Vänrikki menossa

Irak taidettiin valloittaa 150 000 miehellä ja silloisen Irakin reserviläisarmeijan aseistus oli samaa luokkaa kuin suomen nykyinen miehistöä sellaiset 1 500 000 hattua...

Pablo kirjoitti:

Irak taidettiin valloittaa 150 000 miehellä ja silloisen Irakin reserviläisarmeijan aseistus oli samaa luokkaa kuin suomen nykyinen miehistöä sellaiset 1 500 000 hattua...

Lue lisää

Pablo hei! Suomihan on ihan kuin Irak muutenkin. Ihanko sä tosissais möläyttelet moisia? Nauroitko ite kun ton kirjoitit vai yritätkö vain noin epätoivoisesti etsiä argumentaatiota armeijaa vastaan. Jos taas olit tosissas niin mieti oikein tarkasti ,jotta löytäisitkö jotain eroja Irakin ja Suomen välillä ja saatat löytää muutakin kuin ilmastolliset olot.

Ihan Irakilainen kirjoitti:

Pablo hei! Suomihan on ihan kuin Irak muutenkin. Ihanko sä tosissais möläyttelet moisia? Nauroitko ite kun ton kirjoitit vai yritätkö vain noin epätoivoisesti etsiä argumentaatiota armeijaa vastaan. Jos taas olit tosissas niin mieti oikein tarkasti ,jotta löytäisitkö jotain eroja Irakin ja Suomen välillä ja saatat löytää muutakin kuin ilmastolliset olot.

Lue lisää

Ymmärsit ystävä hyvä väärin. En ole armeijavastainen korkeintaan vastustan nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää. Onko puolustusvoimat mielestäsi instituutio joka asettuu jollain tavalla arvostelun yläpuolelle?

Ja nimenomaan näissä geografisissa ja ilmastollisissa oloissahan nimenomaan kaluston merkistys korostuu entistä enemmän.

En nauranut en. Korkeintaan virnuilin sisällepäin.

Pablo kirjoitti:

Ymmärsit ystävä hyvä väärin. En ole armeijavastainen korkeintaan vastustan nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää. Onko puolustusvoimat mielestäsi instituutio joka asettuu jollain tavalla arvostelun yläpuolelle?

Ja nimenomaan näissä geografisissa ja ilmastollisissa oloissahan nimenomaan kaluston merkistys korostuu entistä enemmän.

En nauranut en. Korkeintaan virnuilin sisällepäin.

Lue lisää

Ei tietenkään ole, mutta kannattaako esittää omia luuloja, jotka eivät perustu mihinkään? Luuletko sinä tietäväsi parhaiten miten maanpuolustus on parasta järjestää? Alla oikeaa tietoa, lue se, niin ymmärrät paremmin:

Aluepuolustuksessa riittää iskukykyä
25.02.2005 | Teksti: Juha Roppola


> Operatiiviset joukot puolustuksen nyrkki.
> Strategisen iskun torjuntakykyä kehitetään.



Suomen puolustusministeri murhattu, lehdet otsikoivat. Pienemmällä kirjoitetaan tihutöistä voimalaitoksissa. Tilanne Suomen lähialueilla kärjistyi, kun kahdessa Itä-Euroopan maassa kansanryhmien väliset suhteet repesivät laajoiksi aseellisiksi yhteydenotoiksi.

Naapurivaltiot sekaantuvat asiaan ja Naton ratkaisua odotetaan. Suomessa päätettiin toteuttaa yleinen liikekannallepano, kun tilanteen vakavuus selvisi. Viikon päästä yli 300 000 aseistettua miestä ja naista osoittavat puolustusvalmiutta.

Alueelliset joukot suojaavat elintärkeitä kohteita: voimalaitoksia, satamia, asutuskeskuksia ja sotilaallisia kohteita, kun samaan aikaan hävittäjät vartioivat ilmatilaa tehostetusti. Sotilaspoliisit valvovat pääkaupungissa määrättyä yöllistä ulkonaliikkumiskieltoa. Koska poliittinen painostus Suomea kohtaan jatkuu, laajempaa strategista iskua odotetaan.

Edellä kerrottu on onneksi vain keksitty tarina, miten sotilaallinen kriisi Suomen lähialueilla voisi kärjistyä. Alueellinen puolustusjärjestelmä vastaa siihen nostamalla valmiutta vähitellen, eikä provosoi liikaa.

