos minua luullaan esimerkiksi aspalstan modeksi ..."

Kun yllä kirjoitin, että kirjoitustyylisi tuo mieleen tietyt aspalstan käyttäjätunnukset, en viitannut keneenkään aspalstan nykyiseen tai entiseen modeen. Korkeintaan tuo yksi ainoa harhaluuloinen ehkä epäilee sinua aspalstan modeksi.

Tämmönen tuli vielä mieleen psykopatia-aiheesta ja empatiasta.

http://www.psychologytoday.com/blog/the-empathic-brain/201307/inside-the-mind-psychopath-empathic-not-always

Eli psykopaateilla tavallaan on empatian kyky, muttei heitä kiinnosta käyttää sitä kuin johonkin omiin päämääriinsä.

Ei tuosta sen enempää. Täydensin vähän.

ihmettäkumma kirjoitti:

Tämmönen tuli vielä mieleen psykopatia-aiheesta ja empatiasta.

http://www.psychologytoday.com/blog/the-empathic-brain/201307/inside-the-mind-psychopath-empathic-not-always

Eli psykopaateilla tavallaan on empatian kyky, muttei heitä kiinnosta käyttää sitä kuin johonkin omiin päämääriinsä.

Ei tuosta sen enempää. Täydensin vähän.

Lue lisää

Tuon linkin http://www.psychologytoday.com/blog/the-empathic-brain/201307/inside-the-mind-psychopath-empathic-not-always
takana olevassa tekstissä on kirjoitusvirhe kohdassa "with an attractive women", eli siinä on yksikön epämääräinen artikkeli "an" monikon "women" edessä. Pitäisi olla joko "with an attractive woman" tai "with attractive women". Ehkä ensimmäistä noista on tarkoitettu tuossa asiayhteydessä. (Näkyy siinä tosin olevan muitakin KIRJOITUSvirheitä.) Tuo teksti EI ole mitään "jenkkiroskaa" vaan hollantilaista asiaa. Tuon "puolipopulaarin" kirjoituksen takana oleva (neuro)tieteellinen tutkimus http://brain.oxfordjournals.org/content/136/8/2550.full?keytype=ref&ijkey=CqWen0GPOBYJVDY on julkaistu Oxfordin yliopiston neurologian julkaisusarjassa http://www.oxfordjournals.org/our_journals/brainj/about.html , joten se on englantilainen eikä amerikkalainen. Sitäpaitsi vain tietämättömät typerykset kutsuvat yhdysvaltalaisia "jenkeiksi", jotka olivat pohjoisvaltalaisia.

Huomautus kirjoitti:

Tuon linkin http://www.psychologytoday.com/blog/the-empathic-brain/201307/inside-the-mind-psychopath-empathic-not-always
takana olevassa tekstissä on kirjoitusvirhe kohdassa "with an attractive women", eli siinä on yksikön epämääräinen artikkeli "an" monikon "women" edessä. Pitäisi olla joko "with an attractive woman" tai "with attractive women". Ehkä ensimmäistä noista on tarkoitettu tuossa asiayhteydessä. (Näkyy siinä tosin olevan muitakin KIRJOITUSvirheitä.) Tuo teksti EI ole mitään "jenkkiroskaa" vaan hollantilaista asiaa. Tuon "puolipopulaarin" kirjoituksen takana oleva (neuro)tieteellinen tutkimus http://brain.oxfordjournals.org/content/136/8/2550.full?keytype=ref&ijkey=CqWen0GPOBYJVDY on julkaistu Oxfordin yliopiston neurologian julkaisusarjassa http://www.oxfordjournals.org/our_journals/brainj/about.html , joten se on englantilainen eikä amerikkalainen. Sitäpaitsi vain tietämättömät typerykset kutsuvat yhdysvaltalaisia "jenkeiksi", jotka olivat pohjoisvaltalaisia.

Lue lisää

Kiitoksia tarkennuksista, joita en edes itse tiennyt noin tarkkaan . :)

Huomautus kirjoitti:

Tuon linkin http://www.psychologytoday.com/blog/the-empathic-brain/201307/inside-the-mind-psychopath-empathic-not-always
takana olevassa tekstissä on kirjoitusvirhe kohdassa "with an attractive women", eli siinä on yksikön epämääräinen artikkeli "an" monikon "women" edessä. Pitäisi olla joko "with an attractive woman" tai "with attractive women". Ehkä ensimmäistä noista on tarkoitettu tuossa asiayhteydessä. (Näkyy siinä tosin olevan muitakin KIRJOITUSvirheitä.) Tuo teksti EI ole mitään "jenkkiroskaa" vaan hollantilaista asiaa. Tuon "puolipopulaarin" kirjoituksen takana oleva (neuro)tieteellinen tutkimus http://brain.oxfordjournals.org/content/136/8/2550.full?keytype=ref&ijkey=CqWen0GPOBYJVDY on julkaistu Oxfordin yliopiston neurologian julkaisusarjassa http://www.oxfordjournals.org/our_journals/brainj/about.html , joten se on englantilainen eikä amerikkalainen. Sitäpaitsi vain tietämättömät typerykset kutsuvat yhdysvaltalaisia "jenkeiksi", jotka olivat pohjoisvaltalaisia.

