Riemuhuuto

Riemuhuuto kuninkaalle
Jätämme ihmeellisellä tavalla löydetyn aasin, aasilla ratsastamisen ja sen merkityksen, tielle levitetyt vaateet, Öljymäen rinteen, opetuslasten riemuhuudot, sivusta katsovien fariseusten nurinan. Koetamme sen sijaan etsiä vastausta yhteen kysymykseen. Mitä tarkoittaa opetuslasten huuto: ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä?” Millä tavoin Jeesus Kristus oli silloin kuningas? Mitä on tämä Jeesuksen kuninkuus tänään? Onko sillä mitään merkitystä omassa elämässämme?

Evankelista Luukas väittää riemuhuudon aiheutuneen siitä, että opetuslapset olivat nähneet Jeesuksen tekemiä voimatekoja – viimeksi Lasaruksen herättämisen. Onko Jeesuksen kuninkuus vain uutisoitavien ihmetekojen tuomaa arvovaltaa? Kun ihmiset leipäihmeen jälkeen aikoivat väkisin tehdä Jeesuksesta kuninkaan, hän vetäytyi yksinäisyyteen (Joh. 6:15). Hän ei ollut ihmeitätekevä kuningas, sillä ihmeitä on tehtävä jatkuvasti ja toinen toistaan suurempia. Jeesuksen voimateot olivat vain hetken tapahtumia ja koskettivat pientä joukkoa. Niitä varten hän ei tullut maailmaan. Viimeistään hänen ihmeitä tekevä kuninkuutensa murtui ristillä, kun hänelle ivaten huudettiin: “Muita hän kyllä on auttanut - auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu” (Luuk. 23:35).

Hänen kuninkuudessaan on kysymys jostain muusta. Jo Itämaan tietäjät olivat tulleet kumartamaan Betlehemin lasta juutalaisten kuninkaana (Matt. 2:2). Silloin kirjanoppineet paljastivat, että lapsessa ja hänen kuninkuudessa täyttyvät profeettojen saamat Herran lupaukset. Hän on kuningas, koska Jumalan sana on julistanut juuri hänet henkilökohtaisesti kuninkaaksi.

Kun Jeesus pian adventtihuutojen jälkeen pidätettiin, niin vangitsijat syyttivät Jeesusta siitä, että hän väitti olevansa kuningas. Sitä myös Pilatus kysyi. Vastauksessaan Jeesus määritteli oman kuninkuutensa: “Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä... ”Olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua” (Joh. 18:36-37).

Jeesuksen voimalliset teot tässä maailmanajassa olivat olleet vain tulevaisuuden airuita ja ennusmerkkejä, jotka julistivat, että pian alkaa toteutua näkyvällä tavalla hänen kuninkuutensa. Se alkoikin kahdessa mielessä.
Kuolleista ylösnousseen Jeesuksen näkyvä ja kaikille ilmeinen kuninkuus kohtaa jokaisen ihmisen välittömästi ajan rajan toisella puolella. Siellä kaikki näkevät hänen olevan valtakunnan kuninkaan, sen valtakunnan, josta sanottiin: ”Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa”.

Ristillä riippuva pahantekijä pyysi Jeesusta muistamaan häntä tuossa hänen valtakunnassaan. Jeesus vastasi: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:42-43). Yhdenkään ihmisen elämässä tuo valtakunnan raja ei ole kaukana, ei des silloin vaikka rajalle käytännössä tulisi olemaan vielä matkaa useita vuosikymmeniä. Rajan ylitys tulee jokaisen meidän eteemme ja se tulee monelle yllättävän pian.
Odotamme tuon rajan aukenevan pian myös toisella tavalla. Odotamme Jeesuksen julkista ja kaikkien ihmisten näkemää takaisinpaluuta. Jeesus kuvaa tätä tulemustaan: ”Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan” (Matt. 24:30). Silloin ei jää kenellekään epäselväksi kuka on maailman kuningas. Silloin hänen kuninkuutensa on muuttunut tässä maailmassa julkiseksi vallaksi. Silloin luodaan uudet taivaat ja uusi maa..
Silloin valtakunnan kuninkaana Jeesus tulee sanomaan eräille: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.” Toisille hän taas sanoo: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” (Matt. 25:35, 41).

Tänä adventtina tärkeintä elämässämme on kysyä: Kumpaan joukkoon kuulumme. Siksi sydämemme adventtihuutona tulisi olla tuttu hoosianna, mutta sellaisena huutona, jonka todellisen sisällön muistamme ja johon sydämestämme yhdymme. Hoosianna merkitsee: Oi, pelasta. Ps. 118:25:ssa se käännetty sanalla: Auta (KR 38). Joskus se on tulkittu huudoksi: ”Anna autuus korkeudesta.”

Oi Herra, pelasta meidät antamalla meidän periä valtakunta. Oi auta, että jaksamme säilyttää luottamuksemme sinuun kävi meille tässä elämässä miten tahansa. Anna autuus korkeudesta niin, ettemme vain joutuisi hyljätyksi tähän maailmaan rakastuneena.
Tämä huuto kuullaan taivaassa. Sen enkelitkin kuulevat. Sen kuulee taivaallinen sotajoukkokin. Sen kuulee tänään taivaallinen kuningas ja rientää pelastamaan, auttamaan ja antamaan autuuden taivaasta.
Tänään Jeesuksen pelastava kuninkuus kohtaa meidät syntien anteeksiantamuksessa. Siinä hän lahjoittaa jokaiselle, joka ottaa sanan vastaan iankaikkisen elämän ja autuuden.
Olavi Peltola