Katekismuksessa ja Raamatussa

http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/10kaskya.html

Kymmenen käskyä

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

(2 Moos. 20:2–17; 5 Moos. 5:6–21)

Eilen hän piirsi mummin ja papan.

Onko minun nyt sitten siitä kuritettava häntä?

2. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla MAAN PÄÄLLÄ, äläkä niistä, jotka ovat VESISSÄ maan alla.

kun katekismus ei ole Raamattu,vaan kirkon jokinlainen "kässäri" !

Katekismuksen etulehdellä on asia kerrottu:

"JUMLAN KYMMENEN KÄSKYÄ niinkuin perheenisän tulee ne YKSINKERTAISESTI esittää perheväelleen"

Tuolla tavlla YKSINKERTAISESTI esiettynä ne oppii ulkoa.

Lutherin aikana oli toki Raamttu olemassa, mutta se maksoi maatilan verren ja vain ani harvoilla oli siihen varaa.

Luther ratkasi ongelman laatimalla LYHYEN esityksen Raamatusta jotta tavallinen kansakin olisi mahdollista saada opetusta Raamatusta.

OLEN TÄYSIN VARMA , että alotuskirjoituksen tekijä EI OSAA käskyjä siinä pitkässä muodossa joka löytyy Raamatusta!

Nytkin jos lukee Raamatun kokopäiväisesti kannesta kantaan, niin siihen menee kokemukseni mukaan yli 2 viikkoa aikaa. Mutta Katekismuksen lukemiseen menee tunti, ja Raamatun ilmoitus on lyhyesti esitettynä tullut selväksi.

Mitä kuvan tekemiseen tulee, niin käskyn ydin on siinä, että ÄLÄ TEE KUVAA SITÄ KUMARTAAKSESI-- kuvan tekeminen sinänsä ei ole kielletty,

onhan alotuskirjpoituksen tekijäkin ottanut perhekuvia ja ottaa varmaan vieläkin mitä moninaisempia kuvia.

Myöskin Jumala käski tekemään temppeliin kuvia ja patsaita.

KUVAT olivat muuten Lutherin aikaan mainioita evankelioimisvälineitä kansalle joka ei osannut lukea.

Toki Katekismuksella ja Raamatulla on eroja.

Katekismuksessa on sivuja alta sata ja Raamtussa sivuja on noin 1400.

Katekismukseen on siis kirjoitettu vai tärkeimmät Raamatun ilmoituksen jotka pelastukseen ja kristilliseen elämään tarvitaan.

NÄINHÄN SE ON.RAAMATUN MUKAAN KÄSKYT OVAT OIKEASSA JÄRJESTYKSESSÄ.MUTTA KUN KIRKON IHMISET EIVÄT HALUNNEET OLLA LAKIEN ALLA NIIN MIKÄS SITTEN KUN MUUTTAMAAN AJAT JA LAIT.VUONNA 73-MUUTETTIIN SUNNUNTAI VIIKON VIIMEISEKSI PÄIVÄKSI.ENNEN SITÄ SE OLI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ.JA RAAMATUN LAIT LAITETTIIN TOISEEN KIRKOILLE SOPIVAAN JÄRJESTYKSEEN:OTETTIIN JUMALALTA VALTAOIKEUDET POIS.NO TÄMÄHÄN EI VIELÄ MITÄÄN MITÄ KIRKKO ON TEHNYT.MENTIIN VATIKAANIN OHJAUKSEEN JA PAAVIN LAKIEN ALLE.hYVÄKSYTTIIN NAISPAPPEUS JA KOHTA VIHITÄÄN HOMOT JA LESBOT.EI RAAMATULLA ENÄÄN OLE MITÄÄN ARVOA,KAIKKI ON POLJETTU KIRKON ANSIOSTA LOKAAN.PAPIT VALEHTELEVAT JA ELÄVÄT RAAMATUN LAKEJA VASTAAN

kirjasta:

Siinä kerrotaan päätöksestä vuodelta 787, jolloin 2. käsky poistettiin ja 10.käsky jaettiin 9. ja 10.käskyksi!

Vuonna 787 tehtiin päätös, jolla on suuri merkitys kuvan historiassa. Sen teki ”pyhä ja suuri maailmanlaajuinen kokous ”, joka oli kokoontunut ”Jumalan armosta sekä hurskaiden ja kristittyjen hallitsijoiden”, Bysantin keisarin Konstantinoksen, joka tuolloin oli alaikäinen, ja hänen äitinsä, sijaishallitsijana toimivan Irenen määräyksestä Nikean kaupunkiin Bithynian maakunnassa. Se oli kristillisen kirkon historian viimeinen synodi, jonka päätöksiin yhtyivät kaikki silloisen kirkon johtajat: Antiokian, Aleksandrian, Jerusalemin ja Konstantinopolin patriarkat sekä Rooman paavi. Tämän vuoksi sitä kuten kuutta aikaisempaa vastaavaa kirkolliskokousta kutsutaan ekumeeniseksi synodiksi. Järjestyksessä se siis oli seitsemäs ja toistaiseksi viimeinen.

