SETAn julkaisemasta kirjasta: Pauliina Luoppa, Lesboidentiteetin kehitys näkyväksi ja avoimeksi elämäntavaksi
Aineistosta nousi feminismin ja lesbouden yhteyksiin liittyen ero lesbofeministien ja feministilesbojen välille. Lesbofeministi on ollut ensin feministi ja vasta sen jälkeen syystä tai toisesta ryhtynyt lesboksi. Feminismi voi tuoda mukanaan ajatuksen, ettei haluta jakaa mitään osaa elämästä miesten kanssa. Yksi ratkaisu tähän on lesbous. Feministilesbo taas on ollut lesbo jo ennen kuin on mahdollisesti lesbouden myötä alkanut tiedostaa asioita feministisesti. Tunnetaan solidaarisuutta kaikkia naisia kohtaan ja puolustetaan naisten asioita.
FEMINISTINEN LESBOUDEN UUDELLEENMÄÄRITTELY
Feministisen liikkeen vaikutuksesta lesbot alkoivat pitää sortonsa tärkeimpänä syynä naiseutta eikä homoseksuaalisuutta. He tekivät pesäeron homomiehiin. Naisliikkeessä jotkut alkoivat pitää lesboja feminismin etujoukkona ja lesboutta feminismin puhtaimpana muotona8. Kun lesbous määriteltiin poliittiseksi, siitä tuli monille positiivinen valinta. Heteroseksuaalien naisten lesboksi ryhtyminen poliittisena tekona tuntui kuitenkin monesta syrjintää lesbona kokeneesta naisesta pinnalliselta ja alentavalta. Taas kerran lesbot jaoteltiin kahteen ryhmään eli todellisiin ja poliittisiin:
tällä kertaan jakajina olivat lesbot itse
Wendy Clark ei hyväksy sitä, että lesboudesta on tehty ideaalinen käytäntö, joka on vapaa patriarkaalisesta ja heteroseksuaalisesta sosiaalisesta järjestelmästä. Lesbous ei voi olla riippumaton siitä järjestelmästä, joka on luonut lesbo-kategorian. Clark kritisoi sitä, että feminismi on ikään kuin ominut lesbouden ja määritellyt, mikä on poliittisesti korrektia lesboutta. Lesbouden seksuaalista puolta on yritetty vähätellä. Samalla feministit ovat mitätöineet yhden lesbojen itsensä määrittelyn ja olemisen olennaisen puolen. Clark korostaa, että se prosessi, jossa nainen rakentaa lesboutensa etupäässä seksuaalisten ja eroottisten halujen ja kokemusten pohjalta, ei ole sama kuin rakennettaessa lesboutta ideologian pohjalta.
Adrienne Rich on - Lillian Fadermanin ohella - määritellyt lesbouden feminismin pohjalta ei-seksuaaliseksi. Rich esitti lesbouden jatkumon käsitteen, joka sisältää muutkin naisten väliset ja keskeiset ensisijaisen tärkeät intensiivisyyden muodot kuin seksin. Richin tavoitteena oli poistaa lesbo-käsitteeltä negatiivinen mielikuva laajentamalla se koskemaan lähes kaikkia naisia. On mielenkiintoista havaita, että vuosisadan vaihteen kiihkeiden ystävyyssuhteiden ja lesbofeministisen lesbon määrittely ovat lähellä toisiaan. Molemmissa olennaista on henkinen yhteys eikä seksuaalisuutta korostettu.
VASTAKKAINASETTELU PAHAT HETEROT JA HYVÄT HOMOT
Homous paljastetaan useille ihmisille yleensä siinä vaiheessa, kun omaksutaan myönteinen kuva itsestä ja aletaan tuntea ylpeyttä omasta homoudesta. Silloin nähdään jyrkkä vastakkainasettelu pahojen heterojen ja hyvien homojen välillä sekä tiedostetaan homojen syrjintä, mikä herättää ensin vihaaja sitten taistelunhalun. Prosessin päänä Cassilla on identiteettisynteesi, jolloin homous tai lesbous ei enää ole niin voimakkaasti persoonallisuutta määrittävä tekijä, vaan seksuaalisuus integroituu osaksi kokonaispersoonallisuutta. Se on vain yksi osa itseä. Muut asiat tulevat tärkeiksi, kuten suhde yhteiskuntaan, ideologioihin ja työhön. Enää ei ero homojen ja heteroiden välillä ole tärkeä. Huomataan, että homot ovat hyvin erilaisia ja myös he voivat olla yhtä inhottavia kuin heterot. Avoimuudesta on tullut tapa elää, minkä vuoksi se ei enää ole ongelma. Kehityksen hämmennyksestä synteesiin arvioidaan kestävän 10-14 vuotta.
