ROJEKTI osa A
Ihminen ostaa kasan muotoon sovitettua metallia, joita on useampia lajeja. Hieman muovia, tekstiilimateriaaleja ja lasia sekä kasa nestemäisiä kemikaaleja. Tätä ihmiset kutsuvat autoksi. Ihmisten mielikuvana on, että auto liikkuu ja kuljettaa sisällään ihmisiä paikasta toiseen.
Autojen omistusikä vaihtelee, joten ihmiset voidaan jakaa selkeästi kolmeen ryhmään. Ryhmän yksi ihmiset vaihtavat autonsa nopeasti uudempaan. Nopein vaihtaja lienee ihminen nimeltä Elvis, jonka kerrotaan vaihtaneen autoa tuhkakupin tultua täyteen. Toinen ryhmä yrittää pitää mahdollisimman kauan ja niitä kunnostetaan tarmokkaasti juuri katsastuksen (vuosittain tapahtuva lakiin pohjautuva autojen syynäys oikein insinöörien ammattikunnan voimin) uhan alla. Tähän ryhmään kuuluvat nuorten ihmisten ja perheen naaraspuolisten ihmisten autot, joista ihmiset puhuvat perheen kakkosautoina. Kolmosryhmäläiset etsivät vaikka heinäladosta vanhoja autoja, jotka ruoste on syönyt ja koit raiskanneet. Tosin ei ole havaintoa, mitkä olomuodot tekevät tuhoja muoville, lasille ja kemikaaleille. Tämän ryhmän puheissa vilisee sanat projekti, projektin vaihe sekä huomattava määrä erilaisia teknisiä ja toiminnallisia sanoja.
Psykologia ei näitä ryhmiä ole tutkinut, mutta kaikki ihmiset tietävät, että nämä ovat olemassa. Ihmiset kuulevat joka kevät ykkösryhmän kertovan koeajoista ja autokuumeesta, joka kovasti aiheuttaa vaivaa. Varsinkin kun kahdessa autoliikkeessä on samana päivänä hyvät esittelyt eikä aika riitä molempiin. Ympäri vuoden kuulemme kakkosryhmän paniikin lähestyvästä katsastusajasta ja erilaisista korjaustarpeista sekä huolesta, että ei leimaa saa. Huolettomimmat toteavat hakevansa vikalistaa ja kokonaista kuukautta aikaa korjata viat. Yllättävän lyhyt tuo kuukausi muuten on. Ja kolmosryhmä odottaa ajokauden loppua tai alkua eli heillä on kaksi vuodenaikaa, ajoaika ja projektiaika. Ajoajan lähestyessä loppua alkaa puheet projektista ja kuumeinen kiire saada ajokauden ajoneuvolle suoja, ellei sellaista omasta takaa löydy ja projektin aloittaminen aiheuttaa tässä vaihdoksessa kiirettä. Tarvitsee kartoittaa projektin vaiheita, laatia suunnitelmia ja etsiä varaosia myyviä ihmisiä. Olisi psykologialle mielenkiintoinen tehtävä tutkia näiden ihmisten ns. korvien välisen alueen toiminta.
Mistä siis alkaa projekti? Tarvitaan yksi kolmosryhmän ihminen ja auto. Auton vuosimallilla, moottorin koolla, auton merkillä ja sen semmoisilla asioilla emme nyt vaivaa päätämme vaan perehdymme vain projektiin. Siis auto ja ihminen. Hyvä, komponentit ovat kasassa.
Alkuun tarkastetaan projektoitavan auton kunto ja sen mukana seuraavat erilaiset osat, jotka ovat joko laatikossa sekalaisena kasana, jotka havaitaan projektin edistyessä kuuluvan ihan johonkin muuhun merkkiin, malliin tai vuosimalliin (swapi:t ovatkin hyvä paikka vaihtaa epäsopivia osia toisiin epäsopiviin osiin, tosin tämän toiminnon paras anti on keskustella projekteista, myös erilaiset keskustelu ja myyntipalstat käyvät tähän hyvin ja projekti etenee) tai parhaassa tapauksessa kaikki osat ovat kiinni autossa. Tämän ihmisen kohdalla tapahtui tuo jälkimmäinen. No, ei siinä sitten mitään muuta kuin projektin kimppuun. Aloitettiin purkamaan osia autosta, jotta se kuntoon saataisiin ja mikä vielä hienoksi autoksi, jota kelpaisi esitellä. Ostohetkellä auto oli liikennöitävässä kunnossa ja oikein leimattukin. Hieman ajokauden aikana ihmetteli katsastustoiminnan laatua, mutta… olihan se leimattu.
