"Asiat, joissa on saatava aikaan muutos...

... kirjoittaa viime perjantain (3.2.2006) Suomenmaan numerossa kolumnissaan päätoimittaja Juha Mauno, joka hänkin nyt jo joutunee edes hieman raottamaan ovea keskustan nykyjohdon uusoikeistolaisen ja kansanvallasta piittaamattoman politiikan kritikoinnille.

Ei ehkä kovin paljon, sillä vieläkin päätoimittaja Juha Mauno jaksaa suitsuttaa uusoikeistolaiselle hallituspolitiikalle suosiotaan esim. seuraavasti:



"- - Maan asioita on hoidettu Vanhasen johdolla kaikesta arvostelustakin huolimatta hyvin, asioihin perehtyen, yhteistyötä hakien, sovitussa pysyen. Vanhanen on vakaa, osaava, rauhallinen, sovitteleva. Hänen tyylinsä on konstailematon, aito ja rehellinen. Hän on politiikassaan rakentava ja yhteistyöhaluinen. - -

Matti Vanhanen teki vaalikamppailunsa aikana miehen työn – paljon enemmän kuin me muut. Hän pani itsensä täysillä likoon. Älkäämme ruoskiko myöskään häntä nyt hengiltä!- - "

§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§



"Mutta älkäämme ruoskiko
itseämme henkihieveriin

”Monen mielestä Alkion ajatus ”älä unohda köyhän asiaa” on keskustan tärkein ohjenuora.”

Keskustaväki käy palautekeskustelua. Minkä kumman takia Matti Vanhaselle vain 18,6 % ensimmäisellä kierroksella, kun eduskuntavaalin tulos vajaat kolme vuotta sitten oli 24,7 %? Ja mitä nyt tehdä?

Huonostikin menneillä vaaleilla on siis myös hyvä puolensa. On pakko keskustella – ja ajatella..

Kyllä puhutaankin. Moni päättää puheenvuoronsa: ”...tai meidät hukka perii.”

Presidentinvaalin tulos ei kuitenkaan ole sama kuin eduskuntavaalin tulos. Se ei ole edes puolueiden välinen mielipidetiedustelu. Sellaisen saimme eilen. Sen mukaan keskusta on yhä toiseksi suurimpana, 22,1 prosentin kannatuksella.

Älkäämme siis ruoskiko itseämme henkihieveriin.

Keskustassa ei nyt ollut presidentinviran saamisen nälkää. Siksi ei myöskään ollut riittävää innostusta.

Takana olivat hyvin menneet eduskuntavaalit, suurimman puolueen, johtavan hallituspuolueen ja pääministerin asemat. Hallitusyhteistyö on näyttänyt edenneen sopuisasti. Lisäksi hyvässä muistissa on, mitä tämä hyvä tilanne vaati kesällä 2003.

Toisaalta Tarja Halosen tapa hoitaa tehtäväänsä ja etenkin ulkopolitiikkaa on sopinut hyvin suurelle osalle keskustaväkeä.

Miksi siis innostua presidentinvaalista? Olihan vaarana sekin, että Vanhasesta tulisi presidentti. Kuka keskustan sitten pelastaisi?

Tavallinen kansalainen, järjestöihminenkään, ei aina osaa ajatella poliitikon tapaan, että sota ei yhtä miestä kaipaa tai että tehtävät kasvattavat tai että aina löytyy uusia. Ja – puhuttiin vaalitaistelun aikana mitä tahansa – jokainen politiikkaa ymmärtää, että pääministerin tehtävä on paljon enemmän kuin presidentin.

Työ tehtiin suurelta osin velvollisuudesta. Kuuden vuoden takainen tilanne oli aivan erilainen. Silloin keskusta oli yhä oppositiossa. Presidentinvaalit olivat keino murtautua esiin, näyttää, että puolue on olemassa.


Tietysti on myös paljon muita syitä. Keskustan politiikan linja ja sen sisältö ovat näyttäytyneet monelle liian oikeistolaisina (hyvätuloisia suosivina) ja teknokraattisina. Moni pitää Santeri Alkon kehotusta ”älä unohda köyhän asiaa” keskustan tärkeimpänä tehtävänä. Jos tätä työtä ei hoideta, puolue on viraton.

Tavalliset ihmiset maaseudulla ja kaupungeissa, vähävaraiset ja monet maan hiljaiset, eläkeläiset ja pätkätyöläiset, työttömät ja opiskelijat ja yksinhuoltajat ja monet muut ryhmät – kaikki odottavat, että heille tärkeitä toimeentulon ja muun elämisen kysymyksiä ei unohdeta. Tämä vaatii ennen muuta lisää tunnetta, lisää myötäeläytymistä, lisää ”tavallisen ihmisen” ymmärtämistä.

Osa niistä suomalaisista, jotka eniten tarvitsisivat politiikan apua elämiseensä ja toimeentuloonsa on vetäytynyt jopa pysyvästi äänestämästä. He eivät usko, että politiikastakaan olisi apua. Siinä keskustalle on kohderyhmää.

Toinen peruskysymys on keskustan sijoittuminen puolueiden kartalla. Siihenkin lainaan Alkiota:

”...Oikealla on maalaisliiton edustajia syytetty sosialismiin taipuvaisuudesta, vasemmalla taasen porvarillisuudesta. Juuri se hillitty, oikeudellisia näkökohtia silmällä pitävä suunta, jota maalaisliittolaiset ovat pyrkineet noudattamaan, on sille nyt jo määrännyt pysyväisen oman paikkansa porvarien ja sosialidemokratien välillä.”

