lääkis: mistä näitä riittää??

Damn it, kirjoitin ton älyttömän kirjoitusasun eli "Oikkkis" väärin, mitenköhän tentit menee kun en osaa lisätä ylimääräisiä konsonantteja sanoihin?

oik. yo. kirjoitti:

Damn it, kirjoitin ton älyttömän kirjoitusasun eli "Oikkkis" väärin, mitenköhän tentit menee kun en osaa lisätä ylimääräisiä konsonantteja sanoihin?

hyvä kirjoitus!!
Itse en ikinä pyrkisi lääkikseen, juuri niistä syistä mitä nimim. asiallinen kirjoitteli. En todellakaan omaa matemaattisia taitoja enkä jaksa kiinnostua kemiasta tai fysiikasta. Herranjestas, lukiossa pääsin pakolliset fysiikat hyvin arvosanoin läpi, koska kokeessa oli muutama essee-kysymys maailmankaikkeudesta!

Ihan levottoman hyvä juttu, että joku viitsii laittaa noin rehellisesti faktaa pöytään. Kuinka monta esim. Helsinkiin pääsee vuosittain sisään lääkikseen? Ei varmaan moni ja vielä harvempi niistä "haihattelijoista", jotka kuvittelevat lukevansa vain lukemisen ilosta.

*silinterinkohotus*

"Oikkkis" koneella kirjoitettuna tulee helposti virheitä, ei siihen maailman kaadu, etenkään jos olet jo sisälälä (:)) opiskelemassa lakia.

albert-pingviini kirjoitti:

hyvä kirjoitus!!
Itse en ikinä pyrkisi lääkikseen, juuri niistä syistä mitä nimim. asiallinen kirjoitteli. En todellakaan omaa matemaattisia taitoja enkä jaksa kiinnostua kemiasta tai fysiikasta. Herranjestas, lukiossa pääsin pakolliset fysiikat hyvin arvosanoin läpi, koska kokeessa oli muutama essee-kysymys maailmankaikkeudesta!

Ihan levottoman hyvä juttu, että joku viitsii laittaa noin rehellisesti faktaa pöytään. Kuinka monta esim. Helsinkiin pääsee vuosittain sisään lääkikseen? Ei varmaan moni ja vielä harvempi niistä "haihattelijoista", jotka kuvittelevat lukevansa vain lukemisen ilosta.

*silinterinkohotus*

"Oikkkis" koneella kirjoitettuna tulee helposti virheitä, ei siihen maailman kaadu, etenkään jos olet jo sisälälä (:)) opiskelemassa lakia.

Lue lisää

On totta, että raakaa faktaa ei juuri mistään löydä, kaiken maailman esitteet ovat täynnä auvoisia menestystarinoita, rags to riches -tyyliin.

Lääkärin homman riesana on nimenomaan se statuspuoli, jos henkilö A kirjoittaa hyvin niin heti alkavat sukulaiset miukumaan että "kai sä nyt lääkikseen sitten noilla papereilla". Paljon on myös niitä, joiden jompikumpi vanhempi on lääkäri, ja oma mielikuvitus ei riitä valitsemaan jotain muuta alaa. Sitten vain biletetään ja reputetaan tenttejä ja ehkä JOSKUS herätään todellisuuteen.

Ei keneltäkään kovin nuorelta voi edellyttää niin huipputason itsetuntemusta että objektiivisesti pystyisi omia tunteitaan ja taitojaan erittelemään niin hyvin että voisi varmasti sanoa pärjäävänsä lääkiksessä ja tulevansa hyväksi lääkäriksi. Todella valitettavaa on kuitenkin se täysi sokeus, mitä järkyttävän monilla hakijoilla on yksinkertaisimpienkin faktojen suhteen, kuten esim juuri tuo fysiikka-kemia kysymys. Pyöritään vain kaiken maailman palstoilla kyselemässä tyhmiä siinä toivossa että joku valehtelisi että juu, pääset tietysti vaikket osaisi edes pluslaskua.

On hyvä, että seula lääkikseen on tiukka. Kyse kuitenkin on ihmisten hengestä ja terveydestä.

Totta tuo huhupuhejuttu hakijoiden sortamisesta. Olen tarkkaan seurannut erään suomalaisen lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijavalintaa ja voin 100% varmuudella sanoa, että minkäänlainen ikäsyrjintä ei ole mahdollista, varsinkaan kun eri kysymykset tarkistaa noin 5-10 eri ihmistä. Paperia on niin paljon, ettei siinä kenenkään energia edes riittäisi mihinkään piilosyrjintään. Jokainen hakija saa paperinsa nähtäväkseen, ja pisteytyksestä voi ja saa valittaa jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi.

Usein näitä huhuja levittävät useita kertaa pyrkineet ikuiset yrittäjät, joille on iskenyt kauna päälle sen sijaan että tajuaisivat, että jotkut vaan kuuluvat siihen aivoryhmään jotka selviävät pääsykokeista ja jotkut eivät. Ja että he kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään ;-)

asiallinen_tuntija kirjoitti:

On totta, että raakaa faktaa ei juuri mistään löydä, kaiken maailman esitteet ovat täynnä auvoisia menestystarinoita, rags to riches -tyyliin.

Lääkärin homman riesana on nimenomaan se statuspuoli, jos henkilö A kirjoittaa hyvin niin heti alkavat sukulaiset miukumaan että "kai sä nyt lääkikseen sitten noilla papereilla". Paljon on myös niitä, joiden jompikumpi vanhempi on lääkäri, ja oma mielikuvitus ei riitä valitsemaan jotain muuta alaa. Sitten vain biletetään ja reputetaan tenttejä ja ehkä JOSKUS herätään todellisuuteen.

