Mm. B. Kallis on taloususkovainen. Ja hänen tukijajoukostaan suurin osa lienee myös.
Tässä kuvaus siitä, mitä tämä uskonto on ja mihin se johtaa:
"- Politiikan tragedia on siihen välttämättä kytkeytyvä epä-älyllisyys. Poliitikko saa valtaa suhteessa kannatukseensa, ja kannatusta taas hankitaan siltä "valtavalta jäljestätulevien laumalta".
Poliitikkojen on parasta olla esittämättä kielteisiä viestejä. Ihmiset haluavat torjua tietoisuudestaan ekologiset uhkakuvat tai kulutusyhteiskunnan umpikujan. Tietoa tarvitaan vain kulutuhyödykkeiden valmistamiseen.
Esimerkiksi toissa-aamuna aamu-teeveessä taisi olla Kari Cantell kun sitkeästi edusti sitä kantaa ettei kaupallinen tutkimusrahoitus supista tieteen vaikutusmahdollisuuksia -- Heikki Patomäki oli sitten vahvasti toista mieltä. Yliopistot muuttuvat pikkuhiljaa yritysmaailman sponsoroimiksi tuotekehittelylaitoksiksi, ja poliitikkojen on entistä helpompaa vedota akateemisiin auktoriteetteihin kaikenlaisia markkinataloudellisia utopioita kannattajilleen maalaillessaan.
Aikamme uusi uskonto on talous, ja tämän uskonnon tunnustaminen on sekä legitiimiä että suorastaan pyhitettyä. Ja se on saamassa yhä fundamentalistisempia piirteitä. Politiikan alistuminen talouden myötäjuoksijaksi on hyvinkin "demokraattinen" tapahtuma -- siinä ei todellakaan loukata kansan suurten ja syvien rivien tuntoja. Tämän täysin väärän suuntautumisen lisäksi poliitikkojen ajattelua vaivaa väittelytilanteisiin tarkoitettu nokitteleva kielenkäyttötapa, joka ei salli ajatuksellista koherenssia vaan jättää argumentoinnin väite - vastaväite -tasolle. Ihmiset ihailevat poliitikkoja jotka pystyvät terävästi pamauttamaan tyrmäysiskuja väittelytilanteissa, mutta ajattelukyvyn kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä. Tai, anteeksi erehdyin, sillä on nimenomaan siis sellaista tekemistä että se kertoo siitä ettei poliitikko osaa ajatella."
POLITIIKAN TILA ON SURKEA. SE UHKAA HÄVITÄ MARKKINAUSKONNON FUNDAMENTALISTEILLE.
Tässä kuvaus siitä, mitä tämä uskonto on ja mihin se johtaa:
"- Politiikan tragedia on siihen välttämättä kytkeytyvä epä-älyllisyys. Poliitikko saa valtaa suhteessa kannatukseensa, ja kannatusta taas hankitaan siltä "valtavalta jäljestätulevien laumalta".
Poliitikkojen on parasta olla esittämättä kielteisiä viestejä. Ihmiset haluavat torjua tietoisuudestaan ekologiset uhkakuvat tai kulutusyhteiskunnan umpikujan. Tietoa tarvitaan vain kulutuhyödykkeiden valmistamiseen.
Esimerkiksi toissa-aamuna aamu-teeveessä taisi olla Kari Cantell kun sitkeästi edusti sitä kantaa ettei kaupallinen tutkimusrahoitus supista tieteen vaikutusmahdollisuuksia -- Heikki Patomäki oli sitten vahvasti toista mieltä. Yliopistot muuttuvat pikkuhiljaa yritysmaailman sponsoroimiksi tuotekehittelylaitoksiksi, ja poliitikkojen on entistä helpompaa vedota akateemisiin auktoriteetteihin kaikenlaisia markkinataloudellisia utopioita kannattajilleen maalaillessaan.
Aikamme uusi uskonto on talous, ja tämän uskonnon tunnustaminen on sekä legitiimiä että suorastaan pyhitettyä. Ja se on saamassa yhä fundamentalistisempia piirteitä. Politiikan alistuminen talouden myötäjuoksijaksi on hyvinkin "demokraattinen" tapahtuma -- siinä ei todellakaan loukata kansan suurten ja syvien rivien tuntoja. Tämän täysin väärän suuntautumisen lisäksi poliitikkojen ajattelua vaivaa väittelytilanteisiin tarkoitettu nokitteleva kielenkäyttötapa, joka ei salli ajatuksellista koherenssia vaan jättää argumentoinnin väite - vastaväite -tasolle. Ihmiset ihailevat poliitikkoja jotka pystyvät terävästi pamauttamaan tyrmäysiskuja väittelytilanteissa, mutta ajattelukyvyn kanssahan sillä ei ole mitään tekemistä. Tai, anteeksi erehdyin, sillä on nimenomaan siis sellaista tekemistä että se kertoo siitä ettei poliitikko osaa ajatella."
POLITIIKAN TILA ON SURKEA. SE UHKAA HÄVITÄ MARKKINAUSKONNON FUNDAMENTALISTEILLE.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tila on surkea! Olemme vain yhtä mieltä siitä, että olemme eri mieltä. Nyt ei ole hyvä. Mutta missä vika ja mitä tilalle? Ei ole yhtä totuutta, mutta poliittinen huijaus saisi kerta kaikkiaaan loppua. Taitaa olla vain utopiaa!
palstalta kirjoitus
demarit ja von wrightin perintö!
siinä hahmotellaan miten valta voisi palautua kansalle
tätä oppia.. ei siis enää filosofina etsikään totuutta. Luottamus on mennyt samalla.