Aluepuolustus kehitettiin 40 vuotta sitten, kun pelättiin neuvostopanssareiden vyöryvän idästä.

Sen perusidea oli, että kriisin aikana joukot pystytään perustamaan, siis aseistamaan, ja johtamaan alueellisesti. Vihollinen lyödään puolustajalle parhaassa maastossa käyttäen valtakunnan alueen syvyyttä ja maastoa hyödyksi. Asemasota ei nykyisen aseteknologian aikana ole mahdollista, vaan taisteluita joudutaan käymään kaikissa mahdollisissa olosuhteissa ja paikoissa.

Vaikka perusidea on vanha, puolustusta on kehitetty jatkuvasti vastaamaan moderneihin turvallisuusuhkiin. Viime vuosien sodat maailmalla ovat kuitenkin osoittaneet, ettei mitään maata valloiteta erikoisjoukoilla ja ilmaiskuilla. Jalkaväki tulee vieläkin perässä.



2010-luvun puolustus

Kun kansainvälinen turvallisuusyhteistyö vaatii yhä enemmän panosta Suomelta ja on jatkuvasti näkyvästi esillä, puolustusvoimien tärkein tehtävä on edelleen Suomen kansan ja alueen puolustaminen. Vaikka vielä lähdetään siitä, että koko valtakunnan aluetta puolustetaan, on tulevaisuudessa painopiste elintärkeiden kohteiden ja toimintojen suojaamisessa. Linjaukset on kirjattu hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.

Sodanajan joukot on jaettu alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Operatiiviset joukot ovat nopeasti liikuteltavia ja tulivoimaisia. Ne ovat puolustuksen nyrkki ja niillä voidaan luoda puolustuksen painopiste koko valtakunnan alueella.

Tämä tarkoittaa, että operatiiviset joukot tuhoavat vihollisen alueellisten joukkojen keskittyessä torjumiseen.

Joukkojen tulivoimaa kehitetään jatkuvasti. Saksasta on hankittu Leopard-panssarivaunuja ja Hornet-hävittäjien kykyä tukea maavoimien operaatioita kehitetään.

Suomen uhkakuvat ovat muuttuneet kylmän sodan aikaisesta laajamittaisesta hyökkäyksestä rajoitetumpaan strategiseen iskuun, minkä torjumiseen operatiiviset joukot on suunniteltu.

250 000 miehen alueelliset joukot ovat edelleen puolustuksen pohja. Niiden tehtäväksi jää elintärkeiden kohteiden suojaaminen ja tärkeiden alueiden pitäminen hallussa. Eli ne valvovat ja puolustavat keskeistä infrastruktuuria: asutuskeskuksia, tehtaita, voimalaitoksia ja sotilaskohteita. Joukkojen pelotevaikutus perustuu tehokkaisiin mutta esimerkiksi taisteluhävittäjiin verrattuina halpoihin aseisiin esimerkiksi miinoihin, ilma- ja panssarintorjuntaohjuksiin. Joukkojen ylläpitäminen vie vain pienen osan puolustushallinnon resursseista, joten puolustuksen perustana ne ovat kustannustehokas ratkaisu.


Yleinen asevelvollisuus välttämätön

Kertausharjoituksissa panostetaan nimenomaan operatiivisiin joukkoihin. Vuonna 1998 kotiutunut reservin korpraali Tatu Maaniitty oli joulukuussa kertaamassa panssarintorjuntaohjuksen ampujan tehtävää. Korpraalille on selvää oman sijoituksen strateginen tärkeys.

- Panssarintorjuntaohjuskomppaniamme on prikaatin alainen, eikä pataljoonan, Maaniitty tietää.

Harjoituksessa oli hauskaa ja hyvä henki, mistään keskustelukerhosta ei kuitenkaan ollut kyse.

- Rankin taisteluharjoitus, missä olen ollut, Maaniitty kertoo.
Jotain kertoo, että kahdeksan kuukautta palvellut joukko koulutettiin toimimaan helikoptereiden kanssa.

Sotilaallisen voimankäytön torjunta edellyttää aina osittaista tai täydellistä liikekannallepanoa, todetaan selonteossa. Aluepuolustusjärjestelmä perustuukin hyvin pitkälti yleiseen asevelvollisuuteen. Koska Suomi on päättänyt hoitaa oman puolustuksensa itse, ei palkka-armeija tule kysymykseen, jos halutaan säilyttää uskottava puolustus.