Tallipaikka osoittautui isoksi ongelmaksi, sillä tarjolla oli vain kaksi vaihtoehtoa. Autotallit kokoa 5 x 2 m. Ihan hyvä, mutta kun auto ylittää nuo luvut kirkkaasti. Toinen vaihtoehto oli halli. Siellä olisi hyvin mahtunut tekemään vaikka mitä, mutta tuo hinta, 1000 € alv/kk. Tällä rahalla saa muuten melkoisesti osia. Kumma juttu, että välimuotoja ei ole. Näin ollen on liian pieni tai liian iso tallipaikka tai sitten ollaan ulkosalla kuin entinen mies, joka vaimolle sanoi ei.
Aloitin hitaasti ja dokumentoin kaiken ja sitten tein virheen ja ison. Talvi koitti ja kysyin koivun takaa olevalta sukulaiselta, jolla oli autokorjaamo, että mitä tämän auton maalaaminen ja kunnostaminen havaittujen ruostevaurioiden osalta maksaisi. Hän kävi arvioimassa ja kertoi työn olevan yksinkertainen. Näin auto ajettiin pajalle, mutta purettaessa ja alustavassa hiekkapuhalluksessa ruostevauriot olivat suuremmat sekä paljastui myös muita vaurioita. Pahuksen kaveri sitten purki autoa dokumentoimatta ja repimällä (ei ollut kolmosryhmää vaan tätä sekamuotoa PPPV-ryhmää eli pikaisesti pakkelilla paanalle vapuksi). Kun osia ei heti saanut, alkoi kaverin käpy palaa ja vaimonsa vielä enemmän, niin päätimme, että kotiin raukka on saatava. Kuorma-auton lavalla raukka parka tuli kotiin siivettömänä ja muutoinkin surkeana. Oma motti toiminnassa se saatiin ajettua pihaan lavalta. Aloitin nyt purkamisen jatkamisen ja dokumentoin huolellisesti koko tilanteen. Ongelmaksi jäi sitten tämä kasa kamoja laatikossa. Siis tuli lisää työtä eli puhdistin kaikki irrotetut osat ja kauhistelin tuhottujen osien määrää. Suru oli suuri. Katkaistuja ruuveja oli useita ja mikä pahinta, leikatut kuumennetut metallit oli heitetty suoraan laatikkoon ja nokkakokardin toinen puoli oli vaurioitunut. Taustapeili oli halki, sillä se oli pakolla revitty tuulilasista. Nyt ei voi syyttää kuin omaa tyhmyyttään. STH-hinnoittelu (sukulaisilta tupla hinta) ilmeisesti takaa myös STH-työn (sukulaisille toheloiden hoidettu).
Aloitin alusta siis jälleen. Purkua jatkoin talven alkuun hitaasti ja harkiten sekä huolellisesti dokumentoiden.
Jatkuu osassa B
Copyright: Rouva Orava
Ihminen ostaa kasan muotoon sovitettua metallia, joita on useampia lajeja. Hieman muovia, tekstiilimateriaaleja ja lasia sekä kasa nestemäisiä kemikaaleja. Tätä ihmiset kutsuvat autoksi. Ihmisten mielikuvana on, että auto liikkuu ja kuljettaa sisällään ihmisiä paikasta toiseen.
Autojen omistusikä vaihtelee, joten ihmiset voidaan jakaa selkeästi kolmeen ryhmään. Ryhmän yksi ihmiset vaihtavat autonsa nopeasti uudempaan. Nopein vaihtaja lienee ihminen nimeltä Elvis, jonka kerrotaan vaihtaneen autoa tuhkakupin tultua täyteen. Toinen ryhmä yrittää pitää mahdollisimman kauan ja niitä kunnostetaan tarmokkaasti juuri katsastuksen (vuosittain tapahtuva lakiin pohjautuva autojen syynäys oikein insinöörien ammattikunnan voimin) uhan alla. Tähän ryhmään kuuluvat nuorten ihmisten ja perheen naaraspuolisten ihmisten autot, joista ihmiset puhuvat perheen kakkosautoina. Kolmosryhmäläiset etsivät vaikka heinäladosta vanhoja autoja, jotka ruoste on syönyt ja koit raiskanneet. Tosin ei ole havaintoa, mitkä olomuodot tekevät tuhoja muoville, lasille ja kemikaaleille. Tämän ryhmän puheissa vilisee sanat projekti, projektin vaihe sekä huomattava määrä erilaisia teknisiä ja toiminnallisia sanoja.
