Kirjoitin "Auttakaa?" viestiin useita vastauksia jotka nyt kokoan yhdeksi.
Osa 1 Synnin olemus
Nämä ovat asioita jotka itse uskon todeksi.
Anteeksianto on asia jota on vaikea käsittää. Tuntuu niin kuin pitäisi lisätä jotain, että se riittäisi. Joku sanoo että se saadaan aikaan hyvillä teoilla, joku että tekemällä parannus ja hylkäämällä ne.
Kun puhumme synnistä, on kyseessä asiasta jota olemme tehneet Jumalaa vastaan. Jos vaikka valehtelen ystävälleni, olen rikkonut häntä vastaan, mutta olen rikkonut myös Jumalaa vastaan koska en ole noudattanut Hänen ohjeita. Eli synti on rikkomus Jumalaa vastaan. Ja koska se on Jumalaa vastaan Hän saa määrätä ehdon joka hyvittää synnin. Mikä se on?
Osa 2 Hyvä Jumala
Vastaus on Raamatun mukaan kuolema, joka lopulta merkitsee ikuista eroa Jumalasta, elämän lähteestä.
Kun Jumala laati lait jotka ihmisen tulisi toteuttaa jotta Hän olisi synnitön, Hän laati ne itsensä mukaan. HÄN TIESI ETTEI IHMINEN VOI NIITÄ TÄYTTÄÄ!!! Mutta jos ajattelen että Jumala on niin HYVÄ ettei Hän siedä pienintäkään syntiä, voin kuvitella MILLAINEN HÄN ON - HYVÄ KUIN MIKÄ!
Ihmiset huomasivat että KUKAAN EI OLE JUMALAN KALTAINEN, ei lähellekään. Taso jolla Jumala hyvyydessä on, on korkeammalla kuin lähigalaksimme Andromeda... heh.
Ajatellaanpa että Jumala olisi naapurini. Hän lainaisi ruohonleikkuria ja sokeria. Hän kysyisi miltä minusta tuntuu, jos Hän maalaisi aidan siniseksi (vaikka en pitäisi, Hän saattaisi sen maalata, mutta silti olisi mukavaa jos hän kysyisi)v Hän ei koskaan tekisi mitään mikä satuttaisi minua. Hän ajattelisi aina minun parastani. Saisin kukkia kun olisin sairas. Jos joutuisin vankilaan omista rötöksistäni, Hän kävisi minua katsomassa. Jos tappaisin Hänen poikansa, Hän antaisi minulle anteeksi koska JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ HÄN VÄLITTÄÄ MINUSTA.
Osa 3 Naapurini poika
Heikki oli meidän naapurin poika. Hän osti talon isänsä nimiin ja muutti siihen asumaan. Heikki oli hyvä mies. Hän oli ystävällinen ´ja jutteli naapureiden kanssa.
Mutta sitten Heikki alkoi oudoksi. Hän korjasi kodittomia, jouppoja, narkkiksia, huoria ja mafiosoja sisätiloihinsa. Hän piti heistä huolta ja antoi kaiken mitä he tarvitsivat. Koti kadulla alkoi pyöriä kaikenlaista sakkia. Rauha oli mennyt.
Valitimme asiasta oikeuteen. Perustelimme asiaamme sillä että yhteisö oli rauhallinen ja riikkumaton ennen kuin Heikki alkoi kutsua näitä "tyyppejä" kotiinsa. Tuomari alkoi väsyä juttuun ja antoi periksi: Heikkin piti muuttaa muualle.
Me naapurit siedimme kyllä Heikkiä joka oli hyvä, mutta emme sitä että Hän vietti aikaa näiden huonojen ihmisten parissa, jotka olivat "ansainneet oman osansa".
Osa 4 Ristiriita
Heikki oli selvä vertauskuva Jeesuksesta. Se nyt oli silleen hetkessä kyhätty, mutta se kyllä kertoo ehkä ihmisten asenteista oleellisen.
Jumala on juuri tällainen. Naapurit eivät pitäneet siitä että hän oli hyvä myös näille jotka eivät "ansaitse sitä" ja vielä että se sotki heidän kivat kotikatuympyränsä. Ihmisillä on kummallisia kuvia Jumalasta. Yleensä ne löytyvät väliltä "kyttääjä" ja joulupukki. Mutta mitä Jumala on ilmoittanut itsestään on toista. Hän ei hyväksy syntiä, mutta silti rakastaa syntistä. Jumala tiesi etukäteen ettei ihminen pääse irti synnistä omin voimin, siksi Hän on valmisti tietä tuhansia vuosia.
