Olen vähän omituinen Kaurismäki-fani, ja tätä asiaa olen kysellyt jo monelta. Eli, kertokaapa minulle te Kaurismäki-uskovaiset ja muutkin elokuvagurut, yksi pikkuseikka, joka on minua askarruttanut näissä hänen elokuvissaan. Kuuluuko hänen elokuviensa genre: tragedia, komedia vai jokin muu? Koska minä nauran aina vatsani kipeäksi katsellessani hänen elokuviaan, ja arvatkaapa saanko siitä vihaisia mulkaisuja täydessä elokuvateatterissa ja kiukustuneita huomautuksia.
Ei helvetissä voi niin järkyttävän tökeröä dialogia, teatraalista näyttelijäsuoritusta ja sitä typerää holistista kokonaisuutta katsoa nauramatta. Pidän ehdottomasti Kaurismäkeä maailmanlaajuisena nerona, jos katsoo niitä elokuvia ainoastaan komediaperspektiivistä. Se nerokas elämöinti ja kuiva iva köyhälistöllä ja muilla syrjäytyneillä ihmisillä, johon toki itsekin kuulun, on upeaa ja nautinnollista katsottavaa noin komedian keinoin - enkä siitä loukkaannu. Suuria naurun nautintoja ovat minulle olleet: Varjoja paratiisissa, Mies vailla menneisyyttä ja muutama muukin elokuva. Aion toki käydä katsomassa, Laitakaupungin valot, ja toivottavasti saan taas nauraa sydämeni kyllyydestä.
Onko se väärin, jos pidän mm. ed. mainittuja filmejä huippukomedioina?
Ei helvetissä voi niin järkyttävän tökeröä dialogia, teatraalista näyttelijäsuoritusta ja sitä typerää holistista kokonaisuutta katsoa nauramatta. Pidän ehdottomasti Kaurismäkeä maailmanlaajuisena nerona, jos katsoo niitä elokuvia ainoastaan komediaperspektiivistä. Se nerokas elämöinti ja kuiva iva köyhälistöllä ja muilla syrjäytyneillä ihmisillä, johon toki itsekin kuulun, on upeaa ja nautinnollista katsottavaa noin komedian keinoin - enkä siitä loukkaannu. Suuria naurun nautintoja ovat minulle olleet: Varjoja paratiisissa, Mies vailla menneisyyttä ja muutama muukin elokuva. Aion toki käydä katsomassa, Laitakaupungin valot, ja toivottavasti saan taas nauraa sydämeni kyllyydestä.
Onko se väärin, jos pidän mm. ed. mainittuja filmejä huippukomedioina?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tragikomediaa
Hyvässä komediassa on annos tragediaa.Hyvässä tragediassa on annos komediaa.
Perustetaan kerho. Olen samaa mieltä, minäkin ryysyköyhä näen kyllä paljon hupaisia piirteitä niissä.
Mutta en pidä niitä vain komedioina. Kaurismäen leffat ottavat esiin mielestäni tärkeitä asioita ja epäkohtiakin. Se tekee leffoista vielä nerokkaampia. Samaa sukua kaurimäkeläiseen sarjaan on mun mielestä Paha maa, jossa minä ainakin nauran monessa kohtaa. Ja koskettaa se muitakin tunnesoluja aivosopukassani. Kuten A.K:nkin leffat. Laitakaupunki pitää käydä joku päivä katsomassa, mutta sanovat ettei siinä ole niin paljon komediaa...
Joku tässä ketjussa mainitsi tragikomedian ja sen että niissä molemmissa on niitä molempia (jos ne on hyviä). Allekirjoitan sen väitteen.
Ihastuin tässä vähän aikaa sitten Trierin Dogvilleen, se on mielestäni puhtaampaa tragediaa ilman koomisia kohtia. Prkl että ahisti mutta onneksi leffa loppui hyvin! ;)
Nový most
Laitakaupungin Valot kävin katsomassa viime lauantaina. Odotukset olivat korkealla edellisen Mies Vailla Menneisyyttä -elokuvan jälkeen.
Elokuva oli kyllä jonkinasteinen pettymys. Akin takki on ilmeisesti tyhjentynyt. Kaurismäkeläisiä kliseitä ja piiirteitä elokuva on täynnänsä mutta jotenkin uusi idea puuttuu. Lisäksi juoneen on sotkettu rikollisliigaa vähän kuin jostain 50-luvun Suomifilmistä ja se tuntui jotenkin tyyliin sopimattomalta. Valaistus, kuvakulmat sekä minimalistinen lavastus ja värien käyttö sentään jaksavat ihastuttaa!
Ja elokuva juonen ei pitäisi paljon naurattaa vaan se on varsin lohduton kirjaimellisesti viime sekunneille asti. Mutta sille ei voi mitään, että äärimmilleen viety, yliampuva surkeus vetää leukapielet hymyyn ...
Onko loppu onnellinen vai ei, se jää kyllä katsojan mielikuvituksen varaan.
Kaurismäen elokuvista moni on nerokas mutta tällä pätkällä ei taideta nousta edes Oscar-ehdokkaaksi ;-)
Kaurismäki kuuluu samaan sarjaan kuin Tarkovski. Eli on niin niin niin taiteellista, että muuttuu itsensä parodiaksi.
Tarkovskin Stalkeria katsellessa alkaa jo alussa naurattamaan. Kaikki on niin lohduttoman surkean toivottoman rikkinäistä, selvää parodiaa konkurssiin menevästä Neuvostoliitosta.
Ja sitten se loputon haahuilu jossain pusikoissa... Ja ne ylisyvälliset keskustelut... Ja kaikki tämä vakavin naamoin, tyhjyyteen tuijotellen... Hervotonta!
Ja loppuhuipennus! Kahden tunnin haahuilun jälkeen katsoja palkitaan sillä, että tyypit istuvat jossain lätäkössä itkua vääntäen! Mahtavaa! Mikä parodia!
Chaplin sanoi;" kaikki tarinat ovat hauskoja kun katsoo tarpeeksi kaukaa, kaikki ovat traagisia kun katsoo tarpeeksi läheltä.."
Elokuvassa oli paljon hauskoja kohtia. Silitysraudan johto taisi jäädä seinään, leffan "paha nainen" kelpasi enää vain imuroimaan gangsterin asuntoa suoritettuaan tehtävän, radio laitettiin autosta kiinni juuri ennen Johnssonin aarian huippukohtaa, keskustelu venäläisistä taiteilioista elokuvan alussa, vesirinkeleiden tarjoilu jne. Aki on aina osannut kuvata elokuvissaan suuria tunteita. Tässäkin elokuvassa koetaan armon hetki vasta elokuvan lopussa,joka taitaa olla ainoa kohtaus jossa ei polteta tupakkaa. (Mitäköhän Aki halusi sillä sanoa?"