Mitä seitsemäs ekumeeninen synodi sitten päätti kuvista? - Kuin kuninkaallista polkua kulkien, seuraten pyhien isiemme Jumalan johdatuksella antamia opetuksia sekä katolisen kirkon traditiota sillä tiedämme sen olevan peräisin siinä asuvasta Pyhästä Hengestä – päätämme tarkoin ja huolellisesti harkittuamme, että samoin kuin kunnioitettu ja elämää antava ristin kuva, on asetettava esiin hurskaita ja pyhiä kuvia, jotka on valmistettu väreistä, pienistä mosaiikkikivistä ja muusta sopivasta materiaalista, Jumalan pyhiin kirkkoihin, pyhiin astioihin, esineisiin ja vaatteisiin, seinille ja puulaudoille, taloihin ja teille. Meidän Herramme ja Jumalamme sekä Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen kuvan tavoin turmeltumattoman valtiattaremme pyhän Jumalansynnyttäjän ja kunnioitettujen enkeleiden ja kaikkien pyhien ja hurskaiden ihmisten (kuvia).

Päätöstä olivat edeltäneet vuosisataiset erimielisyydet kirkollisessa käytössä olleista kuvista. Vuodesta 726 lähtien oli vallinnut konkreettinen kiistatilanne, kuvainraaston aika eli ikonoklasmi. Tästä kielteisestä reaktiosta kirkon kuvahurskautta kohtaan teki virallisesti lopun seitsemännen ekumeenisen synodin päätös vuodelta 787. Se määräsi kuvien käytön kulttitarkoituksiin sallituksi, jopa välttämättömäksi. Pyhistä kuvista tuli erottamaton osa idän ortodoksisen kirkon hartauselämää.

Kunnia kuvatulle

Samalla erotettiin selvästi pyhälle kuvalle osoitettu kunnioitus, joka kohdistuu siihen kuvattuun eli kuvan aiheeseen,vain 'jumalalliselle olemukselle' kuuluvasta todellisesta palvonnasta. - Sillä mitä enemmän jatkuvasti nähdään kuvallisen esityksen kautta, sitä enemmän kuvien katselijat palauttavat mieliinsä kuvien esikuvat ja kaipaavat niitä ja voivat jakaa niille tervehdyksensä ja kunnioittavan kumarruksensa, ei kuitenkaan uskomme mukaista todellista palvontaa, joka kuuluu vain jumalalliselle olemukselle. Sen sijaan niiden kunniaksi on suitsutettava ja niitä on (kynttilöin) valaistava kuten kunnioitettua ja elämää antavaa ristin kuvaa ja pyhiä evankeliumeja ja muita pyhiä esineitä, kuten esi-isämmekin hurskaasti tapasivat tehdä. 'Sillä kuvan kautta kunnioitetaan esikuvaa' ja se, joka kumartaa kuvaa, osoittaa kunnioitustaan siinä kuvatulle.

Kirous kieltäjille

Toisinajatteleville synodi saneli kirouksensa ja tuomionsa. Kauas kirkosta pitää ajaa kaikki, jotka rohkenevat olla eri mieltä ja opettaa toisin tai mitätöidä kirkolliset perinnäissäännöt kirottujen harhaoppien mukaisesti tai tavoitella jonkinlaista muuta määrittelyä tai hylätä jonkin kirkon säännöistä, evankeliumin tai ristin kuvan tai ikonimaalaukset ja marttyyrien pyhäinjäännökset. Erotettava on piispat ja papit, jotka rohkenevat - vieläpä käyttäen hyväkseen yhteisiä pyhiä esineitä ja laillisia luostareita pyrkiä väärin ja ovelasti kumoamaan yh- denkin katolisen kirkon perimätiedon kohdan. Yhteisöstä on suljettava näin menettelevät, yhtä hyvin munkit kuin maallikot.

Yksimielinen ylistys

Tällä tavoin tulee voimaan pyhien isiemme opetus samoin kuin katolisen kirkon traditio, kirkon, joka maan äärestä toiseen on ottanut vastaan hyvän sanoman. Tällä tavoin seuraamme Paavalia, joka puhui Kristuksen nimissä, ja koko jumalallista apostolista seurakuntaa sekä isällistä pyhyyttä ja pidämme kiinni niistä perinnäissäännöistä, jotka olemme saaneet. Tällä tavoin laulamme voitonhymnit kirkolle profeetallisella tavalla. 'Riemuitse suuresti, tytär Siion, julista, tytär Jerusalem. Iloitse ja riemuitse koko sydämestäsi. Herra otti sinusta pois vastustajiesi väärät teot, sinut on lunastettu vihollistesi käsistä. Herra on kuningas keskelläsi. Et pahaa näe! Ja rauha on päälläsi iankaikkisesti!' Pyhä kirkolliskokous julisti: me kaikki uskomme niin, kaikki olimme samaa mieltä, kaikki hyväksyimme ja al-lekirjoitimme. Tämä on apostolien usko, tämä on oikeauskoisten usko. Tämä usko lujitti maailmanlaajuista (kirkkoa). Uskoen yhteen Jumalaan, Kolminaisuudessa ylistettyyn, tervehdimme kunnioitettuja kuvia.