Lue lisää

Ei oikein ole huumorin aika nyt, mutta tuli mieleen mielikuva kun psykopaatti on onnistunut houkuttelemaan aution saaren täyteen viehkeitä naisia ja on sitten itsekin vähän hämmennyksissä kuinka toimia sellaisessa tilanteessa...kun monikkomuoto meni jo vähän mittavammaksi.

Ihmettäkummaa kirjoitti:

Ei oikein ole huumorin aika nyt, mutta tuli mieleen mielikuva kun psykopaatti on onnistunut houkuttelemaan aution saaren täyteen viehkeitä naisia ja on sitten itsekin vähän hämmennyksissä kuinka toimia sellaisessa tilanteessa...kun monikkomuoto meni jo vähän mittavammaksi.

Lue lisää

Vielä tuosta psykopatia-aiheesta luin, että psykopaatit jotka menevät terapiaan useimmiten sortuvat muita nopeammin haitalliseen käytökseen eli terapiasta ei ole psykopaateille hyötyä. Aika monesta lähteestä sen suuntaista luin.
Siinä mielessä jos joku todella olisi psykopaatti, heitä olisi kai aika turhaa neuvoa hakeutumaan terapiaan tms. Eli mikä olisi järkevä asenne, jos esim. havaitsee jonkun tuntemansa psykopaatiksi?

(Aspergerillekaan ei välttämättä ole terapiasta hyötyä, jos aspergerius ei ole oikein huomioitu, eikä se tietenkään aspergeriutta pois "paranna".)

ihmettäkummaa kirjoitti:

Vielä tuosta psykopatia-aiheesta luin, että psykopaatit jotka menevät terapiaan useimmiten sortuvat muita nopeammin haitalliseen käytökseen eli terapiasta ei ole psykopaateille hyötyä. Aika monesta lähteestä sen suuntaista luin.
Siinä mielessä jos joku todella olisi psykopaatti, heitä olisi kai aika turhaa neuvoa hakeutumaan terapiaan tms. Eli mikä olisi järkevä asenne, jos esim. havaitsee jonkun tuntemansa psykopaatiksi?

(Aspergerillekaan ei välttämättä ole terapiasta hyötyä, jos aspergerius ei ole oikein huomioitu, eikä se tietenkään aspergeriutta pois "paranna".)

Lue lisää

Miksi täällä verrataan aspergeriutta ja psykopatiaa toisiinsa, ne ovat täysin kaksi erilaista oireyhtymää. Itse ainakin olen jatkuvasti hakenut itselleni apua ja tukea, koska en aspergerina tunne selviytyväni yhteiskunnan vaatimuksista enkä edes tavallisesta arjesta. Psykopaatit sen sijaan loistavat huippuviroissa polkien kaiken muun alleen. Siksi maailma onkin juuri niin sairas kuin on.

Hakeeko joku psykologian opiskeli täältä kokemuksia eri mielenhäiriöistä, joita sitten tarvittaessa jatko-opinnoissan voi käyttää muiden kustannuksella hyväksi, esim. psykologit?

Mitä teen yhdelläkään lähteellä, jos sinulla on omakohtaista kokemusta aiheesta vuosien ajalta? "Lähteet" eivät hyvinkään usein pidä ollenkaan paikkaansa.

Kysymykseesi, mieti itse.

K..... kirjoitti:

Miksi täällä verrataan aspergeriutta ja psykopatiaa toisiinsa, ne ovat täysin kaksi erilaista oireyhtymää. Itse ainakin olen jatkuvasti hakenut itselleni apua ja tukea, koska en aspergerina tunne selviytyväni yhteiskunnan vaatimuksista enkä edes tavallisesta arjesta. Psykopaatit sen sijaan loistavat huippuviroissa polkien kaiken muun alleen. Siksi maailma onkin juuri niin sairas kuin on.

Hakeeko joku psykologian opiskeli täältä kokemuksia eri mielenhäiriöistä, joita sitten tarvittaessa jatko-opinnoissan voi käyttää muiden kustannuksella hyväksi, esim. psykologit?