Tulevaisuudessakin Suomessa tullaan ylläpitämään 350 000 sotilaan reserviä. Tämä tarkoittaa, että koko ikäluokka pitää kutsua palvelukseen. Näin varmistetaan, että reservi on riittävän nuorta ja ammattitaitoista.


Perusta säilynyt pitkään

Suomen kohtalosta taisteltiin kesällä vuonna 1944 Karjalan Kannaksella. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut. Suomen rintamalinjat murtuivat nopeassa tahdissa, kun vihollisen tulivoima oli musertava. Osa joukoista joutui pakokauhuun.

Suurhyökkäyksestä selvittiin mutta puolustus kaipasi uusia innovaatioita; pelättiin, että rintamalinjaa ei ehkä ensi kerralla pystytä pitämään.

Operatiiviselle osastolla hahmoteltiinkin paikallispuolustusta ja sissisotaa vastauksena 60-luvun materiaalipulaan. Ensimmäisiä kehittäjiä oli kenraaliluutnantti Ermei Kanninen osaston suunnittelutehtävistä vastaavana majurina.

Maailmalla huonostikin varustetut ja johdetut sissit olivat pärjänneet suurvaltoja vastaan.

Vielä talvi- ja jatkosodan aikaan puolustus perustui puolustusasemajärjestelmään. Linnoitettiin asemat ja odotettiin, että vihollinen hyökkää. Puolustus joko piti tai ei. Motorisoiduilla hyökkäyskiiloilla, joita olisi tuettu ilmaiskuilla ja maahanlaskulla rintamalinjojen taakse, vihollinen olisi kuitenkin halutessaan pystynyt murtamaan aseman kuin aseman.

Oli mahdollista, että liikenneyhteydet olisivat katkenneet kokonaan eri valtakunnan osien välillä.


Pienen maan ratkaisu

Aluepuolustusjärjestelmä oli nimenomaan pienen maan puolustuksellinen ratkaisu. Järjestelmä mahdollisti taisteluiden käymisen syvällä oman alueen sisällä. Tällöin se sitoi ja kulutti hyökkääjän joukkoja, mikä olennaisesti tasoitti voimasuhteita hyökkääjän suurtakin ylivoimaa vastaan.

Järjestelmään siirryttäessä tuli muuttaa Pääesikuntalähtöistä johtamisjärjestelmää, jossa sotaa johdettiin käytännössä yhdestä paikasta.

Käytännössä uusi johtamisjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1966 aluejakona perustamalla seitsemän uutta sotilaslääniä, jotka vastasivat oman alueensa puolustuksesta. Sodan syttyessä ne olisivat pystyneet aseistamaan alueen miehet ja aloittamaan taistelun itsenäisesti. Pääesikunnan reservissä olevilla miehillä olisi voitu tukea uhanalaisimpaa aluetta

Joukkoja ja komentajia piti hajauttaa myös ydiniskun mahdollisuuden takia, ettei puolustusta olisi pystytty lamaannuttamaan yhdellä ohjuksella. Kylmän sodan takia varauduttiin myös vallankaappauksen uhkaa varten. Molemmissa tapauksissa taistelua olisi pystytty jatkamaan, vaikka yhteys ylimpään johtoon olisi katkennut.

Uusi aluejako sovitettiinkin yhteen siviiliyhteiskunnan kanssa, koska alueiden piti pystyä itsenäiseen toimintaan myös muilla elämän alueilla.

Määriteltiin elintärkeät kohteet, joihin hyökkäystä ei olisi päästetty ja suotuisat alueet, joilla vihollinen olisi tuhottu. Varuskuntien sijoittamisessa otettiin huomioon, että jokaisella alueella oli riittävästi joukkoja ja materiaalia puolustuksen itsenäiseen järjestämiseen.

Uusi puolustusjärjestelmä piti saada hyväksyttyä myös poliittisesti.

- Presidentti Urho Kekkonen näyttääkin hyväksyneen Neuvostoliiton-vastaisen suunnitelman ja järjestelmän olemassaolon, kunhan ne vain pidettiin poissa julkisuudesta, prikaatikenraali Pertti Salminen kirjoittaa väitöskirjassaan.

Ulospäin aluepuolustus markkinoitiin kaikista ilmansuunnista tulevaa uhkaa vastaan. Näin se saatiin sovitettua YYA-sopimuksen ja puolueettomuuspolitiikan raameihin.

