halal-hipit

"Varokaa Halal-Hippejä"

On olemassa kaksi tahoa jotka estävät luottamuksen syntyä yhteiskunnan ja muslimien välille. Ensimmäinen on hyvää tarkoittavat "Halal-hippit", toinen ryhmä on suvaitsemattomat uskonnolliset johtajat. Muslimien organisaatioille on asetettava samanlaiset vaatimukset kuin kaikille muillekin toiminnoille yhteiskunnassa, kirjoittaa Pernilla Ouis, tutkija ja muslimi.


Muslimien sopeutumista yhteiskuntaan on vaikeuttanut kahden ryhmän kyky ymmärtää toisiaan.
Minä en puhu tavallisista muslimeista ja ruotsalaisista - sillä näillä ryhmillä on relatiivisen rauhallinen asenne toisiaan kohtaan, he pystyvät näkemään toinen toisensa ennenkaikkea ihmisinä.
Minä puhun kahdesta ryhmästä joilla on valta muokata ja hallita keskustelua Ruotsissa koskien Islamia: toisella puolella on hyväntahtoisia ihmisiä ja islamilaiset uskonnolliset johtajat ovat toisella puolella. He ovat kyvyttömiä ymmärtämään toistensa premissejä ja motiiveja, tästä syystä hiljenee ja vaikenee Islamin mukanaan tuomien ongelmien tunnistaminen Ruotsissa.

Ensimmäinen ryhmä koostuu näistä joita Tanskassa kutsutaan Halal-hipeiksi. He ovat "hyviä ihmisiä" liberaaleine vasemmistolaisine ajatuksineen, he ovat ottaneet kantaakseen valkoisen miehen velkataakan harteilleen. Heillä on tuttu näkökulma sorrettuja kohtaan "naivi solidaarisuus", näitä väärinymmärrettyjä "muslimeja" kohtaan - muslimit muka tarvitsevat heidän suojeluaan ja omistautumistaan viimeiseen saakka.

Se ei ole tasa-arvo mistä he puhuvat. Halal-hipit ovat valitettavasti kykenemättömiä näkemään puutteita ryhmässä joita he hoivaavat. He eivät näe esimerkiksi ongelmallista naisnäkökulmaa, kunnia-ajattelua, lastenoikeuksien polkemista ja laajasti levittäytynyttä homofobiaa muslimien keskuudessa. He vulgarisoivat rasistikäsitteen ja käyttävät sitä joka raossa, aina kun ongelmat muslimien keskuudessa otetaan esille. He eivät edes huomaa, että useat muslimiryhmittymät eivät ole samaa mieltä niistä perus periaatteista joita he itse pitävät pyhinä.

Uskonnolliset johtajat eivät ole sen parempia. He eivät ymmärrä, että peruste islamin läsnäololle Ruotsissa on suvaitsevaisuus muita vähemmistöryhmittymiä kohtaan: demokraattisten arvojen kunnioitus ja ihmisoikeudet. Yksikin katsaus saarnoihin ja "opintopiireihin" joka annetaan maan moskeijoissa saisi monet ruotsalaiset pelkäämään pimeää. Uskonnoliset johtajat eivät ymmärrä, että tunkeilu ja suvaitsemattomuus muita ryhmittymiä kohtaa vähentää islamin oikeutuksia Ruotsissa olemiseen.

Niin kauan kuin halal-hipit tukevat uskonnolisen johdon selustaa islam ei tule kehittymään ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Muslimeilta riistetään mahdollisuus kyseenalaistaa itsensä ja tutkia omaa tilannettaan. Tuella jonka he saavat, he lopettavat kasvamisen ja esittäytyvät kuin pilallelellityt räkänokat, kehittymättömät lapset, he ovat oppineet aina kritisoimaan kriitikkoja rasisteiksi. Tämä saa kaikki hiljaisiksi, he tietävät sen.

Kehittyvät muslimien voimat Ruotsissa eivät saa samaa tilaa toimia kuin hallitsevat muslimijärjestöt.
Tavallista, sekuklääri muslimien ääntä ei ole edes olemassa, sillä he eivät ole järjestäytyneet islamin nimen alle. Pelottavan moni nuorista valitsee kovanlinjan islamismin kuin uran elämässään. On virhe luulla, että "työtä kaikille" riittäisi luomaan integraation muslimien ja ruotsalaisten välille.
Meidän on luotava keskustelu muslimien asenteista ja islamilaisesta siviiliyhteiskunnasta.
Muslimit itse joutuvat kärsimään tästä järjestelystä. Ihmisoikeuden eivät ilmeisestikään päde heihin, eivätkä kosketa varsinkaan naisia tai lapsia - kaikki tapahtuu viranomaisten hyvin tukemana.
Joku on sanonut joskus "kerran oli islamilainen sivilisaatio arvokas aihe keskustella". Näin ei ole enää. Ottakaa muslimit tosissanne ja vaatikaa näkökulmia ja arvostelua heidän organisaatioitaan kohtaan, juuri kuten muitakin toimintoja yhteiskunnassa arvostellaan. Kaikissa yhdistysten avustuksissa pitäisi olla esimerkiksi tasa-arvo vaatimuksia, kunniaväkivallan lopettamiseen tähtääviä toimia. Nähkää muslimit samanarvoisina kansalaisina ja vaatikaa heiltä samoja asioita kuin kaikilta muiltakin. Tämän jälkeen me voimme vasta puhua tasa-arvosta ja integraatiosta.


Pernilla Ouis

http://sydsvenskan.se/opinion/aktuellafragor/article132319.ece