Psykologia ei näitä ryhmiä ole tutkinut, mutta kaikki ihmiset tietävät, että nämä ovat olemassa. Ihmiset kuulevat joka kevät ykkösryhmän kertovan koeajoista ja autokuumeesta, joka kovasti aiheuttaa vaivaa. Varsinkin kun kahdessa autoliikkeessä on samana päivänä hyvät esittelyt eikä aika riitä molempiin. Ympäri vuoden kuulemme kakkosryhmän paniikin lähestyvästä katsastusajasta ja erilaisista korjaustarpeista sekä huolesta, että ei leimaa saa. Huolettomimmat toteavat hakevansa vikalistaa ja kokonaista kuukautta aikaa korjata viat. Yllättävän lyhyt tuo kuukausi muuten on. Ja kolmosryhmä odottaa ajokauden loppua tai alkua eli heillä on kaksi vuodenaikaa, ajoaika ja projektiaika. Ajoajan lähestyessä loppua alkaa puheet projektista ja kuumeinen kiire saada ajokauden ajoneuvolle suoja, ellei sellaista omasta takaa löydy ja projektin aloittaminen aiheuttaa tässä vaihdoksessa kiirettä. Tarvitsee kartoittaa projektin vaiheita, laatia suunnitelmia ja etsiä varaosia myyviä ihmisiä. Olisi psykologialle mielenkiintoinen tehtävä tutkia näiden ihmisten ns. korvien välisen alueen toiminta.
Mistä siis alkaa projekti? Tarvitaan yksi kolmosryhmän ihminen ja auto. Auton vuosimallilla, moottorin koolla, auton merkillä ja sen semmoisilla asioilla emme nyt vaivaa päätämme vaan perehdymme vain projektiin. Siis auto ja ihminen. Hyvä, komponentit ovat kasassa.
Alkuun tarkastetaan projektoitavan auton kunto ja sen mukana seuraavat erilaiset osat, jotka ovat joko laatikossa sekalaisena kasana, jotka havaitaan projektin edistyessä kuuluvan ihan johonkin muuhun merkkiin, malliin tai vuosimalliin (swapi:t ovatkin hyvä paikka vaihtaa epäsopivia osia toisiin epäsopiviin osiin, tosin tämän toiminnon paras anti on keskustella projekteista, myös erilaiset keskustelu ja myyntipalstat käyvät tähän hyvin ja projekti etenee) tai parhaassa tapauksessa kaikki osat ovat kiinni autossa. Tämän ihmisen kohdalla tapahtui tuo jälkimmäinen. No, ei siinä sitten mitään muuta kuin projektin kimppuun. Aloitettiin purkamaan osia autosta, jotta se kuntoon saataisiin ja mikä vielä hienoksi autoksi, jota kelpaisi esitellä. Ostohetkellä auto oli liikennöitävässä kunnossa ja oikein leimattukin. Hieman ajokauden aikana ihmetteli katsastustoiminnan laatua, mutta… olihan se leimattu.
Tallipaikka osoittautui isoksi ongelmaksi, sillä tarjolla oli vain kaksi vaihtoehtoa. Autotallit kokoa 5 x 2 m. Ihan hyvä, mutta kun auto ylittää nuo luvut kirkkaasti. Toinen vaihtoehto oli halli. Siellä olisi hyvin mahtunut tekemään vaikka mitä, mutta tuo hinta, 1000 € alv/kk. Tällä rahalla saa muuten melkoisesti osia. Kumma juttu, että välimuotoja ei ole. Näin ollen on liian pieni tai liian iso tallipaikka tai sitten ollaan ulkosalla kuin entinen mies, joka vaimolle sanoi ei.
