Ortodoksiviestin ja Aamun Koiton kirja-arvosteluiden innoittamana kävin hankkimassa munkki Serafimin uutuusteoksen. Yleensä olen Suuren paaston aikana lukenut A. Schemannin kirjan mutta nyt halusin uusia paastotuulia ja -ajatuksia.
Aamun Koiton arvostelussa kiinnitti huomiota kohta, jossa todettiin, ettei syöminen tai syömättömyys ole olennaisinta. Oleellista on kieltäytyä ulkonaisesta siten, että se palvelee sisäistä paastoa.
Minua on täällä rankalla suulla syyllistetty "paastoamattomuudesta" (joka on kaiken lisäksi väärinymmärrys). Ans kattoo ny, mitä Serafimin teoksesta aukeaa. Onko joku jo ehtinyt lukea sen kertaalleen?
Makarios
Aamun Koiton arvostelussa kiinnitti huomiota kohta, jossa todettiin, ettei syöminen tai syömättömyys ole olennaisinta. Oleellista on kieltäytyä ulkonaisesta siten, että se palvelee sisäistä paastoa.
Minua on täällä rankalla suulla syyllistetty "paastoamattomuudesta" (joka on kaiken lisäksi väärinymmärrys). Ans kattoo ny, mitä Serafimin teoksesta aukeaa. Onko joku jo ehtinyt lukea sen kertaalleen?
Makarios
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos siinä kirjassa ei kerrottu, että siihen "olennaisimpaan" ei pääse kiertotietä, nii kantsii palata Schmemannin pariin. Kun rakennetaan talo, on talo se olennaisin, mutta on silti eri asia rakennetaanko se talo kalliolle vai hiekalle (sanoo XC). Ruokapaasto on se kaiken paaston perusta.
...en minä Serafimia lue löytääkseni itselleni oikeutusta ruokapaastottomuuteen vaan löytääkseni uusia raikkaita oivalluksia nuoren älykkään ja viisaan miehen kirjoituksista. Siitä, onko ruokapaasto (ulkoinen) henkisen paaston (sisäinen) perusta, en ole kanssasi ollenkaan samaa mieltä - mutta voin tietysti olla väärässäkin. Monien mielestä olenkin.
Makarios
onneksi hengellinen elämä ei ole mielipidekysymys. Sellaisena se kun olisi rakennettu aika hötyiselle lentohiekalle.
Olet löytänyt oikean hengellisen elämän. Harva siihen pystyy. Menestystä ja siunausta!
Makarios
sinullahan on jo ennaltanäkemisen lahja. Pysy vaan niissä omissa mielipiteissäsi, jos ne noin hyvään johtaa ;)
"Ruokapaasto on se kaiken paaston perusta."
Ahaa. Mitäs sitten, jos "paastoaja" jo lähtökohtaisesti on vähän syövä vegaani? Onko paasto silloin täydellisen onnistunut, jos vegaaniuden lisäksi vielä vähän rukoileekin?
ei paasto ole mikään suoritus.
Juuri puhuttiin ruokapaastosta. Jos joku jo valmiiksi ruokailee ja rukoilee kuin paastoava ihminen, mitä muuta hänen tulee tehdä? Onko kaikki silloin jo kunnossa? Vastaus olisi mukava kuulla.
käydä jumalanpalveluksissa, lukea enemmän hengellistä kirjallisuutta ja muuta vastaavaa. Pointtina kun on koko hengellisen elämän kohentaminen.
olennaisin. Vaan olennaisin on paasto - "paasto ei merkitse vain paastomista ruoasta vaan synnistä" lainaa munkki Serafim pyhän Johannes Krysostomoksen sanoja. Ja edelleen: "Paasto on pohjimmiltaan kokonaisvaltaista Jumalan lähestymistä. Ruoka on tässä vain yksi osatekijä. Myös silmän, korvan, jalkojen, kätten ja kaikkien ruumiinjäsenten on osallistuttava paastoon" jatkaa Serafim edelleen Krysostomoksen ajatuksia.
ja syntiä saa vapaasti tehä paastoaikojen ulkopuolella? Pohjatyö ei sitäpaitsi aina ole sama kuin se olennainen. Mutta mites olennaisen tavotat, jos et pohjatyötä tee? Mitä JOhannes Krysostomos tästä sano?
...kirjan pyynnöstä - lehtien kirja-arviointipalstoja (muuhun kuin Aamun Koittoon) varten. Kirja on ehdottomasti opus josta tulee ajan kanssa kehittymään kirkkomme klassikkoteos! Huippu hyvä!! Se sukeltaa suoraan kirkkomme isien ajatusmaailmaan ja nostaa sieltä esiin suureen paastoon ja pääsiäisaikaan liittyvän ytimen - kristallinkirkkaasti. Suosittelen kirjaa jokaiselle ortodoksille viikottaiseen käyttöön. Arvosanani teokselle on 10 Omaan hyllyyni teos ei jää pölyttymään vaan tulee olemaan ahkerassa käytössä ja lähdeaineistona moneen asiaan.
Muutkin munkkidiakoni Serafimin kirjat ovat raikasta ja virvoittavaa lukemista. Hän on todellinen Jumalan lahja kirkollemme.
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopisto
Tervehdys!
Olen katolilainen ja satuin kirjastoon juuri kun munkki Serafimin ”Tie ylösnousemukseen” oli tullut sinne uutuuskirjana, ja lainasin sen välittömästi. Olen kuullut radiosta munkki Serafimin iltahartauksia sekä hänen pieniä esitelmiään sunnuntain Horisontti-ohjelmassa ja oppinut arvostamaan häntä.
Olen ehtinyt lukea kirjaa noin puoleen väliin, viimeksi suurmarttyyri Teodoros Alokkaasta, ja pian pääsen syventymään ”Ortodoksisuuden sunnuntaihin”. Olen todella vaikuttunut. Kirjan hyvä kieli on erityisen kunniamaininnan ansaitsevaa, ja asian käsittely todella valaisevaa ja uusia näkökulmia avaavaa. Olen joskus vuosia sitten lukenut Schmemannin ”Suuren paaston” useaankin kertaan, ja tuntuu, että se ja munkki Serafimin teos täydentävät toisiaan suurenmoisella tavalla. Jos tässä tuli nyt ylisanoja, niin se johtuu yksinkertaisesti siitä, etten pitkään aikaan ole ollut mistään näin vaikuttunut. Klassikkojen joukkoon tämä kirja varmasti jää, ja päätin hankkia itselleni myös oman kappaleen, koska sen sanomasta liittää ammennettavaa muutenkin kuin paastonaikana.
Iloinen yllätys minulle oli, että hän esipuheessaan kiittää kardinaali Josef Ratzingeria eli nykyistä paavia. Serafim kirjoittaa, että kardinaali Ratzinger on leimattu pelkäksi vanhoillisuuden äänitorveksi ja kuivaksi akateemikoksi, mutta kannattaisi kuitenkin ottaa selvää, mitä hänellä itsellään on sanottavana, ja suosittelee esim. Ratzingerin teosta ”Einführung in das Christentum”. Nolottaa sanoa, että en ole mainittua teosta lukenut, mutta onneksi ortodoksinen munkki avasi silmäni.
Munkki Serafimin kirjasta selviää myös, miksi ortodoksinen paasto alkaa sovintosunnuntaista ja katolinen ”vasta” tuhkakeskiviikosta, vaikka molemmat puhuvat nelikymmenpäiväisestä paastosta.
Toivotan kaikille ortodokseille valoisaa paastokevättä!