Kreationisteille

Nyt täytyy sanoa niin, etten tunne yhtään kreationistia, jolla EI olisi luonnontieteellistä loppututkintoa. Tämä on nyt kylläkin enemmän määrittelykysymys. Jos ihminen USKOO luomiseen, en määrittele häntä kreationistiksi. Jos määrittelisin, kaikki Suomen luterilaiset olisivat kreationisteja (-;
Itseäni ei voine pitää kreationistina, koska en kiistä, etteikö evoluutioteoriat olisi tieteellisiä (peruste: tiedemiehet esittävät niitä). Olen kait selkärangaton?
Mutta elleivät ole mieltään muuttaneet, niin tiedän pari nykyistä luonnontieteellisen alan professoria, jotka ovat olleet kreationisteja, yhden kemistin ja yhden MML:n (ellei ole jo väitellyt?). Sitten tulee menneiltä vuosilta mieleen yks biologian opettaja, pari biologian opiskelijaa (varmaankin valmistuneet?) yks LuK (paleontologi) ja sitten kirjat julkaisseet lääkärit 2 kpl (en ole tavannut)
Kun aikoinani liikuin "piireissä", ei siellä siis ollut muuta kuin akateemista väkeä (tosin opiskelijoita suurin osa).
Uskoisin, että kreationistien luonnontieteellinen tietämys on ylivoimaista KESKIMÄÄRÄISEEN evoluutio-oppiin uskovaan verrattuna. Esim. näilläkin palstoilla on lukuisia kertoja osoittanut jotkut evo-kannattajat tieteen vastustajiksi (tietämättömyytensä takia).
Ero kreationistin ja KESKIMÄÄRÄISEN evouskiksen välillä on nähdäkseni luokkaa loppututkinto vs. yotutkinto.

Olet alkanut kaks peräkkäistä keskustelua samalla otsikolla. Sitä luulee joksikin vahinkotuplaksi tms.

Hmm... ensimmäisenä tulee mieleeni Matti Leisola (PhD Science, http://www.hut.fi/Yksikot/Biotekniikka/matti/Matti_Frames.htm - hieno CV!) sekä Pekka Reinikainen (lääk. tohtori). Myöskin Pauli Ojala, joka väittelee piakkoin, jolleivat evulutionistit häntä lynkkaa paikoittain evoluutio kriittisen väitöskirjansa ansiosta.

Nämä olivat siis henkilöitä jotka tunnen ja jotka putkahtivat ensimmäisenä mieleen, luultavasti heitä on paljon paljon enemmänkin. Sitäpaitsi, vaikka Matti Leisola olisi ainoa, ei se estä häntä olemasta oikeassa. Tässä tapauksessa olisi vain hyvin, hyvin valitettavaa, että kaikki muut tieteellisen loppututkinnon omaavat henkilöt vaeltavat pimeydessä!

Ainakin 3 suom. proffaa tiedän ja nähnyt elävänä,
joille kehitysoppi on harhaoppia, ja
jotka eivät allekirjoita, että maa miljardeja vuosia vanha.
(matem, ATk-, bioprosessoritekn. aloilta).

siten kuin sinä olet määritellyt kreationistin, on kysymyksessä uskon asia, ei niinkään tieteen piirissä oleva asia (johon taas akateeminen loppututkinto enemmänkin liittyy).

Jos taas kreationistiksi määritellään sellainen tieteentekijä, joka aiheellisesti kritisoi evoluutioparadigman mukaisia tulkintoja (ja todella rajuja olettamuksia), niin sitten sellaisia tuntuu olevan aika vähän. Tiede juuri saa elinvoimansa erilaisten näkökantojen ja tulkintojen kautta, eikä yksituumaisesta joo-joo:ttelusta.

