Vanhemmilta salaaminen

Vaikka tuntuisi vaikealta kertoa asiasta, on se kaikkien osapuolien kannalta parempi kuin salailu. Itsekin lahdin parisen vuotta sitten liikkeesta, ja muistan, etta oli tosi vaikea paikka kertoa siita vanhemmille ja ystaville. Luulenpa, etta vanhempien luottamus menee ennemmin siina, etta teeskentelee muuta ja he kuulisivatkin jostain muuta kautta hanen elamantavastaan. Jos sen kertominen tuntuu vaikealta kasvokkain, han voisi kirjoittaa vaikka kirjeen vanhemmilleen ja palata myohemmin asiaan. Asia on tietysti hankalampi, jos han asuu kotona ja on koko ajan tekemisissa vanhempien kanssa. Itse asuin poissa kotoa kertoessani ratkaisustani. Valien poikkimenemisenkin uhalla on parempi tehda asiat selvaksi.

vähän vaiketa suhtautua lapsiin kylmästi, koska lähetyskäsky velvoittaa myös opettamaan lapsia. Jos ei näin tee, viettelee lapsen uskosta ja saa vanhemmat huonon omantunnon...ja lapsen viettelemisen, Raamattu sanoo myllynkivi tuomioksi.

Parempi keskustella rakentavasti, ja todeta ettei vain jaksa uskoa näin eli pettää itseään jos ei ratkaisua.

Riippuu vanhemmista, miten suhtautuvat. Mutta, kylläperhesuhteet ainakin meillä on säilyneet samoina.

Sanoit, että hengellisessä perheessä kasvaneelle jää arpia ja ettet ymmärrä miten laki antaa kasvattaa ja opettaa lapsille sääntöjä uskonnosta. Sama asia on jokaisessa suomalaisessakin perheessä: vanhemmat opettajat lapsilleen aina omat periaaateet, uskonnon yms.

Ja ne arvet, kun lapsesta saakka sinulle on opetettu jotain, on vaikea ajatella asiaa toisin päin. Tulee paha olo, eihän näin saisi tehdä. Samalla tavalla kuin jos kotona on opetettu ettei lakki päässä saa istua ruokapöydässa niin joka kerta ruokapöydässä muistat tämäm(jos on hattu päässä)....