Ei keneltäkään kovin nuorelta voi edellyttää niin huipputason itsetuntemusta että objektiivisesti pystyisi omia tunteitaan ja taitojaan erittelemään niin hyvin että voisi varmasti sanoa pärjäävänsä lääkiksessä ja tulevansa hyväksi lääkäriksi. Todella valitettavaa on kuitenkin se täysi sokeus, mitä järkyttävän monilla hakijoilla on yksinkertaisimpienkin faktojen suhteen, kuten esim juuri tuo fysiikka-kemia kysymys. Pyöritään vain kaiken maailman palstoilla kyselemässä tyhmiä siinä toivossa että joku valehtelisi että juu, pääset tietysti vaikket osaisi edes pluslaskua.

On hyvä, että seula lääkikseen on tiukka. Kyse kuitenkin on ihmisten hengestä ja terveydestä.

Lue lisää

Kiitoksia ajatuksia herättäneestä kirjoituksestasi. Mä kuulun niihin, jotka ovat harhailleet läpi yhden tutkinnon. Mä tavoittelin jotain haavekuvaa, jollaiseksi en ole vain kuoriutunut. Osittain bisnes ja raha kiinnostivat minua, mutta ne ovat varsin jonnin joutavia motivaattoreita tällä hetkellä.

Luin innolla kemiaa ja fysiikkaa sekä halusin lääkäriksi lukiossa. Yhtäkään kertaa mä en ole hakenut lääkikseen, vaikka minua on kiinnostanut viimeiset neljä vuotta helpottaa sairaiden ihmisten elämää. Yhtäkään kertaa mä en ole hakenut vaikka erilaiset patit eivät inhotakaan vaan pikemminkin kiinnostavat.

Tässä vaiheessa toisen tutkinnon hankkiminen on kallis investointi, joka veisi useita vuosia (6 vuotta). Lisäksi aika pitäisi elää opintotuella, josta on osa jo käytetty. Ja kuitenkaan mä en ole ihan sinut sen faktan kanssa, että en voi auttaa ihmisiä, ja että en voi tehdä niitä asioita mistä nautin. Faktaa on se että elämässä on muutakin kuin työ. Ja se on se mihin pyrin tukeutumaan, vaikkakin tekisin mieluummin työkseni jotain joka olisi lähempänä sydäntäni.

asiallinen_tuntija kirjoitti:

On totta, että raakaa faktaa ei juuri mistään löydä, kaiken maailman esitteet ovat täynnä auvoisia menestystarinoita, rags to riches -tyyliin.

Lääkärin homman riesana on nimenomaan se statuspuoli, jos henkilö A kirjoittaa hyvin niin heti alkavat sukulaiset miukumaan että "kai sä nyt lääkikseen sitten noilla papereilla". Paljon on myös niitä, joiden jompikumpi vanhempi on lääkäri, ja oma mielikuvitus ei riitä valitsemaan jotain muuta alaa. Sitten vain biletetään ja reputetaan tenttejä ja ehkä JOSKUS herätään todellisuuteen.

Ei keneltäkään kovin nuorelta voi edellyttää niin huipputason itsetuntemusta että objektiivisesti pystyisi omia tunteitaan ja taitojaan erittelemään niin hyvin että voisi varmasti sanoa pärjäävänsä lääkiksessä ja tulevansa hyväksi lääkäriksi. Todella valitettavaa on kuitenkin se täysi sokeus, mitä järkyttävän monilla hakijoilla on yksinkertaisimpienkin faktojen suhteen, kuten esim juuri tuo fysiikka-kemia kysymys. Pyöritään vain kaiken maailman palstoilla kyselemässä tyhmiä siinä toivossa että joku valehtelisi että juu, pääset tietysti vaikket osaisi edes pluslaskua.

On hyvä, että seula lääkikseen on tiukka. Kyse kuitenkin on ihmisten hengestä ja terveydestä.

Lue lisää

Pohtimisen arvoista on kuitenkin se, millä taidoilla nää valelääkärit on selvinnyt. Omat vanhemmat molemmat lääkäreitä, ja he korostavat että tärkeintä on nimenomaan se, että potilasta kuunnellaan ja kunnioitetaan ja sillee, se perus kohteliaisuus. Että ei riitä et osaa robottimaisesti nää fysiikat ja kemiat. Mun mielestä pitäis enemmän korostaa näitä puolia. Riippuu hirveästi lääkärin ammatista(ja esim että erikoistuuko) että tarviiko kaikkia näitä opiskeltuja asioita. :) Äiti on ainaki sanonu ettei oo tarvinnu paljoakaan :D muutakun toki päästäkseen sisälle. :) En halua vähätellä noita teorioita, en ollenkaan, mutta kuitenkin ihmiset haluaa tulla HOIDETTAVIKSI, ei ainoastaan analysoitaviksi. :) Tän takia monet lumelääkkeetkin toimii. :)

Itse opiskelin pohjoismaista filologiaa jonkun aikaa. Siellä pärjäsivät tiettyyn pisteeseen asti ns. kiltit tytöt, jotka pänttäsivät ulkoa kielioppia ja kielihissaa yms., mutta siinä vaiheessa, kun kieltä piti itse alkaa tuottaa oikeaoppisesti, niin voi sitä takkuamista! Ainekirjoituksessa kun ei vienyt eteenpäin fraasiluettelo.
Eli älliä täytyy olla päässä, ei pelkällä ulkoaluvulla pääse yliopistossa kovin pitkälle.
Itse lopetin opiskelut, kun sain hyvän työpaikan!

tarkkaavaisuushäiriö-testiä, teurastajan uraa tai metalliluotia.

