Viime päivinä tapahtunutta:Pyysin eräältä henkilöltä kirjalainaani takaisin.Annoin kirjani siis hänelle lainaksi-en lahjaksi..Huom!!
Siitä on aikaa lähes vuosi. Näin hänet-pyysin jos hän palauttaa-no sovimme päivän-kellonajan ym.
Odotin-ei kuulunut koko päivänä.ei soittoa-ei mitään.
No-kirja oli ilmestynyt postilaatikkooni seuraavana päivänä..ei kiitoslappua,ei viestiä-ei mitään-
Lainasin toiselle henkilölle Cd:tä,kirjoja ym.Ei kuulunut-kuin pyytämällä..
Eräänä päivänä tuli tekstiviesti eräältä henkilöltä-sopiiko että hän tulee kylään seuraavanpäivän iltana-sanoin-joo-sopii.
Hain kaupasta pullaa ym.ja kohensin kotiani.Odotan koko illan.ei kuulu.laitan tekstiviestin-oletko tulossa-tulee viesti-sopiiko toisena iltana-hänellä on nyt kiirettä ...!!!!
Siis rakkaat ystävät.miten mun kuuluisi toimia.kaikki vaan pompottelevat minua.ei kukaan välitä miltä minusta tuntuu.en itse voisi koskaan tehdä noin.en koskaan.
miksi minua ei kunnioiteta.olen kuin ilmaa kaikille.
arvatkaas ottaako päähän.tekisi mieli kirota.tällaista edellä kuvattua tapahtuu aivan jatkuvasti.aivan jatkuvasti!
Pompottelua
11
405
Vastaukset
Jos on varaa riskeerata kaltaisesi tunteikkaan ihmisen ystävyys, on se asianomaisten oma menetys. Kaikki vaan eivät osaa arvostaa syvällisempiä asioita, raha pelkästään merkitsee. Sellaisten seurassa tuskin henkisesti rikastuisit itsekään.
Minä kokisin loukkauksena etenkin tuon, että on puhe tulla käymään ja sitten...siitähän se kertoo, että ei välitetä toisesta. Pohjimmiltaan kuitenkin kysymys lienee kyseisen ihmisen omasta arvomaailmasta: tuskinpa hän muidenkaan ystävyyttä osaa arvostaa. Voisitko ajatella asian näin?- hellarin tytär
..ja kun oli kyseiseltä ihmiseltä tullut sori-viesti-ilmoitin ensimmäisen kerran kaiketi mitä koskaan olen tehnyt-että saat anteeksi-mutta olen odotellut sinua jne..
no-kohta tuli viesti-entä käykö huomenna.sanoin-minulla on menoa mutta palataan asiaan!
siis-sydän pompottaen tuon viestin kirjoitin.olin jo naputellut viestin jonka sisältö oli likimain näin: no-ei se mitään-toisella kerralla sitten!
mutta joku minussa sanoi-ei.se on pyyhittävä pois ja kerrottava miltä minusta tuntuu.
huh.tekipä kipeää.tämä on ihan oikeesti minulle täysin uutta että puolustan itseäni.olen saanut rohkeutta paljon ja suuri tekijä on siihen sinun rohkaisevat sanasi.koen että olen tullut ymmärretyksi.kiitos siitä!
- sun-glasses
Minä olen antanut ystävilleni ja ex-ystävilleni :) suoraa palautetta. Minultakin on lainattu kirjoja ja lainaa on pitkitetty, joskus jotain on jäänyt sille tielleenkin.
Jotkut ystävät ovat unohtaneet tulla vaikka ovat luvanneet ja kahvipöytä on ollut koreana odottamassa... Eräs tuttava on hyvin huonomuistinen, tästä olen hänelle joka kerran huomauttanut jos on tällaista päässyt tapahtumaan.
Jotkut ystävät ovat hyvin yksipuolisesti kutsuneet itseään kahville ja syömään; olen pikkuhiljaa antanut näiden ihmissuhteiden hiipua. En ala olemaan kenenkään hyväksikäytettävänä, mielestäni ystävyyden täytyy olla jollakin lailla molemminpuolista.
Otan asiat ihmisten kanssa puheeksi jos jotakin tällaista tapahtuu. Kaikki eivät tietenkään ilahdu palautteesta, mutta mitäs siitä. Tietävätpähän miltä tuntuu.
Niin, kysyt mitä sinun pitäisi tehdä. Varmaan kannattaisi ottaa puheeksi nämä asiat heidän kanssaan, kun niistä täälläkin voit keskustella. Tai voithan seuraavan kerran kun pyytävät lainaamaan jotakin niin sano, että ei käy kun ei sopimuksen mukaan ole palautettukaan. Onhan olemassa kirjastoja joista kirjoja aika hyvin saa, ainakin jos varaa.
