Tällä keskustelupalstalla ei pahemmin puhuta riskikuljettajista, vaikka suurin osa kirjoittajista on juuri näitä! Löysin tälläisen määritelmän, monikohan tunnistaa/tunnustaa itsensä tälläiseksi? "Riskikuljettajien omakuvaan kuuluvat usein vaikeudet toteuttaa itseään riittävästi normaalielämässä. Tärkeä tekijä riskinotossa ovat ajamisen motiivit, jotka liittyvät muuhun kuin siirtymiseen paikasta toiseen. Riskikuljettaja etsii kavereiden hyväksyntää ja statusta. Itsenäisyyttä haetaan ajamisen kautta. Ajamalla voidaan myös toteuttaa kilpailuviettiä tai purkaa aggressioita. Taustalta löytyy myös rikkonaisia perheitä ja etäinen suhde toiseen vanhemmista, yleensä isään. Kyse ei siis ole pelkästään ajamisen vaan koko elämän hallinnan puutteista."
Riskikuljettajia
pilvin pimein
3425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Riskikuljettajia ovat alinomaan alle nopeusrajoitusten ajajat. Heillä ei ole kiire minnekään. Takana tuleva autojono saa tulla rauhassa perässä. Eiköhän tuo vauhti riitä niillekin, mitäpä sitä turhaan pientareelle väistämään. Rattia on syytä puristaa tiukasti kahdella kädellä, ettei se varmaan karkaa. Näkökyky paranee huomattavasti, mitä lähempänä nenä on tuulilasia. Hui! Meinasipa vauhti nousta, jokohan on poliisit perässä. Selvisin sentään. Taitaa olla ruuhka-aika, kun on noin paljon autoja liikenteessä.
Taustalla näillä ihmisillä on liian ankara kasvatus sekä perinteinen alistuva suomalainen luonne, joka johtuu Ruotsin ja Venäjän vuosisatoja kestäneestä vallanpidosta. Joskus nämä ihmiset rohkaisevat itsensä ja kirjoittavat chattiin nykyisestä liikennekulttuurin mädännäisyydestä. Sisimmässään he tietävät olevansa aina oikeassa. Kuvaan kuuluu myös kotitekoinen liikenteen valvonta ja ilmoitukset poliisille liikenteen vaarantajista (anonyyminä luonnollisesti)
tyypit eivät pärjänneet koulussa.
Ylioppilaat eivät juuri tällaisiin ajotapoihin syyllisty.
Häntä pitää saada ylös.
Huono koulumenestys,vanhemmat eronneet,äitiin huonot välit,itsekin eronneena ja yh,tehokkaampi auto jossa paremmat valot. Ja kaiken huippuna,toimin ammatti-kuljettajana ja ikää alle 40v,keskimäärin 140-150tkm/vuosi ajomäärä. Ja kokemukseni liikenteessä karttuu edelleen. Kuinka hyväksi "riskikuljettajaksi" voinkaan tulla???? Varsinkin kun "oppivuodet" ovat jo takanapäin.
Asenne-vamma joka minulla on,se on paha. Niin on sanonut virkavaltakin. Minun pitää ammatti-kuljettajana selviytyä teidän joukossa... Mutta se ammatti-taito,,, ei millään tahdo joutua teidän onnettomien aiheuttamiin "vaara-tilanteisiin".
Ja mitä tulee mainitsemaasi "normaalielämä",mitä se on?? Mikä on sitä normaaliaelämää,,, se ei tasan ole samaa kaikille.
Mutta toisten arvostelu,se on jo jotakin. Ja varsinkin kun ihmiset tuppaa olee erillaisia kuin itse.