Lisää aiheesta:

Turvallisuus- ja
puolustuspoliittinen
selonteko:

> www.defmin.fi

Puolustusvoimat:

> www.mil.fi

Vänrikki kirjoitti:

Ei tietenkään ole, mutta kannattaako esittää omia luuloja, jotka eivät perustu mihinkään? Luuletko sinä tietäväsi parhaiten miten maanpuolustus on parasta järjestää? Alla oikeaa tietoa, lue se, niin ymmärrät paremmin:

Aluepuolustuksessa riittää iskukykyä
25.02.2005 | Teksti: Juha Roppola


> Operatiiviset joukot puolustuksen nyrkki.
> Strategisen iskun torjuntakykyä kehitetään.



Suomen puolustusministeri murhattu, lehdet otsikoivat. Pienemmällä kirjoitetaan tihutöistä voimalaitoksissa. Tilanne Suomen lähialueilla kärjistyi, kun kahdessa Itä-Euroopan maassa kansanryhmien väliset suhteet repesivät laajoiksi aseellisiksi yhteydenotoiksi.

Naapurivaltiot sekaantuvat asiaan ja Naton ratkaisua odotetaan. Suomessa päätettiin toteuttaa yleinen liikekannallepano, kun tilanteen vakavuus selvisi. Viikon päästä yli 300 000 aseistettua miestä ja naista osoittavat puolustusvalmiutta.

Alueelliset joukot suojaavat elintärkeitä kohteita: voimalaitoksia, satamia, asutuskeskuksia ja sotilaallisia kohteita, kun samaan aikaan hävittäjät vartioivat ilmatilaa tehostetusti. Sotilaspoliisit valvovat pääkaupungissa määrättyä yöllistä ulkonaliikkumiskieltoa. Koska poliittinen painostus Suomea kohtaan jatkuu, laajempaa strategista iskua odotetaan.

Edellä kerrottu on onneksi vain keksitty tarina, miten sotilaallinen kriisi Suomen lähialueilla voisi kärjistyä. Alueellinen puolustusjärjestelmä vastaa siihen nostamalla valmiutta vähitellen, eikä provosoi liikaa.

Aluepuolustus kehitettiin 40 vuotta sitten, kun pelättiin neuvostopanssareiden vyöryvän idästä.

Sen perusidea oli, että kriisin aikana joukot pystytään perustamaan, siis aseistamaan, ja johtamaan alueellisesti. Vihollinen lyödään puolustajalle parhaassa maastossa käyttäen valtakunnan alueen syvyyttä ja maastoa hyödyksi. Asemasota ei nykyisen aseteknologian aikana ole mahdollista, vaan taisteluita joudutaan käymään kaikissa mahdollisissa olosuhteissa ja paikoissa.

Vaikka perusidea on vanha, puolustusta on kehitetty jatkuvasti vastaamaan moderneihin turvallisuusuhkiin. Viime vuosien sodat maailmalla ovat kuitenkin osoittaneet, ettei mitään maata valloiteta erikoisjoukoilla ja ilmaiskuilla. Jalkaväki tulee vieläkin perässä.



2010-luvun puolustus

Kun kansainvälinen turvallisuusyhteistyö vaatii yhä enemmän panosta Suomelta ja on jatkuvasti näkyvästi esillä, puolustusvoimien tärkein tehtävä on edelleen Suomen kansan ja alueen puolustaminen. Vaikka vielä lähdetään siitä, että koko valtakunnan aluetta puolustetaan, on tulevaisuudessa painopiste elintärkeiden kohteiden ja toimintojen suojaamisessa. Linjaukset on kirjattu hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.

Sodanajan joukot on jaettu alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Operatiiviset joukot ovat nopeasti liikuteltavia ja tulivoimaisia. Ne ovat puolustuksen nyrkki ja niillä voidaan luoda puolustuksen painopiste koko valtakunnan alueella.

Tämä tarkoittaa, että operatiiviset joukot tuhoavat vihollisen alueellisten joukkojen keskittyessä torjumiseen.

Joukkojen tulivoimaa kehitetään jatkuvasti. Saksasta on hankittu Leopard-panssarivaunuja ja Hornet-hävittäjien kykyä tukea maavoimien operaatioita kehitetään.