Celia Kitzingerin radikaalifeministisestä näkökulmasta katsoen tällainen kehityskaari ei ole toivottavaa. Tavoitteena ei suinkaan pitäisi olla heteroseksistiseen patriarkaaliseen yhteiskuntaan sulautuminen, vaan lesbouden poliittisena valintana ja vastarinnan muotona täytyisi pysyä tärkeänä osana persoonaa.
Radikaali feministinen lesbo on valinnut lesbouden feminismin kautta. Hän on itse rakentanut tai konstruoinut oman lesboutensa. Hän ei korosta seksuaalisuutta, vaan näkee lesbouden poliittisessa kontekstissa. Hänelle lesbous on pakkoheteroseksuaalisuuden vastustamista ja miehisen seksuaalisuuden määrittelyn hylkäämistä.
FEMINISMI HELPOTTAA LESBOUDEN VALINTAA:
Omia tunteita ja kokemuksia sekä tietoa aletaan etsiä usein painetusta sanasta, kun elävästä elämästä ei esimerkkejä lesboista löydy. Aineistossani neutraaliin tai myönteiseen kuvaan törmättiin yleensä tietokirjoja tai feminististä kirjallisuutta luettaessa. Muutenkin feminististen ajatusten omaksuminen tasoittaa tietä lesbouden hyväksymiseen, koska feminismissä naisia pidetään arvossa ja heidät asetetaan etusijalle.
"Se niinkun autto, et ei ollu homofobiaa ja sit toinen oh se, että [--] mä oon feministi. Ja sit tavallaan se, että pitää naisia arvossa niin ei oo mikään ongelma sekään. Ja mun mielestä niinkun just rakastaminen ja arvossapitäminen liittyy jollain tavalla toisiinsa."
Tekijän haastattelemista 7 lesbosta 6 ilmoittautui feministiksi.
Aineistosta nousi feminismin ja lesbouden yhteyksiin liittyen ero lesbofeministien ja feministilesbojen välille. Lesbofeministi on ollut ensin feministi ja vasta sen jälkeen syystä tai toisesta ryhtynyt lesboksi. Feminismi voi tuoda mukanaan ajatuksen, ettei haluta jakaa mitään osaa elämästä miesten kanssa. Yksi ratkaisu tähän on lesbous. Feministilesbo taas on ollut lesbo jo ennen kuin on mahdollisesti lesbouden myötä alkanut tiedostaa asioita feministisesti. Tunnetaan solidaarisuutta kaikkia naisia kohtaan ja puolustetaan naisten asioita.
FEMINISTINEN LESBOUDEN UUDELLEENMÄÄRITTELY
Feministisen liikkeen vaikutuksesta lesbot alkoivat pitää sortonsa tärkeimpänä syynä naiseutta eikä homoseksuaalisuutta. He tekivät pesäeron homomiehiin. Naisliikkeessä jotkut alkoivat pitää lesboja feminismin etujoukkona ja lesboutta feminismin puhtaimpana muotona8. Kun lesbous määriteltiin poliittiseksi, siitä tuli monille positiivinen valinta. Heteroseksuaalien naisten lesboksi ryhtyminen poliittisena tekona tuntui kuitenkin monesta syrjintää lesbona kokeneesta naisesta pinnalliselta ja alentavalta. Taas kerran lesbot jaoteltiin kahteen ryhmään eli todellisiin ja poliittisiin:
tällä kertaan jakajina olivat lesbot itse
Wendy Clark ei hyväksy sitä, että lesboudesta on tehty ideaalinen käytäntö, joka on vapaa patriarkaalisesta ja heteroseksuaalisesta sosiaalisesta järjestelmästä. Lesbous ei voi olla riippumaton siitä järjestelmästä, joka on luonut lesbo-kategorian. Clark kritisoi sitä, että feminismi on ikään kuin ominut lesbouden ja määritellyt, mikä on poliittisesti korrektia lesboutta. Lesbouden seksuaalista puolta on yritetty vähätellä. Samalla feministit ovat mitätöineet yhden lesbojen itsensä määrittelyn ja olemisen olennaisen puolen. Clark korostaa, että se prosessi, jossa nainen rakentaa lesboutensa etupäässä seksuaalisten ja eroottisten halujen ja kokemusten pohjalta, ei ole sama kuin rakennettaessa lesboutta ideologian pohjalta.
