+30 miehille

Vai että mielestäsi yksinhuoltaja on perheen hajoittaja. No, kullakin on oikeus mielipiteisinsä. Olen itse toista mieltä. Syyt yksinhuoltajuuteen on aina tapauskohtaisia. Suurin osa yksinhuoltajista on naisia-miksi? Siksi, että perheen miespuolinen jäsen on ollut sitä mieltä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Kysymys:mitä tässä tapauksessa pitäisi muka uhrata perheen hyväksi?(naisen siis)Yleensä nämä yksinhultajiksi vastoin tahtoaan joutuneet naiset uhraavat hyvinkin paljon lastensa eteen, kun ei ole toista vanhempaa jakamassa lasten kanssa vietettyä aikaa jne.

Ääliömäinen kirjoituksesi oli ilmeisesti provo, mutta vastaan silti.

Luuletko tosiaan, että yh:t eroavat ja ottavat yksin raskaan vastuun lapsistaan ihan vain omaksi huvikseen? Jos joku eroaa omasta aloitteestaan ja ryhtyy yh:ksi, on siinä exässä täytynyt olla jotain todella pahasti vialla.

Lapsille paras kasvuympäristö on perhe, jossa heillä on turvallinen olo. Jos jompi kumpi vanhemmista on juoppo, väkivaltainen tai petturi ja vanhempien välit ovat siksi tulehtuneet, ei sellainen perhe ole lapselle hyvä paikka kasvaa, vaikka kulissit olisivat ulospäin kunnossa. Siinä tapauksessa yksinhuoltajuus on lapselle PALJON parempi vaihtoehto. Luulen, että MLL on tästä asiasta täysin samaa mieltä.

Kukaan ei tee lasten eteen enemmän uhrauksia kuin yksinhuoltaja! En suostu myöntämään, että olen huono isä koska en pystynyt elämään pettävän ja narsistisen vaimoni kanssa, vaan katsoin parhaaksi ottaa yksin vastuun lapsestani. Olet hyvä esimerkki siitä, että ainakaan kaikkien suomalaisten miesten laatu EI ole aikojen myötä parantunut. Häpeä!

Erittäin mielenkiintoinen mielipide. Ensi kuulemalla voisi ajatella olevan kusipään tekstiä mutta onhan asioissa toki toinenkin puoli.

Nyky-yhteiskunnan ja parisuhteen yksi yleisimpiä ongelmia tuntuu tosiaan olevan tuo arjen sietokyvyn puute.Sitä on vaan niin helppo erota kun ei ole enää kivaa.
Ei suostuta ymmärtämään mitä tarkoittaa sitoutuminen ja sitä on muksujen ja perheen
hankkiminen ei se aina ole herkkua,mutta jotkut on sitkeitä yrittämään ja toiset ei.

Tosin muuten olen eri mieltä ei sitä kannata tuijottaa kuka ne mukalat on siittänyt ja mikä on naisen historia. Jos mukava tapaus osuu kohdalle niin kannattaa jättää epäoleelliset asiat pois mielestä.

mielenkiintoinen kirjoitti:

Erittäin mielenkiintoinen mielipide. Ensi kuulemalla voisi ajatella olevan kusipään tekstiä mutta onhan asioissa toki toinenkin puoli.

Nyky-yhteiskunnan ja parisuhteen yksi yleisimpiä ongelmia tuntuu tosiaan olevan tuo arjen sietokyvyn puute.Sitä on vaan niin helppo erota kun ei ole enää kivaa.
Ei suostuta ymmärtämään mitä tarkoittaa sitoutuminen ja sitä on muksujen ja perheen
hankkiminen ei se aina ole herkkua,mutta jotkut on sitkeitä yrittämään ja toiset ei.

Tosin muuten olen eri mieltä ei sitä kannata tuijottaa kuka ne mukalat on siittänyt ja mikä on naisen historia. Jos mukava tapaus osuu kohdalle niin kannattaa jättää epäoleelliset asiat pois mielestä.

Lue lisää

Yksinhuoltajilla jos kellä luulisi olevan kokemusta ja näyttöä arjen sietokyvystä. Mutta minkälainen mahtaa olla sen lapsensa hylkäävän puolison arjen sietokyky?

Uskoakseni suurin osa ihmisistä jää yksinhuoltajaksi, koska lapset ja arkinen perhe-elämä eivät yhtäkkiä sovikaan puolison elämänkuvioihin. Hauskanpito, uran rakentaminen tai yhä uusien petikumppanien valloittaminen ovat tärkeämpiä kuin perhe ja lapset.

ä:n ja ö:n pisteet näppikseesi. Onnea.

Muuten todettakoon, että olet niin ilkeä, paha ja katkera ihminen, että sinulle ei voi toivoa elämääsi mitään hyvää, eikä sinun välttyvän miltään pahalta, mitä ihmisen on elämässään mahdollista kohdata.

Toivottavasti kuolet hitaasti ja tuskallisesti ja toivottavasti ruumistasi ei löydetä ennenkuin se on mädäntynyt ja valuu visvaa. Toivottavasti he, jotka ikäväkseen joutuvat sinut sukulaisekseen tunnustamaan muistavat sinut mätänevänä ruumiina, eikä kenelläkään ole sinusta mitään hyvää sanottavaa, eikä hyvää muistoa.

Tätä kaikkea sinulle toivotan - tämän ja jokaisen muun kirjoittamasi idioottimaisen paskajutun vuoksi.