Jeesus on tie. Olet varmaan kuullut lausahduksen. Se sisältö on kuitenkin paljon suurempi kuin useimmiten sen tunne sisältö. Sielun silmin voi nähdä jonkun ukon paukuttavan Raamattua pöytään ja sanovan että "synnistä on tehtävä parannus tai muuten joutuu helvettiin". Hän on oikeassa, mutta oleellisin asia jää puuttumaan.
Jeesus ei ole mikään, "kun en pääse muuten taivaaseen niin uskonpa häneen" -tie. Hän ei ole koskaan ollut sellainen vaihtoehto. Hän on jotain parempaa.
Osa 5 Rauha
Jumala teki sen mitä voidaan sanoa armahtamiseksi. Ihmisen sellaisena kuin hän on, on mahdoton olla hyvä. Ihminen kyllä kykenee hyvään mutta ei siihen absoluuttiseen hyvyyteen joka hävittäisi maailmasta epäoikeudenmukaisuuden ja sorron. Me ihmiset olemme itse syypäitä. Teemme toisillemme asioita jotka tekevät tästä paikasta sellaisen helvetin mitä sen voimme nähdä olevan.
Jumala teki mahdolliseksi ihmisen tulla itsensä luokse sellaisena kuin hän on: syntisenä. Ei tekoja, ei parempana olemista. Usein me ihmiset yritämme näyttää hyvältä ihmiseltä, mutta se ei huijaa Jumalaa. Jumala tietää tasan tarkkaan mitä ihmisen mielessä liikkuu.
Motivaation tähän "huijaamiseen" Hän poisti antamalla Jeesuksen. Nyt ei enää tarvitse näytellä "hyvää", voin olla "se kurja minä" Jumalan edessä. Tietysti tämä on vain yksi niistä suunnattomista hyödyistä mitä Jumala antaa Kristuksen kautta.
Tästä vedän johtopäätöksen että Jumala "relampaa" henkilöä ei ole olemassa.
Osa 6 Täydellisyys?
"Rela", siitä puhuin viimeksi. Jumala osaa myös olla tiukka, oikealla tavalla. Hän ei salli syntiä, ja Hän on niin oikeudentuntoinen että vaatii siitä rangaistuksen. Hän toteuttaa näin korkeimmat mahdolliset moraalinormit. Kukaan ei voi koskaan vaatia moista "pyhyyttä", eli elämää joka on täysin virheetön.
Jumalan olemus vaatii että vääryys ei jää rankaisematta.
Jumalan rakkaus janoaa ihmisen läheisyyttä.
Ristiriita, eikö vain?
Jumala toteutti rankaisun pojassaan Jeesuksessa. Isä Jumala hylkäsi Jeesuksen, jota ei olisi pitänyt hylätä ELÄMÄNSÄ vuoksi, joka oli kirjaimellisesti TÄYDELLINEN. Koska Jeesus oli Jumala, Hän kykeni elämään synnittömän elämän. Siihen että miten sama Jumala Isässä voi hylätä saman Jumalan Pojassa, en puutu. Inkarnaatio on aika vaikea selittää.
Jumala rankaisi Jeesusta kaikilla synnin seurauksilla. Häneltä "kuorittiin" selkä roomalaisella ruoskalla, joihin useimmat kuolivat jo. Hänet "kruunattiin" kuninkaaksi piikkikruunulla ja se lyötiin sauvalla Hänen päähänsä kiinni. Risti oli roomalaisten kauheimpia teloitus menetelmiä. Siinä naulattiin käsistä ja jaloista ristiin kiinni. Jos teloitettava laskeutui käsiensä varaan roikkumaan, luut estävät hengittämisen. Joten niin kauan kuin henkilöllä riitti voimia, hän kitui ristillä.
Täydellinen kuolema?
Jeesus sanoi ristillä "Isä, Sinun käsiisi minä annan henkeni." Hän uhrasi sen Isän edessä. Todistukseksi siitä että kuolema oli riittävä syntien edestä, Isä herätti Hänet kuolleista.