Adrienne Rich on - Lillian Fadermanin ohella - määritellyt lesbouden feminismin pohjalta ei-seksuaaliseksi. Rich esitti lesbouden jatkumon käsitteen, joka sisältää muutkin naisten väliset ja keskeiset ensisijaisen tärkeät intensiivisyyden muodot kuin seksin. Richin tavoitteena oli poistaa lesbo-käsitteeltä negatiivinen mielikuva laajentamalla se koskemaan lähes kaikkia naisia. On mielenkiintoista havaita, että vuosisadan vaihteen kiihkeiden ystävyyssuhteiden ja lesbofeministisen lesbon määrittely ovat lähellä toisiaan. Molemmissa olennaista on henkinen yhteys eikä seksuaalisuutta korostettu.
VASTAKKAINASETTELU PAHAT HETEROT JA HYVÄT HOMOT
Homous paljastetaan useille ihmisille yleensä siinä vaiheessa, kun omaksutaan myönteinen kuva itsestä ja aletaan tuntea ylpeyttä omasta homoudesta. Silloin nähdään jyrkkä vastakkainasettelu pahojen heterojen ja hyvien homojen välillä sekä tiedostetaan homojen syrjintä, mikä herättää ensin vihaaja sitten taistelunhalun. Prosessin päänä Cassilla on identiteettisynteesi, jolloin homous tai lesbous ei enää ole niin voimakkaasti persoonallisuutta määrittävä tekijä, vaan seksuaalisuus integroituu osaksi kokonaispersoonallisuutta. Se on vain yksi osa itseä. Muut asiat tulevat tärkeiksi, kuten suhde yhteiskuntaan, ideologioihin ja työhön. Enää ei ero homojen ja heteroiden välillä ole tärkeä. Huomataan, että homot ovat hyvin erilaisia ja myös he voivat olla yhtä inhottavia kuin heterot. Avoimuudesta on tullut tapa elää, minkä vuoksi se ei enää ole ongelma. Kehityksen hämmennyksestä synteesiin arvioidaan kestävän 10-14 vuotta.
Celia Kitzingerin radikaalifeministisestä näkökulmasta katsoen tällainen kehityskaari ei ole toivottavaa. Tavoitteena ei suinkaan pitäisi olla heteroseksistiseen patriarkaaliseen yhteiskuntaan sulautuminen, vaan lesbouden poliittisena valintana ja vastarinnan muotona täytyisi pysyä tärkeänä osana persoonaa.
Radikaali feministinen lesbo on valinnut lesbouden feminismin kautta. Hän on itse rakentanut tai konstruoinut oman lesboutensa. Hän ei korosta seksuaalisuutta, vaan näkee lesbouden poliittisessa kontekstissa. Hänelle lesbous on pakkoheteroseksuaalisuuden vastustamista ja miehisen seksuaalisuuden määrittelyn hylkäämistä.
FEMINISMI HELPOTTAA LESBOUDEN VALINTAA:
Omia tunteita ja kokemuksia sekä tietoa aletaan etsiä usein painetusta sanasta, kun elävästä elämästä ei esimerkkejä lesboista löydy. Aineistossani neutraaliin tai myönteiseen kuvaan törmättiin yleensä tietokirjoja tai feminististä kirjallisuutta luettaessa. Muutenkin feminististen ajatusten omaksuminen tasoittaa tietä lesbouden hyväksymiseen, koska feminismissä naisia pidetään arvossa ja heidät asetetaan etusijalle.