Keskustan tulevaisuus perustuu siihen, että Suomessa ei tapahdu polarisaatiota kahteen blokkiin, vaan että on keskusta ja sen lisäksi oikeisto ja vasemmisto. Jos meillekin syntyy kaksinapainen oikeisto-vasemmisto -järjestelmä, keskustaa ei enää ole. Se jauhautuu.

Esimerkiksi juuri nyt on vaara, että keskusta vuotaa kummallekin sivulle: kokoomukseen siksi, että presidentinvaaliyhteistyö antaa signaalin ”yhteisistä arvoista”, oikeiston jonkinlaisesta sopivuudesta ja kelvollisuudesta. Vasemmalle keskusta vuotaa siksi, että kaikkien mieleen ei ole kokoomusyhteistyön edellytystenkään rakentaminen.

A. I. Arvidssonin lausuman mukailussa onkin suuri viisaus: ”Vasemmistolaisia emme ole, oikeistolaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis keskustalaisia.”

Mutta Matti Vanhanen teki vaalikamppailunsa aikana miehen työn – paljon enemmän kuin me muut. Hän pani itsensä täysillä likoon. Älkäämme ruoskiko myöskään häntä nyt hengiltä!

Maan asioita on hoidettu Vanhasen johdolla kaikesta arvostelustakin huolimatta hyvin, asioihin perehtyen, yhteistyötä hakien, sovitussa pysyen. Vanhanen on vakaa, osaava, rauhallinen, sovitteleva. Hänen tyylinsä on konstailematon, aito ja rehellinen. Hän on politiikassaan rakentava ja yhteistyöhaluinen.

Vanhanen on hieno mies.

Juha Mauno"

Lähdelinkki Suomenmaahan 3.2.2006:
http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html

PS. Muuten olen sitä mieltä, että jo ennen Suomen Keskusta rp:n 100-vuotisjuhlakokousta kesällä 2006 Oulussa on käytävä todella tiukka linja- ja myös "henkilöihin käyvä" keskustelu mm. seuraavista asioista:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013792600

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013305739

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013199251

Timo Ristimäki kirjoitti:

... kirjoittaa viime perjantain (3.2.2006) Suomenmaan numerossa kolumnissaan päätoimittaja Juha Mauno, joka hänkin nyt jo joutunee edes hieman raottamaan ovea keskustan nykyjohdon uusoikeistolaisen ja kansanvallasta piittaamattoman politiikan kritikoinnille.

Ei ehkä kovin paljon, sillä vieläkin päätoimittaja Juha Mauno jaksaa suitsuttaa uusoikeistolaiselle hallituspolitiikalle suosiotaan esim. seuraavasti:



"- - Maan asioita on hoidettu Vanhasen johdolla kaikesta arvostelustakin huolimatta hyvin, asioihin perehtyen, yhteistyötä hakien, sovitussa pysyen. Vanhanen on vakaa, osaava, rauhallinen, sovitteleva. Hänen tyylinsä on konstailematon, aito ja rehellinen. Hän on politiikassaan rakentava ja yhteistyöhaluinen. - -

Matti Vanhanen teki vaalikamppailunsa aikana miehen työn – paljon enemmän kuin me muut. Hän pani itsensä täysillä likoon. Älkäämme ruoskiko myöskään häntä nyt hengiltä!- - "

§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§



"Mutta älkäämme ruoskiko
itseämme henkihieveriin

”Monen mielestä Alkion ajatus ”älä unohda köyhän asiaa” on keskustan tärkein ohjenuora.”

Keskustaväki käy palautekeskustelua. Minkä kumman takia Matti Vanhaselle vain 18,6 % ensimmäisellä kierroksella, kun eduskuntavaalin tulos vajaat kolme vuotta sitten oli 24,7 %? Ja mitä nyt tehdä?

Huonostikin menneillä vaaleilla on siis myös hyvä puolensa. On pakko keskustella – ja ajatella..

Kyllä puhutaankin. Moni päättää puheenvuoronsa: ”...tai meidät hukka perii.”

Presidentinvaalin tulos ei kuitenkaan ole sama kuin eduskuntavaalin tulos. Se ei ole edes puolueiden välinen mielipidetiedustelu. Sellaisen saimme eilen. Sen mukaan keskusta on yhä toiseksi suurimpana, 22,1 prosentin kannatuksella.

Älkäämme siis ruoskiko itseämme henkihieveriin.

Keskustassa ei nyt ollut presidentinviran saamisen nälkää. Siksi ei myöskään ollut riittävää innostusta.

Takana olivat hyvin menneet eduskuntavaalit, suurimman puolueen, johtavan hallituspuolueen ja pääministerin asemat. Hallitusyhteistyö on näyttänyt edenneen sopuisasti. Lisäksi hyvässä muistissa on, mitä tämä hyvä tilanne vaati kesällä 2003.

Toisaalta Tarja Halosen tapa hoitaa tehtäväänsä ja etenkin ulkopolitiikkaa on sopinut hyvin suurelle osalle keskustaväkeä.

Miksi siis innostua presidentinvaalista? Olihan vaarana sekin, että Vanhasesta tulisi presidentti. Kuka keskustan sitten pelastaisi?

Tavallinen kansalainen, järjestöihminenkään, ei aina osaa ajatella poliitikon tapaan, että sota ei yhtä miestä kaipaa tai että tehtävät kasvattavat tai että aina löytyy uusia. Ja – puhuttiin vaalitaistelun aikana mitä tahansa – jokainen politiikkaa ymmärtää, että pääministerin tehtävä on paljon enemmän kuin presidentin.

