Lehtomäki voittaisi vaalit

Puheenjohtaja on tietysti puolueen merkittävin henkilö, ja korkeimmalla arvoasteikossa kun linjauksia tehdään. Ei tietenkään puheenjohtaja määrittele ja määrää itse puolueen linjaa, mutta suuri painoarvo puheenjohtajalla on. Tämä on sivuseikka kuitenkin.

Tärkeämpänä pidän sitä, että Vanhasen johdolla Keskustalla ei ole edellytyksiä voittaa vaaleja, mikä on taas edellytys sille, että puolue ja siinä toimivat saavat tavoitteitaan läpi. Vaalimenestys on elinehto. Jos keulakuva ei pärjää sen saavuttamisessa, pitää se vaihtaa.

Sitten: ei Keskusta ole Kokoomus. Pidät Keskustan linjattomuutena kaikkea sitä, mikä ei aja Kokoomuksen tavoitteita eteenpäin. Ei esimerkiksi kuntien pakkoliitosten vastustaminen ole Keskustassa linjattomuutta, vaan paikallisdemokratian ja muiden Keskustalle tärkeiden arvojen voimakasta puolustamista (ja taloudellisesti myös järkevää politiikkaa; paikallistason päätöksenteolla saavutetaan yleisesti ottaen enemmän säästöjä kuin mitä marginaalisissa yleishallintokuluissa säästettäisiin kuntaliitoksilla. On suoranaista vääristelyä väittää, että kuntaliitoksissa aiempi suurkunta pystyisi pitämään hallintokulut samana senkin jälkeen, kun toinen kunta on siihen liittynyt).

---- kirjoitti:

Puheenjohtaja on tietysti puolueen merkittävin henkilö, ja korkeimmalla arvoasteikossa kun linjauksia tehdään. Ei tietenkään puheenjohtaja määrittele ja määrää itse puolueen linjaa, mutta suuri painoarvo puheenjohtajalla on. Tämä on sivuseikka kuitenkin.

Tärkeämpänä pidän sitä, että Vanhasen johdolla Keskustalla ei ole edellytyksiä voittaa vaaleja, mikä on taas edellytys sille, että puolue ja siinä toimivat saavat tavoitteitaan läpi. Vaalimenestys on elinehto. Jos keulakuva ei pärjää sen saavuttamisessa, pitää se vaihtaa.

Sitten: ei Keskusta ole Kokoomus. Pidät Keskustan linjattomuutena kaikkea sitä, mikä ei aja Kokoomuksen tavoitteita eteenpäin. Ei esimerkiksi kuntien pakkoliitosten vastustaminen ole Keskustassa linjattomuutta, vaan paikallisdemokratian ja muiden Keskustalle tärkeiden arvojen voimakasta puolustamista (ja taloudellisesti myös järkevää politiikkaa; paikallistason päätöksenteolla saavutetaan yleisesti ottaen enemmän säästöjä kuin mitä marginaalisissa yleishallintokuluissa säästettäisiin kuntaliitoksilla. On suoranaista vääristelyä väittää, että kuntaliitoksissa aiempi suurkunta pystyisi pitämään hallintokulut samana senkin jälkeen, kun toinen kunta on siihen liittynyt).

Lue lisää

Minun mielestäni keskustan ongelma on siinä, että sillä on kaksi eri linjaa: yksi linja vaalikampanjoissaan ja toinen linja hallituksessa.

Matti Vanhanen on nyt pahasti puun ja kuoren välissä, kun hän on sitoutunut toteuttamaan hallitusohjelman hyvässä yhteistyössä sosialidemokraattien kanssa ja sanonut aikovansa jatkaa yhteistyötä heidän kanssaan vaalien jälkeenkin.

Ei tästä asetelmasta oikein pääse tekemään kovinkaan terävää vaalikampanjaa.