Jeesuksen elämä ja kuolema olivat toistensa vastakohtia. Synnittömän elämän jälkeen seurasi syntisen kuolema - meidän ihmisten vuoksi ja puolesta.
Aika paljon tehty - vai mitä? Voisin minäkin ehkä kuolla oman lapseni puolesta. Mutta kuolla sellaisen puolesta, joka sylkee päälle, kiroaa minua ja pettää minut suudelmalla.
Wow!!!
Osa 1 Synnin olemus
Nämä ovat asioita jotka itse uskon todeksi.
Anteeksianto on asia jota on vaikea käsittää. Tuntuu niin kuin pitäisi lisätä jotain, että se riittäisi. Joku sanoo että se saadaan aikaan hyvillä teoilla, joku että tekemällä parannus ja hylkäämällä ne.
Kun puhumme synnistä, on kyseessä asiasta jota olemme tehneet Jumalaa vastaan. Jos vaikka valehtelen ystävälleni, olen rikkonut häntä vastaan, mutta olen rikkonut myös Jumalaa vastaan koska en ole noudattanut Hänen ohjeita. Eli synti on rikkomus Jumalaa vastaan. Ja koska se on Jumalaa vastaan Hän saa määrätä ehdon joka hyvittää synnin. Mikä se on?
Osa 2 Hyvä Jumala
Vastaus on Raamatun mukaan kuolema, joka lopulta merkitsee ikuista eroa Jumalasta, elämän lähteestä.
Kun Jumala laati lait jotka ihmisen tulisi toteuttaa jotta Hän olisi synnitön, Hän laati ne itsensä mukaan. HÄN TIESI ETTEI IHMINEN VOI NIITÄ TÄYTTÄÄ!!! Mutta jos ajattelen että Jumala on niin HYVÄ ettei Hän siedä pienintäkään syntiä, voin kuvitella MILLAINEN HÄN ON - HYVÄ KUIN MIKÄ!
Ihmiset huomasivat että KUKAAN EI OLE JUMALAN KALTAINEN, ei lähellekään. Taso jolla Jumala hyvyydessä on, on korkeammalla kuin lähigalaksimme Andromeda... heh.
Ajatellaanpa että Jumala olisi naapurini. Hän lainaisi ruohonleikkuria ja sokeria. Hän kysyisi miltä minusta tuntuu, jos Hän maalaisi aidan siniseksi (vaikka en pitäisi, Hän saattaisi sen maalata, mutta silti olisi mukavaa jos hän kysyisi)v Hän ei koskaan tekisi mitään mikä satuttaisi minua. Hän ajattelisi aina minun parastani. Saisin kukkia kun olisin sairas. Jos joutuisin vankilaan omista rötöksistäni, Hän kävisi minua katsomassa. Jos tappaisin Hänen poikansa, Hän antaisi minulle anteeksi koska JOSTAIN KUMMAN SYYSTÄ HÄN VÄLITTÄÄ MINUSTA.
Osa 3 Naapurini poika
Heikki oli meidän naapurin poika. Hän osti talon isänsä nimiin ja muutti siihen asumaan. Heikki oli hyvä mies. Hän oli ystävällinen ´ja jutteli naapureiden kanssa.
Mutta sitten Heikki alkoi oudoksi. Hän korjasi kodittomia, jouppoja, narkkiksia, huoria ja mafiosoja sisätiloihinsa. Hän piti heistä huolta ja antoi kaiken mitä he tarvitsivat. Koti kadulla alkoi pyöriä kaikenlaista sakkia. Rauha oli mennyt.
Valitimme asiasta oikeuteen. Perustelimme asiaamme sillä että yhteisö oli rauhallinen ja riikkumaton ennen kuin Heikki alkoi kutsua näitä "tyyppejä" kotiinsa. Tuomari alkoi väsyä juttuun ja antoi periksi: Heikkin piti muuttaa muualle.
Me naapurit siedimme kyllä Heikkiä joka oli hyvä, mutta emme sitä että Hän vietti aikaa näiden huonojen ihmisten parissa, jotka olivat "ansainneet oman osansa".
Osa 4 Ristiriita
Heikki oli selvä vertauskuva Jeesuksesta. Se nyt oli silleen hetkessä kyhätty, mutta se kyllä kertoo ehkä ihmisten asenteista oleellisen.