Mitä teen yhdelläkään lähteellä, jos sinulla on omakohtaista kokemusta aiheesta vuosien ajalta? "Lähteet" eivät hyvinkään usein pidä ollenkaan paikkaansa.

Kysymykseesi, mieti itse.

Lue lisää

Minua kun tässä ketjussa nyt välillä luullaan ihan päinvastaiseksi kuin mitä olen.
Kuulun itse nimenomaan "epävirallisiin asiantuntijoihin", en esim. opinnäytetöiden tekijöihin. :)

Toiseksikin siksihän minä juuri psykopaatteja ja aspergereja vertailen, koska ovat niin päinvastaisia neurologisia poikkeuksellisuuksia, ja jostakin syystä vaikuttavat sillointällöin päätyvän tekemisiin keskenään siinä määrin, että aihe voi tulla väistämättä pohdinnan alle.
Ja epävirallisten havaintojeni myötä uskon, ette terapiat voi tehdä psykopaatin vain ilkeämmäksi. Hyvin vaikea löytää mitään lähdettä, joka väittäisi, että psykopatia voidaan jollain hoidolla parantaa.
Lisäsin tuosta aspergerista siksi, jottei luulla, että jos terapiaan tulee asiakas, johon terapia ei vaikuta, että kyseessä on sitten psykopaatti, koska voi olla esimerkiksi aspergeri tai muu neurologisesti poikkeuksellinen, johon terapia ei vaikuta odotetulla tavalla.

ihmettäkummaa kirjoitti:

Minua kun tässä ketjussa nyt välillä luullaan ihan päinvastaiseksi kuin mitä olen.
Kuulun itse nimenomaan "epävirallisiin asiantuntijoihin", en esim. opinnäytetöiden tekijöihin. :)

Toiseksikin siksihän minä juuri psykopaatteja ja aspergereja vertailen, koska ovat niin päinvastaisia neurologisia poikkeuksellisuuksia, ja jostakin syystä vaikuttavat sillointällöin päätyvän tekemisiin keskenään siinä määrin, että aihe voi tulla väistämättä pohdinnan alle.
Ja epävirallisten havaintojeni myötä uskon, ette terapiat voi tehdä psykopaatin vain ilkeämmäksi. Hyvin vaikea löytää mitään lähdettä, joka väittäisi, että psykopatia voidaan jollain hoidolla parantaa.
Lisäsin tuosta aspergerista siksi, jottei luulla, että jos terapiaan tulee asiakas, johon terapia ei vaikuta, että kyseessä on sitten psykopaatti, koska voi olla esimerkiksi aspergeri tai muu neurologisesti poikkeuksellinen, johon terapia ei vaikuta odotetulla tavalla.

Lue lisää

Lisäksi minusta kuulostaa oudolle, jos ihmisiä käsketään terveyden hoitoon tai terapiaan ikäänkuin "rangaistuksena".
Sairaudesta rankaiseminen kuulostaa minulle hyvin julmalle.
Mikäli kyseessä on jokin rangaistava asia, mielestäni se on sitten oikeampi tulkita joksikin muuksi kuin sairaudeksi.

Onko tuo kommentti trolli vai onko tuon kirjoittaja tosissaan
noin pihalla?

"Ei autisti muuta osakaan kun aiheutaa häirötä ja olla agressiivinen. Autistin kuuluu sopeutua maailmaan ei meidän heidän."

Taas kerran tällä palstalla on kirjoitettu täysin typerä yleistys / virheellinen väite. En ymmärrä, mistä tulee joillakin ihmisillä oleva tarve kirjoittaa autisminkirjon ihmisistä tuolla tavalla.

Ehdotan tuon viestin kirjoittajalle, että hän lukee Wikipediasta artikkelin "Luettelo tunnetuista autismin kirjon henkilöistä".

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_autismin_kirjon_henkilöistä

Voitko vakavasti väittää, että tuossa listassa olevat ihmiset eivät osaisi muuta kuin aiheuttaa häiriötä ja olla agressiivisia?

"Ei autisti muuta osakaan kun aiheutaa häirötä ja olla agressiivinen. Autistin kuuluu sopeutua maailmaan ei meidän heidän."

On päivänselvää, että jos aikuinen suhtautuu tuolla lailla
ala-arvoisen tietämättömästi autismikirjoiseen lapseensa,
lapsi reagoi siihen aikuisen mielestä hyvin negatiivisesti.
Ongelma ei ole silloin lapsessa vaan aikuisen vakavassa
tietämättömyydessä.