Missä perusturva maassamme

Olen käsittänyt ja luottanut siihen, että tasavallan presidentti Halonen on viimeisenpäälle ihmisoikeuksien vilpitön edistäjä ja puolustaja. Varsinkin vähäosaisten ja tavallisen työväen. Nyt olen lukenut huolestuneena vireillä olevasta tutkintapyynnöstä, josta ei ole ollut halaistua sanaa missään suomalaisessa mediassa??? Teksti tutkintapyynnössä näyttää uskomattomalta. Toivottavasti tutkintapyynnön kohteena olevat reakoivat avoimesti. Eikö olisi siis kaikille reilua, että presidentti Halonen, ministeri Mönkäre ja sosiaalidemokraattinen puolue vastaisivat yhdessä julkisesti seuraaviin kymyksiin:

1. ”Mitä konkreettista olette tehneet SUOMALAISTEN ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen eteen viimeisen kuuden vuoden aikana?”
2. ”Mitä konkreettista tulette tekemään SUOMALAISTEN ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen eteen seuraavien kuuden vuoden aikana?”

Muuten alan uskoa naapurini naljailuun: ”Kysymyksien asettaminen vallanpitäjille on demokratiaa. Vastaamatta jättäminen on taas tyypillistä sosiaalidemokratiaa.”

ja tottakin on kirjoitti:

Olen käsittänyt ja luottanut siihen, että tasavallan presidentti Halonen on viimeisenpäälle ihmisoikeuksien vilpitön edistäjä ja puolustaja. Varsinkin vähäosaisten ja tavallisen työväen. Nyt olen lukenut huolestuneena vireillä olevasta tutkintapyynnöstä, josta ei ole ollut halaistua sanaa missään suomalaisessa mediassa??? Teksti tutkintapyynnössä näyttää uskomattomalta. Toivottavasti tutkintapyynnön kohteena olevat reakoivat avoimesti. Eikö olisi siis kaikille reilua, että presidentti Halonen, ministeri Mönkäre ja sosiaalidemokraattinen puolue vastaisivat yhdessä julkisesti seuraaviin kymyksiin:

1. ”Mitä konkreettista olette tehneet SUOMALAISTEN ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen eteen viimeisen kuuden vuoden aikana?”
2. ”Mitä konkreettista tulette tekemään SUOMALAISTEN ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen eteen seuraavien kuuden vuoden aikana?”

Muuten alan uskoa naapurini naljailuun: ”Kysymyksien asettaminen vallanpitäjille on demokratiaa. Vastaamatta jättäminen on taas tyypillistä sosiaalidemokratiaa.”

Lue lisää

Ote tuolta netlarista:

Tästä kokonaisuudesta lienee Halonen/Mönkäre kantelussa kysymys?
Näin koen tämän ”lakien mukaisen” kokonaisuuden. Kun kaikki kansalliset valitustiet on kuljettu loppuun ja kuntoutusvaihtoehtoja ei enää ole.

Vakuutustoimintahan on Suomessakin raakaa taloudellista toimintaa, jossa vakuutuksen antaja (vakuutusyhtiö; oy tai keskinäinen) esim. If, Tapiola, Pohjola, Kela tms.) tietyin sopimusehdoin takaa vakuutuksen ottajalle tai hänen vakuuttamilleen edunsaajille (esim. työntekijä, kohdeorganisaatio) taloudellisen kompensaation vakuutussopimuksessa määritellyn etuustapahtuman juridisten tunnusmerkkien täyttyessä.

Em. tunnusmerkistö on määritelty lainsäädännössä ja sopimustekstissä, ristiriitatilanteissa tunnusmerkistön täyttymisen kriteereitä arvioidaan hallinnollis-juridisten ”mekanismien” mukaisesti eri valitusasteissa. Vakuutustoiminnassa käytetyissä riskinarvioissa tietyllä tavalla määriteltyjen vakuutustapahtumien teoreettiset perusteet pohjautuvat vakuutusmatematiikkaan, jossa erilaiset todennäköisyyslaskennan mallit ovat keskeisiä.

Vakuutuslääketiedettä prosessoivat vakuutuslääkäreiksi itseään kutsuvat asiantuntijat, vakuutusalan omien juristien, ekonomien ja matemaatikkojen laatimien sääntöjen mukaan.

Siis toiminnan isojen rahavirtojen ohjaus tapahtuu sellaisten henkilöiden toimesta, jotka päämiehelleen enemmän tai vähemmän uskollisina liu´uttavat tulkintojaan normitodellisuuden sallimissa ja loputtomien juridisten tekstitulkintojen (molemmat alan itsensä kehittämiä) sekä vakuutusalan itsensä omistamien (kokonaan tai osittain) aputoimijoiden ketjussa (mm. säätiöpohjaiset kuntoutuslaitokset).

Lääketieteelliset riskit muutetaan siten taloudellisiksi riskeiksi, jotka pyritään minimoimaan vakuutusyhtiön omistajien antaman ohjeistuksen ja linjavedon mukaisiksi. Lakien antaman laajan harkintavallan mahdollistamien taloudellisten riskien minimoimiseksi vakuutusala on yhtenäistänyt keskinäisillä sopimuksillaan vakuutusten korvauskäytännöt ainakin kaikissa lakisääteisissä vakuutuksissa.

Käytäntöjen pitävyys on varmistettu vaihtamalla ajoittain vakuutuslääkäreitä ja vakuutuslakimiehiä vakuutusyhtiöiden kuin erityistuomioistuimien kanssa. Sekä kaikkein valitettavampana piirteenä: kaikkien työmarkkinajärjestöjen 100% tietoisella tuella. Tiedätkö yhtään työmarkkinajärjestöjen johtohenkilöä, joka olisi itse joutunut tai hänen lähipiiriläisenä olisi joutunut tappelemaan vakuutusyhtiön päättämää kantaa vastaan erityistuomioistuimissa? Ja vielä saanut perustelemattoman ja laittoman hylkypäätöksen ns. liitepäätösmenettelyn kautta.

Tapauskohtainen hienosäätö on tapahtunut tulkitsemalla lääketieteellisen tiedon monitahoisia ja heterogeenisia aineksia juridis-hallinnollisin sekä ”piilomatemaattisin” kriteerein. Samalla on katkaistu yhteys varsinaiseen lääketieteelliseen ajatteluun ja sen etiikkaan.

Ensimmäisen asteen valitusportaat ovat Suomessa vakuutusyhtiöiden rahoittamia ja siten vakuutusyhtiöiden ohjattavissa olevia. Lisäksi ottamiensa lakisääteisten vakuutusten ”riskien” vastapainoksi vakuutusyhtiöt ovat sidosryhmineen päässeet sanelemaan voimassaolevan lainsäädännön ja ohjamaan lainsäädännön valmistelua haluamaansa suuntaan. Pystyen täten hallitsemaan valitusketjua vakuutusyhtiöstä vakuutusoikeuteen saakka. Tapaturmalautakunnan ja vakuutusoikeuden hylkäysprosentit esimerkiksi vuodelta 2003 työtapaturmissa 90% ja 92,5% kertovat erinomaisesti vakuutusyhtiöiden diktatuurista itse oikeusjärjestelmän sisällä.