Kysymys esitetty uskovaisille:
Entäs jos onkin se mahdollisuus, että rajan tuolla puolen ei ole mitään. Entäpä jos se on niin, että aikoinaan kuolemanjälkeinen elämä rakennettiin nyt jo myytiksi tulleeksi turvaksi sille tosiasialle, että ihminen ei itsekkyydeltään kykene myöntämään oman olemassaolonsa rajallisuuden?
Aivoissa on paljon tutkimatonta aluetta..ehkäpä siellä syntyy ne tuntemukset jotka aiheuttavat sen uskon "tuntemisen" euforian jonka myötä kristityt ovat pomminvarmoja kannastaan?
EI.Minäkään en voi tietää ja minä myönnän sen. Mutta onko muiden niin helevetin hankalaa tunnustaa muiden mahdollisuuksien olemassa oloa.
Minä tunnustan.
Entäs jos onkin se mahdollisuus, että rajan tuolla puolen ei ole mitään. Entäpä jos se on niin, että aikoinaan kuolemanjälkeinen elämä rakennettiin nyt jo myytiksi tulleeksi turvaksi sille tosiasialle, että ihminen ei itsekkyydeltään kykene myöntämään oman olemassaolonsa rajallisuuden?
Aivoissa on paljon tutkimatonta aluetta..ehkäpä siellä syntyy ne tuntemukset jotka aiheuttavat sen uskon "tuntemisen" euforian jonka myötä kristityt ovat pomminvarmoja kannastaan?
EI.Minäkään en voi tietää ja minä myönnän sen. Mutta onko muiden niin helevetin hankalaa tunnustaa muiden mahdollisuuksien olemassa oloa.
Minä tunnustan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...uskovainen on tilanteessa jossa ei ole muita vaihtoehtoja. Joko uskot tai koko elämä menee vessasta alas. Siksi uskovaisen kanssa väittely on minusta ihan turhaa. Eri asia minusta antaa periksi jossain politiikassa kuin että antaisi periksi asiassa jonka mukaan on elänyt koko elämänsä.
Ihan sama miten asiaasi perustelet ja jos perustelet liian hyvin niin vastaus on jotain höpö löpö, voi hellanlettas tai jotain muuta lapsellista koska mitään järkevää keinoa asiaa kieltää ei ole.
Tottahan se on
Turhaa on, mutta tahoisin vain viritellä keskustelua aiheesta. Minä en voi todistaa kantaani..mutta eivät hekään. Olisi rakentavaa.