Syynä tuohon ihmisten käytökseen voi olla ihan vaikka vain tottumus. Jos he ovat tottuneet tuolla tavoin käyttäytymään ja jos heille ei ole kukaan huomauttanut, niin ehkä he eivät edes ymmärrä tekevänsä väärin. Jos et sano mitään, jos annat asioiden mennä eteenpäin omalla painollaan, mitään parannusta ei tapahdu ja saat kohta taas murehtia näitä samoja asioita.- hellarin tytär
tosin alkutaipaleella vasta.juuri kun kirjoitin työmiehelle vastausta kuinka taas meinasin kirjoittaa viestin hälle vanhaan tottuneeseen tapaani-ei se haittaa-ja kun tämän nyt kirjoitin niin kurkkunikin tuli yhtä-äkkiä kipeäksi.koska siellä asuu kaikki tukahdutetut ilmaisuni ja puolustautumiseni.ihan kuin kurkkuni muurautuisi nyt umpeen! niin tiukassa on itseni puolustaminen.tiedättekö että tämä on oikeesti hyvin vakavaa,ja kohtalokasta.minun antaa hyppiä enää toisten ylitseni ja heidän sanella milloin tulevat ja menevät --ja vielä minun kotiini.ei käy enää,ei vaan käy.
kiitos kun saan jakaa täällä tätä toipumisen tietä tällä valtatiellä!!
- ystäviä
Tuttua on mutta ei se mittään, omistetaan paljon
enemmän kuin ne paremmat...
Lauluistakin saamme joskus voimaa, esimerkiksi
ystävänlaulu.
Mistä tunnet sä ystävän,
onko oikea sulle hän.
Anna ajan se selvittää,
kuka viereesi jää,
Toivon sydämmestäni hyvää elämällesi.
Itselläni on Jeesus apuna- hellarin tytär
Rakastan tuota laulua.Sitä kannattaisi jokaisen miettiä.Itse minulle ei tulisi mieleenikään noin vain unohdella lupauksiani.Menetän yöuneni jo vähemmästäkin.Miten ihmiset voi olla niin pahoja toisilleen,en ymmärrä.Ja minua katsotaan kuin halpaa makkaraa,ei siitä tarvi välittää-tulipa luvattua mutta ei se mitään ymmärrä.kuten niitä rahojakaan joita sille helvetin saarnaajalle lainasin-ei ole kuulunut.Täytyy taas laittaa tekstiviesti-että oliko hänen tarkoituksensa kenties pummata se mutta hän kaunisteli sen sanaan-lainata-hälle.
Kyllä usko on mennyt uskoviin ja uskonnollisiin.Tai onko se niin että usko on mennyt omaan itseeni.Tällä iällä-näin hölmö:)) voi voi.
- Hansku
Oon huomannu vähän samoja asioita... Itse aina yritän pitää lupaukseni ja olla kohtelias, ja jos jotain estettä tulee, ilmoitan, sehän kuuluu hyviin tapoihin! Olen muutaman kerran kokenut saman; sovitaan että tullaan käymään, mutta ketään ei kuulu, eikä edes ilmoiteta. On todella tympeää odotella koko illan, eikä voi mitään oikein alkaa tekemään, jos ne vieraat sittenkin pian saapuvat. Toinen asia on myös, mikä koettelee itsetuntoani ja mikä ihmetyttää, on se että luvataan ja luvataan, että soitellaan ja nähdään ja mennään kahville, mutta sitten ei koskaan soiteta eikä oteta yhteyttä. Miksi minun täytyy olla aina se yhteyden ottaja ja miksi minä kerta toisensa jälkeen pyydän ystävääni käymään, mutta koskaan ei hänen/heidän puoleltaan aloitetta tule... Enkö ole enää tarpeeksi kiinnostavaa seuraa... pitäisikö itsekin vaan antaa olla eikä enää soittaisi ja kysyisi kuulumisia, kun minultakaan ei sitä kukaan tee...
- kultaa kalliimpi
Toisin jutteluun yhden toisen näkökulman aiheesta "ystävä". Minulla on hyvä ystävä jo vuosien takaa ja usein lainailemme toisillemme tavaroita. Melkein aina käy niin, ettei kumpikaan muista palauttaa! Kerran olin muka vihainen kaverille, ettei hän ollut palauttanut yhtä juttua, jota itse juuri olisin tarvinnut. Kaveri sanoi, että hän on pitänyt sitä tallessa, että sinäkin löydät sen sitten kun sitä tarvitset. Olen alkanutkin sitten vitsailemaan, että kun minulta on jokin tavara kadonnut, käyn sitten ystäväni luota sen hakemassa.
Itse huomasin jokin aika sitten että mulla on yksi sähköroikka ollut vissiin jo viisi vuotta "lainassa" samalta ystävältä.