Työ tehtiin suurelta osin velvollisuudesta. Kuuden vuoden takainen tilanne oli aivan erilainen. Silloin keskusta oli yhä oppositiossa. Presidentinvaalit olivat keino murtautua esiin, näyttää, että puolue on olemassa.


Tietysti on myös paljon muita syitä. Keskustan politiikan linja ja sen sisältö ovat näyttäytyneet monelle liian oikeistolaisina (hyvätuloisia suosivina) ja teknokraattisina. Moni pitää Santeri Alkon kehotusta ”älä unohda köyhän asiaa” keskustan tärkeimpänä tehtävänä. Jos tätä työtä ei hoideta, puolue on viraton.

Tavalliset ihmiset maaseudulla ja kaupungeissa, vähävaraiset ja monet maan hiljaiset, eläkeläiset ja pätkätyöläiset, työttömät ja opiskelijat ja yksinhuoltajat ja monet muut ryhmät – kaikki odottavat, että heille tärkeitä toimeentulon ja muun elämisen kysymyksiä ei unohdeta. Tämä vaatii ennen muuta lisää tunnetta, lisää myötäeläytymistä, lisää ”tavallisen ihmisen” ymmärtämistä.

Osa niistä suomalaisista, jotka eniten tarvitsisivat politiikan apua elämiseensä ja toimeentuloonsa on vetäytynyt jopa pysyvästi äänestämästä. He eivät usko, että politiikastakaan olisi apua. Siinä keskustalle on kohderyhmää.

Toinen peruskysymys on keskustan sijoittuminen puolueiden kartalla. Siihenkin lainaan Alkiota:

”...Oikealla on maalaisliiton edustajia syytetty sosialismiin taipuvaisuudesta, vasemmalla taasen porvarillisuudesta. Juuri se hillitty, oikeudellisia näkökohtia silmällä pitävä suunta, jota maalaisliittolaiset ovat pyrkineet noudattamaan, on sille nyt jo määrännyt pysyväisen oman paikkansa porvarien ja sosialidemokratien välillä.”

Keskustan tulevaisuus perustuu siihen, että Suomessa ei tapahdu polarisaatiota kahteen blokkiin, vaan että on keskusta ja sen lisäksi oikeisto ja vasemmisto. Jos meillekin syntyy kaksinapainen oikeisto-vasemmisto -järjestelmä, keskustaa ei enää ole. Se jauhautuu.

Esimerkiksi juuri nyt on vaara, että keskusta vuotaa kummallekin sivulle: kokoomukseen siksi, että presidentinvaaliyhteistyö antaa signaalin ”yhteisistä arvoista”, oikeiston jonkinlaisesta sopivuudesta ja kelvollisuudesta. Vasemmalle keskusta vuotaa siksi, että kaikkien mieleen ei ole kokoomusyhteistyön edellytystenkään rakentaminen.

A. I. Arvidssonin lausuman mukailussa onkin suuri viisaus: ”Vasemmistolaisia emme ole, oikeistolaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis keskustalaisia.”

Mutta Matti Vanhanen teki vaalikamppailunsa aikana miehen työn – paljon enemmän kuin me muut. Hän pani itsensä täysillä likoon. Älkäämme ruoskiko myöskään häntä nyt hengiltä!

Maan asioita on hoidettu Vanhasen johdolla kaikesta arvostelustakin huolimatta hyvin, asioihin perehtyen, yhteistyötä hakien, sovitussa pysyen. Vanhanen on vakaa, osaava, rauhallinen, sovitteleva. Hänen tyylinsä on konstailematon, aito ja rehellinen. Hän on politiikassaan rakentava ja yhteistyöhaluinen.

Vanhanen on hieno mies.

Juha Mauno"

Lähdelinkki Suomenmaahan 3.2.2006:
http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html

PS. Muuten olen sitä mieltä, että jo ennen Suomen Keskusta rp:n 100-vuotisjuhlakokousta kesällä 2006 Oulussa on käytävä todella tiukka linja- ja myös "henkilöihin käyvä" keskustelu mm. seuraavista asioista:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013792600

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013305739

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013199251

Lue lisää

Aina ihmettelen tuota lausetta "köyhän asialla".

En ole juuri koskaan huomannut Keskustan olevan köyhän asialla sen enmpää kun muidenkaan puolueiden. Jos ajattelen mitä Keskustan kannattajat puolueeltaan odottavat, mieleeni tulee ajatus- suurimmaksi asiaksi heille muodostuu toiveet siitä että Keskusta antaisi edustaisi valtion rahaa heille riittävästi. Siitä mihin kohtaa poliittista kentää Keskusta kuuluu ei ole kovin tärkeä heille.

Keskustalaiset laskevat puolueensa vaikutusvaltaa kukkaronsa kautta, mitä paksumpi lompsa sitä parempi puolue heillä on.

Köyhän asia on Keskustalle tapa hankkia kannatusta.

mvv kirjoitti:

Aina ihmettelen tuota lausetta "köyhän asialla".

En ole juuri koskaan huomannut Keskustan olevan köyhän asialla sen enmpää kun muidenkaan puolueiden. Jos ajattelen mitä Keskustan kannattajat puolueeltaan odottavat, mieleeni tulee ajatus- suurimmaksi asiaksi heille muodostuu toiveet siitä että Keskusta antaisi edustaisi valtion rahaa heille riittävästi. Siitä mihin kohtaa poliittista kentää Keskusta kuuluu ei ole kovin tärkeä heille.