Aloitin hitaasti ja dokumentoin kaiken ja sitten tein virheen ja ison. Talvi koitti ja kysyin koivun takaa olevalta sukulaiselta, jolla oli autokorjaamo, että mitä tämän auton maalaaminen ja kunnostaminen havaittujen ruostevaurioiden osalta maksaisi. Hän kävi arvioimassa ja kertoi työn olevan yksinkertainen. Näin auto ajettiin pajalle, mutta purettaessa ja alustavassa hiekkapuhalluksessa ruostevauriot olivat suuremmat sekä paljastui myös muita vaurioita. Pahuksen kaveri sitten purki autoa dokumentoimatta ja repimällä (ei ollut kolmosryhmää vaan tätä sekamuotoa PPPV-ryhmää eli pikaisesti pakkelilla paanalle vapuksi). Kun osia ei heti saanut, alkoi kaverin käpy palaa ja vaimonsa vielä enemmän, niin päätimme, että kotiin raukka on saatava. Kuorma-auton lavalla raukka parka tuli kotiin siivettömänä ja muutoinkin surkeana. Oma motti toiminnassa se saatiin ajettua pihaan lavalta. Aloitin nyt purkamisen jatkamisen ja dokumentoin huolellisesti koko tilanteen. Ongelmaksi jäi sitten tämä kasa kamoja laatikossa. Siis tuli lisää työtä eli puhdistin kaikki irrotetut osat ja kauhistelin tuhottujen osien määrää. Suru oli suuri. Katkaistuja ruuveja oli useita ja mikä pahinta, leikatut kuumennetut metallit oli heitetty suoraan laatikkoon ja nokkakokardin toinen puoli oli vaurioitunut. Taustapeili oli halki, sillä se oli pakolla revitty tuulilasista. Nyt ei voi syyttää kuin omaa tyhmyyttään. STH-hinnoittelu (sukulaisilta tupla hinta) ilmeisesti takaa myös STH-työn (sukulaisille toheloiden hoidettu).
Aloitin alusta siis jälleen. Purkua jatkoin talven alkuun hitaasti ja harkiten sekä huolellisesti dokumentoiden.
Jatkuu osassa B
Copyright: Rouva Orava
Vastaukset 6
Vanhimmat
ROJEKTI osa B
Tallipaikka ei siis onnistunut, joten harrastettiin suomalais-ugrilaisesti pihalla. Päivä alkoi kurkistuksella mittariin ja taivaaseen, jos taivaalta tuli alas jotakin, niin se tarkoitti puuhastelua sisällä. Tätähän toki riitti, sillä laatikoihin tämä STH oli pakannut ison kasan osia. Koska osat olivat likaisia, kuraisia ja jne. niin ne laitettiin saunalle pesuun ja kuivatteluun. Kauha, tiskiharja, asianpesuaine ja saunan lauteet ovat mitä erinomaisimpia välineitä puhdistukseen ja kuivatukseen. Sitten suoritettiin lopullinen pudistus ja rasvaus ynnä lajittelu. Kumpa vielä tietäisi mihin nuo kaikki kuuluvat.(poista tämä ja lisää kohtaa kuva1)
Peltitöitä projekti tarvitsee, joten uusia tiedusteluja. Nyt löytyi lupaava ja alustavasti tehtiin sopimus työstä. Tässä vaiheessa tulikin iso yllätys. Kaverit tulivat katsomaan meidän projektia ja isäntä oli vilkaissut projektia ennen heidän saapumistaan, ajatuksena käynnistää moottori, jotta kavereille voisi näyttää, että toimintakuntoinen se on. Hmmmmmm.. siis mikä voi vikaan mennä, se menee. Se kirottu Murphy. Tosin O’Toole tutkittuaan tätä teoria huomasi, että Murphy oli optimisti.
Siispä isäntä havaitsi, että nesteet ompi melkoisen kivettyneessä muodossa. Syksyn mittaa ei kumpikaan ollut huomannut tarkastaa niiden pakkasen kestävyyttä. Mittarin mukaan oli ulkoilmassa -16 ºC ja tämä pahus oli kiristymässä nopeasti. Siispä laitettiin saunan padan alle valkea ja vesi kiehuvan kuumaksi. Sitä syötettiin syyläriin, kauhalla kuumaa vettä sisään ja ruiskulla ja letkunpätkällä ulos. Yllättävän hikistä puuhaa -25 ºC pakkasessa. Koska minullakin on silmälasit, niin kuuma vesihöyry huurrutti lasit ja näin ollen näkyvyys 0, erittäin bueno työskennellä.