Jumala on juuri tällainen. Naapurit eivät pitäneet siitä että hän oli hyvä myös näille jotka eivät "ansaitse sitä" ja vielä että se sotki heidän kivat kotikatuympyränsä. Ihmisillä on kummallisia kuvia Jumalasta. Yleensä ne löytyvät väliltä "kyttääjä" ja joulupukki. Mutta mitä Jumala on ilmoittanut itsestään on toista. Hän ei hyväksy syntiä, mutta silti rakastaa syntistä. Jumala tiesi etukäteen ettei ihminen pääse irti synnistä omin voimin, siksi Hän on valmisti tietä tuhansia vuosia.
Jeesus on tie. Olet varmaan kuullut lausahduksen. Se sisältö on kuitenkin paljon suurempi kuin useimmiten sen tunne sisältö. Sielun silmin voi nähdä jonkun ukon paukuttavan Raamattua pöytään ja sanovan että "synnistä on tehtävä parannus tai muuten joutuu helvettiin". Hän on oikeassa, mutta oleellisin asia jää puuttumaan.
Jeesus ei ole mikään, "kun en pääse muuten taivaaseen niin uskonpa häneen" -tie. Hän ei ole koskaan ollut sellainen vaihtoehto. Hän on jotain parempaa.
Osa 5 Rauha
Jumala teki sen mitä voidaan sanoa armahtamiseksi. Ihmisen sellaisena kuin hän on, on mahdoton olla hyvä. Ihminen kyllä kykenee hyvään mutta ei siihen absoluuttiseen hyvyyteen joka hävittäisi maailmasta epäoikeudenmukaisuuden ja sorron. Me ihmiset olemme itse syypäitä. Teemme toisillemme asioita jotka tekevät tästä paikasta sellaisen helvetin mitä sen voimme nähdä olevan.
Jumala teki mahdolliseksi ihmisen tulla itsensä luokse sellaisena kuin hän on: syntisenä. Ei tekoja, ei parempana olemista. Usein me ihmiset yritämme näyttää hyvältä ihmiseltä, mutta se ei huijaa Jumalaa. Jumala tietää tasan tarkkaan mitä ihmisen mielessä liikkuu.
Motivaation tähän "huijaamiseen" Hän poisti antamalla Jeesuksen. Nyt ei enää tarvitse näytellä "hyvää", voin olla "se kurja minä" Jumalan edessä. Tietysti tämä on vain yksi niistä suunnattomista hyödyistä mitä Jumala antaa Kristuksen kautta.
Tästä vedän johtopäätöksen että Jumala "relampaa" henkilöä ei ole olemassa.
Osa 6 Täydellisyys?
"Rela", siitä puhuin viimeksi. Jumala osaa myös olla tiukka, oikealla tavalla. Hän ei salli syntiä, ja Hän on niin oikeudentuntoinen että vaatii siitä rangaistuksen. Hän toteuttaa näin korkeimmat mahdolliset moraalinormit. Kukaan ei voi koskaan vaatia moista "pyhyyttä", eli elämää joka on täysin virheetön.
Jumalan olemus vaatii että vääryys ei jää rankaisematta.
Jumalan rakkaus janoaa ihmisen läheisyyttä.
Ristiriita, eikö vain?
Jumala toteutti rankaisun pojassaan Jeesuksessa. Isä Jumala hylkäsi Jeesuksen, jota ei olisi pitänyt hylätä ELÄMÄNSÄ vuoksi, joka oli kirjaimellisesti TÄYDELLINEN. Koska Jeesus oli Jumala, Hän kykeni elämään synnittömän elämän. Siihen että miten sama Jumala Isässä voi hylätä saman Jumalan Pojassa, en puutu. Inkarnaatio on aika vaikea selittää.
Jumala rankaisi Jeesusta kaikilla synnin seurauksilla. Häneltä "kuorittiin" selkä roomalaisella ruoskalla, joihin useimmat kuolivat jo. Hänet "kruunattiin" kuninkaaksi piikkikruunulla ja se lyötiin sauvalla Hänen päähänsä kiinni. Risti oli roomalaisten kauheimpia teloitus menetelmiä. Siinä naulattiin käsistä ja jaloista ristiin kiinni. Jos teloitettava laskeutui käsiensä varaan roikkumaan, luut estävät hengittämisen. Joten niin kauan kuin henkilöllä riitti voimia, hän kitui ristillä.