Keskustalaiset laskevat puolueensa vaikutusvaltaa kukkaronsa kautta, mitä paksumpi lompsa sitä parempi puolue heillä on.

Köyhän asia on Keskustalle tapa hankkia kannatusta.

Lue lisää

... mutta Ouluun 100-vuotisjuhlakokoukseensa kesällä 2006 kokoontuvaa keskustaväkeä se sekä kiinnostaa että velvoittaa!

Nimimerkki "mvv" joutunee vaelluksensa tulevissa vaiheissa siksi ihmettelemään vielä moniaita muitakin asioita!

Hänen "mitä paksumpi lompsa sitä parempi-logiikkansa" on kyllä helposti ymmärrettävissä, onhan hän itse toisaalla kertonut olevansa vankka suomalaisen OIKEISTO- eli porvaripuolueen eli kokoomuksen kannattaja...

Suomen Keskusta rp. joutuu valmistautuessaan 100-vuotisjuhlakokoukseen puolueena itsekin ihmettelemään sitä, mitä tarkoittaa Santeri Alkion ns. testamentti "köyhän asiasta" näinä markkinaliberalismin ja punamullan valekaavussa harjoitetun mutta sisällöltään sailaan uusoikeistolaisen sinipunapolitiikan aikoina.

Koska tunnen minäkin "keskustalaisia paljon", voin nimimerkille "mvv" ja muillekin vakuuttaa, että todella monet keskustalaiset - rohkenen sanoa, että kannattajakunnasta valtaosa - pitävät Alkion aatteellista testamenttia edelleen suuressa arvossa. Ja monet heistäkin ovat - toden totta surukseen - joutuneet viimeisimpinäkin hallituspolitiikan vuosina arvuuttelemaan, onko kyseinen testamentti jo tyystin tuhrittu uusoikeistolaisen "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelun alttarilla...



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013762454

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013641410


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013733773

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013818901

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013646529

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012456912#22000000012456912

Timo Ristimäki kirjoitti:

... mutta Ouluun 100-vuotisjuhlakokoukseensa kesällä 2006 kokoontuvaa keskustaväkeä se sekä kiinnostaa että velvoittaa!

Nimimerkki "mvv" joutunee vaelluksensa tulevissa vaiheissa siksi ihmettelemään vielä moniaita muitakin asioita!

Hänen "mitä paksumpi lompsa sitä parempi-logiikkansa" on kyllä helposti ymmärrettävissä, onhan hän itse toisaalla kertonut olevansa vankka suomalaisen OIKEISTO- eli porvaripuolueen eli kokoomuksen kannattaja...

Suomen Keskusta rp. joutuu valmistautuessaan 100-vuotisjuhlakokoukseen puolueena itsekin ihmettelemään sitä, mitä tarkoittaa Santeri Alkion ns. testamentti "köyhän asiasta" näinä markkinaliberalismin ja punamullan valekaavussa harjoitetun mutta sisällöltään sailaan uusoikeistolaisen sinipunapolitiikan aikoina.

Koska tunnen minäkin "keskustalaisia paljon", voin nimimerkille "mvv" ja muillekin vakuuttaa, että todella monet keskustalaiset - rohkenen sanoa, että kannattajakunnasta valtaosa - pitävät Alkion aatteellista testamenttia edelleen suuressa arvossa. Ja monet heistäkin ovat - toden totta surukseen - joutuneet viimeisimpinäkin hallituspolitiikan vuosina arvuuttelemaan, onko kyseinen testamentti jo tyystin tuhrittu uusoikeistolaisen "jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelun alttarilla...



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013762454

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013641410


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013733773

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013818901

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013646529

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000012456912#22000000012456912

Lue lisää

omat murheensa. Silloin kai piti vapauttaa porvarit itsenäisiksi talonpojiksi. Siinä on onnistuttu. Monista torppareista on tullut vauraita viljelijöitä, jos heitä nyt yleensä enää on. Kannattaako johonkin Alkioon tukeutua enää niin voimakkaasti.
Mitään omaan valintaani tulee, se on tosiaan Kokoomus, nimenomaan Kansallinen. Tuota ilveilyä Kokoomuslaisten varakkuudesta olen kuullut ikäni. Siinä ei ole mitään uutta. Kokoomuslaiset eivät ole sen rikkaampia ainakaan maaseudulla kun Keskustalaisetkaan, Keskustalaiset vain yrittävät laittaa toista huonoon asemaan vanhantuneella hokemalla.

Alkiohan olisi kehittänyt Euroopasta "Yhdysvallat" sitä Keskustalaiset ei paljon muistele.

mvv kirjoitti:

omat murheensa. Silloin kai piti vapauttaa porvarit itsenäisiksi talonpojiksi. Siinä on onnistuttu. Monista torppareista on tullut vauraita viljelijöitä, jos heitä nyt yleensä enää on. Kannattaako johonkin Alkioon tukeutua enää niin voimakkaasti.
Mitään omaan valintaani tulee, se on tosiaan Kokoomus, nimenomaan Kansallinen. Tuota ilveilyä Kokoomuslaisten varakkuudesta olen kuullut ikäni. Siinä ei ole mitään uutta. Kokoomuslaiset eivät ole sen rikkaampia ainakaan maaseudulla kun Keskustalaisetkaan, Keskustalaiset vain yrittävät laittaa toista huonoon asemaan vanhantuneella hokemalla.