Suomen uhkakuvat ovat muuttuneet kylmän sodan aikaisesta laajamittaisesta hyökkäyksestä rajoitetumpaan strategiseen iskuun, minkä torjumiseen operatiiviset joukot on suunniteltu.

250 000 miehen alueelliset joukot ovat edelleen puolustuksen pohja. Niiden tehtäväksi jää elintärkeiden kohteiden suojaaminen ja tärkeiden alueiden pitäminen hallussa. Eli ne valvovat ja puolustavat keskeistä infrastruktuuria: asutuskeskuksia, tehtaita, voimalaitoksia ja sotilaskohteita. Joukkojen pelotevaikutus perustuu tehokkaisiin mutta esimerkiksi taisteluhävittäjiin verrattuina halpoihin aseisiin esimerkiksi miinoihin, ilma- ja panssarintorjuntaohjuksiin. Joukkojen ylläpitäminen vie vain pienen osan puolustushallinnon resursseista, joten puolustuksen perustana ne ovat kustannustehokas ratkaisu.


Yleinen asevelvollisuus välttämätön

Kertausharjoituksissa panostetaan nimenomaan operatiivisiin joukkoihin. Vuonna 1998 kotiutunut reservin korpraali Tatu Maaniitty oli joulukuussa kertaamassa panssarintorjuntaohjuksen ampujan tehtävää. Korpraalille on selvää oman sijoituksen strateginen tärkeys.

- Panssarintorjuntaohjuskomppaniamme on prikaatin alainen, eikä pataljoonan, Maaniitty tietää.

Harjoituksessa oli hauskaa ja hyvä henki, mistään keskustelukerhosta ei kuitenkaan ollut kyse.

- Rankin taisteluharjoitus, missä olen ollut, Maaniitty kertoo.
Jotain kertoo, että kahdeksan kuukautta palvellut joukko koulutettiin toimimaan helikoptereiden kanssa.

Sotilaallisen voimankäytön torjunta edellyttää aina osittaista tai täydellistä liikekannallepanoa, todetaan selonteossa. Aluepuolustusjärjestelmä perustuukin hyvin pitkälti yleiseen asevelvollisuuteen. Koska Suomi on päättänyt hoitaa oman puolustuksensa itse, ei palkka-armeija tule kysymykseen, jos halutaan säilyttää uskottava puolustus.

Tulevaisuudessakin Suomessa tullaan ylläpitämään 350 000 sotilaan reserviä. Tämä tarkoittaa, että koko ikäluokka pitää kutsua palvelukseen. Näin varmistetaan, että reservi on riittävän nuorta ja ammattitaitoista.


Perusta säilynyt pitkään

Suomen kohtalosta taisteltiin kesällä vuonna 1944 Karjalan Kannaksella. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut. Suomen rintamalinjat murtuivat nopeassa tahdissa, kun vihollisen tulivoima oli musertava. Osa joukoista joutui pakokauhuun.

Suurhyökkäyksestä selvittiin mutta puolustus kaipasi uusia innovaatioita; pelättiin, että rintamalinjaa ei ehkä ensi kerralla pystytä pitämään.

Operatiiviselle osastolla hahmoteltiinkin paikallispuolustusta ja sissisotaa vastauksena 60-luvun materiaalipulaan. Ensimmäisiä kehittäjiä oli kenraaliluutnantti Ermei Kanninen osaston suunnittelutehtävistä vastaavana majurina.

Maailmalla huonostikin varustetut ja johdetut sissit olivat pärjänneet suurvaltoja vastaan.

Vielä talvi- ja jatkosodan aikaan puolustus perustui puolustusasemajärjestelmään. Linnoitettiin asemat ja odotettiin, että vihollinen hyökkää. Puolustus joko piti tai ei. Motorisoiduilla hyökkäyskiiloilla, joita olisi tuettu ilmaiskuilla ja maahanlaskulla rintamalinjojen taakse, vihollinen olisi kuitenkin halutessaan pystynyt murtamaan aseman kuin aseman.

Oli mahdollista, että liikenneyhteydet olisivat katkenneet kokonaan eri valtakunnan osien välillä.


Pienen maan ratkaisu

Aluepuolustusjärjestelmä oli nimenomaan pienen maan puolustuksellinen ratkaisu. Järjestelmä mahdollisti taisteluiden käymisen syvällä oman alueen sisällä. Tällöin se sitoi ja kulutti hyökkääjän joukkoja, mikä olennaisesti tasoitti voimasuhteita hyökkääjän suurtakin ylivoimaa vastaan.

