Paratiisiko?

Jos uskoo, pääsee Paratiisiin, mutta muuttuneena, siellä ollaan vapaita kaikesta mikä oli täällä tärkeää tai täytti mielemme. Eikä siellä mennä miehelle, niin kuin raamattu sanoo.
Siellä kohdataan uskossa pois nukkuneet lähimmäiset ja kehitys vasta alkaa.
Ei todellakaan tämä mies, jos hän on Jumalan valtakunnassa, joudu minkään vaikean tunnesidonnaisuuden uhriksi, eikä tämä vaimo ole siellä kenenkään vaimo, vaan he kaikki ovat ystäviä keskenään. Täällä ihmisten välinen liitto on tärkeä ja senpä tähden tuntuu monista, että sen pitäisi jatkua taivaassa, mutta taivaassa ei tunnu siltä, sillä siellä on paljon parempaa. Ja yhteydet ovat aivan eriluokkaa kuin täällä.

En kyllä usko että se mies tuosta hyvästä helvettiin joutuu. Kyllä hän tosiaankin pääsee taivaaseen jos vain uskoo Jeesukseen, ja hänen ex-vaimollansakkin on mahdollisuus pelastua, jos hän vain uskoo Jeesukseen. Miksi tuosta muka pitäisi helvettiin joutua? Minä en oikein ymmärrä sitä, tai no ymmärrän tietyllä tavalla, mutta en oo varma että ymmärsinkö mä justiin sitä sillein kun sä tarkotit.

Kyllä Jumala sallii meille ihmisille vaikeitakin aikoja ja asioita, niinkun esimerkiks avioero ja sillein, mut taivaassa kaikki on taas hyvin. Mun mielest jokainen voi kyl uskoa siihen täysin. Se ei ehkä aina ole helppoa uskoa siihen, mutta kyllä se onnistuu.

Kasittaakseni juttu menee niin, etta kuoleman jalkeen olemme kaikki "suuremman tietoisuuden vallassa", emmeka takerru sellaisiin pikkuasioihin kuin etta "kuka oli ykkosvaimo ja kuka oli kakkosvaimo jne..."

Silloin tajuamme olevamme KAIKKI suurempaa jumalallista kokonaisuutta, eika turha egoismi enaa hairitse meita.

Elika kyseessa on silloin Paratiisi, ei helvetti.