Hyvän johtajan

Nyt meillä on aikaa kuusi vuotta arvioidan millainen johtaja meillä on.

Tässä kuvaus yksi kuvaus hyvästä johtajuudesta:

3. 3 Hyvän johtajan persoonallisuus



Tutkimusten valossa ei voida antaa yksiselitteistä kuvaa siitä, millaiset ominaisuudet teke-vät ihmisestä hyvän johtajan. Kuitenkin useimmilla ihmisillä on ennakkokäsityksiä niistä ominaisuuksista, jotka ovat tunnusomaisia hyvälle johtajalle. (Lehtinen 1996, 117.)

Johtajat ovat erilaisia yksilöinä ja persoonallisuuksina. Erilaiset organisaatiot tarvitsevat erilaisia johtajia, joten on hyvin hankalaa asettaa yhtä yksiselitteistä määritelmää hyvästä johtajasta. Hyvän johtajan luonteenpiirteitä on määritelty jo vuosikymmeniä, mutta ei ole löydetty selkeitä persoonallisuuden piirteitä, jotka olisi löydettävissä kaikilta hyviltä johta-jilta. (Lönnqvist 1985, 7.) Todellisuudessa hyvät johtajat eroavat toisistaan paljon. Kes-keistä hyvälle johtajalle on kuitenkin, että hänellä on kohtuullisesti persoonakohtaisia edellytyksiä. Hyvää johtajaa on luonnehdittu mm. seuraavilla ominaisuuksilla: hyvä orga-nisointikyky, itseluottamus, myönteisesti kehittynyt itsetunto, riittävä itsenäisyys, hyvä stressinsietokyky, uskallus ottaa riskejä ja vastuuta, kyky erottaa olennainen epäolennaisesta, kyky kokonaisvaltaiseen ajatteluun, muutosalttius, suunnitelmien realisointikyky ja yhteistyökyky.(Toskala 1992, 27-28.)

Kaikilta ihmisiltä ja kaikilta johtajilta löytyy myös hankalia persoonallisuuden piirteitä. Hyväkään johtaja ei ole täydellinen. Tärkeintä on, että johtaja itse tiedostaa puutteensa ja huonot puolensa, jotta pystyy hallitsemaan itseään. (Järvinen 1998, 197.) Hyvälle johtajalle voidaan asettaa lukuisia erilaisia persoonallisuuden vaatimuksia, mutta todellisuudessa kukaan ihminen ei voi täyttää kaikkia vaatimuksia. "Täydellisen " johtajan persoonallisuuden piirteet jäävätkin usein hyvin ideaaliseksi.

Hyvän johtajan tunnusmerkit voi löytää sekä miehestä että naisesta, vaikkakin naisjohtajia on huomattavasti vähemmän kuin miesjohtajia. Hyvän johtajan ominaisuuksien ei tarvitse olla synnynnäisiä, vaan niitä voi myös kehittää. (Sormunen 1989, 11.)

Hyvällä esimiehellä on yleensä taipumus aliarvioida itseään, kun taas huonolla johtajalla on taipumus yliarvioida itseään. Hyvät johtajat asettavat itselleen koko ajan enemmän vaatimuksia, sitä mukaan kuin he menestyvät. Huonot johtajat puolestaan madaltavat rimaa niin, että suoritus jossa he eilen olivat keskinkertaisia, onkin tänään hyvä suoritus. (Pirnes 1989, 112.)

Esimieheltä vaaditaan persoonallista joustavuutta mukauttaa oma käyttäytyminen jokaisen alaisen tarpeita ja tavoitteita vastaavalla tavalla. Hyvän johtajan tunnuspiirteinä on pidetty myös vahvaa johtamismotivaatiota ja kiinnostusta ongelmien ratkaisuun. Hyvät johtajat kykenevät myös analysoimaan syitä, jotka ovat ongelmien ja toimintahäiriöiden taustalla, eivätkä he sysää selityksellään ongelmiaan toisten hoidettavaksi. (Lehtinen 1996, 118.)

Voimakasta persoonallisuutta pidetään yhtenä hyvän johtajan tunnusmerkkinä. Hänellä on voimakas tahto ja kyky temmata kaikki mukaansa. Toinen hyvän johtajan tärkeä ominaisuus on päätöksentekokyky. Hyvältä johtajalta edellytetään myös kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa. (Sormunen 1989, 12.)


Lähde: http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/ktl/cumu/pomot/persoona.htm

Lisää kuvauksia millainen on hyvä ja huono johtaja:

http://www.positiivarit.fi/aarteisto/uteluarkisto/index.asp?id=6018