Järjestelmään siirryttäessä tuli muuttaa Pääesikuntalähtöistä johtamisjärjestelmää, jossa sotaa johdettiin käytännössä yhdestä paikasta.

Käytännössä uusi johtamisjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1966 aluejakona perustamalla seitsemän uutta sotilaslääniä, jotka vastasivat oman alueensa puolustuksesta. Sodan syttyessä ne olisivat pystyneet aseistamaan alueen miehet ja aloittamaan taistelun itsenäisesti. Pääesikunnan reservissä olevilla miehillä olisi voitu tukea uhanalaisimpaa aluetta

Joukkoja ja komentajia piti hajauttaa myös ydiniskun mahdollisuuden takia, ettei puolustusta olisi pystytty lamaannuttamaan yhdellä ohjuksella. Kylmän sodan takia varauduttiin myös vallankaappauksen uhkaa varten. Molemmissa tapauksissa taistelua olisi pystytty jatkamaan, vaikka yhteys ylimpään johtoon olisi katkennut.

Uusi aluejako sovitettiinkin yhteen siviiliyhteiskunnan kanssa, koska alueiden piti pystyä itsenäiseen toimintaan myös muilla elämän alueilla.

Määriteltiin elintärkeät kohteet, joihin hyökkäystä ei olisi päästetty ja suotuisat alueet, joilla vihollinen olisi tuhottu. Varuskuntien sijoittamisessa otettiin huomioon, että jokaisella alueella oli riittävästi joukkoja ja materiaalia puolustuksen itsenäiseen järjestämiseen.

Uusi puolustusjärjestelmä piti saada hyväksyttyä myös poliittisesti.

- Presidentti Urho Kekkonen näyttääkin hyväksyneen Neuvostoliiton-vastaisen suunnitelman ja järjestelmän olemassaolon, kunhan ne vain pidettiin poissa julkisuudesta, prikaatikenraali Pertti Salminen kirjoittaa väitöskirjassaan.

Ulospäin aluepuolustus markkinoitiin kaikista ilmansuunnista tulevaa uhkaa vastaan. Näin se saatiin sovitettua YYA-sopimuksen ja puolueettomuuspolitiikan raameihin.

Lisää aiheesta:

Turvallisuus- ja
puolustuspoliittinen
selonteko:

> www.defmin.fi

Puolustusvoimat:

> www.mil.fi

Lue lisää

Tunnetta jaa paatosta sinulta kyllä löytyy mutta ehdollistamiskykysi on aika selkeästi puutteellinen.

Pablo kirjoitti:

Tunnetta jaa paatosta sinulta kyllä löytyy mutta ehdollistamiskykysi on aika selkeästi puutteellinen.

Kykenen kriittiseen ajatteluun kyllä. Kuitenkin tiedän, että käytännössä maamme puolustaminen on ehdottomasti parasta tehdä asevelvollisarmeijalla. Palkka-armeija ei kykene hoitamaan mitenkään järkevillä kustannuksilla maamme puolustusta, ellei sitten olisi mahdollista ostaa jotenkin ihmeellisesti sotilaat vasta kriisin ollessa jo kehittynyt. Siis sitten vain tilattaisiin tuollaiset 200.000-400.000 ammattisotilasta vai? Mistä ne saataisiin ja mistä rahat maksaa niille palkka: sotatilassa olevaan maahan hengen uhalla sotimaan lähteminen tuskin kiinnostaa kovin pienellä palkalla: jos tas ehtona olisi, että palkataan myös rauhan ajaksi, niin varaa olisi palkata joku 20.000 miestä, jotka nekin maksaisivat paljon ja ei niillä kauaa toimittaisi kriisissä. NATO-kelpoinen emme enää ole, jos lopetamme asevelvollisuuden ja siirrymme minimi-määräiseen palkka-armeijaan ja ellemme ole NATOssa silloin jos tulee kriisi itäisen kehittyvän tulevan suurvallan kanssa on tilanne todella vakava. Kalustoa on uusittava joka tapauksessa ja kehitettävä, oli asevelvollisarmeija tai palkka-armeija. Kuitenkin meillä on palkattua henkilökuntaa sotilaina noin 7.000 miestä, jotka käyttävät teknisimmät ja vaikeimmat laitteet: ne ja suuri reservi takaavat uskottavan puolustuksen, joka tekee maahan hyökkäämisen ainakin kohtuullisen kannattamattomaksi, eikö?

