Kaiken paheksumisesta

Nuorena olin itsekin kyseinen paheksuja ja myös koin paheksuntaa. Muistan, että usein paheksuttiin kun se teki sitä ja sitä, onkohan se enää uskossakaan. Kaikesta pienestäkin sitä paheksuttiin, jollain oli liian lyhyt hame, eihän uskovan nuoren sovi. Itsekin pidin joskus kesällä tarratatuointia kädessä, ja jotkut paheksuivat sitä,e ikä siitä ole edes kauaa, noin 7 vuotta. uskon, että kyse on jälleen kerran tästä kateudesta ja siitä, että tavallaan nautitaan siitä, että voi paheksua muita, silloinhan voi itse kokea olevansa parempi ihminen, kuin nämä "syntiset". Onneksi olen sinun laillasi päässyt etääntymään tästä ajattelutavasta. Iän karttuessa (vaikka olenkin vielä suht nuori) on oppinut hyväksymään muut sellaisenaan ja näkemään itsessään ne viat ennen muita. "Se joka synnitön on, heittäköön ensimmäisen kiven". Rakastakaamme toisiamme =)

Paheksumispainotteinen uskonelämä kertoo tällaisen uskon haltijan lainalaisuudesta. Siihen voi olla taipuvainen kuka vaan, jolla oma synnintunto ei ole rinta rinnan armontunnon kanssa tasapainossa ja elävää todellisuutta arkielämässä. Jos joku ei muista olevansa ainoastaan Jeesuksen armon varassa ja koe synnin vaikutusta omassa elämässään, hän kokee olevansa silloin parempi kuin tuo publikaani ja katsoo tarpeelliseksi paheksua ja halveksua toista syntisraukkaa.

Minäkin olen uskovana edelleen vain armahdettu syntinen, vaikka Jeesus kenties jotain hyvää on elämässäni aikaansaanutkin. Minulla ei ole varaa paheksua ihmistä, jota Jeesus rakastaa ja jonka Jeesus on hyväksynyt yhteyteensä oman anteeksiantamuksensa kautta ja asianomaisen uskon kautta.

Uskovaisuus ei tee minusta kuitenkaan yleishumanistia, joka on valmis suvaitsemaan kaikki mahdollinen ihmislapsen vääryys. En voi, enkä saa hyväksyä sitä, mikä on Jumalan Sanankin mukaan väärin.
Tuomaria minusta ei kuitenkaan tee se, jos puutun jonkun väärintekoon. Vastavirrassa uinti tarkoittaa sitä, että en mukaudu maailman menoon sellaisissa asioissa, jotka ymmärrän Jumalan Sanan vastaisiksi. Tässä kohden voi olla usein mielipide-eroja uskovien kesken ja niitä eroavaisuuksia pitää kestää ja sietää.

Tärkeintä on oma valvominen eli oman suhteen vaaliminen Jeesukseen. Kukin tekee aikanaan tiliä itse OMISTA teoistaan. Jos joku taivaaseen pääsee, se on sellainen henkilö, joka parannusta tehden asettaa kaiken toivonsa yksin Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön.

Armollisen Jeesuksen siunausta!

uskovien ajatuksia mitenkään haluta noteerata, pitääkö kaikkien kasvaa jossain massassa ja olla samaa mieltä. Eikä uskovainen nuori voi arvostella pottereita, tai muita mistä eivät itse pidä. Niinhän ne muutkin tekevät. Kuka ei tykkää äidistä ja kuka ei tyttärestä. Maailmassa on tasan tarkkaan kolmesta ihmisestä, kolme mielipidettä.
Mikä kumma se onkin että vain hellareitten arviointeja katsotaan sormella osoittaen, eikö täällä suomessa ole vielä vapaa sana. Minusta on hyvä että joku näyttää väriä täällä maailman keskellä.
Jos jonkun mielestä on ahdasta kun ei joku Pottereista tykkää, eikö se ole jokaisen oma asia. Mielipiteensä voi aina sanoa, niin sanon minäkin.
Eiköhän tuo kaikki mitä tuo kyllästynyt kirjoitti, on elämää jossa ulkopuolella helluntaitakin pohditaan ihan samoja juttuja.
Onko oikein vai väärin tehdä sitä tai katsoa
tätä. Eikö uskovat saisi olla mielipiteillä varustettuja, pitääkö ne olla tahdottomia nukkeja joita vedellään naruista?

Kyllä maailmassa paheksutaan asioita yhtä paljon, eikä siihen uskoa tarvita ollenkaan.
Joten eiköhän tämä henkilö ole nähnyt nyt uskovien käyttäytymisen vähän mustavalkoisena.

Minusta joikaisella ihmisellä on oikeus olla juuri sitä mitä ovat, niinkuin täällä on monesti sanottu hyväksymisestä toisiamme kohtaan, emmekö halua hyväksyä uskovien ajatuksia joistakin asiasta.
Sekö on sitten parempi että saa olla niin 'vapaa' maailmassa ja tehdä mitä lystää. Usko on vapaus, se ei ole kahle vaan Jumalan armo kuulua Hänen omiensa joukkoon.

Tiedän kyllä näitä ihmisiä jotka eivät halua kuulua mihinkään seurakuntaan, eikä oikeastaan missään missä on ihmisiä koolla ja kun jotain pitäisi myöskin jonkun asian hyväksi tehdä niin näitä veijareita ei näy missään. Vastuun ottaminen ei kuulu näiden ihmisten ominaisuuteen.
Arvostella kyllä osataan, mitä tulisi tehdä ja mitä ei.

Olen havainnut että joitakin kiinnostaa paljon enemmän maailman touhut kuin uskovien touhut. Kalja maistuu paremmin ja saa hyvällä 'omalla tunnolla' maistella.
Mutta ihminen on unohtanut sen tärkeimmän mihin hänet on kutsuttu. Olemaan Jeesuksen seuraaja.

Jeesus sanoi, tahdotteko tekin lähteä pois...
kun jotkut lähtivät Jeesuksen seurasta ulos maailmaan.

Kyllä näin on asiat. Aikanaan itsekin kuuluin hellutaihin, mutta jo yli kymmenen vuotta sitten olen niistä kuvioista poistunut. Ihan joka ikisessä kokouksessa ja kokousten ulkopuolellakin törmäsi aina siihen, että muita ja muitten tekemisiä arvosteltiin. Kun ei löytynyt oikeaa syytä, niin keksittiin valheita, joita alettiin kertoilla tosina. Minuakin tultiin vaatimaan tekemään parannusta sellaisita asioista, joita en missään tapaukksessa edes halunnut tehdä. Niinpä kun sitten erosin helluntiaseurakunnasta olen saanut kulkea vapauden tietä, eläen Kristuksessa. Vielähän helarit yrittää nytkin tunkeutua ohajamaan elämääni, mutta on hyvä sanoa vain, että enhän minä kuulu teidän seurakuntaanne. Toimin niin kuin Herra tahtoo minua kuljetella!