Nykyään kun paljon puhuttaa tämä lasten tarkkaavaisuushäiriöt(etenkin tutkimuksiin lähettely). Paljon olen asiaa lueskellut ja miettinyt(kokemustakin on) ja yhä enemmän olen tullut siihen loppu tulokseen että osa tästä on turhaa ja lasta/vanhempia rassaavaa.
Tuntuu että joka luokalla on tänäpäivänä useita lapsia mitkä on joutuneet/päässeet siihen rumbaan mukaan.
Uskon että on paljon semmoisia keille se on tarpeen ja tuo helpotusta, mutta on varmaan paljon myös sellaisia jotka "turhaan" saa leiman otsaan. Kun lueskelee esim ADHD,n täyttävät griteeri, niin toki joka lapsonen täyttää ne jossain määrin. Ja kukas sen lystin sitten maksaa? ja välttämättä se ei muuta asioita mininkään suuntaan vaikka useakin tutkimuksissa käynyt lapsi saa paperit missä suositellaan jos jonkinlaisia apu toimia (henkilökohtaista avustajaa, pien luokkaa...),Saako lapsi näitä "etuja? Usein EI.
Eli mitä hyötyä on juoksuttaa sitä perhettä jos kyseessä ei tosiaankin ole oikea hätä.
Opettaja voi olla väsynyt/kyllästynyt ja ei kun lapsi tutkimuksiin jos hiukan poikkeavasti käyttäytyy.(HUOM. On myös asiallisia lähetyksiä).
Ja valitettavasti se kyllä vaikuttaa lapsen elämää.
Voi kun tämä nyky maailma hyväksyisi lapsoset semmoisina kun ne on, kaikista ei tarvitse tulla "insinöörejä", eikä kaikki voi olla parhaita.
HUOM. ON MYÖS NIITÄ JOILLE TUTKIMUKSET ON TARPEEN JA TUKITOIMET VÄLTTÄMÄTTÖMÄT, KUN VAI NIITÄ SAA TARVITSEVAT.
Tutkimuksiin???
16
1339
Vastaukset
- Jaana.K
Keskustelu tarkkaavaisuushäiriön toteamisesta ja hoidosta liikkuu meillä vielä näissä alkukuopissa. Leimautumisen pelko vaivaa yleensä eniten asialle täysin ulkopuolisia ihmisiä, jotka pitävät diagnosointia yhteiskunnan varojen tuhlaamisena.
Tarkkaavaisuushäiriö on mitä suuremmassa määrin alidiagnosoitu ja alihoidettu oireisto niin lapsilla kuin aikuisillakin. 60% lapsista eivät pääse oireistaan eroon, vaan ne jatkuvat aikuisuuteen. Molemmat kuluttavat yhteiskunnan resursseja tavalla tai toisella.
Jos lasten tarkkaavaisuushäiriötä, joka on kehityksellinen häiriö, ei huomata, heidän aikuistumisensa ei suju ongelmitta. Siinä onkin sellainen kordioninsolmu, jossa voi asiat mennä monella tavalla pieleen. Väärä koulutusputki, väärä ammatti yhdistettynä huonoon itsetuntoon ei hyvää lupaa yhteiskunnan kannalta.
Alisuoriutuvat aikuiset uupuvat työssä, masentuvat, joutuvat sivuun. Levottomat aikuiset vaihtavat työpaikkaa kuin sukkaa aina, kun tulee pientä kahnausta. Työelämä on raskasta, kun täytyy koko ajan tarkistaa tekeekö asioita oikein. Työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä yhtään mitään. Parisuhdekin kärsii ja pian tulee ero. Vanhemmuus romuna. Sitten alkaa addiktiokierre kiristää: ketjutupakointi, alkoholiriippuvuus, ylivelkaantuminen, nettiriippuvuus, liikennerikkomukset, tapaturmat. Huumeet voivat tulla kuvaan mukaan.
Syöksykierteitä selvitellään käräjillä.
Mikä on kriteeriluetteloissa lueteltavien arkisilta vaikuttavien oireiden ja sairauden välinen ero?
Henkilöllä joka selviytyy arjesta, pystyy suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin yhden päivän ja koko elämän kaaren katsannossa, toteuttamaan suunnitelmansa ja kaiken lisäksi vielä arvioimaan toimintaansa ja korjaamaan sitä tarvittaessa, ei ole pelättävää. Hänen elämänsä on hyvin.
Sellainen henkilö, jonka arki on sekaisin, kaikkia asiat kesken, myöhässä tai jäävät kokonaan tekemättä, tarvitsee apua. Jos 4-kymppisenä ei ole vielä saanut toteutettua perusasioita elämässä; koulutusta, kotia, ihmissuhteita ja henkilö kärsii tilanteestaan, hän tarvitsee apua.
