Populaatiot kasvavat harventaakseen toisia

Ihminen ohjaa populaatiotansa muiden kustannuksella

YLE esitti lauantai-aamuna ihmisjohteisen Kruger-luonnonsuojelualueohjelman esimerkiksi tasapainoisesta eliöyhteisöstä. Etelä-Afrikassa sijaitseva Krugerin luonnonpuisto on pinta-alaltaan kaksi miljoonaa hehtaaria. Puistossa kamppaillaan ulkoisten levinnäisten ja sairauksien estämiseksi (kasvit ja eläimet). Ongelmana ovat kasvit ja eläimet, joilla ei ole luontaista vihollista.

Biologit ja tiedemiehet esittivät, että populaatiot (eläin- ja kasvikannat) suurenenvat ja pienenevät ulkoisten tekijöiden tahdittamana. Luontainen vihollinen on yksi ominaisuus, joka säätelee tehokkaasti eliminoiden heikkoja ja elinkelvottomia yksilöitä laumasta tai populaatiosta.

Krugerissä joudutaan etsimään keinotekoisesti luontaista vihollista lajeille, joilla ei ole puistossa sitä oikeasti luontaista vihollista. Vesikastanjoiden liiaksi lisääntymistä koetetaan kahlita ihmisen luontaisella keksimiskyvyllä. Kirvat istutetaan laboratorioissa vesikastanjoihin ja kirvoittuneet vesikastanjat siirretään luonnon populaatioon tuhoamaan hallitsematonta kasvua, joka on vahingoksi mm. virtahevoille ja vesilinnuille vesikastanjoiden peittäessä avointa vesipintaa.

Puiston norsuja siirretään muille alueille, koska norsujen määrän liikakasvu tuhoaa puita ja metsiä norsujen kaataessa niitä saadakseen syötäviä oksia ja lehtiä. Norsulla ei ole luontaista vihollista, ainoastaan salametsästävät ihmiset norsunluuhimo mielissään. Norsusiirroista hyötyvät muut luonnonpuistot saaden uutta geenistöä harventuneisiin norsupopulaatioihinsa.

Ihminen on valloittanut koko maapallon. Meillä ei ole luontaista vihollista. Lisäksi me lisääntymishalussamme yritämme estää kaikin tutkimus- yms. menetelmin luontaisten vihollisten esiintuloa. Ihminen käy jatkuvaa taistelua mm. viruksia ja bakteereita kohtaan, jotka voisivat olla luontaisia vihollisiamme siltä osin kuin emme ole niitä eduntavoittelullamme epäsuorasti manipuloineet.

Aika näyttää, kuinka hyvin teknologiamme ja osaamisemme kykenee torjumaan viruksien ja bakteerien omien populalaumojen etenemisen. Onko luonto järjestämässä harvennusta toimenpiteistämme mutantoituneiden viruksien/ bakteerien mobilisoituessa laajaan yleishyökkäykseen epäluonnonmukaisena vihollisena ihmisen kimppuun?

Mikäli ihminen jostain syystä onnistuisi torjumaan loputtomassa kamppailussaan virukset ja bakteerit, jäisi meille ainoaksi luontaiseksi viholliseksi me itse; eri ihmispopulaatiot ovat kautta-aikojen vahtiessaan reviiriään, mielipidettään, uskontoaan ja suvunjatkantaansa tai muutoin kateudessaan tuhonneet toisiaan koettaen näin hillitä liiallista kokonaislisääntymistämme.

Ilkka Luoma