"Se niinkun autto, et ei ollu homofobiaa ja sit toinen oh se, että [--] mä oon feministi. Ja sit tavallaan se, että pitää naisia arvossa niin ei oo mikään ongelma sekään. Ja mun mielestä niinkun just rakastaminen ja arvossapitäminen liittyy jollain tavalla toisiinsa."
Tekijän haastattelemista 7 lesbosta 6 ilmoittautui feministiksi.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kysymys. Onko avauksesi toinen kappale omaa tulkintaasi vai kirjasta otettua? Epäilen, että omaa tulkintaasi. Jos näin on, ole hyvä ja ilmoita se jo avauksessasi. On vastenmielistä vääristää tekstiä lisäämällä omia väitteitään sekaan. Jos olen väärässä niin pyydän toki anteeksi.
"Lesbofeministi on ollut ensin feministi ja vasta sen jälkeen syystä tai toisesta ryhtynyt lesboksi."
Seksuaalista suuntausta ei voi valita. Lesboksi tai homoksi ei ryhdytä sen enempää kuin heteroksikaan. Jos seksuaalisuus olisi valinta, niin moni ei käyttäisi vuosia yrittäessään olla tavallinen hetero.
Monen feministiteoreetikonkin kritisoimat "radikaalifeministit" ovat joskus lesboja. Samoin homomiesten joukossa esiintyy usein naisvihaa ja sovinismia. Monet heteroseksuaalit taasen hyvin tunnetusti suhtautuvat nurjasti homoseksuaaleihin. Lienee lähinnä niin, että yhden seksuaalisen suuntautumisen omaavien identiteeteissä ilmenee usein karsastamista toisten poikkeavaan vastaavaan.
"Adrienne Rich on - Lillian Fadermanin ohella - määritellyt lesbouden feminismin pohjalta ei-seksuaaliseksi."
MM. Judith Butler sanoo edellisestä brtlbbbb. Tästä ed.mainittu ajattelija on yhtä mieltä:
"Wendy Clark ei hyväksy sitä, että lesboudesta on tehty ideaalinen käytäntö, joka on vapaa patriarkaalisesta ja heteroseksuaalisesta sosiaalisesta järjestelmästä."
Näin ovat tietyt lesboteoreetikot tehneet. Ajatus on ollut erittäin epäsuosittu feministisessä teoriassa viimeisen 25 vuoden aikana.
"Tekijän haastattelemista 7 lesbosta 6 ilmoittautui feministiksi."
Mutta ei radikaalifeministiksi. Radikaalifeministi voi jakaa käsityksen lesboudesta jonkinlaisena utopistisena ulottuvuutena ja tulevaisuuden kuvana. Liberaali-, tai sosialistinen-, tai queerfeministi ei sitä tee.
Teksti oli skannattu suoraan kirjasta.
Miksi kaytit nimmariani? Kerro syy?
Jos jaksat.
Jos kerran asia on niin kuin feministinen retoriikka antaa ymmärtää, että sukupuoli on pelkkä sosiaalinen konstruktioa, niin tottahan toki silloin seksuaalinen suuntautuminenkin voidaan käsittää tällaiseksi.
Olet titmalleen oikeassa. On teoreetikoita, jotka esittävät asian juuri noin: sukupuoli, seksuaalisuus etc. ovat kaikki rooleja, jotka voimme riisua pois kunhan "patriarkaatin" kielelliset ja yhteiskunnalliset rakenteet "murtuvat".
Minusta tuo on höpön höpöä ja kukun kukkua. Samoin mm. Judith Butlerista ja Leena-Maija Rossista. Uskon, että sukupuoli ja siihen liittyvät käsitykset ovat hyvin pitkälti sosiaalisia konstruktioita, mutta biologia on asia jota ei vain voi ohittaa noin vain. Itse olen myös darwinisti, ja pidän äärimmäsien epätodennäköisenä että vuosimiljoonien evolutiivinen kehitys, puhumattakaan satojen tuhansien vuosien yhteiskunnallisesta kehityksestä, olisi kumottavissa muutaman tuhannen vuoden psyykkisellä kehityksellä..Niin toivottavaa kuin se minusta kenties olisikin.