Alkiohan olisi kehittänyt Euroopasta "Yhdysvallat" sitä Keskustalaiset ei paljon muistele.

Lue lisää

Ei porvareita tarvinnut vapauttaa mistään, vaan torpparit. Sitä paitsi Alkion "Euroopan yhdysvallat" muistutti kovasti Immanuel Kantin ajatusta kansallisvaltioiden yhteistyöstä rauhan aikaansaamiseksi Eurooppaan - ei siis ylikansallisen liittovaltion perustamista.

Alkio oli omaleimainen ajattelija. Ei kovin järjestelmällinen, mutta ehdottoman uskollinen periaatteilleen. Hänen ajattelunsa muodostumiseen vaikuttivat voimakkaimmin kristinusko, tolstoilaisuus, Snellmanin kansallisaate ja usko ihmisen henkisen kasvun tärkeyteen. Kaikki mitä ajankohtaisimpia ja tärkeimpiä ajattelun lähteitä näinä onnettomina aikoinamme.

Ökyisäntä kirjoitti:

Ei porvareita tarvinnut vapauttaa mistään, vaan torpparit. Sitä paitsi Alkion "Euroopan yhdysvallat" muistutti kovasti Immanuel Kantin ajatusta kansallisvaltioiden yhteistyöstä rauhan aikaansaamiseksi Eurooppaan - ei siis ylikansallisen liittovaltion perustamista.

Alkio oli omaleimainen ajattelija. Ei kovin järjestelmällinen, mutta ehdottoman uskollinen periaatteilleen. Hänen ajattelunsa muodostumiseen vaikuttivat voimakkaimmin kristinusko, tolstoilaisuus, Snellmanin kansallisaate ja usko ihmisen henkisen kasvun tärkeyteen. Kaikki mitä ajankohtaisimpia ja tärkeimpiä ajattelun lähteitä näinä onnettomina aikoinamme.

Lue lisää

virhe päässyt syntymään, mutta jos se on nyt niin että Porvarit pitäisi vapauttaa itsenäisiksi viljelijöiksi. Jos joku puolue sen vapautuksen oikein uskottavasti tekisi, liittyisin ehkä siihen.

Enhän minä tosin Alkiota kovin hyvin tunne, olen vain nähnyt jonkin lainauksen jonka mukaan Alkio olisi sanonut siihen suuntaan että Euroopan pitäisi kettyä Yhdysvaltojen suuntaan.


Nuo Alkion ajatuksethan sopii Kokoomuslaiselle oikein hyvin, siinnähän on koti-uskonto ja isänmaa tärkeimpiä.

Mutta muuten olen sitä mieltä että teidän Keskustalaisten murheet eivät nyt ole perusteltuja. Ainakaan henkilöitä vaihtamalla ei murheet vähenisi.

mvv kirjoitti:

Aina ihmettelen tuota lausetta "köyhän asialla".

En ole juuri koskaan huomannut Keskustan olevan köyhän asialla sen enmpää kun muidenkaan puolueiden. Jos ajattelen mitä Keskustan kannattajat puolueeltaan odottavat, mieleeni tulee ajatus- suurimmaksi asiaksi heille muodostuu toiveet siitä että Keskusta antaisi edustaisi valtion rahaa heille riittävästi. Siitä mihin kohtaa poliittista kentää Keskusta kuuluu ei ole kovin tärkeä heille.

Keskustalaiset laskevat puolueensa vaikutusvaltaa kukkaronsa kautta, mitä paksumpi lompsa sitä parempi puolue heillä on.

Köyhän asia on Keskustalle tapa hankkia kannatusta.

Lue lisää

...kun minä en tunne yhtään kuvailemaasi keskustalaista, vaikka olemme samasta maakunnasta.

Krottinen kirjoitti:

...kun minä en tunne yhtään kuvailemaasi keskustalaista, vaikka olemme samasta maakunnasta.

äänestämään Keskustaa juuri mainituilla eduilla. Mutta koitappas vähän avata silmiäsi.

mvv kirjoitti:

äänestämään Keskustaa juuri mainituilla eduilla. Mutta koitappas vähän avata silmiäsi.

" - - Enhän minä tosin Alkiota kovin hyvin tunne, olen vain nähnyt jonkin lainauksen jonka mukaan Alkio olisi sanonut siihen suuntaan että Euroopan pitäisi kettyä Yhdysvaltojen suuntaan. - -

- -Mutta muuten olen sitä mieltä että teidän Keskustalaisten murheet eivät nyt ole perusteltuja. Ainakaan henkilöitä vaihtamalla ei murheet vähenisi.- -"

"Kansallisen" kokoomuksen - missäköhän muuten niitä kansallisia koti-uskonto-isänmaa -arvoja vielä on kokoomuksessa jäljellä, kun (Pahvi-)Saulikin tuntui julistavan ja puolustavan vaalikampanjassaan enemmän Putinin valtakuntaa kuin Koti-Suomen asiaa - nimimerkillinen nettivaikuttaja "mvv" näkyy jälleen panneen kesksusta-palstalla parastaan!

Kiitos nimimerkille "Ökyisäntä", joka näkyy jo ennättäneen opastaa "mvv:tä" parempaan historian ja aatteiden tuntemukseen!

Keskustan "johtokuvioista" näkyy keskustan kannalta - toisen kierroksen lopputulosta lukuun ottamatta! - huonosti menneiden presidentinvaalien jälkitunnelmissa riittävän sanottavaa niin "omilla kuin vieraillakin".

