...maistuisivat juuri nyt..siis ihka oikea santsi aitoa..kuumaa tavaraa..siis sellaista vahvaa mutta mokkaisen pehmeää..hieman kermaa sekaan..ripaus sokeria.. huh..todellakin tarvitsisin nyt pannullisen kahvia..itseasiassa..kahvin juominen on kuulunut elämääni kutakuinkin seitsemän ikäisestä lähtien..jotenkin ymmärsin että näillä sivuilla voisi keskustella..hmm..esim kahvinjuonnista.. eli..jos jaksoit lukea tähän asti..odottaen ja toivoen loppuhuipennusta..voin vakuuttaa että sellaista ei tule..sillä asiani koskee vain ja ainoastaan kahvia..aamukahvit ovat lähestulkoon päiväni parasta antia..kun silmät rähmässä ryömin pannun ääreen..on kuin ryömisin kohden berhandilaista joka kantaa kaulassaan viskinassikkaa.. ja kun nautin PÄIVÄkahvit.. se on jo tasapainoisempi kokemus jolloin enemmän erittelen kahvin maun hienoja nyansseja kieleni kärjellä... =) ja lopulta..kun illansuussa kippaan kitaani viimeisen pannullisen..on ryystämisessäni haikea sävy..kun tiedän..että kofeiini valvottaa ja joudun odottamaan seuraavaan aamuun..ennenkuin saan seuraavan santsin ihanaa..kuumaa..ja totaalisen hyvää, tajunnanräjäyttävää mokka-kahvia.. =) onko Sinulla fiksaatiota/riippuvuussuhdetta kahviin/kofeiiniin? Kerro, olen kiinnostunut! RTG ([email protected])
..PÄIVÄKAHVIT..
REMO THE GAME
10965
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
aika kiva kokonaisuus tuo sinun kahvikekkeri juttusi!! :)
Nautittavaa ympäri vuorokauden,
keskittyen ja nautiskellen.
Haluan lisää, lisää,,,,,
Mikä on tarpeeksi täyttymykseen?
...mmmhh...erittäin hyvä kysymys..johon ei muuten taida olla tyhjentävää vastausta.. omakohtaisista kokemuksistani voin kertoa sen verran että.., olen kokenut joskus niin voimakasta himoa kupilliseen kahvia..että kun olen tarkoituksella jättänyt iltakahvit juomatta..jotta kofeiini ei valvottaisi ja voisin täten nukkua paremmin..olenkin tullut valvoneeksi aamun pikkutunneille pelkästään sen tuskan,himon ja vierotusoireiden tähden, jotka ajatuskin kupillisesta kahvia, ovat minussa aikaansaattaneet.. Lopulta olen luonnollisesti joutunut keittämään pannullisen kahvia aamuyöstä..
Joten...himoa ei voi ehkä sammuttaa..mutta sitä voi hallita..tämän olen toki oppinut vasta nyt myöhemmällä iälläni..kun suonissani ei enää virtaa niinkään nuoruuden elinvoima..vaan kofeiinin ja rasvaisen kahvin ihana, kuuman huumaava, öljyisen liukas eliksiiri..mmhhh..maiskis..nam..slurps.. =) -RTG-
...elitistiseltä tavalta nauttia kofeiinieuforiasta vaikutti tuo sinun tapasi. Itsekin aikanaan suhtauduin kahvinjuontiin samanlaisella hartaudella. Nykyään homma on täysin riistäytynyt käsistäni. Täydellinen kofeiininarkomaniani on johtanut siihen, että joka aamuisen, päiväisen ja iltaisen pannulliseni suodatan siitä hiekasta, jota myös Hyvä- ostoskahviksi mainitaan. Tiedän, että olen vajonnut alas. Olen kuin suttapartainen rantajätkä sinolipullo suussa -sillä ei ole mitään tekemistä maun kanssa..
..kiitoksia. Karhean miehekäs kirjeesi oli kuin suolaisen merituulen puhallus rantakivikossa seisovalle rantajätkälle.. Mitä tulee tapaani nauttia kahvini(ja variaatioita kyllä piisaa), voin vain todeta, että olen rakentanut kahvin ympärille eräänlaisen pienoismaailman, tarkoituksena se, että kahvi palvelee minua, eikä suinkaan päinvastoin. Mitä tuohon mainitsemaasi hiekka-kahviin tulee, olisiko ajateltavissa, että vaihtaisit merkkiä? Tarkoitan, kyllähän kahvin juomisen tulee tuottaa nautintoa ja mielihyvää. Se on itsellänikin lähtökohtana, etenkin päiväkahvien aikaan... Mitä tuohon kofeiininarkomaniaasi tulee.., tila on hyvinkin todellinen, ja sellaisenaan vaikea selätettävä. Mutta, se on kuitenkin mahdollista, joten toivon että saat väännettyä vastustajasi siltaan..