Aina voidaan spekuloida sillä, että jos olisi sitä tai tätä niin ei tarvittaisi juuri mitään joukkoja: nämä ratkaisut vain ovat ns. "roistovaltioiden" laittomia ratkaisuja, joita kehittynyt länsimaa ei voi käyttää eikä niillä uhota menettämättä uskottavuuttaan ja tulematta tuomituksi kansainvälisesti.

Esim: teoriassa Suomi voisi vähentää armeijansa muutamaan tuhanteen palkattuun mieheen ja hankkia reilusti ohjuksia, joissa olisi taistelukärjessä hermokaasua, esimerkiksi VX:ää. Näitä voitaisiin ampua sekä laveteilla että Horneteilla. Hankittaisiin 200-500 kärkeä kyseisellä aineella varustettuja kärkiä ja ilmoitettaisiin, että jos Venäjä ylittää rajan, niin laukaisemme niin paljon kärkiä sekä hävittäjillä että muutoin Pietariin, ja sen lähiseudun joukko-osostoihin, että tappaisimme 5-10 miljoonaa siviiliä sotilaita. Millään ei torjunta kykenisi kaikkia satoja kärkiä torjumaan jos niitä vielä hävittäjien avulla saatettaisiin kohteisiinsa. Kyllä se varmasti vähentäisi halua hyökätä maahamme. Muttei tekisi sitä silti mahdottomaksi ja riski saatettaisiin ottaa että emme tappaisi silti noita siviilejä, koska itse joutuisimme miehitetyiksi kuitenkin. Lisäksi tuollainen uhkaaminen on laitonta kansainvälisten sääntöjen mukaan ja erittäin epäeettistä tappaa noin paljon viattomia sen takia, että uhkasimme sen tehdä ja sitä mentiin testaamaan että teemmekö sitä.

Käytännössä tuo ei siis toimi ja on erittäin kyseenalaista toimintaa. Teoriassa kyllä meillä nuorten miesten ei tarvitsisi käydä armeijaa, jos tuollaisen puolustussuunnitelman tekisimme: kyllä se varmasti tuntuisi kannattamattomalle hyökätä, jos hintana on 5-10 miljoonan kansalaisen henki ja tärkeän kaupungin menetys. Mutta kansainvälisesti Suomi katsottaisiin ns. roistovaltioksi heti tuollaisen uhkauksen jälkeen.

Vänrikki kirjoitti:

Kykenen kriittiseen ajatteluun kyllä. Kuitenkin tiedän, että käytännössä maamme puolustaminen on ehdottomasti parasta tehdä asevelvollisarmeijalla. Palkka-armeija ei kykene hoitamaan mitenkään järkevillä kustannuksilla maamme puolustusta, ellei sitten olisi mahdollista ostaa jotenkin ihmeellisesti sotilaat vasta kriisin ollessa jo kehittynyt. Siis sitten vain tilattaisiin tuollaiset 200.000-400.000 ammattisotilasta vai? Mistä ne saataisiin ja mistä rahat maksaa niille palkka: sotatilassa olevaan maahan hengen uhalla sotimaan lähteminen tuskin kiinnostaa kovin pienellä palkalla: jos tas ehtona olisi, että palkataan myös rauhan ajaksi, niin varaa olisi palkata joku 20.000 miestä, jotka nekin maksaisivat paljon ja ei niillä kauaa toimittaisi kriisissä. NATO-kelpoinen emme enää ole, jos lopetamme asevelvollisuuden ja siirrymme minimi-määräiseen palkka-armeijaan ja ellemme ole NATOssa silloin jos tulee kriisi itäisen kehittyvän tulevan suurvallan kanssa on tilanne todella vakava. Kalustoa on uusittava joka tapauksessa ja kehitettävä, oli asevelvollisarmeija tai palkka-armeija. Kuitenkin meillä on palkattua henkilökuntaa sotilaina noin 7.000 miestä, jotka käyttävät teknisimmät ja vaikeimmat laitteet: ne ja suuri reservi takaavat uskottavan puolustuksen, joka tekee maahan hyökkäämisen ainakin kohtuullisen kannattamattomaksi, eikö?

