Synnyin noin 34 vuotta sitten liennytyksen aikaan.
Minun elämäni aikana Neuvostoliitto ja sen satelliittivaltioiden diktatuurit ovat kaatuneet, tilalle on tullut kasvoton markkinoiden diktatuuri. Taloudellisen kasvun ja tieteellisen kehityksen nimissä saa tehdä mitä vain.
Katseli eilen raiskattua metsää Tampereen Pirkkalassa. "Tähän tulee uusia teollisuustontteja", totesi ystäväni.
Miksi?
Ketä varten?
Taloudellisen kasvun ja tieteellisen kehityksen nimissä.
Ei niillä tonteilla tuoteta ruokaa kolmanteen maailmaan eikä koulutusta lähi-itään.
Toinen tuttava taas suunnitteli rakentavansa lisää teollisuushalleja omille mailleen, ne ovat nyt peltoa.
Miksikö?
Koska ruoantuotanto ei tuota taloudellista kasvua.
Kotikuntaani kaavoitettiin uusia teollissuustontteja. Metsä ei tuota taloudellista kasvua.
Kukaan ei kuuntele ja vaikka kuuntelisikin, ei välitä. Vastaus on aina sama:
"Tämä tuottaa kasvua ja parantaa kilpailukykyä."
Ketä vastaan täällä oikein kilpaillaan?
Luonto on alistettu ajat sitten. Onko tavoitteena voittaa koko muu ihmiskunta, lukuunottamatta ketä? Täydellinen voitto olisi kilpailijan täydellinen tappio, siis kuolema.
Jatkuva kasvu ja vahvistuva kilpailukyky johtaa automaattisesti siihen, jossain vaiheessa tulee raja, jonka jälkeen on kasvettava väkivaltaisesti. Looginen lopputulos.
Ilman pyrkimystä voittoon kilpailukyvyn kasvattamisessa ei edes ole mieltä.
Kenet sinä haluat voittaa? Ja oletko varma, ettet juuri itse kuulu niihin, jotka on tarkoitus voittaa?
Millään muulla kuin ruoantuotannolla ei ole merkitystä.
Ei millään.
Jollet halua olla mukana jatkuvassa kasvussa ja kilpailukyvyn parantamisessa, ainoa vaihtoehtosi on kuolla.
Ihminen on sosiaalinen eläin, joka voidakseen hyvin, tarvitsee yhteisön hyväksynnän, yhteisö taas ei hyväksyntääsä anna kuin kasvun rakentajille.
Joko olet kasvun ja kehityksen puolesta tai sitä vastaan. Vastustajana taas sinulla ei ole elämisen oikeutta ja vaikka olisikin, sinulla ei ole hyvä olla.
Siis kuole.
Elämä on turha.
Minun elämäni aikana Neuvostoliitto ja sen satelliittivaltioiden diktatuurit ovat kaatuneet, tilalle on tullut kasvoton markkinoiden diktatuuri. Taloudellisen kasvun ja tieteellisen kehityksen nimissä saa tehdä mitä vain.
Katseli eilen raiskattua metsää Tampereen Pirkkalassa. "Tähän tulee uusia teollisuustontteja", totesi ystäväni.
Miksi?
Ketä varten?
Taloudellisen kasvun ja tieteellisen kehityksen nimissä.
Ei niillä tonteilla tuoteta ruokaa kolmanteen maailmaan eikä koulutusta lähi-itään.
Toinen tuttava taas suunnitteli rakentavansa lisää teollisuushalleja omille mailleen, ne ovat nyt peltoa.
Miksikö?
Koska ruoantuotanto ei tuota taloudellista kasvua.
Kotikuntaani kaavoitettiin uusia teollissuustontteja. Metsä ei tuota taloudellista kasvua.
Kukaan ei kuuntele ja vaikka kuuntelisikin, ei välitä. Vastaus on aina sama:
"Tämä tuottaa kasvua ja parantaa kilpailukykyä."
Ketä vastaan täällä oikein kilpaillaan?
Luonto on alistettu ajat sitten. Onko tavoitteena voittaa koko muu ihmiskunta, lukuunottamatta ketä? Täydellinen voitto olisi kilpailijan täydellinen tappio, siis kuolema.
Jatkuva kasvu ja vahvistuva kilpailukyky johtaa automaattisesti siihen, jossain vaiheessa tulee raja, jonka jälkeen on kasvettava väkivaltaisesti. Looginen lopputulos.
Ilman pyrkimystä voittoon kilpailukyvyn kasvattamisessa ei edes ole mieltä.