Toivottavasti heidän kiusaamisensa olemattomilla hoitoresursseilla saadaan loppumaan kuten myös henkinen väkivalta, jota vieläkin kuulee paljon jopa hoitohenkilökunnan suusta: ota itseäsi niskasta kiinni.
Näissä tilanteissa lääkärissä käyntien hinnat ja lääkitykset ovat halpoja asioita verrattuna koettuun kärsimykseen. Yhteiskunta häviää joka päivä.
Ystävällisin terveisin
Jaana.K.- Hm,?,?,?,,,,
Aivan. Niin kuin kirjoitinkin on paikallaa saada selvitys joittenkin käytökseen, jotta saavat helpotusta selvitäkseen elämässä eteenpäin.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että osa tutkimuksista ja diagnooseista on turhaa.
Joku linkki vain väsyy, niinpä tutkimuksiin.
PS. Kaikissa meissä asuu pieni ADHD jossain vaiheessa elämää, ja jos ympäristö sitä toitottaa meille, niin se kasvaa kokoajan, JOILLAIN, sit se ei olekkaan pieni, vaan me aletaan elämään sen ehdoilla. - anssi.
Hm,?,?,?,,,, kirjoitti:
Aivan. Niin kuin kirjoitinkin on paikallaa saada selvitys joittenkin käytökseen, jotta saavat helpotusta selvitäkseen elämässä eteenpäin.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että osa tutkimuksista ja diagnooseista on turhaa.
Joku linkki vain väsyy, niinpä tutkimuksiin.
PS. Kaikissa meissä asuu pieni ADHD jossain vaiheessa elämää, ja jos ympäristö sitä toitottaa meille, niin se kasvaa kokoajan, JOILLAIN, sit se ei olekkaan pieni, vaan me aletaan elämään sen ehdoilla.Kaikista ei tarvitse tulla insinööriä, mutta mitä niistä tulee joilla ei ole koulutusta. Kaikki ne ammatit on vähentyneet, missä ennen toimi juuri ne, jotka eivät menestyneet koulussa.
- joopajoo
Hm,?,?,?,,,, kirjoitti:
Aivan. Niin kuin kirjoitinkin on paikallaa saada selvitys joittenkin käytökseen, jotta saavat helpotusta selvitäkseen elämässä eteenpäin.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että osa tutkimuksista ja diagnooseista on turhaa.
Joku linkki vain väsyy, niinpä tutkimuksiin.
PS. Kaikissa meissä asuu pieni ADHD jossain vaiheessa elämää, ja jos ympäristö sitä toitottaa meille, niin se kasvaa kokoajan, JOILLAIN, sit se ei olekkaan pieni, vaan me aletaan elämään sen ehdoilla.Jaa niinkö meinaat?aivan kuin väheksyisit koko asiaa ja samalla yleistät.
- Äityli......,..
anssi. kirjoitti:
Kaikista ei tarvitse tulla insinööriä, mutta mitä niistä tulee joilla ei ole koulutusta. Kaikki ne ammatit on vähentyneet, missä ennen toimi juuri ne, jotka eivät menestyneet koulussa.
Siis mitkä ammatit on vähentyneet????
Kyllä mielestäni nykyisin tarvitaan paljonkin eri alojen taitajia.
Ja kyllä tänäpäivänä monet lukevat itselleen ammatin. Toki on niitäkin joilla ei asiat ole niin hyvin - Huomattu on
joopajoo kirjoitti:
Jaa niinkö meinaat?aivan kuin väheksyisit koko asiaa ja samalla yleistät.
Kyllä se taitaa noin olla, että tota asiaa on paisuteltu aivan liikaa. Jos jollain on hiukan onglmia, tai ei koulu kiinnosta niin heti ollaan antamassa jonkinlaista lähetettä johonkin.
Kyllähän niitä oikeesti apua tarvitsevia toki on. - anssi.
Äityli......,.. kirjoitti:
Siis mitkä ammatit on vähentyneet????
Kyllä mielestäni nykyisin tarvitaan paljonkin eri alojen taitajia.
Ja kyllä tänäpäivänä monet lukevat itselleen ammatin. Toki on niitäkin joilla ei asiat ole niin hyvinAputyöt on vähentynnyt. Siitä johtuu korkea työttömyys. Ennen osa jätti kesken koulun ja jäi näihin töihin.