Täydellinen kuolema?
Jeesus sanoi ristillä "Isä, Sinun käsiisi minä annan henkeni." Hän uhrasi sen Isän edessä. Todistukseksi siitä että kuolema oli riittävä syntien edestä, Isä herätti Hänet kuolleista.
Jeesuksen elämä ja kuolema olivat toistensa vastakohtia. Synnittömän elämän jälkeen seurasi syntisen kuolema - meidän ihmisten vuoksi ja puolesta.
Aika paljon tehty - vai mitä? Voisin minäkin ehkä kuolla oman lapseni puolesta. Mutta kuolla sellaisen puolesta, joka sylkee päälle, kiroaa minua ja pettää minut suudelmalla.
Wow!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
että tekisit minulle lyhyen selvityksen kyseisestä asiasta: Anteeksianto.
Minä en löytännyt minkäänlaista selvitystä Anteeksiannosta aloittamassasi keskustelussa, tai sitten en osannut etsiä sitä "sillä silmällä".
Tarkennettuna: haluan siis tietää mitä on ihmisen taholta annettuna anteeksiantaminen.
Mä saatan joskus jorinoida vähä turhia.
Anteeksianto-sanan merkitys voisi olla "ennalleen asettaminen". Kyseessä on toiminto joka tapahtuu kahden henkilön välisessä suhteessa. Anteeksiantaminen liittyy kokemukseen siitä että minua vastaan on tehty jotain vääryyttä. Siis välttämättä ei tarvita toiselta henkilöltä mitään väärää tekoa, että loukkaannutaan.
Suhde ei kuitenkaan anteeksiannettaessa palaa ennalleen täysin. Muistot jäävät ihmiseen kuitenkin. Kyse on kuitenkin enemmän asenteen muuttamisesta, elämän suunnan kääntämisestä. Mielessäni sanon "En tahdo muistella enää". Kyseessä on aktiivisesta toiminnosta, ei niinkään tunne-tason unohtamisesta: jotku asiat pitää kuitenkin käydä mielessään läpi, jotta voi parantua.
Ennalleen asettaminen on ainoastaan lähtötilanne. Suhde voi muuttua paljon syvemmäksi prosessin jälkeen.
Jos haluat selivystä tarkemmin, kirjoita.
Tässä olisi minun lyhkäinen vastine: Anteeksianto on omien tunteiden tervehdyttämistä, loukkauksen asettamista omalle paikalleen niin ettei se vaikuta tunteisiimme, eikä suhteeseemme loukkauksen tekijään.
Olemme antaneet anteeksi, kun teko ei vaikuta suhtaumiseemme ja tunteisiimme teon tekjää kohtaan. Kun meillä ei ole enään tarvetta käsitellä asiaa missään tilanteessa negatiivisin tuntein.
On osattava itse antaa anteeksi oikealla tavalla, voidakseen myöskin itse tuntea saaneensa anteeksi omat tekonsa. Kysymyksessä on asia joka on omakohtaisesti koettava puolin ja toisin.
Luulen että tarkoituksemme asiasta on sama, mutta käytämme eri sanoja.:)
Jeesus sovitti jo meidän synnit, eli otat Jeesuksen vastaan niin homma on sillä selvä. Ryöstä pankkeja, tapa ihmisiä, raiskaa lapsia. Sitten otat Jeesuksen vastaan ja kadut niin taivaspaikka on eturivissä. Mites ne hurskaat mutta tietenkin syntiset ihmiset jotka uskoi Jumalaan ja kuoli ennen kuin Jeesus tuli? Ilmeisesti helvettiin menivät.
"Jumala on juuri tällainen. Naapurit eivät pitäneet siitä että hän oli hyvä myös näille jotka eivät "ansaitse sitä" "
Tuo tulee esiin aika monesti näillä palstoilla, joko kuulut samaan lahkoon tai sitten tuomitaan helvettiin. Oishan se nyt hirveetä jos taivaaseen pääsis muutenkin kun niinkuin me uskotaan. Meidän lahkossa ruoskitaan itteämme ja heitetään tuhkaa päälle ja tuo sika saa kattoa telkkariakin. Sitten äkkiä taas arvostelemaan toisten elämistä.