Keskustan ns. omista kärkkäimmin etualalle näkyy nousseen pitkäaikainen kansanedustaja, entinen ryhmäjohtaja ja myös entinen ministeri Kauko Juhantalo, joka tänäisen Ilkan (7.2.2006) kolumnin henki ja sisältö on asettaa "keskusta uuteen vaaliasentoon".

Siinä missä Juhantalo tuntuu vimmaisesti vannovan varapuheenjohtaja Paula Lehtomäen nimiin, olen itsekin ennättänyt esittää käsitykseni (kirjoitusketjussa "Keskusta ei karaokella nouse!")...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013818901

Kansanedustaja Juhantalon ajatuksenkulku on toki niin kiintoisaa, että se ansaitsee tulla muittenkin kuin Ilkan vakiolukijoitten arvioitavaksi...




§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§


"Keskusta uuteen vaaliasentoon


Esko Aho lausui juuri arvovaltaisessa seurassa vanhan viisauden, On toimittava ennen kuin on liian myöhäistä. Viime vaalissa olimme oikeastaan kaikessa myöhässä, valtaosa äänistä oli jo jaettu ennen vaalikoneistomme aktivoitumista.

Luottamus puolueeseemme horjui. Se on vakava asia, aihetta ja toivomusta syvään kritiikkiin on.

En ole puolueen sisäpiirissä. Nautin ajallisesti kuitenkin sen verran etumatkaa, oltuani sisäpiirissä monessa voitossa ja tappiossa , katsottuani puoluemenestystä sisältä ja ulkoa, että rohkenen tehdä oman ehdotukseni eräistä muutoksista arviotavaksi. Tiedän useita muitakin ehdotuksia leijuvan ilmassa, juuri nyt olisikin niiden aika tulla tuumittavaksi.

Hallituspolitiikan perusta on hallitussopimus, sitä ei loukata, mutta kannattajamme perustellusti vaativat ministereiltämme meille läheisissä asioissa selvästi väkevämpää onnistumista. Vasta sitten tulevat henkilökysymykset ja niissä toimimme vain me itse. Yhteistä hommaahan tämä on, kesäänkin on yllättävän lyhyt aika.

Aina 1980-luvulle saakka jäsenistömme kävi innostuneesti paikallis- ja piirikokouksissa. Kaikista paikoista käytiin kiihkeä kamppailu. Puoluekokouksissa esiintyi kansanvalta vahvasti valittaessa puheenjohtajia, puoluesihteeriä ja presidenttiehdokasta. Puoluehallitus oli eduskuntaryhmän toimintaa ohjaava elin.

Puolue-elämän vastaisuus on sittemmin siirtänyt käytännön poliittisen päätöksen teon entistä enemmän puolueiden eduskuntaryhmille. Näin myös meillä.

Viestit äänestäjiltä puoluekoneiston kautta ovat vähentyneet, ne tulevat entistä enemmän kunkin edustajan oman organisaation kautta. Samassa ryhmässä toimivat edustajat alkavat yhä enemmän olla oman onnensa seppiä, päätöksiä tehdään entistä useammin vain itse ajatellen.

Jännite puoluehallituksen ja ryhmän välillä on tänä päivänä liian heikko. Puolueorganisaation kautta tuleva jäsenistön piiska ulottuukin liian vaimeasti ryhmään ja sitä kautta ministereihin.

Myös Matti Vanhanen päätti hyvin itsenäisesti vaaliorganisaationsa sisällön ja toiminnan ajallisen toteutuksen. Organisaatio ja aikataulu menivät pieleen. Kenttää tuntevat edustajien vaaliorganisaatiot laitettiin pihalle, niitä ei kaivattu ja olivat kädettömiä.

* * *

Avoin ehdotukseni on, että Matti Vanhanen ja Paula Lehtomäki vaihtavat puoluekokouksessa paikkoja keskenään siten, että Paula siirtyy puheenjohtajaksi ja Matti varapuheenjohtajaksi. Matti jatkaa koko vaalikauden pääministerinä ja Paula siirtyy paikalleen ulkomaankauppaministeriksi.

Ei tapellen vaan puoluekokouksen siunaamana sopien. Perustelen ehdotustani seuraavasti.

Olemme liian tottuneita siihen, että vain puolueen puheenjohtaja on ainoa osaaja kaikkiin tuleviin valtakunnan johtotehtäviin. Ajatellaanpa kahta sodan jälkeistä ylivoimaisesti suosituinta presidenttiämme Urho Kekkosta ja Mauno Koivistoa.

He eivät toimineet lainkaan puolueidensa johtotehtävissä, mutta toimintansa, älynsä ja esiintymistensä kautta he saivat kansan suuren luottamuksen, molemmat nousivat presidentiksi pääministeritietä. Myöskään Tarja Halonen ei ollut puoluejohtaja, ei edes pääministeri.

Kesällä alkaa Suomen rooli EU:n puheenjohtajamaana. Pääministeri on vuoden loppuun saakka kaiken toiminnan keskipiste. Syystäkin olemme ylpeitä kaikkien suomalaisten puolesta pääministerimme komeasta , ryhdikkäästä ja valoisasta olemuksesta, mutta itse EU-jankutus kiinnostaa tavallista ihmistä kovin vähän, päinvastoin moni kannattajistamme on jopa erittäin ärtynyt koko EU:lle.

Kevätvaalia ajatellen EU-näkyvyyden kautta ääniä saattaakin kertyä lisää vaatimattomasti. Entä aikataulu, se kiristyy entisestään.