Tällä hetkellä seksuaalista suuntautumista tai sukupuolta ei ole missään nimessä mahdollista itse valita sen enempää kuin muutakaan persoonallisuuttaan, esim. sitä pitääkö enemmän vaniljasta kuin suklaasta, sen voi mikä tahansa tutkimus (paitsi uskonnollisten yhteisöjen) todentaa, ja absoluuttsieen sosiaaliseen konstruktivismiin liittyy hyvin paljon teoreettisia ongelmia jotka tekevät siitä mielestäni varsin epäolennaisen keskustelunaiheen...Mutta itsehän feministit ovat sen listoille ottaneet joten kärsikäämme nyt siitä.
Asiahan taisi tulla esille kun kinasteltiin siitä lastenhoitoasiasta.
Minä sitten kehtasin ehdottaa josko taipumus hoivaamiseen ja lapsen hoitoon kuitenkin olisi synnynnäinen ominaisuus. Tällainen kerettiläisyys tuomittoon oitis. Minun annettiin ymmärtää, että kodin-/ja lastenhoitoa koskevat sukupuolten väliset erot ovat vain opittuja asioita.
Kumma kuitenkin, että pienikin poika valitsee leluhyllystä auton ja tyttö nuken...
Millähän pojat leikkivät kun ei leluautoja ollut?
Entä jos pojalle annettaisiin ymmärtää, että se auto onkin tyttöjen lelu?
Asia on monimutkainen ja totta hemmetissä siitä pitää puhua. Jos aletaan puhua kerettiläisyydestä kun esitetään validia kritiikkiä, on vallankumous ohi. Olen itse käyttänyt samaa esimerkkiä radikaalifeministin (joita on tooodellla vähän ) kanssa keskusteltaessa. Itse uskon, että koska naisen täytyy omalla hengellään ja ruumiillaan suojella lasta, ei vain 9 kk., vaan useita vuosia ennenkuin se on elinkelpoinen, on hänellä varmasti jotain ratoja aivoissaan jotka ovat keskittyneet vain ja ainoastaan tuota tehtävää hoitamaan. Onko niitä miehellä? Kenties ei. Ehkä nainen joutuu biologian vaatimusten mukaisesti keskittymään omien jälkeläistensä vartioimiseen, koska voi tehdä niitä vain hyvin rajallisen määrän, kun taas miehen biologinen tarve olisi levittää geenejään mahdollisimman nopeasti mahdollisimman laajalle.
Mutta mutta. Asiassa on toinenkin puoli. Jos tarve hoivata on biologinen, se ei selitä, miksi niin monet naiset eivät sitä tunne ja miksi niin monet miehet taas tuntevat. Sukupuolisella suuntautumisellahan ei tunnu olevan vaikutusta lapsien haluamisen kanssa: transseksuaali tuntee aivan samanlaista halua olla vanhempi kuin kuka tahansa heteroksin. Eikä sitä, miksi eläinmaailmassa vallitsee niin suuria variaatioita jälkeläisten hoivaamisen vastuun suhteen.
Minä muuten otin tasapuolisesti sekä auton että nuken. Olin siis jo kakarana femakko.
..vastaa sinä itse sitten, oliko toinen kappale lainausta vai omaa tekstiäsi. Kirjoitusasu nimittäin poikkesi huomattavasti muusta tekstistä, eikä ideakaan oikein noudatellut itse kirjan ideaa.
Mistähän johtuu että heteroseksuaalisuuden kaikkivoipaisuutta ja massahysteriaa ei juuri kukaan kyseenalaista?
..Että enemmistö sitä "harrastaa" ja kuka nyt haluaisi omia halujaan tai tarpeitaan kyseenalaistaa?