- Jaana.K
Hm,?,?,?,,,, kirjoitti:
Aivan. Niin kuin kirjoitinkin on paikallaa saada selvitys joittenkin käytökseen, jotta saavat helpotusta selvitäkseen elämässä eteenpäin.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että osa tutkimuksista ja diagnooseista on turhaa.
Joku linkki vain väsyy, niinpä tutkimuksiin.
PS. Kaikissa meissä asuu pieni ADHD jossain vaiheessa elämää, ja jos ympäristö sitä toitottaa meille, niin se kasvaa kokoajan, JOILLAIN, sit se ei olekkaan pieni, vaan me aletaan elämään sen ehdoilla.Erityislasten vanhemmat ja neuropsykiatristen epäilyjen kanssa lääkäriin hakeutuvat aikuiset kertovat kyllä aivan toista kertomusta. Jos ne kaikki kyyneleet kerättäisiin yhteen maljaan, niin maljassa olisi kokoa!
En oikein osaa uskoa, että tässä maassa näillä säästöstrategioilla lääkärit tutkisivat ja hoitaisivat turhia tapauksia.
Apua tarvitsevat eivät ole aina laitapuolen kulkijoita ja pienipalkkaisia ja kouluttamattomia. Neuropsykiatrisia oireistoja ilmenee aivan kaikissa sosiaaliluokissa. Aikuisen elämänsä raunioilta voi apua olla hakemassa niin kirurgi tai juristi kuin peräkamarin poika tai tyttö.
Suomessa on neljännesmiljoona tarkkaavaisuushäiriöistä. Heissä on tutkimista ja hoitamista. En edelleenkään usko helppoihin diagnooseihin.
Ystävällisin terveisin.
- koheltajan äiti
Eikä pelkästään vanhemmilta ainakaan meillä kyselty, vaan päiväkodissa täyttelivät samoja lappuja. Kovin olivat samanlaisia nuo päiväkodin huomiot, tosin ongelmat tulevat ehkä korostuneemmin esille siellä.
Se mikä joskus ärsyttää on se, että tutkimuksia tehdään päällekkäin, eli perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa tehdään samoja testejä, joskus on ollut vain kuukauden väli. Niiden tarpeellisuuden välillä olen kyseenalaistanut. Myöskään tieto ei kulje eri tahojen välillä, vaikka olen kyllä aina luvan tietojen luovuttamiseen antanut.
Ja siitä lystin maksamisesta: mitä aikaisemmin asianmukaiset tukitoimet saadaan juoksemaan, sen helpompi on ongelmat ratkaista, eli aikainen tarttuminen on kyös taloudellisesti kannattavaa. Puhumattakaan lapsen hyvinvoinnista... - Herännyt
Joskus niinkin, että oirehtivasta lapsesta yritetään väkisin tehdä henkisesti sairasta tai haetaan perhesyistä syytä lapsen käytökseen. Kyllä sitä vähemmästäkin lapsen mieli muuttuu, kun taustalla on neurologisista syistä johtuvat ongelmat.
- äitee +4
meillä lapseen sopi adhd määritteet todella hyvin! Mummo sen ensin löysi ja minä tutkin lisää. Opettaja innostui asiasta myös ja tutki asiaa.. erityisopettajallakin syntyi pilkahdus silmäkulmaan. Koulupsykologi oli samaa mieltä että tässä voisi olla jotakin todellakin.
Asia esiteltiin lastenneurologille joka totesi ykskantaan; lapsi on normaalissa koulussa; lapsi pärjää normaalissa koulussa ja hänellä on tarvittava sekä ilmeisen riittävä määrä tukitoimia jo ympärillään. Lääkityksen tarvetta ei ole, avustajaan ei ole mahdollisuutta koska ryhmässä tulee toimeen ja jatkossa on mahdollisuus esim kielten helpottamiseen ja henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan jos tarvetta on. Tutkimuksiin ei ole aihetta koska niiden seurauksena lapsen elämänlaatu ei tule paranemaan tai edes muuttumaan. On ymmärrettävää, että vanhemmille diagnoosi antaa helpotusta ja selityksen ja tässäkin tapauksessa on mahdollista saada kyseinen diagnoosi aikaan, mutta se ei hyödytä.
Ammattiasioissa olen tämän samaisen lääkärin kanssa tekemisissä ja tiedän kuinka työllistetyssä yksikössä hän työskentelee. Arvostan silti hänen ammattitaitoaan varsin korkealle. Nyt tiedän,,että tutkimuksiin käytetty aika ja resurssointi olisi ollut lapseni kohdalla turhaa ja vienyt joltakin todella apua tarvitsevalta ukuisia tutkimuskertoja pois.
