Tulevia hallitusvaihtoehtoja pohdittaessa on tainnut päästä vähän unohtumaan se, että vaaleissa suurimmaksi puolueeksi huudetulla on aina paalupaikan etu. Se aloittaa hallitustunnustelut ja yrittää ensin sovittaa ohjelmia yhteen. Paalupaikalla oleva puolue on se, jolla on ensikäden valintamahdollisuus.
Itse uskon, että seuraavissa vaaleissa tuolle paalupaikalle nousee SDP. Näin ollen Eero Heinäluoma lähtee vetämään hallitustunnusteluja. Tämän hetkisen arvion mukaan niissä ei pitäisi syntyä mitään ongelmia, jos demarit jatkavat samalla linjalla kuin ennenkin. Silloin ainakin Keskustaa tällainen hallitus varmaan miellyttää siitä päätellen, että se nytkin koko ajan korostaa hyvää hallitusyhteistyötä ja mainostaa hallituksen saavutuksia hyviksi. Eihän hyvää ja varmaa ole silloin mitään syytä muuksi vaihtaa. Edellyttäen siis, että SDP tai Kepu ovat paalupaikalla.
Jaba näkee mielikuvituksellisesti jonkun suunnan nyt vaihtuneen. Eihän tälle väitteelle ole mitään perusteita. kun ns. porvarisopijat huutavat yhdestä suusta, että yhteistyö rajoittui vain käytyihin presidentinvaaleihin. Toiseksi Jaba on tähän asti useaan otteeseen aikaisemmin väittänyt, että Keskusta valitsee aina demarit hallituskumppanikseen, jos se vain on mahdollista. No, nyt näyttää siltä, että Kepulla ei ole paljon mahdollisuuksia valita. On enemmän kyse siitä, huolitaanko se. Tähän nähden asia on kyllä nyt niin, että Heinäluoma on se joka katsoo Vanhasta ylhäältä käsin. Ei Keskustalla ole näillä näytöillä ja ennusteilla paljon varaa rehvasteluun. Valitsijan osa tulee olemaan paalupaikan puolueilla ja niihin Keskusta tuskin lukeutuu.
Tottakai demarien tulee vaalien alla tehdä äänestäjille selväksi se, että porvariyhteistyön jatkuminen muissakin kuin presidentivaaliasioissa on mahdollista. Äänestäjien on tämä hyvä tietää. Demarit tulevat kertomaan kansalaisille, että äänestämällä demareita, tehdään ainakin vaikeammaksi sopia sellaisesta hallituksesta, missä demarit eivät ole mukana. Jos sitten ei päästä senkään jälkeen ohjelmista sopuun ja porvaripuolueet haluavat vängällä yhteisen hallituksen, niin se on näiden valinta.
Ohjemallisesti Keskustan osalta kuitenkin budjetista päättäminen houkuttaa demarien suuntaan, koska silloin voidaan helpommin tehdä löysiä budjetteja. SDP nähdään myös kummassakin porvaripuolueessa työmarkkinoita rauhoittavana lääkkeenä silloin kun se on hallituksessa. Tämän vuoksi molemmat porvaripuolueet ovat usein suosineet demareita kuin toisiaan. Tuskin nämä kaksi mainittua asiaa ovat miksikään muuttumassa.
Itse uskon, että seuraavissa vaaleissa tuolle paalupaikalle nousee SDP. Näin ollen Eero Heinäluoma lähtee vetämään hallitustunnusteluja. Tämän hetkisen arvion mukaan niissä ei pitäisi syntyä mitään ongelmia, jos demarit jatkavat samalla linjalla kuin ennenkin. Silloin ainakin Keskustaa tällainen hallitus varmaan miellyttää siitä päätellen, että se nytkin koko ajan korostaa hyvää hallitusyhteistyötä ja mainostaa hallituksen saavutuksia hyviksi. Eihän hyvää ja varmaa ole silloin mitään syytä muuksi vaihtaa. Edellyttäen siis, että SDP tai Kepu ovat paalupaikalla.
Jaba näkee mielikuvituksellisesti jonkun suunnan nyt vaihtuneen. Eihän tälle väitteelle ole mitään perusteita. kun ns. porvarisopijat huutavat yhdestä suusta, että yhteistyö rajoittui vain käytyihin presidentinvaaleihin. Toiseksi Jaba on tähän asti useaan otteeseen aikaisemmin väittänyt, että Keskusta valitsee aina demarit hallituskumppanikseen, jos se vain on mahdollista. No, nyt näyttää siltä, että Kepulla ei ole paljon mahdollisuuksia valita. On enemmän kyse siitä, huolitaanko se. Tähän nähden asia on kyllä nyt niin, että Heinäluoma on se joka katsoo Vanhasta ylhäältä käsin. Ei Keskustalla ole näillä näytöillä ja ennusteilla paljon varaa rehvasteluun. Valitsijan osa tulee olemaan paalupaikan puolueilla ja niihin Keskusta tuskin lukeutuu.
Tottakai demarien tulee vaalien alla tehdä äänestäjille selväksi se, että porvariyhteistyön jatkuminen muissakin kuin presidentivaaliasioissa on mahdollista. Äänestäjien on tämä hyvä tietää. Demarit tulevat kertomaan kansalaisille, että äänestämällä demareita, tehdään ainakin vaikeammaksi sopia sellaisesta hallituksesta, missä demarit eivät ole mukana. Jos sitten ei päästä senkään jälkeen ohjelmista sopuun ja porvaripuolueet haluavat vängällä yhteisen hallituksen, niin se on näiden valinta.