Kaikkea se leipä näköjään elättää!
Toivon ettei tarvi sua koskaan livenä nähä, ja jos nähään ja suollat tuollasta tekstiä niin ei mee kauaa kun rupee sun luomet lihoon!

Kolli Kellinen kirjoitti:

Ääliömäinen kirjoituksesi oli ilmeisesti provo, mutta vastaan silti.

Luuletko tosiaan, että yh:t eroavat ja ottavat yksin raskaan vastuun lapsistaan ihan vain omaksi huvikseen? Jos joku eroaa omasta aloitteestaan ja ryhtyy yh:ksi, on siinä exässä täytynyt olla jotain todella pahasti vialla.

Lapsille paras kasvuympäristö on perhe, jossa heillä on turvallinen olo. Jos jompi kumpi vanhemmista on juoppo, väkivaltainen tai petturi ja vanhempien välit ovat siksi tulehtuneet, ei sellainen perhe ole lapselle hyvä paikka kasvaa, vaikka kulissit olisivat ulospäin kunnossa. Siinä tapauksessa yksinhuoltajuus on lapselle PALJON parempi vaihtoehto. Luulen, että MLL on tästä asiasta täysin samaa mieltä.

Kukaan ei tee lasten eteen enemmän uhrauksia kuin yksinhuoltaja! En suostu myöntämään, että olen huono isä koska en pystynyt elämään pettävän ja narsistisen vaimoni kanssa, vaan katsoin parhaaksi ottaa yksin vastuun lapsestani. Olet hyvä esimerkki siitä, että ainakaan kaikkien suomalaisten miesten laatu EI ole aikojen myötä parantunut. Häpeä!

Lue lisää

Ei olis voinu paremmin sanoa. Kiitos veit sanat suustani!
Nostan sulle hattua rohkeasta päätöksestäsi alkaa yh:ksi! Kaikkea hyvää teille molemmille!
t: Wera

Kolli Kellinen kirjoitti:

Yksinhuoltajilla jos kellä luulisi olevan kokemusta ja näyttöä arjen sietokyvystä. Mutta minkälainen mahtaa olla sen lapsensa hylkäävän puolison arjen sietokyky?

Uskoakseni suurin osa ihmisistä jää yksinhuoltajaksi, koska lapset ja arkinen perhe-elämä eivät yhtäkkiä sovikaan puolison elämänkuvioihin. Hauskanpito, uran rakentaminen tai yhä uusien petikumppanien valloittaminen ovat tärkeämpiä kuin perhe ja lapset.

Lue lisää

niin mikä on sitten se arjen sietokyky?
Jos on kova kiire uraa pukkaamaan tai hauskaa pitämään tms. niin eipä se annakuvaa arjen hyvästä sietokyvystä.

Yksinhuoltajalla on voinut hyvinkin olla kiire pitämään hauskaa kun kotityöt ja avioelämä ei ollutkaan kivaa. Se yksinhuoltajan arki on tullut sitten myöhemmin.

Näitä on paljon kun nuorena haluttiin elämä heti valmiiksi hankittiin siippa,muksu,asuntolaina ja farmarivolvo. Sitten huomattiinkin ettei se ollutkaan kivaa(tylsää)ja jäi nuoruus elämättä.
Sitten vaan siippa pihalle kämppä puoliksi ja elämää elämään.

Olen lueskellut kirjoituksiasi ja kieltämättä sieltä paistaa läpi jonkinlainen vanhoillisuus (oletko lestadiolainen?), äärikonservatismi ja henkinen fasismi. Oletan ettet ole enää kovin nuori?

Hämmästyn kuitenkin kerta kerralta sitä tapaa jolla puhut naisista ylipäätään. En lähde ruotimaan tuota varsinaista aihetta sillä se ei liippaa lainkaan elämäntilannettani. Mutta sinä, bkbk, osaa kyllä luoda vastauksissasi niin vastenmielisen kuvan itsestäsi että veikkaanpa että tuota menoa sinua ei huoli yksikään EDES yksinhuoltaja. Jos saisit noit ismejäsi hiukan vähemmäksi, sinusta voisi tulla kelpo mies. Mutta nyt... no, jostainhan sinäkin olet mallisi saanut, oppisi oppinut. Tekisi mieli kysyä kuinka isäsi kohteli äitiäsi? Vastaus voisi selittää paljon...

idiootti -M24- tuolta treffipuolelta, etkö olekin?

ajatteleva, sen kyllä huomaa. Äitisi olisi varmaan ylpeä. Hän voisi olla yksinhuoltaja myös, tai tyttärestäsi voi sellainen joskus tulla - toivot varmaan heistäkin puhuttavan samalla tavalla. Terveisiä horovittuäidillesi ja -tyttärellesi.

Sinulla on kieltämättä eräs pointti kirjoituksessasi. Nimittäin se, että edelliset suhteet ja erokriisit tulisi rauhassa käsitellä pois päiväjärjestyksestä ennen kuin alkaa kehittelemään uutta parisuhdetta. Mutta tämä asia koskee niin yh-äitejä kuin muitakin eronneita. Olen seurustellut lapsettomien sinkkujen kanssa, joilla exät vielä pyörivät mukana kuvioissa tai jotka vielä ovat keskellä erokriisiä ja ovat halunneet itselleen vain hetken lohdutusta eivätkä oikeaa suhdetta.