Edellisestä poiketen tämän vaalikamppailun sisältö ratkaistaan porukalla. Käytännössä pääministeri puolueen puheenjohtajana pääsee aloittamaan todellisen vaalityön vasta vuoden vaihteen jälkeen, olemme jälleen auttamattomasti myöhässä, ja vaalissa käy moro. Media ja Gallup-media aloittavat vaalityönsä jo varhain syksyllä.

Puheenjohtajuutta ajatellen Paula Lehtomäen roolikaan ulkomaankauppaministerinä ei ole helpommasta päästä. Joka tapauksessa pääministerin virka- ja EU-sidonnaisuus ei puolueen puheenjohtajana sitoisi Lehtomäkeä. Virastaan huolimatta hän pääsisi kenttäkierroksille helpommin.

Paula on avioliitossa elävä nykyaikainen nuori nainen, jolla on pieni lapsi. Hän on nopeasti reagoiva, komea ja sanavalmis kainuulaisnainen, kaksi korkeakoulututkintoa, erinomainen kielitaito ja sosiaalisuus. Istumme levollisin mielin seuratessamme häntä televisiosta.

Miksi emme olisi viisaita ja esiintyisi kahdella pääkärjellä jo melkein vuosi ennen vaaleja. Vanhanen pääministerinä, Lehtomäki ministerinä ja puolueen puheenjohtajana, molemmat luotettavia ja tyylikkäitä keskustan edustajia.

* * *

Ministereissä, puolueessa ja eduskuntaryhmässä on lisäksi erinomaisia tukikärkiä. Kun seuraava tukilinja on uuden ja innostuneen puoluesihteerin johtama ärhäköitynyt puoluekoneisto ja paikkojaan puolustava ryhmä, palautuu aktiiviotteella usko ja luottamus puolueeseen.

Ehdoton tähtäin on säilyminen Suomen suurimpana puolueena ja pääministeriys. Menestyneen vaalin jälkeen meillä on kyllä aikaa ja kykyä harkita, mitä tehtävää itse kukin ryhtyy hoitamaan.

Matti kokee vaalitappion kovin vain henkilökohtaisena tappiona. Ei se niin ole, kyllä tappio oli koko joukkoliikkeen tappio.

Itsepäisyys ja vahva kyky luottaa vain oman harkinnan tuloksiin on Matin kunniallinen hyve, mutta yhtä kunniallista on sietää myös porukan neuvoja. Kansanedustajat ehkä parhaiten tietävät, miten äänet eri puolilla maata kerätään.

Vielä yksi oma näkemykseni. Kun tunnemme keskeiset kipukohdat, olisin pääministerinä kolmannen vaalitappion jälkeen suorittanut välittömästi ministerivaihdoksia. Sekin kuuluu nykyaikaan.

KOLUMNI

Kauko Juhantalo

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan pj. Kankaanpäästä."

Lähdelinkki Ilkkaan 7.2.2006:

http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3571847


§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§



Tänäisessä (7.2.2006) Ilkassa myös varapäätoimittaja Seppo Keränen pureutuu mm. keskustan kentän "kuohuntaan" ja tulevaisuudennäkymiin, lähtökohtanaan mm. Helsingin Sanomien sunnuntainumeron parisivullinen anti "keskustaliberaalia city-vihreyttä".

Keränen tuntuu olevan huolissaan siitä, että Suomen Keskusta rp. sortuisi aate- ja käytännöllispoliittisessa pohdinnassaan"ryhmäkuntaisiin osapuolijakoihin" ja niiden myötä "keskustelemaan" ja/taistelemaan vielä itsensä hajalle.

Huoli lienee aiheellinen, vaikkakin nähdäkseni liioiteltu.

Tavallaan tämän keskustelun avauskirjoituksessa ennätin jo itsekin asiaa käsitellä otsikolla "Asiat, joissa on saatava aikaan muutos, ovat puolueen linja ja strategia..."

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013921603





"Annetaan tuppukylien tyhjentyä"


Kaksi vuotta sitten tiedotusvälineet seurasivat kuukausia kokoomuksen "saunapaloa", joka sai kipinänsä eduskuntavaalitappiosta 2003. Puolueen 18 vuotta kestänyt yhtäjaksoinen hallitustaival katkesi.

Puheenjohtaja Ville Itälän kujanjuoksussa viimeinen mutka oli yritys kaataa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz. Zyskowicz ei kaatunut. Viime viikolla hän jätti paikkansa vapaaehtoisesti Jyri Häkämiehelle.

Palo sammui kesällä 2004 Seinäjoella pidetyssä puoluekokouksessa, joka valitsi puheenjohtajaksi Jyrki Kataisen. Kuntavaaleissa kokoomus voitti. Presidentinvaaleissa ei voittoa tullut, mutta komea kakkossija kuitenkin.

Vuosi sitten saimme seurata SDP:n vallanvaihtoa, kun puoluetta 12 vuotta johtanut Paavo Lipponen teki tilaa vereksille voimille. Eero Heinäluoman ylivoima latisti sosialidemokraattien johtajakilvan.

Heinäluoman ensimmäinen näyttö SDP:n, tai Häkämiehen sanoin "SAK:n poliittisen osaston", puheenjohtajana oli jatkokauden hankkiminen presidentti Tarja Haloselle. Hieman punakone yskähteli, mutta jyräsi yhtyneen porvarileirin.