Juhantalo taitaakin olla enemmän kuin ketku hevosmies, kun hän ehdottaa kahdella pakalla pelaamista niin, että vanhanen jäisi demareiden kanssa yhteistyöhön, mutta Lehtomäki alkaisi terävöittää profiilia irtiotolla vanhasen pääministeruydestä.

Minusta tuo on aika kaksinaamaista touhua, jonka avulla keskusta menettäisi uskottavuuttaan luotettavana yhteistyökumppanina joka suuntaan, myös kokoomukseen päin.

Minusta Matti Vanhasen paras ominaisuus on luotettavuus. Siihen pitäisi kepun kentänkin nyt nojata, sillä ei tuleva vaalitappio johdu Vanhasesta, vaan siitä, että 2003 vaaleissa saatu liikkuvien ja tyytymättämien äänestäjien suosio on sulanut hallituspuolueelta pois. Kepuhan saa piikkiinsä nyt kaikki demareidenkin virheet, kun keskustalla on pääministeri.

Jaba_43 kirjoitti:

Minun mielestäni keskustan ongelma on siinä, että sillä on kaksi eri linjaa: yksi linja vaalikampanjoissaan ja toinen linja hallituksessa.

Matti Vanhanen on nyt pahasti puun ja kuoren välissä, kun hän on sitoutunut toteuttamaan hallitusohjelman hyvässä yhteistyössä sosialidemokraattien kanssa ja sanonut aikovansa jatkaa yhteistyötä heidän kanssaan vaalien jälkeenkin.

Ei tästä asetelmasta oikein pääse tekemään kovinkaan terävää vaalikampanjaa.

Juhantalo taitaakin olla enemmän kuin ketku hevosmies, kun hän ehdottaa kahdella pakalla pelaamista niin, että vanhanen jäisi demareiden kanssa yhteistyöhön, mutta Lehtomäki alkaisi terävöittää profiilia irtiotolla vanhasen pääministeruydestä.

Minusta tuo on aika kaksinaamaista touhua, jonka avulla keskusta menettäisi uskottavuuttaan luotettavana yhteistyökumppanina joka suuntaan, myös kokoomukseen päin.

Minusta Matti Vanhasen paras ominaisuus on luotettavuus. Siihen pitäisi kepun kentänkin nyt nojata, sillä ei tuleva vaalitappio johdu Vanhasesta, vaan siitä, että 2003 vaaleissa saatu liikkuvien ja tyytymättämien äänestäjien suosio on sulanut hallituspuolueelta pois. Kepuhan saa piikkiinsä nyt kaikki demareidenkin virheet, kun keskustalla on pääministeri.

Lue lisää

Kuten myös kunnallisvaalitulos. Jos vaalitappio olisi ollut vaikka kaksi prosenttiyksikköä puoluekannatusgalluppeihin verrattuna presidentinvaaleissa, ehkä hallitusvastuu sen selittäisi. Vanhanen ei kuitenkaan osaa millään tavoin aktivoida keskustalaisia.

Puheenjohtajan valinta on muuten täysin Keskustan sisäinen asia, siinä nyt on viimeinen yrittää pelotella yhteistyön vaikeutumisella.

---- kirjoitti:

Kuten myös kunnallisvaalitulos. Jos vaalitappio olisi ollut vaikka kaksi prosenttiyksikköä puoluekannatusgalluppeihin verrattuna presidentinvaaleissa, ehkä hallitusvastuu sen selittäisi. Vanhanen ei kuitenkaan osaa millään tavoin aktivoida keskustalaisia.

Puheenjohtajan valinta on muuten täysin Keskustan sisäinen asia, siinä nyt on viimeinen yrittää pelotella yhteistyön vaikeutumisella.

Lue lisää

Presidentinvaalitulosta voidaan pitää myös normaalina vaalituloksena Keskustalle, jopa hiukan normaalia parempana. Esim. 70-luvulla Kepun kannatus liikkui 16-18 prosentissa. Sen jälkeen ns. tahtopolitiikalla saavutettuja vaalituloksia voi pitää poikkeuksellisina, loistavina tuloksina. Niissä saatiin aktivoitua Keskustan kannattajiksi paljon sellaisia, jotka eivät ole sitoutuneet pysyvästi minkään puolueen kannattajiksi eli ns. liikkuvia äänestäjiä.