Mikähän tämmöinen väylä oikeasti sitten olisi?

Lääkikseen ei ole väyliä, on vain tuskien tie nimeltä valintakoe.

Lukioiden opot eivät tiedä yliopistoasioista yhtään mitään. Sanotaan se nyt kerran suoraan. Eivät tiedä edes asioita, jotka löytyvät suoraan valintaoppaista.

asiallinen_tuntija kirjoitti:

Mikähän tämmöinen väylä oikeasti sitten olisi?

Lääkikseen ei ole väyliä, on vain tuskien tie nimeltä valintakoe.

Lukioiden opot eivät tiedä yliopistoasioista yhtään mitään. Sanotaan se nyt kerran suoraan. Eivät tiedä edes asioita, jotka löytyvät suoraan valintaoppaista.

Lue lisää

että tiedät nimim. asiallinen tuntija, että mikä se väylä sinne yliopistoon on. *kuiskaa ihan varmuuden vuoksi* pähkinänkuoressa suoritat ilmeisesti tarpeeksi kursseja tarpeeksi hyvin arvosanoin avoimessa yliopistossa, tietysti maksat kursseista (ilm. ovat aika tyyriitä) ja sitten ehkä mahdollisesti pääset "väylän" kautta sisään yliopistoon ilman pääsykoetta.

Kaikkiin tiedekuntiinhan tämä ei onnistu, ilmeisesti Helsingissä ei ainakaan pääse väylän kautta Oikikseen (hallelujaa!) tai lääkikseen, mikä onkin ihan hyvä juttu! Joutuvat nuoret edes vähän tekemään töitä päästäkseen sinne minne haluavat. Eikä vanhempien (isä lääkäri, äiti juristi =)) rahoilla pääse ihan minne vaan!

*näsäviisastellen toivottaa hyvää illanjatkoa!*

albert-pingviini kirjoitti:

että tiedät nimim. asiallinen tuntija, että mikä se väylä sinne yliopistoon on. *kuiskaa ihan varmuuden vuoksi* pähkinänkuoressa suoritat ilmeisesti tarpeeksi kursseja tarpeeksi hyvin arvosanoin avoimessa yliopistossa, tietysti maksat kursseista (ilm. ovat aika tyyriitä) ja sitten ehkä mahdollisesti pääset "väylän" kautta sisään yliopistoon ilman pääsykoetta.

Kaikkiin tiedekuntiinhan tämä ei onnistu, ilmeisesti Helsingissä ei ainakaan pääse väylän kautta Oikikseen (hallelujaa!) tai lääkikseen, mikä onkin ihan hyvä juttu! Joutuvat nuoret edes vähän tekemään töitä päästäkseen sinne minne haluavat. Eikä vanhempien (isä lääkäri, äiti juristi =)) rahoilla pääse ihan minne vaan!

*näsäviisastellen toivottaa hyvää illanjatkoa!*

Lue lisää

Mutta lääkikseen ei pääse kuin pääsykokeen kautta.

albert-pingviini kirjoitti:

että tiedät nimim. asiallinen tuntija, että mikä se väylä sinne yliopistoon on. *kuiskaa ihan varmuuden vuoksi* pähkinänkuoressa suoritat ilmeisesti tarpeeksi kursseja tarpeeksi hyvin arvosanoin avoimessa yliopistossa, tietysti maksat kursseista (ilm. ovat aika tyyriitä) ja sitten ehkä mahdollisesti pääset "väylän" kautta sisään yliopistoon ilman pääsykoetta.

Kaikkiin tiedekuntiinhan tämä ei onnistu, ilmeisesti Helsingissä ei ainakaan pääse väylän kautta Oikikseen (hallelujaa!) tai lääkikseen, mikä onkin ihan hyvä juttu! Joutuvat nuoret edes vähän tekemään töitä päästäkseen sinne minne haluavat. Eikä vanhempien (isä lääkäri, äiti juristi =)) rahoilla pääse ihan minne vaan!

*näsäviisastellen toivottaa hyvää illanjatkoa!*

Lue lisää

Avoin väylä tuo on nimeltään, tuttu juttu.

Sinä sitävastoin et taida tietää, että sitä kautta pääsee vain muutamalle hassulle alalle. Lääkikseen, oikikseen jne. ei sitä kautta voi sisään päästä.

albert-pingviini kirjoitti:

että tiedät nimim. asiallinen tuntija, että mikä se väylä sinne yliopistoon on. *kuiskaa ihan varmuuden vuoksi* pähkinänkuoressa suoritat ilmeisesti tarpeeksi kursseja tarpeeksi hyvin arvosanoin avoimessa yliopistossa, tietysti maksat kursseista (ilm. ovat aika tyyriitä) ja sitten ehkä mahdollisesti pääset "väylän" kautta sisään yliopistoon ilman pääsykoetta.

Kaikkiin tiedekuntiinhan tämä ei onnistu, ilmeisesti Helsingissä ei ainakaan pääse väylän kautta Oikikseen (hallelujaa!) tai lääkikseen, mikä onkin ihan hyvä juttu! Joutuvat nuoret edes vähän tekemään töitä päästäkseen sinne minne haluavat. Eikä vanhempien (isä lääkäri, äiti juristi =)) rahoilla pääse ihan minne vaan!

