Konfliktin perimmäinen juoni*

-Ensin Morgenavisen Jyllandsposten julkaisi karikatyyrejä profeetta Muhammedista. Niissä muslimeille pyhää asiaa tulkittiin ja arabeja kuvattiin pommeja turbaaneissaan kantavina terroristeina.

-Sitten lehden päätoimittaja pyysi anteeksi ja selvitti arabimaailmalle hänen käsityksensä mukaista sananvapauden kunnioittavaa suhdetta uskontoihin.

-Sitten muslimit sanoivat, että he hyväksyvät päätoimittajan anteeksipyynnön, jos Tanskan hallitus pyytää myös anteeksi.

-Sitten pääministeri ja monet lehdet ympäri Eurooppaa kieltäytyivät pyytämänsä anteeksi sananvapauden harjoittamista. Lisäksi päätoimittajan anteeksipyyntö sensuroitiin pois netistä.

-Sitten Syyriassa ja Libanonissa alkoivat mielenosoitukset, joissa poltettiin ensin Tanskan suurlähetystö ja sitten kaikki mikä osui mielenosoittajien tielle.

-Sitten päätoimittaja selitti kunnioittavan käsityksensä sananvapauksineen ja uskontoineen BBCssä. Hän oli saanut hallitukseltaan luvan toimia hallituksen rinnalla diplomaattisessa kriisissä. Samoin vatikaani puhui samojen periaatteiden pohjalta.

-Sitten kaikkialla maailmassa Tanskan suurlähetystöillä osoitettiin mieltä, koska Eurooppalaiset lehdet ja Tanskan hallitus oli toiminnallaan mitätöinyt pääministerin jo hyväksytyn anteeksipyynnön.

Nyt sitten elämme kriisissä, jossa länsimaisten ajattelematon kielenkäyttö ja tietämättömyys alkuperäisten asianomaisten anteeksipyynnöstä on saanut arabit vastustamaan länsimaiden rajan yli astumista islamilaisen profeetan pilkkaamisessa.

Päätoimittajan anteeksipyynnön merkitys, ja syy siihen miksi hän pystyi sen tekemään, oli se että hän ei pyytänyt anteeksi sitä, että hän julkaisi piirrokset vaan sitä, että piirrokset loukkasivat arabimaailmaa. Ne loukkasivat arabimaailmaa, koska niissä ei selvitetty sitä, että ne eivät kuvaa profeettaa sellaisenaan, vaan taiteilijan yleismaailmallista tulkintaa siitä.

Päätoimittajan anteeksipyyntö selvitti sen, päätoimittaja ei pyytänyt anteeksi sananvapauden sallimista, arabit hyväksyivät sen, muut sivulliset ja tietämättömät ja kiihkomieliset poliitikot ja lehdet kieltäytyivät tunnustamasta arabien arvostelua päätoimittajan tavoin, ja siitä seurasi tämä kriisi.

Kertaus: Anteeksipyyntö ei merkinnyt sitä, että pyydettiin anteeksi sananvapaudellista itseilmaisua. Se tarkoitti sitä, että oltiin pahoillaan piirrosten aiheuttamasta väärinkäsityksestä ja mielipahasta. Anteeksipyynnön oikeistolainen kieltäminen taas tarkoitti sitä, että kieltäydytään tunnustamasta mielipahaa ja todistetaan, että arabien aihe järkytykseen on todellinen, että eurooppalaiset luulevat voivansa pilkata arabeja ennakkoluuloisesti pitämällä heitä kaikkia pommeja turbaanissaan pitävinä terroristeina, ja pilkata heidän pyhiä asioitaan.

Ongelma ei ole tässä se, että eurooppalaiset tekivät kuvan profeetasta, eikä se että eurooppalaiset ovat liian vapaita sanoissaan. Ongelma on se, että eurooppalaiset epäonnistuvat vastaamaan kunnioittavasti arabien äkkipikaiseen reaktioon. Eurooppalaisten vika on ehdottomuus sananvapaudessa. Muslimien vika on maltin puute eurooppalaisia kohtaan, joka tosin meinasi oikaistua, kun he hyväksyivät päätoimittajan anteeksipyynnön, mutta palasi takaisin voimaan kun he vaativat hallituksen lisäanteeksipyyntöä.

KAIKEN NEUVOTTELUN PERIMMÄINEN DILEMMA
Toisaalta uskonto on arabeille tärkeä asia, joka saattaa vastakkain sen, että tulisiko arabien olla maltillisia eurooppalaisten pikkumaisuutta kohtaan vai tulisiko heidän vaatia lisäanteeksipyyntöä itselleen pyhän asian järkyttämisestä. Lisäksi eurooppalaisten täytyy myöntää tehneensä väärin kieltäytyessään ottamasta arabien toiveita huomioon. Kun molemmat osapuolet myöntävät nämä asiat, saadaan aikaan sopu.