Mitäs mieltä atskut ja muut on siitä, jos uskonnollisuus on joillakuilla geeneissä? Onko se kristillistä, ja tarvitsisiko geeniuskovainen ollenkaan etsikkoaikoja? Jos taas on ennalta kirjoitettu geeneihin, että joutuu kärsimään uskonpuutteesta niin lasketaanko ihmeeksi, jos kuitenkin tulee uskoon?
Entä jos uskovaisgeeninen lapsi varttuisi täysin uskonnottomissa oloissa, niin minkälainen uskonto hänelle mahtaisi kehittyä? Olisiko se juuri oikeata Jumalan ilmoittamaa laatua?
Entä jos uskovaisgeeninen lapsi varttuisi täysin uskonnottomissa oloissa, niin minkälainen uskonto hänelle mahtaisi kehittyä? Olisiko se juuri oikeata Jumalan ilmoittamaa laatua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tää tais olla joku kompakysymys ?? !! ?
Iltalehti:
Uskovaiset kantavat jumalageeniä
6.1.2006 23:01
Uskovaisuus ei olekaan valintakysymys vaan perimän ohjaama asia, väittää yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Mies uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee uskonnollisuutta ja käsityksiä jumalasta. Asiasta kertoo Tieteen Kuvalehti.
Hamerin mukaan hengellisyyttä ohjaa VMAT2-geeni, josta on olemasta kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnoksista on merkittävästi yleisempi uskonnollisilla ihmisillä kuin toinen.
Tutkija ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.
VMAT2-geeni säätelee elimistössä välittäjäaineita, joihin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös eräät huumeet, kuten LSD. Monet huumeidenkäyttäjät ovatkin kuvailleet kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.
Kääntäen: ateismi johtuu jumalageenin puuttumisesta. Mitäs sitä sitten suotta järkiperusteita tähän juttuun sotketaan?
pesunkestäviä helluntalaisia eikä muhun ole se uskogeeni periytynyt. En ymmärrä koko uskoa tai sen sanomaa ollenkaan.
niille jotka kadotukseen joutuvat, meille jotka uskomme se on Jumalan voima.
minulla oli myös erittäin uskonnolliset vanhemmat, luettiin raamattua ja käytiin herätyskokouksissa. Uskonnollinen kasvatus meni kyllä osaltani hukkaan - täysin uskonnoton olen. Liekö tuo uskontogeenittömyys syynä kun ei ympäristön uskonnollisuus tarttunut?
Jos tuollainen geeni on, joka lisää yksilön taipumusta uskonnollisuuteen, niin ei se tarkoita, että on tuomittu uskonnollisiin kokemuksiin.
Se, että asia liittyy usein uskontoon johtuu siitä, että kulttuurimme on uskonnon läpitunkema. Ihmiselle on nähtävästi ollut kehityksensä aikana tarpeellisia nämä uskonnolliset kokemukset. Uskonnon ja rituaalien harjoittaminen luo ryhmään yhteenkuuluvuutta ja siten ollen henkiinjääminen on ollut todennäköisempää.
on kyse, niin hengellisyyden puute on geeni virhe. Hauska juttu, mutta sanotaanhan sitä ,että me ihmiset mennään aina vain huonompaan ja sairaampaan suuntaan, niin miksei tässäkin. Se perinnolissyys voi tulla tässäkin asiassa pidemmaltakin kuin vanhemmista.
Kyse on ymmärtääkseni sellaisesta kokemuksesta, että aivoissa tapahtuu epileptinen purkaus. Tuon kohtauksen aikana yksilö kokee voimakkaan ulkopuolisen läsnäolon tunteen. Uskovaisilla ihmisillä yleensä ei välttämättä ole tuota geeniä tai jos on, niin se ei ole aktivoitunut siten, että se aiheuttaisi sairauskohtauksen. Yhtä hyvin tilanne saattaa olla samanlainen ihmisillä, jotka ovat uskonnottomia. Yksilö, joka varttuu ympäristössä, jossa ei harjoiteta uskonnollisuutta, voi tulkita koko kokemuksen toisin. Tunne ehkä on samanlainen, mutta tässä tapauksessa henkilö saattaa pystyä tulkitsemaan kokemuksen oman päänsisäiseksi. Toisaalta uskonnoton, joka kokee tuon kokemuksen voi yhtä hyvin saada uskonnolisen herätyksen.
Tuosta on nyt turha lähteä väittelemään, että onko tuossa kysymygeenivirheestä vai ei. Jossakin sanottiin, että absoluuttisen sävelkorvan omaavilla ihmisillä olisi geenivirhe, joka tuon sävelkorvan aiheuttaa. Tosin minä en näkisi absoluutista sävelkorvaa vajavaisuutena, päinvastoin. Tosin on myös tehty tutkimus, että absoluuttinen sävelkorva saattaa aiheuttaa taas vaikeutta jossakin sellaisessa kohtaa musiikin parissa, jossa muilla ihmisillä ei ole ongelmia.
Eli on todella vaikea määritellä mikä on geenivirhe ja mikä ei. Tosin näinhän se evoluutio toimii. Geeneihin syntyy näitä pieniä 'virheitä' joista osa osoittautuukin 'hyviksi virheiksi'. Näin se kehitys menee sitten eteenpäin.
Eipä minun vanhempani mitään uskovia ole, ja siitä huolimatta tässä uskossa ollaan. Hyvän ystäväni vanhemmat ovat molemmat myös ateisteja, ja silti ystäväni on kovan luokan uskovainen.
En ole geenitutkija mutta minusta psykologiset tekijät selitävät asian paremmin. Ainakin mutu menetelmällä tutkien.
Miettikää miten joku muuttuu uskovaksi tai uskovasta ateistiksi. Kyllä nämä on vaikeampi selittää geeneistä riippuvaksi.