*näsäviisastellen toivottaa hyvää illanjatkoa!*

Lue lisää

Tästä avoimen väylästä haluaisin sen verran sanoo et ainakin Kuopion yliopistossa jos meinaat päästä väylän kautta sisälle ni et tosiaan pääse helpommalla kuin pääsykokeista. Kurssit tulee suorittaa HYVIN arvosanoin ja niitäkin paljon. Taitaa olla 60ov paitsi Farmasiaan voit kokeilla jo perusopinnoilla ja nämä kurssit mitä pitää lukee että sinne sisälle pääsee niin pitää kyllä varmasti sisällään samat asiat monimutkasemmin kuin pääsykokeet.

Ei olekaan, normaali-ihmisiä me täällä ollaan. Mutta tosiaan jo tästäkin syystä, jos tarvii yli puolen vuoden valmistautumisen pääsykokeeseen niin lääkiksessä tulee olemaan erittäin vaikeaa.

Olen huomannut tuon saman muissa aineissa. Moneen muuhun paikkaan on paljon paljon pienempi sisäänpääsyprosentti kuin lääkikseen tai oikikseen. Kauppatieteissä taas on toisiin paikkoihin erittäin helppo päästä.

Ehkä lääkikseen on helppo päästä niiden jotka hallitsevan sen vaatimat aineet ja muut ovat sitten näitä tittelin tavoitteilijoita. Aikuisuus on sitä, että kykene REALISTISESTI arvioimaan omia kykyjään. Lapsena pikkutytöt haluavat prisenssaksi, aikuisena tajuavat etteivät ole syntyneet kuninkaalliseen sukuun. Miksi ihmiset eivät sitten tajua, etteivät ole hyviä kemiassa,fysiikassa ja matikassa?

Ongelmana on nimenomaan opinto-ohjaus. Kyllä lääkiksestä, oikiksesta ja muilta muka hienoilta aloilta käy vierailijoita lukioissa, mutta niiltä aloilta joilta kenen tahansa olisi helppo mukava toimeentulo ja taattu työpaikka saada, ei käy koskaan ketään. Tuhannet haihattelijat turhaan lueskelevat galenosta kynsienlakkauksen lomassa, ja metalliteollisuus ihmettelee kuka pitää Suomen talouden kasassa kun he eivät enää saa työntekijöitä...

Kukas lääkäreidenkin autot korjaa, talot rakentaa tai leipäviljat viljelee, jos kaikki vaan hinkuvat yliopistoon? Koko koulutussuuntautuvuus lukiolaisten keskuudessa on täysin kieroutunutta - sieltä juuri pitäisi rekrytoida niitä tunnollisia, fiksuja nuoria teollisuusalojen ja muiden vakaiden ja työtä tarjoavien, hyväpalkkaisten duunien pariin.

Pyydäpä kyseistä henkilöä lukemaan keskustelunavaukseni ja kysy mitä hän on mieltä.

Se on LÄÄKIS, ei LÄÄKKKKKIS!

asiallinen_tuntija kirjoitti:

Se on LÄÄKIS, ei LÄÄKKKKKIS!

mutku miustta on kivemppi että on se kakssi koota. Lääkkikseen hakee ainakin se miun tuttu, en tiedä mihin ne muut hakee, mut se palikka hakee ainakin sinne missä on kaksi koota.

Kuinkahan monelle palstalle meinaat tuota täysin asiaan liittymätöntä propagandaa jauhaa? Olemme samalla puolella sinun kanssasi, peräänkuuluttamassa parempia lääkäreitä ja Suomea nousuun. Lakkaa siis jankuttamasta.

On ollut ilo lueskella mielipiteitänne opiskeluun liittyvistä asioista.

Haluan yhtyä ihmettelemään kanssanne koulujen opojen ammattitaitoa. Haaveilin jo lukioaikoina psykologin ammatista, mutta oponi painotti minulle, että koska minulla on lyhyt matikka, niin sinne on turha haaveilla.

Niin yläasteella kuin lukiossakin matikan maikkanamme oli sovinistinen ääliö, joka oli vahvasti sitä mieltä, ettei naiset osaa matikkaa, ja että lyhyen matikan opiskelijat ovat ääliöitä. Olin jatkuvasti kyseisen opettajan kanssa napit vastatusten ja eihän siitä opiskelusta mitään tullut. Itselleni muodostui mielikuva, että en osaa matikkaa ja tällä samaisella asenteella ajattelin, ettei minusta koskaan ole yliopisto-opiskelijaksi.

Itse en myöskään lukeudu niihin onnellisiin, jotka olisivat saanet tietoa kotoa - kotona mielenkiinnon kohteena olivat lähinnä kaljottelu ja formulat. Niinpä lukion jälkeen haahuilin erilaisissa toimistohommissa muutaman vuoden ja isäni huuteli sohvan perukoilta: " Raha ei kasva puussa ja tulet sen oppimaan, kun itse fattasta haet tulevaisuudessa rahasi". Nuo lauseet kolahtivat sen verran, että päätin tuolloin, että isäni kaltaiseksi en halua. Yliopistoon en siis tuolloin uskaltautunut ja niinpä hain vauhtia ammattikorkeakoulusta.

Tein lopputyöhöni kvantitatiivisen tutkimusosion ja tuon työn kautta aloin innostumaan tilastollisista menetelmistä ja matematiikasta yleisestekin. Huomasin, että kyllähän minä vallan mainiosti hallitsen tehtäviä - kyse oli luodusta mielikuvasta ja asenteesta.

