Keijo Kaenuusta, kansankynttilän poeka:
Siinä on äänessä aito ja oikea Kekkosen perässähiihtäjä, jolle jäi käpy käteen politiikassa. Siis ei tullut kunnollista ja kunniallista eläkevirkaa...kun Urhosta aika jätti ja ilmapiiri muuttui. Taisi Uusitalon Einolle käydä vähän samoin eli Lepikon torpan pihamultiin ura katkesi! Kainuun sanomien henkilökunta käveli miehen ulos päätoimittajan vakanssilta näyttäen, ettei Keijo Korhonenkaan ole profeetta omalla maallaan!
Mies vetelee kesäisin kotikonnuillaan hartaasti sitä puolihurri-Cajanuksen eli Kiantonakin tunnetun pervoilijan itkuviisua, NÄLKÄMAAN LAULUA, jossa viisaasti ja väkevästi sanotaan lopuksi, että RAUKAT VAIN MENKÖHÖT MERTEN TAA!
Keijo se otti ja teki laulun sanoin kun päätoimittajan paikka käveltiin siltä. Ei Otso Kukkosen saappaisiin oman pitäjän miehestä ollut kauaksi aikaa.
"Urho Kekkosta voitiin pettää vain kerran"
Korhonen haukkuu Jacobsonin
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-02-03,104:2:356600,1:0:0:0:0:0
KALLE HEISKANEN
Nykyinen professori, entinen diplomaatti ja päätoimittaja Keijo Korhonen lyttää Ruotumies -kirjassaan kovin sanoin ministeri Max Jacobsonin toimet ulkoministeriössä 1970-luvulla. Erityisen pisteliäästi professori Korhonen käsittelee Jacobsonin kampanjaa päästä YK:n pääsihteeriksi. Korhonen syyttää Jacobsonia myös presidentti Urho Kekkosen pettämisestä.
Ulkoministerinäkin toimineen Korhosen muistelmat opiskeluvuosiltaan ja uran alkuajoilta ulkoministeriössä julkistettiin torstaina. 71-vuotias Korhonen työskentelee tällä hetkellä professorina Arizonan yliopistossa.
Jo Korhosen ja Jacobsonin ensi tapaaminen enteili huonoa. Poliittisen osaston päällikkönä 1960-luvulla toiminut Jacobson oli Korhosen mielestä saanut käsityksen, että Maalaisliitto väkisin tuputti tohtori Korhosta taloon. Maalaisliittolainen ulkoministeri Ahti Karjalainen oli opastanut Korhosen Jacobsonia tapaamaan.
- Hän katseli minua sen mukaisesti kuin halpamakkaran palasta, Korhonen kirjoittaa. Kun Korhonen oli esittänyt toiveensa päästä ministeriön palvelukseen "Jacobson veti suunsa loukkaavaan hymyyn, naurahti ivallisesti ja sanoi tähän tapaan: Enpä oikein usko, että meillä juuri nyt on Teille suurlähettilään paikkaa tarjolla!" Virkamiesharjoittelijan paikkaa havitellut Korhonen kertoo ällistyneensä vastauksesta.
Vuoden 1971 pääsihteeritaistelu palveli Korhosen mielestä pelkästään Jacobsonin henkilökohtaisia tavoitteita. Kaikki Suomen suurlähettiläät eri puolilla maailmaa saivat propagoida pääsihteeriehdokkaan puolesta. Omien pyrkimysten täyttämisestä Jacobson onnistui tekemään "Suomen suuren kansallisen tehtävän".
- Ulkoasiainhallinto oli näin juhtana valjastettu vetämään yhtä ainoaa kuormaa, joka ei edes ollut tärkeä Suomen turvallisuuden ja muiden etujen kannalta, Korhonen arvioi.
Miksi näin sitten kävi? Korhosen mielestä presidentti Urho Kekkonen luotti liikaa Max Jacobsoniin.
- Kekkosen heikkouksiin kuului, että hän ei koskaan ollut oikein "kotonaan" ulkomailla. Hän ei ollut asunut Suomen ulkopuolella. Hänen kielitaitonsa oli samalla tasolla kuin tuolla sukupolvella yleensä eli varsin rajoitettu, Korhonen kirjoittaa.
Jacobson tajusi Korhosen mielestä tämän heikkouden ja osasi sitä hyödyntää. Korhonen arvioi Kekkosen olleen "jonkin aikaa suorastaan riippuvainen ovelasta alaisestaan".