Terve kriittisyys tieteeseen on aina paikallaan... mikä nyt ei tarkoita sitä, että mielestäni evoluutioparadigman sisällä tiedettä tekevät biologit tai paleontologit olisivat huonoja tiedemiehiä. Huonoa tiedettä sen sijaan olisi sokeutua sille, kuinka hurjia olettamuksia suhteessa todistusaineistoon tieteellisessä mielessä tehdään. Esim. minä en opettaisi nykyisen evoluutioparadigman sisällä tulkitun todistusaineiston pohjalta lapsilleni, että heidän pitäisi uskoa polveutuvansa apinoista :-) Vaan tämä asia on jotenkin eri ulottuvuudessa koko ajattelussani, kuin ihmisen kamppailu ymmärtää olemustaan jne. Toisaalta, jos lapseni päättävät joskus uskoa polveutuvansa apinoista (aion kyllä kertoa, evoluutioteoriasta, ja siitä tullee koulussakin kyllä vastaan), niin sille minä en taas voi mitään.

Sinänsä jännä tuo tieteen ja uskon asioiden vuorovaikutus, ja se, että joillekin on vaikea sulattaa, että joku voi uskoa eri tavalla. Toisaalta, jos ei usko mihinkään, ei voi tulkita mitään havaintojaankaan minkään maailmanselitysmallin valossa...

Mulle on toisaalta ollut hedelmällistä seurailla väittelyä tällä palstalla ja saada oikaisuja omiin harhalaukauksiini. Kuitenkaan se ei uskoa ja sillä dimensiolla liikkuvia asioita muuta miksikään... Uskokin on aika jännä juttu.

Jos ihminen haluaa tieteestä tehdä itselleen "jumalan" niin sekään malli ei ole aina toiminut oikein hyvin (koska Jumala, mikä se kenellekin on mitäkin) ohjaa arvomaailmaa ja käyttäytymistä yhteiskunnallisella tasolla. ...onhan näitä esim. yhteiskuntakokeiluja nähty jne.¨

Mielenkiinnolla siis voi seurata tiedettä (ja tehdä sitä itsekin), eri asia on sitten, miten vakavasti omaan henkilökohtaiseen elämäänsä mitäkin tieteen "tulkintaa" tai havaintoa alkaa soveltamaan. Toisaalta, jos tiede ei vaikuta henkilökohtaiseen elämään mitenkään, niin sitten sen arvo on yhtä tyhjän kanssa (juuri sille, joka asiaa miettii).

Yleensä uskon sanan, ilmaisun, tieteen tekemisen ja uskon(non) vapauteen - että ihmiset ovat onnellisia, kun sitä on olemassa. Minua usein surettaa tietty fanatismi siinä, että ns. "tiedeihmiset" ovat hyvin kärkkäästi kertomassa miten minun tulisi lapseni kasvattaa jne. Itse olen varovaisempi soveltamaan muihin sellaisia kriteerejä. Hyvin usein on ollut, että ns. tiedeihmiset eivät ole yksityiselämässään ainakaan sen onnistuneempia kuin ns. "tavalliset" tai kouluttamattomatkaan ihmiset...

No, nyt eksyi ajatus sivuraiteille - mutta se pääajatus oli tässä se, että kreationistin määritelmä ei ole ihan selkeä - paitsi jos uskot Jumalaan Raamatun mukaan (eli olet ns. kristitty), niin silloin varmaankin uskon dimensiolla olet jonkinlainen kreationisti maailmanselitysmallin suhteen, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Tällaisia uskovia kristittyjä ja päteviä tiedeihmisiä on ollut kyllä useita, ja myös suomenmaassa heitä lienee useita: enemmän nykyajan ilmiö on se, että ateismi yhdistetään jotenkin "sivistykseen" ja tiedeinstituutioon... (jolla mittapuulla esim. Neuvostoliitto ja Albania olisivat olleet todella sivistysvaltioita).

Se että väittäjällä on tohtorin tutkinto tai mikä tahansa tutkinto ei tee hänen väitteistään sen todenmukaísempia. Asioiden todenperäisyyttä on turha perustella oppiarvoilla.

Ps. En kuulu kreationisteihin.