Ammattikorkeakoulun myötä aloin kiinnostumaan uudestaan psykologiasta ja hakeuduin avoimen yliopiston puolelle opiskelemaan. Pärjasin opinnoissani todella hyvin ja aloin haalimaan lisää opintoja. Nyt opintoja on jo hurjasti kasassa. Minulla on kuitenkin pienet lapset, joten pääsykokeisiin keskittyminen on ollut aika vaikeaa. Tänä vuonna pistän kuitenkin kaiken peliin ja aijon päästä sisälle. Tein myös tilastotieteen johdantokurssin, jossa käydään läpi pääsykokeen alue kokonaisuudessaan ja siitä nappasin arvosanaksi 4, joten homman pitäisi olla pulkassa. Laskurutiinia lisää ja eiköhän tuo opiskelupaikka irtoa.

Älkää ihmiset lopettako unelmoimista. Tuo unelma on siivittänyt minua läpi elämäni ja nyt olen todella lähellä unelman saavuttamista. Opinnoista suurin osa on jo tehtynä, nyt vain sisälle yliopistoon niin tutkinnosta tulee totta.

Se mitä yritän tällä viestillä viestittää on se, että ihmiset tulevat hyvin erilaisista tilanteista ja lähtökohdista. Itse olen joutunut tekemään todella suuren työn - kasvamaan henkisesti ja löytämään itseni, jotta olen uskaltanut lähtemään tavoittelemaan unelmiani. Jos kotona lannistetaan ja hoetaan läpi elämän, että ei sinusta ole yliopisto-opiskelijaksi, on selvää, että itseluottamus ei ole kohdallaan ja asenteet tarttuvat. Jos lapsi saa tukea ja arvostusta, on hänellä paremmat eväät elämälle ja valintojen tekeminen on helpompaa. Toisille tie on kuoppaisempi ja kivisempi, mutta se ei tee heistä huonompia.

Tsemppiä kaikille!

Kommenttisi tuntuvat edelleenki olevan melko lapsellista tasoa. Aikuistu hyvä mies ennen kliiniseen vaiheeseen menoa. Oletan että olet cursus-hiisivuorella oulussa?

medisinaren kirjoitti:

Kommenttisi tuntuvat edelleenki olevan melko lapsellista tasoa. Aikuistu hyvä mies ennen kliiniseen vaiheeseen menoa. Oletan että olet cursus-hiisivuorella oulussa?

Tarkoititko viestisi koskemaan Medisiinaria, vai allekirjoittanutta?

Ihmettelen suuresti, mitä suppeaa ja subjektiivista on siinä, että ottaa opiskelunsa vakavammin kuin keskiverto bilettäjä lääkisläinen, tai ihmettelee niitä jotka eivät sanassa lääketiede havaitse lainkaan -tiede -päätettä?

Onko sinun edustamasi apatia ja yleinen kaikenlaisen lepsuilun ja epämääräisyyden korostaminen sitten sitä laajaa ja objektiivista näkemystä?

On todettu jo kauan sitten, että siitä miten asiat ovat ei voi päätellä miten niiden tulisi olla. Potilaat mieluusti haluaisivat lääketieteen opiskelijoiksi alaan antaumuksella suhtautuvia, evidence-based medicinea kannattavia, välittäviä ihmisiä, joita valitettavan harva opiskelijoista todella edustaa. Se, että suuri massa haluaa muuttaa lääkärin ammatin joksikin kahdeksasta neljään -mekaaniseksi duunisuorittamiseksi ei muuta sitä faktaa, että lääkäriksi opiskelu on etuoikeus, ei lule jolla voi tehdä mitä tykkää.

asiallinen_tuntija kirjoitti:

Tarkoititko viestisi koskemaan Medisiinaria, vai allekirjoittanutta?

en siis sinua

asiallinen_tuntija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti, mitä suppeaa ja subjektiivista on siinä, että ottaa opiskelunsa vakavammin kuin keskiverto bilettäjä lääkisläinen, tai ihmettelee niitä jotka eivät sanassa lääketiede havaitse lainkaan -tiede -päätettä?

Onko sinun edustamasi apatia ja yleinen kaikenlaisen lepsuilun ja epämääräisyyden korostaminen sitten sitä laajaa ja objektiivista näkemystä?

On todettu jo kauan sitten, että siitä miten asiat ovat ei voi päätellä miten niiden tulisi olla. Potilaat mieluusti haluaisivat lääketieteen opiskelijoiksi alaan antaumuksella suhtautuvia, evidence-based medicinea kannattavia, välittäviä ihmisiä, joita valitettavan harva opiskelijoista todella edustaa. Se, että suuri massa haluaa muuttaa lääkärin ammatin joksikin kahdeksasta neljään -mekaaniseksi duunisuorittamiseksi ei muuta sitä faktaa, että lääkäriksi opiskelu on etuoikeus, ei lule jolla voi tehdä mitä tykkää.

Lue lisää

Luin kaikki tässä ketjussa olevat kirjoituksesi, "asiallinen", ja ovat todella asiaa! Täysin samaa mieltä kaikissa kohden! (Suora tapa jolla asian ilmaisit ei ollenkaan haittaa minua) Olen pitkään ajatellut samoja asioita.

"Kuka tahansa ei voi päästä lääkikseen, ainakaan pelkällä pyhällä hengellä. Kovalla työllä pääsee pitkälle, mutta pääsykokeet mittaavat muutakin kuin sitä, osaako ulkoa pääsykoekirjan."

Aamen.