Kenet sinä haluat voittaa? Ja oletko varma, ettet juuri itse kuulu niihin, jotka on tarkoitus voittaa?
Millään muulla kuin ruoantuotannolla ei ole merkitystä.
Ei millään.
Jollet halua olla mukana jatkuvassa kasvussa ja kilpailukyvyn parantamisessa, ainoa vaihtoehtosi on kuolla.
Ihminen on sosiaalinen eläin, joka voidakseen hyvin, tarvitsee yhteisön hyväksynnän, yhteisö taas ei hyväksyntääsä anna kuin kasvun rakentajille.
Joko olet kasvun ja kehityksen puolesta tai sitä vastaan. Vastustajana taas sinulla ei ole elämisen oikeutta ja vaikka olisikin, sinulla ei ole hyvä olla.
Siis kuole.
Elämä on turha.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jonka geeneissä on kaiken lisääminen, kasvu ja valloitus. Muutenhan se ei olisikaan ihminen, joka on kohonnut tämän pallon hallitsevaksi lajiksi.
Ihmisissäkin on poikkeuksia joille nuo eivät ole tavoitteita. Biologiselta kannalta he ovat poikkeamia säännöstä, lajin geneettisiä virheitä.
Tähänastisessa evoluutiossa valtavirrasta poikkeavat mutaatiot ovat evoluutiossa hävinneet vahvalle valtavirralle. Saa nähdä miten vaikka 5000 vuoden päästä on, mikä on silloin valtavirta (jos ihmislajia enää on).
ihminen on kuluttanut maapallon loppuun ja tuhonnut samalla itsensä!
Älä mieti liikoja.
Se on selvää, että maapallon rajat tulee joskus vastaan, mutta ennen sitä kannattaa nauttia elämästä.
Pitkässä juoksussa me ollaan kaikki kuolleita.
Lopulta me kaikki (tai tulevat sukupolvet jossain vaiheessa ) tulemme tuhoutumaan. Ehkä elämä alkaa sitten joskus taas alusta, jostain ameebasta, ja seuraaava "ihmiskunta" tulee olemaaan viisaampi, jos sellainen sitten tulee. Ehkä syntyy joku muunlainen laji, joka hallitsee taas aikansa maapalloa. Tai sitten vieraalta planeetalta tulleet olennot asuttavat Telluksen.
Loppujen lopuksi kaikki on turhaa ja katoavaista. Ei siitä mihinkään pääse. Mitä tuosta, antaa mennä vaan.
Luontoa ei voi alistaa - kukaan. Luonto vaan on.
Jokainen markkinatalouden todellinen kannattaja ymmärtää, että kilpailijan totaalinen hävittäminen tuhoaa myös hävittäjän. Ilman sparraajaa kehitys pysähtyy. Asiakasta ei kannata tappaa.
Väkivaltainen kasvu syntyy vasta hallitsemattoman tilan vallitessa. Tämän takia meillä on olemassa pelisäännöt, joiden puitteissa kasvu voi tapahtua hallitusti. Toisaalta täytyy ymmärtää, että paikallaan oleminenkin on kasvua, ja tämän ymmärtämisen merkitys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä lähempänä globaalia kattoa olemme.
Turhan elämän takia ei kannata edes kuolla.
Sä oot vissiin niinistöläinen idealisti. Maailmanlaajuisia pelisääntöjä ei ole olemassa vaikka talous on jo nyt globaalia, ehkä juuri siksi.
Kapitalistin ihannetila on juuri kilpailijan hävittäminen ja monopoli, koska silloin riittää olemassaolo eikä tarvitse taistella markkinoista. Tämä on ilmennyt USA:ssakin, jossa on ollut näitä monopolipyrkimyksiä. Ei kapitalisti huvikseen halua kilpailla, sen mieleen on aina yksinvalta ja yksin hallitut markkinat. Vai opetaanko Kauppakorkeassa toisin ?
Pelkkä olemassaolo käy pidemmän päälle raskaaksi ja olemassaolo loppuu turhuuden tuskaan. Kapitalisti, joka ei tätä ymmärrä, on kuoleva kapitalisti.
Äärimmilleen viety kapitalismi kulkee käsi kädessä äärimmilleen viedyn valtiollisen keskusjohtoisuuden kanssa. Toinen lähestyy oikealta, toinen vasemmalta.
Kauppakorkean opetussuunnitelmasta ja sen toteutuksesta en pysty sanomaan mitään.