- Kun hän pääsi perille Jacobsonin todellisesta pelistä, oli vastavaikutus sitäkin ankarampi. Urho Kekkosta voitiin pettää vain kerran, Korhonen kirjoittaa.
Jacobson jätti ulkoasianhallinnon ja siirtyi Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi.
Julkaistu 3.2.2006 3:05:46
Siinä on äänessä aito ja oikea Kekkosen perässähiihtäjä, jolle jäi käpy käteen politiikassa. Siis ei tullut kunnollista ja kunniallista eläkevirkaa...kun Urhosta aika jätti ja ilmapiiri muuttui. Taisi Uusitalon Einolle käydä vähän samoin eli Lepikon torpan pihamultiin ura katkesi! Kainuun sanomien henkilökunta käveli miehen ulos päätoimittajan vakanssilta näyttäen, ettei Keijo Korhonenkaan ole profeetta omalla maallaan!
Mies vetelee kesäisin kotikonnuillaan hartaasti sitä puolihurri-Cajanuksen eli Kiantonakin tunnetun pervoilijan itkuviisua, NÄLKÄMAAN LAULUA, jossa viisaasti ja väkevästi sanotaan lopuksi, että RAUKAT VAIN MENKÖHÖT MERTEN TAA!
Keijo se otti ja teki laulun sanoin kun päätoimittajan paikka käveltiin siltä. Ei Otso Kukkosen saappaisiin oman pitäjän miehestä ollut kauaksi aikaa.
"Urho Kekkosta voitiin pettää vain kerran"
Korhonen haukkuu Jacobsonin
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-02-03,104:2:356600,1:0:0:0:0:0
KALLE HEISKANEN
Nykyinen professori, entinen diplomaatti ja päätoimittaja Keijo Korhonen lyttää Ruotumies -kirjassaan kovin sanoin ministeri Max Jacobsonin toimet ulkoministeriössä 1970-luvulla. Erityisen pisteliäästi professori Korhonen käsittelee Jacobsonin kampanjaa päästä YK:n pääsihteeriksi. Korhonen syyttää Jacobsonia myös presidentti Urho Kekkosen pettämisestä.
Ulkoministerinäkin toimineen Korhosen muistelmat opiskeluvuosiltaan ja uran alkuajoilta ulkoministeriössä julkistettiin torstaina. 71-vuotias Korhonen työskentelee tällä hetkellä professorina Arizonan yliopistossa.
Jo Korhosen ja Jacobsonin ensi tapaaminen enteili huonoa. Poliittisen osaston päällikkönä 1960-luvulla toiminut Jacobson oli Korhosen mielestä saanut käsityksen, että Maalaisliitto väkisin tuputti tohtori Korhosta taloon. Maalaisliittolainen ulkoministeri Ahti Karjalainen oli opastanut Korhosen Jacobsonia tapaamaan.
- Hän katseli minua sen mukaisesti kuin halpamakkaran palasta, Korhonen kirjoittaa. Kun Korhonen oli esittänyt toiveensa päästä ministeriön palvelukseen "Jacobson veti suunsa loukkaavaan hymyyn, naurahti ivallisesti ja sanoi tähän tapaan: Enpä oikein usko, että meillä juuri nyt on Teille suurlähettilään paikkaa tarjolla!" Virkamiesharjoittelijan paikkaa havitellut Korhonen kertoo ällistyneensä vastauksesta.
Vuoden 1971 pääsihteeritaistelu palveli Korhosen mielestä pelkästään Jacobsonin henkilökohtaisia tavoitteita. Kaikki Suomen suurlähettiläät eri puolilla maailmaa saivat propagoida pääsihteeriehdokkaan puolesta. Omien pyrkimysten täyttämisestä Jacobson onnistui tekemään "Suomen suuren kansallisen tehtävän".
- Ulkoasiainhallinto oli näin juhtana valjastettu vetämään yhtä ainoaa kuormaa, joka ei edes ollut tärkeä Suomen turvallisuuden ja muiden etujen kannalta, Korhonen arvioi.
Miksi näin sitten kävi? Korhosen mielestä presidentti Urho Kekkonen luotti liikaa Max Jacobsoniin.
- Kekkosen heikkouksiin kuului, että hän ei koskaan ollut oikein "kotonaan" ulkomailla. Hän ei ollut asunut Suomen ulkopuolella. Hänen kielitaitonsa oli samalla tasolla kuin tuolla sukupolvella yleensä eli varsin rajoitettu, Korhonen kirjoittaa.