"Kyseessä on luonnontieteellinen ammatti! Jos ei kemiaa ja fysiikkaa ole opiskeltu, ensimmäinen kysymys pitäisi olla MIKSI. Eikö kiinnostanut, eikö ole matemaattisia taitoja, eikö vain tullut mieleen? Ei lääkis saisi olla mikään päähänpisto tai statuksenjahtausvaihtoehto. "

Allekirjoitan. Olin kymmenen vuotta sitten halukas hakemaan lääkikseen, mutta koska ei ollut matemaattisia taitoja, ja olin patalaiska, jätin haaveeni sikseen. Vasta viisi vuotta myöhemmin päätin hakea lääkikseen ja vasta kaksi vuotta sitten aloin oikeasti tehdä töitä. (Tiedän, ei tarvi kuittailla..:) )

"Jos olet yliherkkä verelle, ihmisten kärsimykselle, todella kovalle lukemiselle ja työnteolle, älä hae tänne."

Olen kuullut samaa lääkiksessä olevilta tutuiltani (ja paljon), vaikken sisällä olekaan. Jostain kumman syystä haluan silti sinne kovasti. Onkohan minussa jotain vinksahtanut..

"Jos et ole varma, saatko aikaiseksi lukea, älä ruikuta siitä täällä vaan joko unohda koko lääkis tai mene lukemaan. "

Just näin, olen syyllistynyt itsekin siihen, että juu miksi en saa aikaiseksi lukea, kun pitäisi pitää suuni kiinni ja mennä hommiin.

"Pääsykokeiden helppous ei olisi kenenkään etu. Jos jo pääsykoe vaatii vuoden-parin valmistautumisen ja ylitsepääsemättömiä ponnisteluja, millä ihmeen ilveellä kuvittelet selviäväsi edes ensimmäisestä kunnon tentistä, jossa aineistoa 1000 sivua josta kaikkea ei luennolla käydä läpi, eikä ketään auttamassa? "

Totta, tosin on sellainenkin omakohtainen huomio (tuttavia), että moni useita kertoja lääkikseen hakenut on menestynyt sinne päästyään hyvin. Syynä useasti hakemiseen voi olla hakemisen alussa heikot fysiikan ja kemian taidot joiden hiomiseen riittävälle tasolle menee vuosia.

"Jos olet ammatinvaihtaja, mieti miksi alunperin et lääkikseen hakenut. On hienoa, jos ajatus on kypsynyt rauhassa ja olet käynyt katselemassa muutakin elämää, mutta jos edellytykset aikoinaan olivat nolla tai matemaattiset taidot miinuksen puolella, mihin se tilanne olisi nyt yhtäkkiä muuttunut? "

Totta. Tilanne muuttuu pitkällä ajanjaksolla, jos koskaan. Hatunnosto niille ketkä ovat sisäistäneet nuo sinun esittämäsi asiat.

medisinaren kirjoitti:

en siis sinua

Pitäkää puolianne!

Medisiinari. kirjoitti:

Pitäkää puolianne!

Miespuolinen opiskelija olen :)

Koka vuodatuksesi haukkuu täysin väärää puuta. Totesinhan, että on hienoa, jos ajatus on kypsynyt ja sitä kautta ymmärrys omasta halusta hakea lääkikseen on syntynyt.

Lähinnä siis ihmettelin sitä, että päähänpistona haetaan lääkikseen sitten joskus _vaikkei tilanne sinänsä ole muuttunut miksikään_, vaan kuvitellaan että pelkkä ajan kuluminen muutaisi kemian kiinnostavaksi ja fysiikan helpoksi, jos ne eivät koskaan aiemmin sitä ole olleet. Tottakai ihmiset voivat kehittyä ja muuttua, eikä alkuperäinen tekstini tätä mitenkään sulje pois.

Ei kannattaisi haukkua, jos oma sisälukutaito on noin kehoa tasoa.

asiallinen_tuntija kirjoitti:

Koka vuodatuksesi haukkuu täysin väärää puuta. Totesinhan, että on hienoa, jos ajatus on kypsynyt ja sitä kautta ymmärrys omasta halusta hakea lääkikseen on syntynyt.

Lähinnä siis ihmettelin sitä, että päähänpistona haetaan lääkikseen sitten joskus _vaikkei tilanne sinänsä ole muuttunut miksikään_, vaan kuvitellaan että pelkkä ajan kuluminen muutaisi kemian kiinnostavaksi ja fysiikan helpoksi, jos ne eivät koskaan aiemmin sitä ole olleet. Tottakai ihmiset voivat kehittyä ja muuttua, eikä alkuperäinen tekstini tätä mitenkään sulje pois.

Ei kannattaisi haukkua, jos oma sisälukutaito on noin kehoa tasoa.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä niiden kanssa ketkä sanoivat että ihminen voi muuttua. Oma kiinnostukseni lääkikseen nousi psykologian luennoilla joilla huomasin, että minua ei niinkään kiinnosta psykologia vaan monet sellaiset asiat psykologiassa mitä lääkiksessäkin luetaan. Sen jälkeen aloin ottamaan selvää lääkiksestä ja mitä siellä luetaan sekä mitä sisäänpääsyyn tarvitaan.

En ole hyvä fysiikassa ja kemiassa, mutta miksi niiden tarvitsisikaan muuttua helpoiksi yhtäkkiä. Olen huomannut pääsykokeisiin lukiessa, että nyt kun kiinnostusta riittää niihin asioihin, niitä ymmärtääkin paljon paremmin. Ennen minua ei kiinnostanut samat asiat, enkä siksi edes jaksanut perehtyä niihin.

