ihmiset ovat kehitelleet käsitteitä,joiden mukaan maailmaa tulkitaan ja joiden mukaan tällä pallolla elellään.
käsitteet jotka on tällä hetkellä käytettävissä pyörittävät yhteiskuntaamme tavalla tai toisella,mutta omaksumme ne siltikki yhteisiksi "säännöiksi".voisi melkein sanoa käsitteitä yhteiseksi kieleksi.puhumme painovoimasta,yhteiskunnasta jne.ymmärrämme toisiamme.
jos käytetään tätä yhteistä käsitteistä muodostuvaa kieltä tuomarina,niin kuinka maailmankatsomukseen suhtautuminen voi olla jotain muuta kuin agnostinen?
käsitteet jotka on tällä hetkellä käytettävissä pyörittävät yhteiskuntaamme tavalla tai toisella,mutta omaksumme ne siltikki yhteisiksi "säännöiksi".voisi melkein sanoa käsitteitä yhteiseksi kieleksi.puhumme painovoimasta,yhteiskunnasta jne.ymmärrämme toisiamme.
jos käytetään tätä yhteistä käsitteistä muodostuvaa kieltä tuomarina,niin kuinka maailmankatsomukseen suhtautuminen voi olla jotain muuta kuin agnostinen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käsitteet eli sanat ovat symboleita jotka viittaavat johonkin olematta sinänsä sitä mitä symbolisoivat. Sana jumala ei ole jumala sinällään eikä liene kahta täsmälleen samanlaista mileikuvaa mistä on kysymys. Uskovaiset voivat käyttää pyhien kirjoitusten sanoja selittäessään asian mutta nekin ovat sanoja. Tässä on vaikeus kun keskustelemme käsite tasolla mikä on ainoa mahdollinen tällä palstalla. Jos emme ole tietoisia tästä niin keskustelu käy täysin mahdottomaksi.
"Käsitteet eli sanat ovat symboleita"
niihän ne ovat.symbolia tulkitaan jokainen tavallamme.teemme hienoja symboolisia rakennelmia ja ihmettelemme kuinka joku ei pidäkkään sitä niin hienona jona itse sen näemme.
se että joku pitää toisen rakennelmaa hanurista repästyltä,ei saisi olla ongelma.pitäisi ymmärtää tulkintaerot ja suhtautua niihin sen mukaan.
siitä mitä toinen tarkoittaa voin kysyä ja tarkentaa jos käsite on minulle outo tai käytetty minulle oudossa yhteydessä. Pelkkä tuomitseminen että "se on perseestä" kertoo kyllä minusta enemmän kuin herjani kohteesta.
toinen kuvailee symboolia hienoksi.toinen on taas sitä mieltä että symbooli on loistava tai että symbooli on perseestä.mitä se kertoo?se ei kerro muutakuin sen että symboolia voidaan tulkita eritavalla.
kysymys on siitä kuinka symboolin tulkitsemiseen suhtaudut ja pystytkö ymmärtämään sen että symboolia todellakin voidaan tulkita "oikein" monella eritavoin.
kuinka suhtaudut symbooleihin.
voit kokeilla kuinka käsitteitä (symboleja) tulkitaan ja kuinka niihin suhtaudutaan.
otetaan vaikkapa käsite "totuus".nyt rupeet juttelemaan uskovaisten kanssa tuosta symbolista.pyörittelette sitä ympäri ämpäri ja tsiikailette mitä se pitää sisällään ja mitä se ei voi sisällään pitää.mitä se vaatii ja kuinka se käyttäytyy jne.
veikkaampa että tulkintaeroja syntyy.ei ne erot vielä mitään,mutta tsiikaile kuinka toisiin näkemyksiin suhtaudutaan.
siinä että "yhteistä" kieltä ei hyväksytä koska siinä on helvetin paljon propagandaa ja muuta soopaa. Osa käsitteistä on hyväksyttäviä, osa täytyy määritellä uudelleen, osa heitetään helvettiin.
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on kaikenlaista krisseliä ja muuta dogmaatikkoa ja propagandistia, niin kauan on päÄstävä yhteisestä kielestä EROON pikemmin kuin etsittávä YHTEISTÄ kieltä. Jälkimmäinen yhtälö on mahdoton.
Ristiriitojen avulla pääsemme nääs eteenpäin, ei lehmämäisellä yksimielisyydellä jessestä, diogmeista ja propagandasta.
Todellisuus on luultavasti pohjimmiltaan sellainen että se ei käänny ihmisten käsitteille luontevasti tai ollenkaan. Uskovaiset eivät suinkaan ole ainoita dogmaatikkoja tässä asiassa. Ateisteillakin elää vahvasti uskomus että jos jotain asiaa ei voida kuvata rationaalisilla käsitteillä lyhyesti, niin sitä ei ole olemassa.
Kristinusko on ollut tässä asiassa kovinkin dogmaattinen. Moni uskoo että Raamattu on käsitteineen täydellinen, "Alussa oli sana" jne.
Sama koskee islamin uskoa ja juutalaisuutta. Tosin näissä kaikissa uskonnoissa esiintyy myös päinvastaista käsitystä asiasta (mystikot).
Budhalaiset ovat ehkä kaikista parhaiten ymmärtäneet käsitteiden rajallisuuden todellisuuden kuvaajana.
Siksipä minusta tarvitaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kuvaavia käsitteitä. Lisäksi kielikuvia sekä sanojen lisäksi myös paljon muita ilmaisukeinoja. Yksi yhteinen dogmaattinen kieli olisi painajainen minusta.