Kuinka kauan kestää, kunnes lapselle saadaan diagnoosi?Mitä kaikkea lapsi joutuu käymään psykologilla läpi?Mitä vanhemmilta kysellään?
Kuinka kauan menee?????
tutkimus
6704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Riippuu tapauksesta ja mitä giagnoosia haet?
Meillä lapsi joutui tutkimuksiin koululääkärin lähetteellä (opettajan ja vanhempien toivoessa sitä).
On varmaan monia eri reittejä mitä kautta asiaa lähdetään tutkimaan.
Meillä keskustellessa opettajan ja lastenlääkärin kanssa päädyttiin että lasten psykiatrinen poliklinikka olisi lapsemme tapauksessa oikea paikka missä asiaa käytiin hoitamaan.(Joillakin esim, neurologian pl.)
Siellä käytiin n,4-5 kertaa, välillä tutkittiin (palapelein, luetun ymmärtämistä yms,,)lasta, ja välillä oli myös vanhemmat kertoilemassa lapsestaan ja perheestä (minkälaista on koti elämä, minkälainen lapsi on kotona, harrastukset yms, aika perus juttuja) Opettaja antoi oman lausunnon (kun pyysin).
Lopuksi lasten psykiatri katsoi tutkimuksien tulokset läpi ja antoi oman lausunnon.(Hän ei työskennellyt missään vaiheessa lapsen kanssa.
Loppujen lopuksi kylläkin huomattiin että sillä mitä vanhemmat oli lapsestaan kertoilleet ei ollut mitään merkitystä, niitä ei noteerattu millään tavoin, vaan tuijotettiin opettajan antamaan lausuntoon ja tutkimus tuloksiin.
Kaiken kaikkiaan kun aloitettiin tutkimus ja siihen saakka kun saatiin diagnoosi meni aikaa muutama kuukausi.
Kylläkin 4 kuukauden kuluttua käytiin uudlleen pistäytymässä polilla ja mukana oli silloin myös lapsen uusi opettaja.
Oikein ihana paikka, ei kannata jännittää, siellä kuunnellaan ja kannustetaan.
Tsemppiä vaan.
1/2 vuotta siitä, kun itse vein lapsen perheneuvolaan. Siellä tutkittiin pojan käytöstä ryhmässä ja toisaalta yksin. Kun siirryttiin sairaalaan diagnoosi (ADHD) tuli tosi pian. Johtui varmaan siitä, että opettaja, vanhemmat ja psykologit näkivät pojan käytöksen aivan samanlailla siis olimme tehneet samat huomiot. Diagnoosin teki psykiatri. Kävimme juuri psykiatrisella ja hienoa: nämä 2 vuotta, kun poika on saanut hoitoa ovat johtaneetsiihen, että käyntejä ei ainakaan toistaiseksi tarvita ja koulussa menee hyvin. Apu oli todella tarpeen. Tsemppiä!
Millaiset oireet hänellä oli, ja mikä tuli diagnoosiksi? Meillä on nyt oma epäily siitä, että kaikki ei ole kunnossa, ja yritämme saada tutkimuksia käyntiin. Hankalaa siinä vain se, että oireet eivät ole kauhean pahoja (tietysti se on toisaalta hyvä asia!), joten avun tarve ei ole välttämättä koulun näkökulmasta niin selvää.
Lapsi oli eskari-iässä. Iässä, joka vaatii jo hivenen paikallaan pysymistä. Ruokailu ei onnistunut: piti tosi monta asiaa käydä ruokailun aikana tekemässä/katsomassa. Suu kävi yhtenään, kuin kone. Ärsytyskynnys herkkä, puhui kovaan ääneen ja keskeytti jatkuvasti. Asiat piti sanoa sataan kertaa ja siltikään niitä ei saanut tehtyä, vasta kun kädestä pitäen auttoi. Vaarallsia tilanteita usein: yllättäen yli kadun juoksuja, sillalta roikkumisia... Esimerkiksi tällaisia asioita ilmeni. Näytti jotenkin siltä, että lapsi ei todellakaan pysty yhtää itseään säätelemään.
Mutta osasyynä oli se, että lapsi oli melko pieni, kun tutkimukset alkoivat, vajaa neljävuotias. Reitti oli seuraava: perusterveydenhuollon puolella oli ensin lastenpsykologin tutkimukset, sitten toimintaterapeutin arvio, ja hänen lähetteellään lisätutkimuksia. Kaikki tämä meni oman lääkärin kautta, erityislastentarhanopettaja oli apuna. Tiedot kulkivat terapeutilta ja psykologilta eteenpäin, ja diagnoosi tuli lopulta lastenneurologilta. Senkin jälkeen lisätutkimuksia tehtiin. Meillä ei ollut kiire, lapsi oli kahdenpaikkalaisena, ja koulun alkuunkin oli vielä hyvin aikaa. Samalla odoteltiin myös lapsen mahdollista kypsymistäkin. Vasta eskarivuonna on ollut sitten säännöllinen toimintaterapia. Koulumuodon valinta on tällä hetkellä käynnissä.
Aika paljon painoi meillä ainakin myös meidän vanhempien mielipiteet ja kokemukset, joskin olivat päiväkodin huomioiden kanssa melko samantyylisiä, ehkä ryhmässä tulivat ongelmat esiin kärjistyneemmin. Tämän kouluasian olen kyllä jättänyt ihan ammattilaisille mietittäväksi, luotan siihen, että he tietävät paremmin mitä kannattaa tehdä.
Vanhemmilta kysyttävät asiat varmaankin vaihtelevat paljonkin, meiltä kyseltiin vauva-iän kehitystä, mitä ongelmia on, Esiintyykö suvussa jne... Sitten oli ihan erikseen aikoja, joissa olimme vaan me vanhemmat. Silloin käsiteltiin ongelmia, ja saimme arvokkaita neuvoja lapsen kanssa pärjäämiseen. Nämä tukikäynnit koin erityisen hyviksi, en olisi muuten selvinnyt arjesta, ja siellä sai rohkaisua, neuvoja ja purkaa sydäntään. Siitä en tiedä, mitä lapselta on kyselty, mutta testiejä on paljon tehty, ne mittaavat ihan yleistä kehitystasoa, ja ovat käsittääkseni samantyyppisiä aina. Suurinosa lapsen käynneistä oli sellaisia, missä lapsi oli ihan yksin terapeutin kanssa.