Uskonnollinen usko mahdollistaa täyspainoisen ajattelun jokaiselle ihmiselle, johon ei vaikuta tämän maallisen maailman aatteet, eivätkä noiden monien aatteiden mukana tuomat lieve-ilmiöt, kuten itsekäs oman edun tavoittelu esimerkiksi, jota nähtiin marxilais-leninistisessa kommunismissa, jonka seuraamuksena koko pohjois- ja itä-eurooppa saastutettiin läpikotaisin ja ihmiset raiskattiin henkisesti ja jotkut jopa konkreettisesti.
Kannattaa siis aina luottaa luomakunnan ja ihmiskunnan Luojaan, taivaalliseen Isään, ettei vaan edes vahingossa tule mentyä mukaan sellaiseen toimintaa, jota joku pöljä vajavainen ihminen johtaa ja myös siksi, jotta ei ajautuisi noihin epämääräisten aatteiden henkisiin vankiselleihin joista ei ulospääsyä ole ihmisellä itsellisesti, omin avuin, kuten voi vielä nykyään itsekukin huomata esim. pohjos-koreasta ja kuubasta.
Usko on siis paljon enenmän kuin aatteet yhteensä!
Kannattaa siis aina luottaa luomakunnan ja ihmiskunnan Luojaan, taivaalliseen Isään, ettei vaan edes vahingossa tule mentyä mukaan sellaiseen toimintaa, jota joku pöljä vajavainen ihminen johtaa ja myös siksi, jotta ei ajautuisi noihin epämääräisten aatteiden henkisiin vankiselleihin joista ei ulospääsyä ole ihmisellä itsellisesti, omin avuin, kuten voi vielä nykyään itsekukin huomata esim. pohjos-koreasta ja kuubasta.
Usko on siis paljon enenmän kuin aatteet yhteensä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Kannattaa siis aina luottaa luomakunnan ja ihmiskunnan Luojaan, taivaalliseen Isään, ettei vaan edes vahingossa tule mentyä mukaan sellaiseen toimintaa, jota joku pöljä vajavainen ihminen johtaa"
Kuten Paavi.
Paavalin uskoiset pitävät paavia omana päällikkönään
, eikä se ole minun asiani ollenkaan, vaan heidän ihan itsensä. He itse myös siitä seuraamukset saavat
kantaa, kuten yleensäkin tässä elämässä on, eli jokainen vastaa vain omista tekemisistään ja myöskin sanoistaan.
Mietin aikoinani mitähän Jeesus tarkoitti kun hän sanoi, että mikäli ette vihaa tätä maailmaa, ette voi olla minulle soveliata.
Toisaalla Jeesus taas sanoi opetuslapsilleen heidän hänen seuraamisensa ensiaskelissa, että teitä ei maailma ei voi vihata, mutta minua se vihaa, SILLÄ MINÄ TODISTAN, ETTÄ SEN TEOT OVAT PAHAT.
No. Jeesus koki kansansa ylimystön ja älymystön vihan ja niin kävi myös hänen opetuslapsilleen Rooman valtakunnassa.
Ja aina siitä lähtien niitä kristittyjä, jotka vallanpitäjät kokevat olevan uhkana omalle toiminnalleen on vainottu ja tapettu, ja vainotaan ja tapetaan yhä.
Saman kohtalon kokevat vallanpitäjien taholta tänäkin päivänä myös toisinajattelijat.
Uskonnon perussanoma on: Ole vanhurskas, eli ole oikeudenmukainen. Puolusta oikeudenmukaisuutta tuomalla valhe jä vääryys julki olkoonpa sen tekijänä vaikkapa eliittiluokkaan kuuluva, mikäli on vääryydestä tietoinen.
Ja jokainenhan voi aloittaa omasta itsestään ja perheestään.
Esim. ei salli lastensa kiusaavan koulutovereitaan ja työpaikalla tuo työpaikkakiusaamiset julki.
Niin koulu- kuin työpaikkakiusaaminenkin on eräs tämän kansakunnan ongelmista, joka on ajanut ihmisen itsemurhaan.
Kainhan sanoi Jumalalle: "Olenko minä veljeni vartija?"
Sanoisin, että yleisesti ottaen toimimme kuin Kain, vaikka meidän jokaisen tulisi huolehtia siitä, että oikeudenmukaisuus täyttyy jokaisen meitä ympäröivän ihmisen kohdalla.
Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen vaatii tiedon hankinnan synnyttämän ajattelun toimeenpanemista meiltä itse kultakin.
Totuuden puhujia on aina halveksittu ja aitoja toisinajattelijoita, kuten ihmisen Pojan, Kristuksen esimerkki sen todeksi osoittaa sangen selkeästi ja plus monet muut esimerkit.
Ihmisissä asuva raadollinen minä ja sen oman minän sekä minuuden puolustaminen, ynnä taloudelliset edut ovat yleensä kaiken kiusaamisen ja riistämisen perusta ja siksi juuri kannattaa olla hengellinen ja henkinen ihminen, joka omaa myös luottamusta omaa Luojaansa kohtaan, sillä viimekädessä Hän antaa ne viisauden hedelmät itse kullekkin, joita
ihminen tarvitsee selvitäkseen elämästään kunnialla läpi kohti luoksekutsuvaa iankaikkisuutta.
Eli, itsekkyys on juuri se yksi suuri vihollinen joka vie rauhan ja rakkauden ulottumattomuuteen jonne ei enää yllä, jos sen laskee liian kauaksi omasta vaikustuspiiristään. Siis toisin sanoen, ihmisen täytyy hallita itsensä ja on osattava myös kieltää itsensä tarpeentullen hyvinkin tiukasti.