Moottorin tila huolestutti, joten alkuun sitä lämmitettiin auton sisätilan lämmittimellä ja arvatkaa millä, hiustenkuivaajalla, jonka säätimet asetettiin 2 2. Onneksi en tätä ole käyttänyt hiusten kuivaukseen, vain vesijohdon sulatukseen. Olisi näet näillä tehoilla ollut entinen letti. Kumma mitä kaikkea sitä myydäänkin naisten tarvekaluiksi. Pakkasen yhä kiristyttyä, irrotettiin syyläri ja vietiin se ja putket saunalle sulamaan lopullisesti ja puhdistettavaksi. Ette ehkä ikinä arvaa miten vaikeaa on saada umpi jäässä oleva putki irti liitoksestaan varsinkin kun klemmarit on aikojen saatossa väännelty malliin, jolla saisi auki viinipullon ja kauniisti. Viini ei tässä kohtaa tullut kyllä mieleen, lähinnä ajatuksissa oli taskulämmin lantraamaton koskenkorva. Tässä tuli jo ajatukseksi peri suomalainen puukko ja puntari ynnä kirves. Onnistuimme kuitenkin saamaan putket ehjinä irti ja ei kun saunalle.
Pakkasen kiristyessä ajattelimme, että moottori on jotenkin sulaksi saatava ennen lohkon halkeamista. Ensin lainasimme kaverilta rakennuksilla käytettävän puhaltimen, joka asetettiin auton alle. Siellä se rauhallisesti hörpötti peittojen alla. Yhtäkkiä tuli hiljaista, miksi puhallin ei toimi. Kiireesti etsimään mikä sulake on rikki. Koputeltiin, tutkittiin, vaihdettiin ja sitten havaitsin, että kolmivaihehellassa uuni pelaa, mutta levyt ei. Tuvalla pelasi vain osa valoista ja pistorasioista. Nyt rupesi epäilyttämään, että vika onkin muualla. Isäntä kaivoi mittarin ja mittasi pääsulakkeiden tulot. Tulevasta kolmesta vaiheesta oli siis yksi tippunut pois. Soitto sähkölaitokselle, joka ei uskonut edes moisen olevan mahdollista. Isännän antaessa positiivista palautetta sähkönjakelusta kävivät kuitenkin tarkastamassa, jakopiiristä oli yksi sulake palanut. Näin palasi kolmaskin vaihe takaisin. Nyt päätimme, että jotain on tehtävä, sillä rakennuspuhallin ei kunnolla sopinut auton alle.
Siispä ensin rautakauppaan, mutta sopivia lämmittimiä ei löytynyt. Sieltä suksittiin sähköliikkeeseen, josta löytyi säteilijä. Kolme kilowatin säteilijää auton alle, niin rupesihan lohko lämpiämään ulkoilman lämpötilasta huolimatta. Lisäksi isäntä sai lopulta irti termostaatin ja ryhtyi hiustenkuivaajalla puhaltamaan lämmintä ilmaa koneen sisuksiin. Voi että oli tehokas peli, moottorin toiselta puolelta puhallettiin sisään ja toiselta puolelta tuli vielä lämmin ilma ulos. Olisikohan kampaamolle, josta kuivaajan ammoin ostin, tullut vika lähetys. Tässä kohtaa päätin tarkastaa laitteen käyttöohjeet (onneksi säilytän niitä). Katsoin oikein silmälasien kanssa ja tiirasin vielä ilman niitä ja kyllä se siinä seisoi. Hiusten kuivaaja, British made, 1200 W. Kaikkea ne englantilaiset saavatkin aikaan.
Tässä yhteydessä huomattiin myös vedenkiertoletkustossa outoja liitoksia. Oli itse rakennettua T-liitintä, joiden päät ei johtanut mihinkään. Toisia oli tulpattua muuten vaan. Syy jäi mysteeriksi tai ainakin osin. Joitain epäilyjä heräsi auton alkuperän suhteen, joten nämä putket saattaisi olla tätä alkuperää ja siksi suljettuja. Oletukseksi jäi, että jotain alkuperäistä extraa on poistettu. Emme tiedä, onko tämä jo tapahtunut ennen pohjolaan tuloa vai myöhemmin.