"Usein me ihmiset yritämme näyttää hyvältä ihmiseltä, mutta se ei huijaa Jumalaa. Jumala tietää tasan tarkkaan mitä ihmisen mielessä liikkuu."
Valitettavasti tuota näkee paljon omasta mielestään hurskaiden parissa. Seurakunnan edessä ollaan niin jeesusta niin jeesusta ja sitten muualla täysiä sikoja.
Takinkääntö:
Missä vaiheessa se julma ja miekkaa Israelin puolesta heiluttava Jumala yhtäkkiä muuttui rakkauden Jumalaksi? Tosta vaan naps ja yhtäkkiä olikin vaan anteeksiantoa ja rakkautta, riitti kun Jeesukseen uskoo.
"Jeesuksen elämä ja kuolema olivat toistensa vastakohtia. Synnittömän elämän jälkeen seurasi syntisen kuolema - meidän ihmisten vuoksi ja puolesta."
Minusta on hienoa etä pystyt kertomaan ettei Jeesus tehnyt missään vaiheessa syntiä. joka ainut sekunttihan hänen elämästään on dokumentoitu. Ei kukaan täysjärkinen ota Raamattua kirjaimellisesti. Jumala tai Jeesus ei ole kirjoittaneet sinne riviäkään, ei yhtä ainutta riviä!
Mistä sinä tiedät mikä kirjoittajien motiivi oli? Mistä sinä tiedät onko teksti totta, onko sitä muokattu tai onko lisätty jotain omasta päästä?
Esimerkiksi Paavali oli niin itseään täynnä etten ihmettele vaikka hän puhuisi osassa tekstiä Jeesuksen suulla.
Uskoa kannattaa, mutta Raamattua voi pitää lähinnä iltalukemisena.
onhan sitä ihan mukava iltasinkin lukea.
Vastaan pariin väitteeseen joita Piru kirjoitti. (Aika hyvin käy tuo "Piru" nimi tähän aiheeseen)
:)
"...joko kuulut samaan lahkoon tai sitten tuomitaan helvettiin. Oishan se nyt hirveetä jos taivaaseen pääsis muutenkin kun niinkuin me uskotaan. Meidän lahkossa ruoskitaan itteämme ja heitetään tuhkaa päälle ja tuo sika saa kattoa telkkariakin. Sitten äkkiä taas arvostelemaan toisten elämistä."
On harmi että sinulla on tuollainen käsitys ihmisistä jotka uskovat Jeesukseen. Olet oikeassa siinä että on ihmisiä, jotka ovat nurkkakuntaisia ja iloitsevat siitä, että saavat olla aina oikeassa. Itse en halua heihin kuulua. En ole aina oikeassa.
Vain yhdestä olen varma: uskon että Jeesus on minun tie Jumalan luo. Voit tietenkin vetää johtopäätöksen että "joko taas, aina ne vaahtoo Jeesuksesta" mutta se on sellainen asia, josta en anna periksi. Jokainen itse kuitenkin päättää uskooko Jeesukseen vai ei.
"Minusta on hienoa etä pystyt kertomaan ettei Jeesus tehnyt missään vaiheessa syntiä. joka ainut sekunttihan hänen elämästään on dokumentoitu."
Jeesus nousi kuolleista. Se on Jumalan todiste ihmiselle, että tämä uhri oli kelvollinen. Todistajia Jeesuksen ylösnousemisella oli yhtäaikaa 500, joille hän näyttäytyi herättyään eloon.
Joukkopsykoosi: Ei. Viisisataa on aivan liian suuri määrä ihmisiä. ON TÄYSIN MAHDOTONTA!
Huijaus: Ei. 11 opetuslapsesta 10 kuoli marttyyri-kuoleman. Huijari ei ole valmis kuolemaan, hän haluaa hyötyä. Kristinusko tavoitti pääasiassa yhteiskunnan vähäosaisia, joilla ei paljon annettavaa ollut. Johtoasema ei ollut mikään herkullinen paikka vainojen aikana.
Voit tietenkin kyseenalaistaa Raamatun kirjallisena lähteenä, mutta kehoitan tutustumaan metodeihin, joita sovelletaan Raamatun teksteihin. Jos näitä metodeja sovellettaisiin muihin antiikin kirjoituksiin, ei esim. Socratesta olisi olemassa.
Kuinka Jumala muuttui vihaisesta rakkaudelliseksi?