Samanlaisten asioiden kanssa painivia olen tällä lääkärin näkemyksellä auttanut eteenpäin; mitä hyötyä on tutkimuksesta lapselle? Oleellista on se mitä lapsen eteen tehdään ja kuinka hän apua saa ei se diagnosi!!
ADHD on vielä siitä mielenkiintoinen juttu että oikeastaan kriteeristöä diagnoosille ei ole vaan katsotaan kokonaisuutta eli kyse on lopulta sen hetkisestä toiminnasta ja mielipiteestä... Netissä oleva yhdistyksen testi on sikäli mielenkiintoinen että kaikkien rasavillien äidit saavat siinä positiivisen tuloksen ja yksi isäkin itsestään..
Ensin oli autismi, sitten tuli asperger ja nyt on ADHD mitä seuraavaksi? Olisiko jo B-kirjaimen vuoro? Kaikissa vouhotuksissa on niitä jotka asiasta ovat hyötyneet ja olisivat hyötyneet ilamn vauhkoamistakin, mutta moniko joutuu myös kärsimään? Miksi edes pitää luokitella jos se on vain itsetarkoitus?- Ihmeissään olen
Eikä aspergerinkaan kanssa ole helppoa elää...
- Yksi addin äiti
Missä on tällainen paikkakunta ja koulu, joka on valmis satsaamaan yhden lapsen tukitoimiin ilman mitään diagnoosia tai asiantuntijalausuntoa??
Vai olisiko niin, että lapsellasi on vain ADHD-piirteitä, jotka hän pystyy kompensoimaan muilla taidoillaan. Silloinhan diagnoosi ei ole välttämätön/tarpeellinen jos lapsi kerran selviytyy muiden mukana.
Mutta täysin käsittämätön on mielestäni ajatus, että diagnoosi olisi jotenkin hyödytön tai haitallinen, jos lapsella on selvästi vaikeuksia selviytyä elämästään/koulunkäynnistään kyseisten oireiden takia. Ja näinhän useimmiten on todellisten AD/HD-oireisten kohdalla. - äitee +4
Yksi addin äiti kirjoitti:
Missä on tällainen paikkakunta ja koulu, joka on valmis satsaamaan yhden lapsen tukitoimiin ilman mitään diagnoosia tai asiantuntijalausuntoa??
Vai olisiko niin, että lapsellasi on vain ADHD-piirteitä, jotka hän pystyy kompensoimaan muilla taidoillaan. Silloinhan diagnoosi ei ole välttämätön/tarpeellinen jos lapsi kerran selviytyy muiden mukana.
Mutta täysin käsittämätön on mielestäni ajatus, että diagnoosi olisi jotenkin hyödytön tai haitallinen, jos lapsella on selvästi vaikeuksia selviytyä elämästään/koulunkäynnistään kyseisten oireiden takia. Ja näinhän useimmiten on todellisten AD/HD-oireisten kohdalla.Autismi ja asperger ovat olleet todella in ja sen jälkeen tuli ADHD. On todella ihmisiä joilla on jokin sairaus, vika tai vamma ja heidän kohdallaan asia on todellinen ja vaatii asianmukaisia toimia. On myös muoti-ilmiö jolla pyritään tekemään asia vielä rokimmaksi. Esim jo edesmenneiden kuuluisuuksien diagnosointi autisteiksi ja aspeiksi on aika humoristista.. on myös ihmisiä jotka haluavat lapsensa olevan jotakin muuta kuin ovat ja hakevat näillä diagnooseilla lisästatusta. Jos työskentelee alalla niin tietää kuinka paljon koulutusta yms asiasta on ollut viimevuosina jne. Autismissakin on sellainen hauskempi puoli että monelle ihmiselle voidaan tehdä autismi diagnoosi koska he täyttävät kriteerit vaikka toiminta ei johdu autismista vaan esim näkövammasta.. sokea ei ole vaan pop??
Asiantuntujalausunto ei välttämättä ole neurologin lausunto vaan se voi olla puheterapeutin tutkimus ja lausunto sekä koulupsykologin tutkimus ja lausunto. Koska kirjoittelen suhteellisen aktiivisesti en ala mainita tarkempia sijainteja.. meillä siis todellakin lapsella oli kolme vuotta viikoittainen puheterapeuttikäynti, viikoittainen erityisopettajan tunti vuoden ja seuraavana vuonna vartti nyt satunnaisesti 5-10 kerran jaksoja, asiaan paneutunut opettaja lisäksi luokalla. Kieltämättä lapsella on myös aktiivinen ja vaativa äiti joka jaksaa soittaa ja mennä paikan päälle jos tarvetta on, mutta pääasiassa asiat hoituivat omalla painollaan.. Niin ja olihan meillä säännölliset neuvonpidot vielä lisäksi jotta koti ja muut tahot ovat samassa juonessa mukana.