Lisäksi valmennuskurssin biologian opettajalta saamieni tietojen mukaan hänen ei ole tarvinnut lääkiksessä laskea yhtäkään laskua!

Ketään en henkilökohtaisesti hauku. Tuon lähinnä esille niitä realiteetteja, jotka eivät ikuisilla päänsäseinäänhakkaajille tule näköjään koskaan mieleen.

Ja kuten huomaat, useat ovat olleet erityisesti tästä avauksesta kanssani erinomaisen samaa mieltä.

Ja lisäyksenä; itselläni menee oikein mainiosti :-) Olen elementissäni ja nautin suuresti siitä, mitä teen.

Kirjoitin ulos lukiosta keväällä 2005. Syksyllä 2005 aloitin yliopistossa opiskelut.
Lukion ensimmäisen vuoden aikana jouduin lopettamaan pitkän matematiikan sairauteni takia. En pystynyt olemaan koulussa montakaan päivää viikossa kun piti ravata sairaalassa ja sitä rataa. Minulle tuo pitkän matematiikan opettelu oli hankalampaa "itsenäisesti" sairaalan vuoteelta kuin muiden aineiden esim.englannin.No joka tapauksessa reputin pari pitkän matskun kurssia ja päädyin yhdessä opon kanssa siirtymään lyhyen matskun puolelle, koska olin jo joutunut skippaamaan pari kokonaista jaksoa. Muistan vain sen, että kun kysyin, että pääseekö lääkikseen lyhyellä matskulla niin vastauksena oli, että ei pääse.
Joten lukion ensimmäisen vuoden jälkeen jätin haaveeni lääkiksessä opiskelusta vaikka se oli ollut toiveammattina jo siitä lähtien kun osasin puhua.
Jätin myös pitkän fysiikan ja kemian, koska uskoin, että kun on lyhyen matematiikan lukija, ei ole mahdollisuuksia lääkikseen.
Vasta kun siirryin abivuoteen, kuulin tuttavaltani, joka opiskelee lääkiksessä, että pääsykoekirja painottaa fysiikkaa ja kemiaa eikä suinkaan matematiikkaa.Toki pitkän matematiikan opiskelusta on hyötyä esim.laskurutiinin saamiseksi, mutta kyllä sinne lääkikseen lyhyellä matematiikallakin on päästy.
Abivuotena oli ihan turha enää tehdä muutoksi lukujärjestykseen ja kurssivalintoihin, joten kirjoitin ulos sekä lyhyen matematiikan, kemian ja fysiikan lukijana.
Päädyin yliopistoon, jossa aloitin lukemaan humanistista alaa.Silti en voi vieläkään luovuttaa haavettani lääkiksen suhteen ja nyt sitten olen päättänyt, että 2007 pyrin ensimmäisen kerran sisälle.
Tarkoitus on aloittaa heinäkuussa fysiikan ja kemian laskurutiinin saaminen ja siinä samalla päntätä Galenosta. Tarkoitus on saada vahva laskurutiini fysiikkaan ja kemiaan ja sitten katsotaan miten pitkälle päästään.
Ajattelin myös käydä yliopistolla fysiikan ja kemian peruskursseja.
Haaveestani aion pitää kiinni, mutta en todellakaan aio pyrkiä lääkikseen yli 5 kertaa ;)

haaveilija kirjoitti:

Kirjoitin ulos lukiosta keväällä 2005. Syksyllä 2005 aloitin yliopistossa opiskelut.
Lukion ensimmäisen vuoden aikana jouduin lopettamaan pitkän matematiikan sairauteni takia. En pystynyt olemaan koulussa montakaan päivää viikossa kun piti ravata sairaalassa ja sitä rataa. Minulle tuo pitkän matematiikan opettelu oli hankalampaa "itsenäisesti" sairaalan vuoteelta kuin muiden aineiden esim.englannin.No joka tapauksessa reputin pari pitkän matskun kurssia ja päädyin yhdessä opon kanssa siirtymään lyhyen matskun puolelle, koska olin jo joutunut skippaamaan pari kokonaista jaksoa. Muistan vain sen, että kun kysyin, että pääseekö lääkikseen lyhyellä matskulla niin vastauksena oli, että ei pääse.
Joten lukion ensimmäisen vuoden jälkeen jätin haaveeni lääkiksessä opiskelusta vaikka se oli ollut toiveammattina jo siitä lähtien kun osasin puhua.
Jätin myös pitkän fysiikan ja kemian, koska uskoin, että kun on lyhyen matematiikan lukija, ei ole mahdollisuuksia lääkikseen.
Vasta kun siirryin abivuoteen, kuulin tuttavaltani, joka opiskelee lääkiksessä, että pääsykoekirja painottaa fysiikkaa ja kemiaa eikä suinkaan matematiikkaa.Toki pitkän matematiikan opiskelusta on hyötyä esim.laskurutiinin saamiseksi, mutta kyllä sinne lääkikseen lyhyellä matematiikallakin on päästy.
Abivuotena oli ihan turha enää tehdä muutoksi lukujärjestykseen ja kurssivalintoihin, joten kirjoitin ulos sekä lyhyen matematiikan, kemian ja fysiikan lukijana.
Päädyin yliopistoon, jossa aloitin lukemaan humanistista alaa.Silti en voi vieläkään luovuttaa haavettani lääkiksen suhteen ja nyt sitten olen päättänyt, että 2007 pyrin ensimmäisen kerran sisälle.
Tarkoitus on aloittaa heinäkuussa fysiikan ja kemian laskurutiinin saaminen ja siinä samalla päntätä Galenosta. Tarkoitus on saada vahva laskurutiini fysiikkaan ja kemiaan ja sitten katsotaan miten pitkälle päästään.
Ajattelin myös käydä yliopistolla fysiikan ja kemian peruskursseja.
Haaveestani aion pitää kiinni, mutta en todellakaan aio pyrkiä lääkikseen yli 5 kertaa ;)

Lue lisää

Olen erinomainen esimerkki siitä, kuinka täysin ammattitaidottomia suurin osa lukion opinto-ohjaajista on, eivätkä he edes tajua kuinka suuri vaikutus heidän sanomisillaan on.