Pistäppä pari sataa hinttiä autiolle saarelle ja mene sadan vuoden päästä katsomaan onko populaatio jatkanut sukuaa.
*nauraa*
No voi juupeli, läskiksi meni tämäkin keskusteluyritys.
Kun maailmassa harrastetaan niin paljon seksiä ja tähän seksin harrasteen määrään verrattuna lapsia syntyy vain kourallinen. Jotenka teoriasi ontuu. :)
"Seksuaalista suuntausta ei voi valita."
Ei kai se noin yksinkertaista ole. Moni on lopettanut homouden.
Mista pitaa vastata?
Oliko oma kappaleesi duurissa vai mollissa? Kuinka vanha olet?
Oli vissiin liian vaikea kysymys. Kuuluiko avauksesi toinen kappale alkuperäiseen tekstiin vai ei? Jos ei, kuten epäilen, olet rikkonut tekinjänoikeuslakia. Eikä siinä mitään, mutta olet tehnyt sen aika älyttömällä tavalla. Kappale sotii tekstiä itseään vastaan monessakin mielessä.
Voin toki etsiä kirjan ja tarkistaa, mutta vastaa nyt itse ettei tarvitse. Uskon kyllä, kun sanot.
Kukaan ei ole lopettanut homoutta omasta tahdostaan. Kukaan ei ole lopettanut heterouttakaan omasta tahdostakaan. Joko sinä kykenet rakastumaan johonkuhun tai sitten et. Sitä ei voi opetella. Kristillisissä eheyttämisliikkeissä on ihmisiä jotka väittävät tehneensä niin. Heidän seksuaalinen suuntautumisensa on kuitenkin joko alusta alkaen ollut biseksuaalinen, tai sitten he huijaavat itseään.
Kaikenlaisesta "lopettamisesta" voi toki puhua, muttei aina "loppumisesta". Esim. selibaatti merkitsee seksuaalisten toimintojen lopettamista, muttei välttämättä seksuaalisuuden loppumista, tukahtumista.
.hyvin sanottu. Tattista.
Seksiin liittyvä mielihyvä on ihmisen sisäänrakennettu luonnon mekanismi varmistaa lajin jatkuvuus. Ja mitä useampi yritys, sen todennäköisempi onnistuminen. Jotta totta kai seksiä harjoitetaan syntyvien lasten määrään nähden niin maan helkutisti.
Silloin seksiksi ei voida selittää vain lapsien tekoon tähtäävää toimintaa, johon Kurre viittaa. Seksiä esiintyy myös samaa sukupuolta olevien välillä.
Nin esiintyy muitakin perversioita alkaen sadomasikismita aina pedifiliaan saakka.
Ei niitä silti tarvitse hyvinä asioina pitää. Joskin homus on sieltä vaarattimimmasta päästä.
...taukki tullut selvaksi etta ei ole niinkuin sen "oikean" nimim "mi-yes" tekstia. Ei mikaan tuosta.
"kuuluiko avauksesi"....?
Heh
Että niin vai?
En kyllä luota sinuun. Näytä paperit. Passi tai kuvallinen henkkari!
Lisäksi minulla on vaikka minkälaisia epäilyjä!
Minusta ainakaan ei ole samaan eikä vastakkaiseenkaan sukupuoleen kohdistuva romanttinen mielenkiinto mitään perverssiä toimintaa. Ihan samassa kategoriassa ovat ainakin omassa arvomaailmassani. Joskus tosin miesten yliaktiivisuus ällöttää! :D
Ihan kuule on taas kyseessä ihan omista arvo- ja maailmankatsomulleksisista asioista kysymys.
Itse pidän homoseksuaalisuutta luonnottamana ilmiönä. Näkemykselleni lienee ihan biologisetkin perusteet.
Homouden hyväksyminen jos mikä lienee sellainen 'sosiaalinen konstruktio'.
Voisipa se hinttareiden lisääntyminen olla kokolailla kyseenalaista ilman nykyajan tekniikkaa, vai mitä luulet.
Teknologia kun on asia jota voidaan käyttää sekä hyvään, että pahaan.
Upeeta, että sinua jaksaa lesbous kiinnostaa. ;)