Toinen asia on lupauksien pitäminen esim sellaisissa tapauksissa jossa sovitaan vaikka jokin tapaaminen. Me ainakin pidämme sen minkä lupaamme tai jos este tulee, ilmoitamme hyvissä ajoin. On todella epäkunnioittavaa antaa toisen odottaa ja sitoa hänen aikansa pois jostain muusta. - hellarin tytär
kultaa kalliimpi kirjoitti:
Toisin jutteluun yhden toisen näkökulman aiheesta "ystävä". Minulla on hyvä ystävä jo vuosien takaa ja usein lainailemme toisillemme tavaroita. Melkein aina käy niin, ettei kumpikaan muista palauttaa! Kerran olin muka vihainen kaverille, ettei hän ollut palauttanut yhtä juttua, jota itse juuri olisin tarvinnut. Kaveri sanoi, että hän on pitänyt sitä tallessa, että sinäkin löydät sen sitten kun sitä tarvitset. Olen alkanutkin sitten vitsailemaan, että kun minulta on jokin tavara kadonnut, käyn sitten ystäväni luota sen hakemassa.
Itse huomasin jokin aika sitten että mulla on yksi sähköroikka ollut vissiin jo viisi vuotta "lainassa" samalta ystävältä.
Toinen asia on lupauksien pitäminen esim sellaisissa tapauksissa jossa sovitaan vaikka jokin tapaaminen. Me ainakin pidämme sen minkä lupaamme tai jos este tulee, ilmoitamme hyvissä ajoin. On todella epäkunnioittavaa antaa toisen odottaa ja sitoa hänen aikansa pois jostain muusta.minulla on ollut eräs ystävä yli kuusi vuotta.mutta oli aika hauska juttu-sain tekstiviestin jossa hän kysyi sukunimeäni-ei muistanut:)))
joten..-hämmästyttää-kummastuttaa- - hyvä ystävä kultaa...
hellarin tytär kirjoitti:
minulla on ollut eräs ystävä yli kuusi vuotta.mutta oli aika hauska juttu-sain tekstiviestin jossa hän kysyi sukunimeäni-ei muistanut:)))
joten..-hämmästyttää-kummastuttaa-kun olet hellarin tytär ja itse olen hellarityttären isä, miten olet oikein kokenut vanhempiesi kasvatuksen. Itse olen pyrkinyt välttämään kaikenlaista painostamista uskonasioilla, pieninä lapset kävivät pyhäkoulussa ja monen perheen porukoilla käytiin yhdessä nuotioretkillä ja mäkeä laskemassa. Rukouskokouksiin en mielelläni ottanut lapsia mukaan muutoin kun kotonamme kokouksen ollessa.
Kaikenlainen keskustelu on käyty spontaanin tilanteen syntyessä. Lapset itse ovat sanojensa mukaan kokeneet vanhempiensa uskon turvallisuutta tuovana tekijänä. Kirjoittipa vanhin tyttäreni siitä aineessaankin koulussa.
Toivon ja rukoilen, että heille syntyy oma vakaumus ja usko vaikka kyllähän he ovat sanoneetki jo nyt uskovansa. Tällä haavaa pohdiskelen sitä, että pitäisikö meidän alkaa juttelemaan kasteasiasta nuorisomme kanssa.
Mitä sinä arvelet siitä? - hellarin tytär
hyvä ystävä kultaa... kirjoitti:
kun olet hellarin tytär ja itse olen hellarityttären isä, miten olet oikein kokenut vanhempiesi kasvatuksen. Itse olen pyrkinyt välttämään kaikenlaista painostamista uskonasioilla, pieninä lapset kävivät pyhäkoulussa ja monen perheen porukoilla käytiin yhdessä nuotioretkillä ja mäkeä laskemassa. Rukouskokouksiin en mielelläni ottanut lapsia mukaan muutoin kun kotonamme kokouksen ollessa.
Kaikenlainen keskustelu on käyty spontaanin tilanteen syntyessä. Lapset itse ovat sanojensa mukaan kokeneet vanhempiensa uskon turvallisuutta tuovana tekijänä. Kirjoittipa vanhin tyttäreni siitä aineessaankin koulussa.
Toivon ja rukoilen, että heille syntyy oma vakaumus ja usko vaikka kyllähän he ovat sanoneetki jo nyt uskovansa. Tällä haavaa pohdiskelen sitä, että pitäisikö meidän alkaa juttelemaan kasteasiasta nuorisomme kanssa.
Mitä sinä arvelet siitä?tällä palstalla on jonkun verran kirjoituksiani mm.samalla nimimerkillä.sieltä saat vastauksen kysymykseesi.
ja kirjoitatko minulle vaikka vastauspostia vaikka ihan tämän otsikon alle esim.
ehkä meillä on kuitenkin erilaista paljonkin.siis uskon että tyttärelläsi ei ole samanlaisia kauheuksia kuin mitä minulla on takanani ja joita edelleen kannan terapiaan.
siis-suomeksi sanottuna olen mielisairaiden vanhempieni tytär-siis kuin susien lapsi-
palataan aiheeseen!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi383662Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal273209- 652845
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak822677- 351748
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no801680- 281507
- 151475
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231464- 281458