Aina voidaan spekuloida sillä, että jos olisi sitä tai tätä niin ei tarvittaisi juuri mitään joukkoja: nämä ratkaisut vain ovat ns. "roistovaltioiden" laittomia ratkaisuja, joita kehittynyt länsimaa ei voi käyttää eikä niillä uhota menettämättä uskottavuuttaan ja tulematta tuomituksi kansainvälisesti.

Esim: teoriassa Suomi voisi vähentää armeijansa muutamaan tuhanteen palkattuun mieheen ja hankkia reilusti ohjuksia, joissa olisi taistelukärjessä hermokaasua, esimerkiksi VX:ää. Näitä voitaisiin ampua sekä laveteilla että Horneteilla. Hankittaisiin 200-500 kärkeä kyseisellä aineella varustettuja kärkiä ja ilmoitettaisiin, että jos Venäjä ylittää rajan, niin laukaisemme niin paljon kärkiä sekä hävittäjillä että muutoin Pietariin, ja sen lähiseudun joukko-osostoihin, että tappaisimme 5-10 miljoonaa siviiliä sotilaita. Millään ei torjunta kykenisi kaikkia satoja kärkiä torjumaan jos niitä vielä hävittäjien avulla saatettaisiin kohteisiinsa. Kyllä se varmasti vähentäisi halua hyökätä maahamme. Muttei tekisi sitä silti mahdottomaksi ja riski saatettaisiin ottaa että emme tappaisi silti noita siviilejä, koska itse joutuisimme miehitetyiksi kuitenkin. Lisäksi tuollainen uhkaaminen on laitonta kansainvälisten sääntöjen mukaan ja erittäin epäeettistä tappaa noin paljon viattomia sen takia, että uhkasimme sen tehdä ja sitä mentiin testaamaan että teemmekö sitä.

Käytännössä tuo ei siis toimi ja on erittäin kyseenalaista toimintaa. Teoriassa kyllä meillä nuorten miesten ei tarvitsisi käydä armeijaa, jos tuollaisen puolustussuunnitelman tekisimme: kyllä se varmasti tuntuisi kannattamattomalle hyökätä, jos hintana on 5-10 miljoonan kansalaisen henki ja tärkeän kaupungin menetys. Mutta kansainvälisesti Suomi katsottaisiin ns. roistovaltioksi heti tuollaisen uhkauksen jälkeen.

Lue lisää

Naton jäseniltä ei vaadita yleistä asevelvollisuutta. Sanoit että Suomi tarvitsisi 350 000 miehen reservin, mutta varaa on varustaa vain 250 000. Eli siis valtio on nyt törsännyt verovaroja 100 000 turhan miehen kouluttamiseen. Eikö olisi järkevää kouluttaa vapaaehtoisia miehiä sen mukaan mitä on varaa varustaa. Kyllähän niitä pitäisi löytyä, kun suomalaisten maanpuollustustahto on ihan pilvissä.

"Eli en ole everstiä leimannut vaan palstalle kirjoittajan."

palstalle kirjoittaja ei kirjoittanut omia mielipiteitaan vaan oli copypaste suoraan www.mil.fi sivuilta.

kayhan joskus siella.

Pablo kirjoitti:

Tunnetta jaa paatosta sinulta kyllä löytyy mutta ehdollistamiskykysi on aika selkeästi puutteellinen.

Vaikuttaa sille että Pablomme on kurssit käynyt nettipeelo...



http://www.co.jyu.fi/~np/misc/nyyssivaittely.html#lyhyt_lainaus


"Tosi lyhyt lainaus

Oletetaanpa, että joku on suurella vaivalla kirjoittanut pitkän postauksen, jossa yritetään kumota sinun argumenttejasi laajojen perustelujen kera. Silloin on iskun paikka! Eli tällä kertaa lyhennä lainausta luovasti, eli älä lainaa tuosta postauksesta yhtään riviä. KUMOA KOKO JORINA LYHYESTI PARILLA LAUSEELLA, käyttäen jotain muuta tekniikkaa, joita tässä dokumentissa kuvaillaan. Tämä kikka pakottaa vastaaninttäjäsi kirjoittamaan uuden postauksen, jossa hän joutuu joko lainaamaan vanhaa postaustaan uudestaan tai selittämään kaiken taas kerran. Jos hän lainaa vanhaa juttuaan, huomauta tietenkin siitä, että hän toistaa koko ajan samoja väittämiään, jotka jo ehdit kumota."