No sulaksi saatiin ja uudet nesteet sisälle. Pienen takkumisen jälkeen saatiin mottikin käyntiin. Takkuamiseen taisi olla osin syynä hyvin pitkään hyvin vajaana ollut tankki. Hieman tuoretta oktaania sisään ja hörisihän tuo pata kuten ennenkin.
Nyt sitten on edessä uusi ongelma ja edelleen veden aiheuttama. Ne vedenkiertojärjestelmän nesteet, jotka olivat vielä jossain liikkuvassa muodossa, liukuivat putkien avaamisen jälkeen maahan. Pakkasia ei tietysti kestä ikuisesti, joten tulihan se suojasää vesisateineen. Ympärillä ollut lumi ja alle laskeutuneet vedet sulivat. Sitten tietysti tuli uudelleen kovat pakkaset. Rikkana rokassa on vielä, että syksy oli vetinen ja piha umpisavea ja auto painaa kolmatta tonnia eli renkaat ovat painuneet saveen. Ja arvakkaapas mitä, nyt ovat molemmat etupyörät tuuman verran jään ja saven sisällä. Tästä on hyvä jatkaa osassa C. (poista tämä ja lisää kuva 2)
-Rouva Orava harrastaa-
Eipä tämäkään kyllä aiheeseen liity mutta...
Insinööri on aina insinööri
Insinööri on kuollut ja koputtelee taivaan portteja. Pyhä Pietari tarkastaa insinöörin asiakirjat ja
sanoo: "Ai jaa, insinööri! Olet ihan väärässä paikassa." Insinööri kolkuttelee sitten helvetin portteja
ja hänet lasketaan sisään. Mutta ei kestä kauankaan, kun insinööriä alkaa hatuttaa, ettei helvetissä ole mitään mukavuuksia, ja niinpä hän alkaa suunnitella ja toteuttaa parannuksia. Vähän ajan kuluttua helvetissä onkin ilmastointi, toimivat vessat ja liukuportaat ja insinööristä on tullut suosittu kaveri.
Eräänä päivänä isä jumala ottaa puhelun helvettiin ja kysyy vähän virnuillen: "No miten siellä
alhaalla helvetissä menee?" Piru vastaa: "Hei, täällä menee hienosti. Meillä on ilmastointi ja toimivat vessat ja liukuportaat, ja kuka tietää mitä uutta tämä insinööri keksii meille ensi viikoksi." Jumala hätkähtää: "Mitä? Onkos teillä siellä insinööri? se on erehdys - hänen ei olisi koskaan pitänyt joutua sinne alas. Lähetä hänet tänne meille!" Piru vastaa: "Ei tule kuuloonkaan. Minusta on hyvä, että meillä on porukassa yksi insinööri ja minä aion pitää hänet." Jumala sanoo: "Lähetä hänet takaisin tänne ylös tai minä vedän sinut oikeuteen!" Piru vastaa naureskellen:
"Joo, siitä vaan. Mistäs sinä luulet löytäväsi lakimiehen?"
"Tähän ryhmään kuuluvat nuorten ihmisten ja perheen naaraspuolisten ihmisten autot"
Pitääkö Rouva Orava vain miehiä ihmisinä puhuessaan nuorista ihmisistä ja naaraspuolisista?
Asiaa kannattanee kysyä rouvalta itseltään
[email protected]
No eipä rva Orava ainakaan ole osaton, huh. Osia taitaa piisata naapureillekin? Se on silleen, että tuon kaiken äärellä ainakin minulta loppuisivat ennemmin aakkoset kuin osaprojektit, perikuntakin saisi siitä vielä hauskan puzzlen.
Ei vissiin ole digitaalitekniikkapainotteista, sehän rouvalta hoituisi tuota pikaa ;).
Se oon nää kompuutteri hommat jokka vaatii hiukan vastapainoa, niin minulla kuin rouvallakin.
Ja tosiaankaan, osattomaksi on turha tulla väittämään. Heti löytyy laatikko tolkulla osia...