..kahvi tuokioistani ajoittuu jonnekin menneisyyteeni.
Oli kuuma kesäpäivä ja hikoilin vuolaasti, tuonaikaisen ylipainoisen olemukseni johdosta.
Olin kävellen liikulla ja juuri sillä hetkellä minulla oli mitä mainioimmat fiilikset, riippumatta siitä, miten paljon hikoilin.
Löntystin siinä kohden kotia ja nälkä kurni massussani. Niinpä, koska "hese" sijaitsi matkani varrella, suunnistin sitä kohden. Siinä taapertaessani kapusin myös pienelle, vehreän ruohon peittämälle mäjelle, josta jonkin aikaa seurata tihrustin paikallisen jalitsu-joukkueen puuhasteluja. Sitten siirryin heseen. Hesessä tilasin purilaisen, kolan ja jälkkäriksi suklaapirtelön.
Käpöttelin läheisen "lammen" rantaruohikolle, istahdin alas ja kumottavan kuumassa paahteessa, pistelin rasvaiset herkut poskeeni ja imuttelin hitaan nautinnollisesti suklaa-pirtelön.
Sitten, painoni noustua pikaisesti pari kiloa, kömmein ylös ja raahustin kylläisenä ja tyytyväisenä heseen, ja tilasin kaiken ihanuuden huipennukseksi kupposen kahvia.
Siirryin jälleen ulos ja otin ensimmäisen siemauksen.
Ja, sanat ikävä kyllä, eivät riitä kertomaan, miten sairaan hyvältä, tuolla nimenomaisella hetkellä, maistui tuo hesen herkullinen kahvi.
Tuo hetki, jota en siis sanoin kykene lopultakaan kuvailemaan, tulee säilymään elävänä ja lämpimänä muistoissani.
Niinpä siis, nautin tuon kupposen kuumaa ja koin tuolla hetkellä mielihyvää korkeammassa potenssissa.
..Mutta..vaikka en voi välittää tuntemuksiani edelleen..halusin kuitenkin yrittää, ja siksi kirjoitin tämän sepustuksen..
Tiedän, että olet todellinen
nauttija,
aamukahvin,
päiväkahvin,
iltakahvin
ja yömyöhäkahvin
siemaisuissa.
Aah...mikä ihana tuoksu!
..paljon kiitoksia..
Palkkioksi tarjoan Sinulle seuraavan pikku tarinan...
..Se tapahtui kevät-talvella tahikka kesällä.., tuossa 1970-luvun alkupuolella..
Silloin minä sain eka kerran..
..ensimmäisen mukilliseni kahvia.. =)
Homma meni näin: Tepastelin aamupöppörössä keittiöön. Aamuisen auringon kelmeä valo paistoi keittiöön ohuiden, ikkunan eteen vedettyjen verhojen lävitse.
Keittiössä istuivat paraillaan X,Y, sekä Z.., nauttimassa aamukahviaan, kuinkas muuten.
Minä olin jo jonkin aikaa tuntenut suurta uteliaisuutta kahvia kohtaan. Eritoten uteliaisuuttani oli kutkuttanut X:n tapa
nauttia kahvinsa niin, että hän asetti sokeripalan huuliensa väliin ja hörppi sitten
kahvia naatinnollisen oloisesti.
Niinpä sitten rohkaisin mieleni ja sanoin Y:lle muina miehinä haluavani kahvia itsekin.
Sekä Y että X että Z "kauhistelivat" ajatusta,
mutta syystä tahikka toisesta, kumosivat minulle kahvipannusta kupollisen.
Sotkin sekaan ripauksen sokeria, hieman kermaa ja sitten vain hörppäsin.
Muistoissani elää erityisen lämpimänä tuo hetki, kun lämmintä, kermaista, makiaa kahvia valui kurkustani alas, samalla kun keittiö kylpi kelmeässä mutta lämpimässä valossa.
Ei tuo kahvin maku minua silloin niin hirveästi vakuuttanut, mutta kerta kerralta, maistui aina vain paremmalta, ja nyt, osapuilleen kolme vuosikymmentä myöhemmin.., maistuu, kuten lukijat lienevät havainneet, edelleen erittäin hyvältä.. =) *maiskis, nam, slurps*
-RTG-
Kertomuksesi oivallinen
ja valaiseva on.
Kovin muistutat Tohtori Tökeröä.
Kiitos palkkiosta!