Kaikki ADHD:eet eivät ole runsaan avun tarvitsijoita vaan osa tulee toimeen vähemmällä ja osa ei edes ole kyseisen diagnoosin tarkoittamia lapsia! Omanikaan ei ole vaikka todella niin olisi voinut luulla aikanaan ennenkuin asiat alkoivat järjestyä. Niin hänellä on siis tutkittu oppimisvaikeus, lukihäiriö ja jotain pienempää harmia, mutta toisaalta lahjakkuuksia asioissa joilla ei voi lukemista ja kirjoittamista auttaa..
Niin ja itsekkin kirjoitat että diagnoosi ei ole tarpeen jos lapsi selviytyy. Selviytymiseen ei juuri diagnoosi auta vaan se on kiinni ihan muusta. Jossakin ja varmasti useimmissa paikoissa on tarpeen saada mustaa valkoisella jos tarvitaan tukitoimia joita ei muuten saa, mutta ei aina kuitenkaan. Lääkityskään ei ole aina tarpeen..
Tarkempi miettiminen keitä tutkitaan ja miksi nimenomaan nopeuttaa niiden lasten tutkimuksiin pääsyä ja parantaa heidän elämänlaatuaan nopeuttamalla mahdollisia tukitoimia joilla on siihen tarve.
Kunnassamme on asiantuntujoiden työryhmä jossa koulupsykologi ja lasten neurologian osaston väki palaveeraa muiden erityistyöntekijöiden kanssa. Psykologi esittelee tapaukset joita hänellä on työn alla ja päätökset tehdään hänen tutkimustensa mukaan lapsen jatkosta. Osaa ei siis aleta tutkimaan, osaa jäädään seuraamaan ja osa otetaan tutkimuksiin. Oma lapseni jäi periaatteessa näihin seurattaviin ja siitä ryhmästä häney potkittiin pois vuoden kuluttua kun puheterapiasta ei katsottu olevan enää selvää hyötyä.
Kaikki resurssit ovat rajallisia ja tällä hetkellä olemme tyytyväisiä siihen määrään minkä lapsellemme olemme saaneet. Nyt on toisten vuoro..
PS: lapsen tilanne oli niin heikko että ensimmäinen luokka ei opettanut hänelle juuri mitään taitoja esim lukemista.. Mukautettuun opetukseen häntä ei silti suostuttu siirtämään koska vikaa ei ollut niinkään lapsessa vaan "opetuksessa".. itse olimme mukautetun kannalla aika vakaasti! - on käytössä?
En ajattele, että diagnoosi olisi itsetarkoitus, mutta se auttaisi kaikkia tahoja ymmärtämään, mistä lapsen kohdalla on kysymys, kun kaikki asiat eivät suju yhtä hyvin kuin toisilla. Ettei turhaan vain syyllistettäisi lasta ja vanhempia esim. yritteliäisyyden ja tuen puutteesta. En haluaisi oman lapseni joutuvan jatkossa turhaan mihinkään mukautettuun opetukseen, jos riittävän ajoissa aloitetun terapian avulla hänen suorituskykynsä saattaisivat riittää normaalitasoiseen opetukseen. Turha laskea rimaa, jos hyppääjän suoritusta voi parantaa!
- äitee +4
on käytössä? kirjoitti:
En ajattele, että diagnoosi olisi itsetarkoitus, mutta se auttaisi kaikkia tahoja ymmärtämään, mistä lapsen kohdalla on kysymys, kun kaikki asiat eivät suju yhtä hyvin kuin toisilla. Ettei turhaan vain syyllistettäisi lasta ja vanhempia esim. yritteliäisyyden ja tuen puutteesta. En haluaisi oman lapseni joutuvan jatkossa turhaan mihinkään mukautettuun opetukseen, jos riittävän ajoissa aloitetun terapian avulla hänen suorituskykynsä saattaisivat riittää normaalitasoiseen opetukseen. Turha laskea rimaa, jos hyppääjän suoritusta voi parantaa!
mitäs rimanlaskua mukautettu on? Siellä on normaalioppimäärä ja mielellään normaaliajassakin ja milloin vain voi siirtyä taitojen kasvaessa ns normaaliluokkaan. Jatko-opiskelut ihan normaalin peruskoulun suorittamisen mukaan eli tokari ei eroa mukautetussa ja ns tavallisessa mitenkään!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi735022Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1214727- 804213
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak1074189Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa33338Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1253147- 352848
- 282787
- 402783
- 372762