Kun otetaan huomioon yhteiskuntarakenteen muutos, Keskustan normaalikannatus voisi olla paljon 70-luvun tasoa pienempikin, esim. 10-15 %. Siihen nähden Keskustan kannatus on edelleen yläkantimissa ja laskuvaraa normaalitasolle on paljonkin.

Keskustan suuren kannatuksen salaisuus on siinä, että se on onnistunut pitkälti monopolisoimaan syrjäseutujen ja Tampereen pohjoispuoleisen Suomen äänet itselleen. Näiltä seuduilta on puuttunut uskottavia poliittisia vaihtoehtoja. Kepu on korostanut lisäksi sitä, että se on ainoa maakuntien etua ajava puolue. Totuus alkaa vasta nyt valjeta kansalaisille, kun vaalilupausten ja hallituspolitiikan välinen railo sen kuin syvenee. Keskustan politikkan skitsofrenisuus alkaa olla kenen tahansa maallikonkin havaittavissa.

Keskustassa voidaan siis olla edelleen tyytyväisiä, jos kannatus pysyy yli 15 %:n lukemissa. Vielä 10-15 %:nkaan kannatuksesta ei ole syytä huolestua. Vasta sitten jos mennään 5 %:n tuntumaan voi pikkasen huolestua.

---- kirjoitti:

Kuten myös kunnallisvaalitulos. Jos vaalitappio olisi ollut vaikka kaksi prosenttiyksikköä puoluekannatusgalluppeihin verrattuna presidentinvaaleissa, ehkä hallitusvastuu sen selittäisi. Vanhanen ei kuitenkaan osaa millään tavoin aktivoida keskustalaisia.

Puheenjohtajan valinta on muuten täysin Keskustan sisäinen asia, siinä nyt on viimeinen yrittää pelotella yhteistyön vaikeutumisella.

Lue lisää

Nyut täytyy koko ajan ottaa huomioon, että 2003 eduskuntavaalitulos on kaikkea muuta kuin hyvä lähtökohta kannatusvertailuille. Tuloksen takanahan oli kahdeksan vuoden oppositioaikana voitettu.,liikkuvien ja tyytymättömien äänestäjien tuoma "oppositiolisä".

Tämä osa keskustan kannatuksesta sulaa väkisin pois hallitukseen menon myötä. Sille ei voi mitään kukaan keskustan puheenjohtaja oli hän kentän kannalta miten karismaattinen hyvänstä. Vanhasessa ei ole tähän asiaan pienintäkään syytä.

Tappio kunnallis- ja presidentinvaalissa keskustalle tuli aivan samasta syystä: vaalien päävaihtoehdoiksi koettiin SDP ja kokoomus. Kunnallisvaalissa siksi, että Lipponen vastusti voimakkaasti julkisten palvelujen yksityistämistä, jota kokoomus puolusti yhtenä vaihtoehtona. Keskustan suu oli tukossa, koska ei se voinut toimia hallituskumppaniaan vastaan. Presidentinvaalissa Niinistö haastoi Halosen ulkopolitiikassa, kun Vanhasen oli pysyttävä Halosen linjoilla.

Eivät nämä tappiot ole ollenkaan Vanhasen heikkoutta, vaan ainoastaan sitä, että liikkuvat äänestäjät valitsevat niiden kahden vaihtoehdon välillä, joiden katsovat olevan päävaihtoehtoja. muille jää sitten vain puolueuskollisten äänien osuus.

