Kumpi kirjoista kannattaisi lukea, Michael Burleighin Kolmas valtakunta vai Shirerin Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho?
Kolmas valtakunta
kirjallisuutta
191052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ilman muuta.
ei kannata avata, vaan heittää takkaan ja nauttia sen liekkien lämmöstä lukiessasi Shireriä.
Historia on tiede joka kehittyy kuten muutkin tieteet. Tieto siis uusiutuu. Me historianharrastajat olemme sikäli onnellisessa asemassa, että historiatieteissä tieto uusiutuu noin 10-15 kuluessa kun esimerkiksi lääketieteessä yli viisi vuotta vanhat tiedot ovat auttamatta vanhentuneita (tämä on mielikuva, jonka joku lääketiedettä paremmin tunteva saa mielellään oikaista). Insinöörien alalla tieto uusiutuu varmaan vielä nopeammin.
Jos sinun todella täytyy valita niin lue uudempi! Jos aikaa on niin lue molemmat ja kiinitä huomiota tulkintojen eroihin.
vertailukelpoisia. Shirerin teos on historiallinen, vaikka jotain yksityiskohtia jääkin kaipaamaan esim. Suomen osalta... Mutta Burleigh, jotain psykoanalyyttista sontaa natsismin syvimmästä olemuksesta - täysin subjektiivista lukijan älyä aliarvioivaa...
Kuinka paljon esim. tutkimus Aleksanteri Suuresta on muuttunut 2300 vuodessa?
on muuttunut!
Onko se Thukydides vai Herodotos sun tuorein tutkimustulos antiikin asioihin?
mitä oli, Thukydides jo oli melko luotettava.
Väitätkö muka, ettei lähes kaikki tieto Aleksanterista perustu antiikin historioitsijoihin? Mitä on muuttunut (yksityiskohtia!)?
Burleighin kirja ei keskity materiaalisiin saavutuksiin ja edellytyksiin, vaan käsittelee myös natsismin aatteellista konseptia ja historiaa, mikä jää Shireriltä käsittelemättä.
Samalla Hitleristä ja koko aatteen toimintatavoista tehdään tarkka käytännön analyysi. Lukijan äly joutuu todelliselle koetukselle sitä kirjaa lukiessa. Johtopäätös on muuten natsismin toteaminen rikolliseksi aatteeksi joka nousi valtaan väkivallalla keinoilla ja katosi väkivallalla.
Molemmat ovat erittäin laadukkaita teoksia. Shirerin kirja on ehkä kirjoitettu viihdyttävämmin ja tunteellisemmin verrattuna Burleighin teokseen ja Burleighin teos taas on objektiivisempi ja analyyttisempi rakenteeltaan.
historioitsijoihin. Historiassa käytetään myös muita lähteitä. Tulkinnat muuttuvat kehittyneiden menetelmien myötä.
Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan sitä monipuolisempia lähteitä on käytössä ja sitä enemmän niitä tulee esille.
Tuot mieleeni vanhan yleisen historian professorini, joka kertoi Suomen keskiaikaisen rajan tutkimuksistaan. Hän haastatteli joitakin vuosikymmeniä sitten jotakuta vanhempaa maalaisäijää kysellen paikallista nimistöä yrittäen selvittää löytyisikö paikkakunnalta mahdollisesti rajaan liittyvää nimistöä. Yllättäen mies oli kertonut suhteellisen tarkkoja tietoja siitä miten raja oli kulkenut. Silloinen nuori tutkija (siis myöhemmin professori) oli ollut aika innostunut erityisesti siksi, että miehen kertomus sopi aika hyvin hänen vanhaan hypoteesiinsa, jota hän kuitenkin oli alkanut epäilemään. Tutkija oli kuitenkin kysäissyt mihin noinkin tarkat tiedot perustuvat, mihin mies oli kertonut lukeneensa asiasta Kaakonkulmasta (paikallinen lehti). Tutkija oli kertonut itse kirjoittaneensa kyseisen jutun ja nyt epäilevänsä, että oli erehtynyt. Mies oli naurahtanut ja sanonut, että "Siitä se raja kulki! Niin Kaakonkulmassa seisoi!"
Eli se mitä pikkujättiläinen sanoo ei ole välttämättä lopullinen totuus. Ja ihan totta, minulla ei edes ole tässä käsillä nimenomaan Aleksanteri Suureen liittyvää kirjallisuutta.
Kun kysytään teoksesta joka koskee ns. Kolmannen valtakunnan historiaa, niin miksi siinä pitäisi suuremmin käsitellä suomeen liityviä asioita, tärkeintä kuitenkin on minun mielestäni kaikki tieto kolmannesta valtakunnasta. Suomi kaikkineen oli kuitenkin kovin pieni tekijä siinä historiassa, niinkuin moni muukin euroopan pikkuvaltio.
Tuo Shirerin teos on minun mielestäni hyvä ja kattava teos, vain lisätieto kansallissosialistien alkuajoista olisi vielä parantanut teosta.
poliittisen aseman merkitys talvikahakassa ja Hitlerin henkilökohtainen toiminta suhteessa Suomeen ei mielestäni korostu riittävästi ilmeisesti tekijän liian puutteellisten tietojen vuoksi?! Vai oliko Suomen asema Kolmannessa valtakunnassa todellakin niin merkityksetön?
Onhan se kuitenkin kirjoittajan omalla vastuulla mitä kertoo ja mitä jättää kertomatta - totuus vai puolitotuus?
VAAN EHDOTTOMASTI,
David Irvingin, Hitler¨s War!
Mites niin ehdottomasti juuri tuo ko.teos..?
maailmankuvaa!
Irwing on poliittisten ambitioiden mukanaan viemä historiantutkija, joka pyrkii osoittamaan natsien politiikan ihan asialliseksi, kiistää juutalaisten joukkotuhon jne. Näitä tyyppejä valitettavasti löytyy jostakin ja Irwing on löytänyt tutkimuksilleen sopivan markkinaraon. Yliopistot eivät häntä huoli, mutta uusnatsit kautta maailman maksavat mukavasti mieleisistään "tutkimustuloksista".
Sinun kannattaa lukea molemmat ja jättää valehtelija-Irvingin tekeleet takan sytykkeiksi.
Niiden lisäksi Alan Bullockin kirjoittama Hitler ja kaikkien idioottinatsien väitteiden torpedointiin Führerin itsensä Taisteluni.
Suosittelen ehdottomasti shirerin teosta.Melkein itku tuli silmään kun ajattelin kolmannen valtakunnan ja eurooppalaisen kulttuurin juhlakautta.
Tosin Shirer kirjoitti pilkalliseen sävyyn Hitleristä.
Ota shirer, jos et löydä vielä parempaa, nimittäin todella mestarillinen ja kaikenkattava selvitys aiheesta --> William Reich: Fasismin massapsykologia.
Siinä mielestäni pureudutaan aiheeseen ilman ennakkoasenteita ja pinnan alla vaikuttavia hypoteesioletuksia.
Suosittelen.
Älä lue kumpaakaan. Ne ovat sontaa.
Parempi olisi Werner Maserin kirja Hitleristä tai vaikkapa David Irvingin teokset.
Meneehän nuo kirjat ajanvietteenä siihen asti kunnes vielä toistaiseksi salaiseksi luokiteltujen asiakirjojen perusteella kirjoitetaan uusia. Siihen voi mennä kyllä vielä aikaa. Jostakin syystä noiden 65 vuoden takaisten asioiden tarkastelu ei vieläkään ole sallittua, edes sananvapauden nimissä.