Sitä minun täytyy miettiä. En nyt ihan heti saa sitä päähäni koottua. Ehkä se huvittaa sinua, mutta minä en sitä tiedä.
Mutta ajattelin rukoilla vastausta Jumalalta. Jos sen saan, kirjoitan palstalle.
En nyt jaksa rueta kommentoimaan koko tuota tekstiäsi. (kokemuksesta tiedän, että sinä et kuitenkaan ota mitään vastaan, että ei hyödytä :))
Mutta tohon haluan jotain lisätä, kun kirjoitit että "Mistä sinä tiedät mikä kirjoittajien motiivi oli? Mistä sinä tiedät onko teksti totta, onko sitä muokattu tai onko lisätty jotain omasta päästä?"
Mietipä sinä mitä on USKO. Puhun nyt vaan itseni puolesta, muiden mielipiteitä en tiedä, mutta minulle se ainakin on nimenomaan USKOA. Siis ei tietoa... kai tämä koko elämä olis paljo helpompaa jos kaiken tosiaan tietäs, mutta kun ei... Pitää vain tyytyä uskomaan. Eihän kukaan voi tutkia tai mitata onko jotain Jumalaa olemassa. Tai onko enkeleitä. Tai mitä vaan uskonnollisuuteen liittyvää. Ainahan siinä on kysymys ihmisen halusta uskoa ja luottaa...
Jep tyypillinen hihhulin teksti. Huku hurskauteesi eli tee kerrankin hyväteko.
Sinun laisesi paskanpuhuja joutaa vihon viimeiseen helvettiin ja kadotukseen yms.
Työnnä se risti perseeseesi ja huku uskonnon
"hurmioon" sinä vääräuskoinen ateisti.
Sinun valheesi paljastui kun sanoit , että EHKÄ voisit kuolla oman lapsesi puolesta !!!!
MINULLE SE ON AINUT VAIHTOEHTO senkin valehteleva paskakasa.
Hmmm...
Aika mielenkiintoinen vastaus. Et varmaan tiedä mitä toivot.
Mutta olet hyvin oikeassa. Ansaitsen sen että olisin Helvetissä ikuisesti.
Ehkä olin valinnut sanani väärin, mutta en voi tietää kuolisinko vai en lapseni puolesta, koska minulla ei ole lapsia. Kuinka voin kuolla lapsen puolesta, jota ei ole? Asia on hypoteettinen, ei todellinen.
Siihen valehtelenko nyt vai en, et voi saada mistään varmaa vastausta. Voit vain joko uskoa tai et, mitä tähän kirjoitan. Jos et halua uskoa, niin se on aika skeptistä. Voitko uskoa mitään, mitä et itse koe?
Jusulle:
Et ollut valinnut väärin sanojasi alkuperäiseen lauseeseesi, missä sanoit ehkä voivasi kuolla lapsesi puolesta.
Se on asia joka on meissä jokaisessa moraalisesti sisällä. Eikä kuitenkaan olisi huonoutta tai epäinhimillisyyttä, jos kokisi epäilyksen pelon itsessään: voisinko, ehkä, jos, pystyisinkö jne kuolla lapseni puolesta! Se pelko oli luonnollinen, mutta moraalimme ja inhimillisyytemme ratkaisisi tosipaikan tullen asian, takuuvarmasti lapsemme elämässä säilymisen puolesta.
Mutta perustelusi sille oli väärä " mutta en voi tietää kuolisinko vai en lapseni puolesta, koska minulla ei ole lapsia. Kuinka voin kuolla lapsen puolesta, jota ei ole?"
Mielestäni sinun ei olisi tarvinnut yrittää säilyttää kasvojasi, yrittämällä perustella lausettasi.
Se on asia joka on jokaiselle itsestään selvää jos sen kanssa joutuu kohdakkain.
Tämä sinulle kohdistettu, minkä kirjoitin ei ollut moite eikä pahaamieltä tarkoittava.
Arnoldille:
Mielestäni on tekopyhyyttä, kerskailua, itsensä ylentämistä,käyttää voittaakseen ja omaa hyvyyttä osoittaakseen: "Minulle se on ainut vaihtoehto", kuolla lapseni puolesta.
Käytit väärää asetta voittaaksesi.
Kyllä Jumala syntisi anteeksi antaa,mutta itse saat niistä vastata.