* * *

Tulevan kevään median valokeila pyyhkii keskustaa, jolla on takanaan tappiot kuntavaaleissa ja presidentinvaaleissa. Jotkut pitävät EU-vaalien tulostakin tappiona, vaikka puolueen kannatus nousi kahdella prosenttiyksiköllä. Ehkä tappiolla tarkoitetaan vääriä valittuja.

Eero Lankia on ilmoittanut jättävänsä puoluesihteerin paikan Oulussa kesäkuussa pidettävässä 100-vuotisjuhlakokouksessa. Myös puheenjohtaja Matti Vanhasen ympärillä kuhisee.

Henkilöpelien taustalla käydään kamppailua puolueen linjasta. Helsingin Sanomat käsitteli asiaa sunnuntaina kahden sivun jutussa. Pääosassa olivat keskustaliberaalit, jotka ovat HS:n mukaan "valmistelleet vallankumousta jo pitkään".

HS:n mukaan keskustaliberaalit alkoivat vuosi sitten "valmistella kulisseissa" omaa ohjelmaansa. Ohjelmatyötä vetää pääministeri Vanhasen avustaja Mikko Alkio. Kiintoisaa on se, että keskustassa on menossa myös puolueen virallinen ohjelmatyö, jota vetää ministeri Seppo Kääriäinen.

Liberaalit olivat päästäneet HS:n sanoin ja kuvin dokumentoimaan kokoustaan joulunalusviikolla.

Näin HS: "Kirvelevä presidentinvaalitappio oli edessäpäin - pöydän ympärillä oli yhtä aikaa pikkujouluinen ja vallantäyteinen olo. Pöydällä lojui viini- ja olutlaseja sekä tyhjiä lautasia. Puheessa vilahtelivat "henkinen yhteiskuntasopimus", "machiavelli" - jopa "työreformi"."

HS esittelee keskustaliberaalien ydinjoukkoa: pääministerin avustajat Mikko Alkio ja Riina Nevamäki, varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki, kansanedustaja Antti Kaikkonen, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemen avustaja Jari Haapiainen, eduskuntaryhmän poliittinen sihteeri Kari Jääskeläinen, ryhmän lainsäädäntösihteeri Jukka Ihanus ja MTK:n johtokunnan jäsen Eerikki Viljanen.

Keskustaliberaalit aikovat HS:n mukaan julkaista linjanvetonsa kirjana: "Kirjan raakaversio on keskustalaisittain varsin räväkkä. Maatalouden on oltava "kilpailukykyistä". Sanaa "aluepolitiikka" ei esiinny sisällysluetteloluonnoksessa lainkaan. Sen sijaan siellä on kohta: "Annetaan tuppukylien tyhjentyä ja rakennemuutosalueiden uudistua?"."

Kirjassa on myös sellaisia otsikoita kuin "Kolmikanta loi vaurautta ja ongelmia" ja "Globalisaatio pelastaa Suomen".

HS:lle liberaalit sanovat, että vähemmistöjen puolustaminen, yksilön kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus ovat keskusta-aatteen ydintä. Jutusta saa kuvan, että on yksi vähemmistö, jota ei tarvitse puolustaa ja suvaita.

"Kansanedustajat puhuvat joka viikko maataloudesta. Maatalous on vain kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Eikö joka toinen viikko riittäisi", oli kabinetissa tuskailtu.

Kansanedustaja Jukka Vihriälä sanoo HS:ssa, että keskustan johto "jollain tavoin häpeää puolueen peruskannattajia".



* * *

Keskustassa oli vuosikymmeniä riitoja ja jakoja k-linjaan, v-linjaan ja mustaan tusinaan. K-linja jakautui lopulta vielä kahtia; kekkoslaisiin ja rappio k-linjaan.

Vuonna 1980 puheenjohtajaksi valittu Paavo Väyrynen onnistui eheyttämään puolueen. Eheyttäminen oli välttämätön edellytys sille, ettei keskustasta kilpailijoiden harmiksi tullutkaan iltaruskon puoluetta.

Nyt keskusta ilmeisesti kokee olevansa niin vahvoilla, että on taas varaa linjajakoihin.

Järjestäytynyt ryhmäkuntaisuus ja kilpailevat ohjelmatyöt tuovat mieleen SKP:n loppuvuodet. Puuttuvat enää osapuolisopimukset.

Seppo Keränen"

Lähdelinkki Ilkkaan 7.2.2006:

http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3571836

§§§§§§§§§§§§§§§§§§§

PS1. Tänäiseen Ilta-Sanomiin (7.2.2006) uutispäätoimittaja Hannu Savola on rustannut miltei koko sivun kirjoituksen otsikolla "Mistä kipinää Keskustan johtoon?"

Kirjoituksessa viitataan keskeisimmiltä osin juuri Juhantalon kolumniin Ilkassa (niin ikään 7.2.2006) - peräti nopeata on tämä kommentointi näinä kapisina aikoina !?!- ja sen punaisella painettu väliotsikko ("harmaasta ja apaattisesta" keskustan nykytilasta) on kuvaava: "Puheenjohtaja Vanhaseen on tarttunut luuserin leima"...

PS2. Muuten olen siis sitä mieltä, ettei keskusta nouse sen enempää "karaokella" kuin oikeisto-opportunismillakaan...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013820321

... vaan itsenäisellä omalla ajattelulla, sosiaaliradikaalilla sisä- ja talouspolitiikalla sekä aktiivisella rauhanpolitiikalla eli sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuvalla ulko- ja turvallisuuspolitiikalla...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013335088