Ohjemallisesti Keskustan osalta kuitenkin budjetista päättäminen houkuttaa demarien suuntaan, koska silloin voidaan helpommin tehdä löysiä budjetteja. SDP nähdään myös kummassakin porvaripuolueessa työmarkkinoita rauhoittavana lääkkeenä silloin kun se on hallituksessa. Tämän vuoksi molemmat porvaripuolueet ovat usein suosineet demareita kuin toisiaan. Tuskin nämä kaksi mainittua asiaa ovat miksikään muuttumassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikka SDP olisikin suurin puolue, ei Heinäluomasta ole pääministeriksi. Joku tolkku pitää olla huutelemisessakin.
Jos Annelista niin vaikka Römpän ukostakin.
Virhe oli, mutta ei se oikeuta tekemään virhettä uudestaan. Joku pohja pitää pohjalaisten tyhmyydellekin olla.
Sitäpaitsi, SDP todennäköisimmin on kolmanneksi suurin puolue Heinäluoman johdolla. Ainakin jos vertaa gallupkannatusten pudotustahtia.
Kepu 22 ja Kokoomus 20% Uunituore ison otoksen gallup mm. YLEstä luettavissa.
Jos Eero jatkaa puheenjohtajana, niin SDP:n kannatus ÄÄNESTÄJIEN keskuudessa on sitten tuollaiset 18-20%. Sehän sopii.
Heinäluomasta tulisi tosi kömpelö pääministeri,
taitaa kielitaitokin olla aika heikko.
Pääministeri Heinäluoma olisi kuin
koko suomen "aikamiespoika".
Väittämästäsi "Ohjemallisesti Keskustan osalta kuitenkin budjetista päättäminen houkuttaa demarien suuntaan, koska silloin voidaan helpommin tehdä löysiä budjetteja" olen eri mieltä.
Budjetti on tiukka tai löysä sen mukaan, millaiset valtion tulot tai menot ovat, ei hallituspohjan mukaan. Nousukaudella ei tehdä alijäämäisiä budjetteja, vaikka hallituspohja olisi mikä. Veroja alennetaan Suomessa maltillisesti, vaikka hallituspohja olisi mikä. Sensijaan Keskustan kannalta eräs erittäin oleellinen seikka erottaa Kokoomuksen ja SDP:n.
SDP nimittäin suhtautuu lähtökohtaisen kielteisesti kaikkeen kaupunkikeskusten ulkopuolisen elämän edellytysten parantamiseen ja kokee budjettipolitiikan valtapelinä, jossa voittaja on se, joka haalii eniten rahaa omille lemmikeilleen. Yhteistyö demarien kanssa on hyvin vaikeaa, koska se ainoana puolueena, ehkä perussuomalaiset lukuunottamatta, toteuttaa vanhanmallista tahtopolitiikkaa reilun yhteistyön sijaan. Demareille tuntuu olevan parempi, jos rahaa vaikka poltetaan mieluummin kuin sitä käytetään Keskustan tärkeinä pitämiin asioihin. Tämä on laajempi kysymys kuin pelkkä budjettiasia, mutta en mene siihen nyt.
Kokoomuksen kanssa budjetissa on pelivaraa enemmän siitä yksinkertaisesta syystä, että esimerkiksi demarien erilaiset kalliit hallintokokeilut ("kepulaisia läänejä on liikaa, poistetaanpa ne ja siirrellään vähän byrokraatteja" tai "perustetaanpa vähän virkamieskeskittymiä demaripaikkakunnille... nimeksi vaikka TE- ja ympäristökeskukset") ja yleensäkin demarien lemmikkiprojektit voidaan jättää omaan arvoonsa. Varaa jää veronalennuksiin ja sitä kautta Suomen kilpailukyky paranee.
Porvarihallituksessa inhimillisestä vastuunkannosta vähäosaisten osalta vastaa Keskusta, mutta pienemmin kustannuksin. Ei tarvita massiivisia määriä julkisia palveluita silloin, kun samat palvelut voidaan tuottaa edullisemmin ja laadukkaammin yksityisten toimesta. Byrokratiaan aiemmin menneet varat voidaan antaa suoraan ihmiselle, joka voi itse päättää, mihin rahansa käyttää. Suurimmalla osalla ihmisiä tämä järjestely on varmasti parempi, ja sosiaalitoimi huolehtii syrjäytyneiden rahankäytöstä silloin, kun nämä eivät siihen itse pysty.
Puolueet näyttävät omaksuneen sen tulkinnan, että vaaleissa suurimmaksi eduskuntapuolueeksi nousseen puolueen puheenjohtaja on itseoikeutetusti ensimmäinen hallitustunnustelija. Tästä ei liene kukaan eri mieltä.
Demareilla näyttäisi olevan myös vahva käsitys, että suurimman puolueen puheenjohtaja olisi ikään kuin automaattisesti myös pääministeri. Näin asia ei kuitenkaan minun mielestäni ole eikä saa olla, vaikka melko todennäköistä tietenkin on, jos tunnustelija onnistuu muodostamaan hallituksen, että hänestä tulee sitten sen pääministeri.
Minusta ei saa sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että tunnustelijan epäonnistuessa jonkin toisen puolueen puheenjohtaja jatkaa uudelta pohjalta hallituksen muodostamista, ja jos sekään ei onnistu, niin sitten vaikka kolmaskin vielä perään, minkä jälkeen asia lienee paras panna presidentin soviteltavaksi.
Kokoomuksen ja myös keskustan puheenvuoroista on minun mielestäni kaikunut hyvin terveitä kannanottoja sen suuntaan, että hallitusneuvottelut käytäisi asiakysymysten ja ohjelmatavoitteiden pohjalta eikä niinkään mukaan tulevia puolueita tai niiden kannatuksia painottaen.