Ei pitkä matematiikka todellakaan ratkaise sisäänpääsyä mihinkään suuntaan. Hyvän laskurutiinin se antaa, ei muuta.

Anna mennä ja pyri ihmeessä, kohdallasi ei ole tosiaan kyse kiinnostuksen tai motivaation puutteesta vaan hankalista olosuhteista ja väärästä informaatiosta. Ikävää, että sinulta on mennyt monta vuotta tavallaan hukkaan tässä välissä.

asiallinen_tuntija kirjoitti:

Olen erinomainen esimerkki siitä, kuinka täysin ammattitaidottomia suurin osa lukion opinto-ohjaajista on, eivätkä he edes tajua kuinka suuri vaikutus heidän sanomisillaan on.

Ei pitkä matematiikka todellakaan ratkaise sisäänpääsyä mihinkään suuntaan. Hyvän laskurutiinin se antaa, ei muuta.

Anna mennä ja pyri ihmeessä, kohdallasi ei ole tosiaan kyse kiinnostuksen tai motivaation puutteesta vaan hankalista olosuhteista ja väärästä informaatiosta. Ikävää, että sinulta on mennyt monta vuotta tavallaan hukkaan tässä välissä.

Lue lisää

13-vuotiaana puristin kolarissa loukkaantuneen naisen reittä kaulahuivista tekemälläni puristussiteellä ja rukoilin joka sekunti ambulanssia. Kai se oli se käännekohta, muistan kuinka tuntui tuossa tilanteessa (kävelin koulusta kotiin ja metsikössä puuta päin rysäyttänyt auto ja loukkaantunut pientareella) kuin olisi kylmään veteen hulahtanut, ajatukset selkeytyivät kristallinkirkkaaksi ja tiesin joka hetki mitä tehdä. Soitin heti 112:een, varmistin ettei nainen ollut tukehtumassa kieleensä ja tyrehdytin todella runsasta verenvuotoa reidestä ambulanssin tuloon asti.

Tapahtunutta ennenkin olin elätellyt ajatuksia lääkärin ammatista, mutta tuon päivän jälkeen tajusin mitä todella haluan tehdä. Vaikka äitini lääkäreistä halveksivasti puhuukin, aion hakea kirjoitusten jälkeen lääkikseen.

On todella helpottavaa kuulla, ettei pitkä matikka ole välttämättömyys. Ystävät ovat valaneet epäuskoa päivittelemällä pitkän vaihdosta lyhyeen, vaikka lyhyestä matikan ka. onkin 10. Myös pitkää kemiaa luen ja fysiikasta valitettavan repaleisesti kursseja, sillä kaikki eivät ole millään tarjottimeen mahtuneet.

Juuri näin: asioista olet ottanut itse selvää, pitänyt kiinni itseluottamuksestasi ja yrittänyt sitkeästi. En lainkaan yllättyisi vaikka se opiskelupaikka sieltä sinulle napsahtaisi :-)

asiallinen_tuntija kirjoitti:

Juuri näin: asioista olet ottanut itse selvää, pitänyt kiinni itseluottamuksestasi ja yrittänyt sitkeästi. En lainkaan yllättyisi vaikka se opiskelupaikka sieltä sinulle napsahtaisi :-)

Lue lisää

”- Kyseessä on luonnontieteellinen ammatti! Jos ei kemiaa ja fysiikkaa ole opiskeltu, ensimmäinen kysymys pitäisi olla MIKSI. Eikö kiinnostanut, eikö ole matemaattisia taitoja, eikö vain tullut mieleen? Ei lääkis saisi olla mikään päähänpisto tai statuksenjahtausvaihtoehto.”

Mielestäni lääkärin ammatti ei missään nimessä ole ennen kaikkea luonnontieteellinen ammatti – monesti arkipäivän työnkuvaanhan sisältyy ensisijaisesti potilaiden –ihmisten- kohtaamista. Matematiikan/fysiikan/kemian mieletön opiskelu tai se, ettei veri- ja oksennuslammikot saa ilmettäkään värähtämään eivät tee ihmisestä hyvää lääkäriä. En toki kiellä sitä, etteikö sisäänpääsy tai opiskelu vaadi opiskelijalta paljon tai vielä enemmän, mutta minä näen sen niin, että tärkeämpää on halu tehdä asiakaslähtöistä, merkityksellistä työtä. En minä ainakaan haluaisi mennä sellaisen lääkärin vastaanotolle, joka osaa laskea lähdejännitteiden summan ja magneettivuon muutosnopeuden, muttei omaa oikeanlaisia sosiaalisia taitoja tai halua olla kontaktissa erilaisten ihmisten kanssa. Älkää hyvät ihmiset siitä masentuko, jos ei lukiossa tullut opiskeltua fysiikkaa ja kemiaa joka ikistä kurssia!