Mummun villavakan salaisuus?

Mummun villavakka

Eräs armollista Jumalaa etsivä henkilö joutui kauan etsimään ennen kuin hän lopulta löysi armollisen Jumalan. Hän oli hiukan yli 30 vuoden ikäinen ja yksinhuoltaja. Hän koki Jumalan armon tarpeensa niin voimakkaasti, että hän kiersi raamattupiiristä toiseen, vieraili papin luona kirkonkylässä, itki Lepolan Siirin rappusilla ja lopulta kääntyi Niemisjärven ala-asteen opettajan, M.L:n puoleen, kysyen häneltä, "Kuule hyvä ystävä, mitä minä teen? Opettaja neuvoi häntä menemään kylän seurantalolle. Siellä oli kuulema hyviä hengellisiä kokouksia. Kertomuksemme henkilö meni seurantalolle, mutta arkana otti paikan takarivistä. Siihen hän takkinsa tiukasti ympärilleen kietaisten istuutui ja ajatteli samalla, "Kuhan ei vua ole lahkolaisia?"

Mutta armollisen Jumalan etsiminen oli voimakas. Tarve oli suuri ja pakottava. Alkulaulu ilmoitettiin. Harras uskovien joukko alkoi laulaa "Jeesuksen armahan kädet ja helma, sydänkin armoinen avattu on. Onkohan syytä siis nääntyä kellään, avoin kun autuuden satama on?

Hän itse kertoi, että tämän laulun aikana, hän risti kätensä ja huokaisi hiljaa Jumalalle, "Kiitos Herra, tämä taivas minulle riittää." Kaksi viikkoa myöhemmin viereisessä kylässä oli jälleen seurat ja siellä oli sama sananjulistaja paikalla. Tältä juuri armollisen Jumalan löytäneeltä puhuja tiedusteli, olisiko hänellä todistuksen sana? Kertomuksemme päähenkilö nousi ylös ja todisti: "Minun syvämmen ol ennen ihan niin ku nurin niskon, mutta nyt se on kun mummon villavakassa, lepereitten joukossa." Tämä sama Jumalan lapsi lähti minun kanssa jäähalliin. Niin minulla on hänestä paljon ihania muistoja. Herran pyhät ovat ihmisiltä salassa.