Jacobson tajusi Korhosen mielestä tämän heikkouden ja osasi sitä hyödyntää. Korhonen arvioi Kekkosen olleen "jonkin aikaa suorastaan riippuvainen ovelasta alaisestaan".
- Kun hän pääsi perille Jacobsonin todellisesta pelistä, oli vastavaikutus sitäkin ankarampi. Urho Kekkosta voitiin pettää vain kerran, Korhonen kirjoittaa.
Jacobson jätti ulkoasianhallinnon ja siirtyi Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi.
Julkaistu 3.2.2006 3:05:46
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä Ameriikassa on kaikki suurta, mennyt mainekin...
N-liitto ei luottanut Jacobsoniin, piti miestä CIA:n agenttina.
Väitöskirjansa, Naapurit vastoin tahtoaan, esipuheessa Korhonen kiittelee Max Jacobsonia todella vuolaasti. Mikä sotki miesten välit?
Naapurit vastoin tahtoaan – Suomi neuvostodiplomatiassa Tartosta talvisotaan 1., 1966, Tammi
http://www.valt.helsinki.fi/staff/krentola/Luento_2003_2.html
Jatko-osa väitöskirjan aiheeseen:
Turvallisuuden pettäessä – Suomi neuvostodiplomatiassa Tartosta talvisotaan 2., 1971, Tammi
Tuo nykyinen vaimo on muuten jo 2. ja heillä ei taida olla yhteisiä lapsia! Oliko se 1. kenties Riitta sisko Jukkala-Benisch? Ainakin ne yhdistettiin julkisuudessa aikoinaan...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keijo_Korhonen
Joko siitä on noin kauan?
http://www.talouselama.fi/henkilokuvat/article165455.ece
Kylmän sodan ja suomettumisen aikaa jolloin naapuri tiesi asioista vallan toista mikä oli totuus.
No, tänäpäivänä nämä asiat tunnustetaan jo naapurissa.
Keijo Korhonen ---- Molotov-Rippentrop-paktin lähteillä.
Suomen historian viralliset tulkitsijat joutuivat kovan paikan eteen 16.12.1975 jolloin Neuvostoliiton koulutiedeakatemian opetusmateriaalin ja menetelmien tieteellisen tutkimuslaitoksen historian opetuksen laboratorion johtaja A. G. Koloskov tiedotustilaisuudessa huomautti, ettei vuonna 1939 solmittuun Neuvostoliiton ja Saksan sopimukseen liittynyt mitään salaista pöytäkirjaa, jossa olisi sovittu Suomen kuulumisesta NL etupiiriin ennen talvisotaa, vaikka suomalaisissa koulukirjoissa näin väitetään.
Kouluhallitus ryhtyi tutkimaan tapausta. Asiasta oltiin yhteydessä ulkoministeriöön ja Helsingin yliopiston poliittisen historian laitokselta saatiin professori Keijo Korhosen lausunto.
Lopputuloksena on se, että kouluhallitus pysyi entisellä kannallaan ja Molotov Roppentrop sopimus salaisine asiakirjoineen pysyi Suomen kouluissa edelleen historiallisena tosiasiana.
Poliittisen historianlaitoksen esimies Keijo Korhonen selvitytti esikunnallaan Länsi-Saksan pääkaupungista Bonnista - Politisches Archiv des Auswätigen Amtes asiakirjoista ko. Lisäpöytäkirjan alkuperäiset saksan-ja venäjänkielisten tekstien – (Dokument 229/F 19/182-83, ”Geheimes Zusatzprotokoll”, ”Sekretnyj dopolnijtelnyj protokol”) – valokuvajäljennökset ovat todellakin saatu venäläisten ”myötävaikutuksella” Suomeen ja kouluissamme on opetettu noilta ajoilta lähtien todella virallista totuutta Molotov Ribbentrop sopimuksesta. Saksa ja Neuvostoliitto sopivat keskenään Suomen kuuluvaksi NL etupiiriin ennen talvisodan alkamista.
Jakobson on Suomen isänmaallisin mies ja sotaveteraani. Korhonen voi haistaa pitkän paskan.
NÄLKÄMAAN LAULUssa sanotaan, että RAUKAT VAIN MENKÖHÖT MERTEN TAA!
Kukas sinne Ameriikkaan menikään?
Miten on Meyer Lansky?
Eikö Korhonen sitten ole isänmaallinen?
"Korhonen voi haistaa pitkän paskan"
On kohta kuin NL:n marsalkat... semmoinen herrain tauti ja kuulemma aika pitkällä.
Nyt kaikki Trumppaamaan Ameriikkaan.