Minä tiedän mikä on oikein ja mikä väärin, teen vääryyttä ja pieni ääni sisälläni sanoo että tämä oli väärin ja sitten kaduttaa ja hävettää. Pyrin olemaan huomaavainen lähimmäisiäni kohtaan ja auttamaan hädässä olevia. Joskus en auta ihmistä vaikka minulla olisikin ollut siihen tilaisuus, olisi vain pitänyt nähdä vaivaa. Kadun kaikkea näitä heikkouksiani ja toivon että seuraavalla kerralla olisin epäitsekkäämpi.
Uskon korkeampaan hyväntahtoiseen voimaan joka antaa voimaa jaksaa kun sitä ei itsellä ole ja joka ohjaa meitä eteenpäin. Tämä voima antaa johdatusta ja mukavia yllätyksiä kun vain jaksan uskoa itseeni ja yritän tehdä itsestäni parempaa ihmistä. Jos en tee mitään asioiden eteen itse, niin en ole edes sen johdatuksen arvoinen. En ole antanut tälle voimalle mitään nimeä, ei se tarvitse sitä. Minun ei tarvitse kuulua mihinkään kerhoon toteuttaakseni tätä uskoa tai lukea mitään kirjaa jonka kukatiesketkä hourailijat ovat hyvässä lykyssä kirjoittaneet omasta päästään. Minun ei tarvitse rukoilla tai ylistää, kaikkivoipa olento kyllä kuulee minut muutenkin eikä sellainen joka on jo kaikki tarvitse mitään ylistystä. Harvoin sitä on muistanut kiittääkään kun hänen pöydältään on jotain tippunut eteeni, mutta onneksi elämän koulusta saa paperit vasta kun on 6 metriä maan alla, eli vielä on aikaa opiskella. Voihan se olla että lähtö tulee ennen kuin tämän viestin lähetän ja sitten pitää vain toivoa parasta.
Yritän kovasti hyväksyä muiden ajatukset ja aatteet, tämä on silloin tosi vaikeata kun näiden ajatukset eroavat kovasti omistani. Hyväksyminen on varsinkin silloin vaikeaa kun joku esittää totuutena jotain ihan sekavaa ilman mitään perusteluja. Voihan se olla ettei se vastapelurikaan ole väärässä, 2 2=4 mutta niin on 1 1 1 1 kans.
En tiedä onko tästä uskomuksestani tai tekemisistäni lopussa mitään hyötyä, mutta näin minulla on hyvä olla. Mistään opuksesta en ole tätä ajatustapaa oppinut eikä kukaan ole sitä päähäni saarnannut, tähän tulokseen olen vain tullut. Ei auta kun uskoa siihen mihin uskoo ja toivoa parasta. Samassa tilanteessa ovat muutkin jotka uskovat johonkin muuhun kuin vain itseensä.
Uskon korkeampaan hyväntahtoiseen voimaan joka antaa voimaa jaksaa kun sitä ei itsellä ole ja joka ohjaa meitä eteenpäin. Tämä voima antaa johdatusta ja mukavia yllätyksiä kun vain jaksan uskoa itseeni ja yritän tehdä itsestäni parempaa ihmistä. Jos en tee mitään asioiden eteen itse, niin en ole edes sen johdatuksen arvoinen. En ole antanut tälle voimalle mitään nimeä, ei se tarvitse sitä. Minun ei tarvitse kuulua mihinkään kerhoon toteuttaakseni tätä uskoa tai lukea mitään kirjaa jonka kukatiesketkä hourailijat ovat hyvässä lykyssä kirjoittaneet omasta päästään. Minun ei tarvitse rukoilla tai ylistää, kaikkivoipa olento kyllä kuulee minut muutenkin eikä sellainen joka on jo kaikki tarvitse mitään ylistystä. Harvoin sitä on muistanut kiittääkään kun hänen pöydältään on jotain tippunut eteeni, mutta onneksi elämän koulusta saa paperit vasta kun on 6 metriä maan alla, eli vielä on aikaa opiskella. Voihan se olla että lähtö tulee ennen kuin tämän viestin lähetän ja sitten pitää vain toivoa parasta.
Yritän kovasti hyväksyä muiden ajatukset ja aatteet, tämä on silloin tosi vaikeata kun näiden ajatukset eroavat kovasti omistani. Hyväksyminen on varsinkin silloin vaikeaa kun joku esittää totuutena jotain ihan sekavaa ilman mitään perusteluja. Voihan se olla ettei se vastapelurikaan ole väärässä, 2 2=4 mutta niin on 1 1 1 1 kans.
En tiedä onko tästä uskomuksestani tai tekemisistäni lopussa mitään hyötyä, mutta näin minulla on hyvä olla. Mistään opuksesta en ole tätä ajatustapaa oppinut eikä kukaan ole sitä päähäni saarnannut, tähän tulokseen olen vain tullut. Ei auta kun uskoa siihen mihin uskoo ja toivoa parasta. Samassa tilanteessa ovat muutkin jotka uskovat johonkin muuhun kuin vain itseensä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sä olet asiapolulla :-)
Kunhan muistat aina pitää itseäsi etsijänä niin, että et juutu siihen, että "tämä on minun mielipiteeni, eikä sitä voi kukaan muuttaa". Mielipide pysyy muuttumattomana vain, jos henkilö ei kuuntele ketään, eikä ota oppia kokemuksistaan. Silloin ihminen ei koskaan tule viisaaksi. Ja kyllä kirjoistakin kaikenlaista tarpeellista löytyy, kun tietää mitä milloinkin tahtoo. "Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se, mikä on hyvää" (1. Tess. 5:21)
www.sunpoint.net/~kolbjan/mietelmia.htm
Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä helpompi on myöntää jonkun toisen olevan oikeassa jos hänellä on perustelut asiaan. Nuorena sitä piti päänsä vaikka ois henki menny.
Koko suku kuuluu mitä erilaisimpiin "kerhoihin" ja jossain vaiheessa heidän ajatuksensa erosivat niin paljon omasta käsityksestäni oikeasta/väärästä/järkevästä, että oli pakko etsiä oma tie. Ei minusta ole mitään asiaa mennä pelottelemaan pientä poikaa demoneilla jos tämä kuuntelee Bruce Springsteeniä. Taisi ne demonit olla omassa päässä.
Hep,
Kuulostaa, että olet tosiaan oivaltanut, että mikään puulaaki tai kerho täällä maanpäällä ei pelasta.
Itse ajattelen aika lailla samoin kuin sinä, erona, että minulle tuolla "hyväntahtoisella voimalla" on nimi: Jeesus/PyhäHenki/Jumala/Isä ja monet muut Jumalan nimet.
...silti minäkin tykkään joskus kuunnella Brucea, joskaan en nyt viime aikoina enää niin kovasti kuin ennen uskoontuloani...
Itselleni oli tärkeä oivallus, että Raamattukin sanoo, etteivät kaikki, jotka hokevat "Herra, HErra" pääse sisälle taivasten valtakuntaan, vaikka käyttävät Jeesus-nimeäkin, vaan he, jotka tekevät Isän tahdon - joka on, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (ja nimenomaan kielletään uhkailemasta ketään helvetillä, saati sitten demoneilla, ne kun ovat Jeesukselle jo hävinneet oman kamppailunsa).
Jatka etsimistä, sillä "etsivä löytää" - lupaa Raamattu. (joskus myös "yksityisetsivä" ;-), ehkäpä opit myös henkilökohtaisesti tuntemaan tuon "hyväntahtoisen voiman" yhä paremmin, kun löydät Hänen nimensä, ja henkilökohtaisen suhteen häneen.