Mitä puheenjohtajavalintaan tulee, niin Ilökan päätoimittaja Kari Hokkanen on todennut, että keskustan puheenjohtajan on nautittava SDP:n luottamusta, jos se aikoo toimia punamullassa. Väyrynen, Aho ja Jäätteenmäki menettivät luottamuksensa. Siksi keskusta oli oppositiossa 1987-91 ja 1995-2003 ja olisi ollut myös 1991-1995, ellei SDP olisi itse jättäytynyt pois punamullastakin.

Sisäinen asiahan puheenjohtajan valinta aina on, mutta onhan siinä otettava huomioon myös ulkoiset vaatimukset, jos aikoo pyrkiä muiden kanssa yhteistyöhön.

Sellainen asetelma, jossa Vanhanen olisi pääministerinä yhteistyössä SDP:n kanssa ja Lehtomäki puheenjohtajana kävisi vaalikampanjaa SDP:tä ja samalla hallitustakin vastaan, on käytännössä mahdoton ajatus. Kummastelen Juhantalon järjen juoksua näiltä osin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Presidentinvaalitulosta voidaan pitää myös normaalina vaalituloksena Keskustalle, jopa hiukan normaalia parempana. Esim. 70-luvulla Kepun kannatus liikkui 16-18 prosentissa. Sen jälkeen ns. tahtopolitiikalla saavutettuja vaalituloksia voi pitää poikkeuksellisina, loistavina tuloksina. Niissä saatiin aktivoitua Keskustan kannattajiksi paljon sellaisia, jotka eivät ole sitoutuneet pysyvästi minkään puolueen kannattajiksi eli ns. liikkuvia äänestäjiä.

Kun otetaan huomioon yhteiskuntarakenteen muutos, Keskustan normaalikannatus voisi olla paljon 70-luvun tasoa pienempikin, esim. 10-15 %. Siihen nähden Keskustan kannatus on edelleen yläkantimissa ja laskuvaraa normaalitasolle on paljonkin.

Keskustan suuren kannatuksen salaisuus on siinä, että se on onnistunut pitkälti monopolisoimaan syrjäseutujen ja Tampereen pohjoispuoleisen Suomen äänet itselleen. Näiltä seuduilta on puuttunut uskottavia poliittisia vaihtoehtoja. Kepu on korostanut lisäksi sitä, että se on ainoa maakuntien etua ajava puolue. Totuus alkaa vasta nyt valjeta kansalaisille, kun vaalilupausten ja hallituspolitiikan välinen railo sen kuin syvenee. Keskustan politikkan skitsofrenisuus alkaa olla kenen tahansa maallikonkin havaittavissa.

Keskustassa voidaan siis olla edelleen tyytyväisiä, jos kannatus pysyy yli 15 %:n lukemissa. Vielä 10-15 %:nkaan kannatuksesta ei ole syytä huolestua. Vasta sitten jos mennään 5 %:n tuntumaan voi pikkasen huolestua.

Lue lisää

Noh, ei kait demarin tarvi kepun kannatuksesta huolestua paitsi silloin, jos se kasvaa ;)

Kyllä minusta normaalikannatuksena voi kuitenkin pitää 15 vuoden ajan tasaisesti saavutettuja tuloksia, onhan 70-luvulta yli kolmasosa äänestäjäkunnastakin vaihtunut. Keskusta on muuttunut yhteiskunnan muutoksen mukana ja lisännyt kannatustaan uusilla alueilla, lähinnä Tampereen pohjoispuolisiin kaupunkikeskuksiin.

Voisi kait vastaavia pohdiskeluja tehdä yhteiskuntarakenteen muutoksesta esimerkiksi demarien kannatuksen kohdalla. Työväen edut on turvattu niin monipuolisesti ja täydellisesti, jotta ehkä luonnollinen, yhteiskunnalliseen tarpeeseen perustuva vasemmiston kannatusprosentti olisi siellä kahdenkymmenen kieppeillä.

Harjoitetussa talouspolitiikassa sinänsä ei ole vikaa, vain siinä, miltä Vanhanen sen saa näyttämään.

Jaba_43 kirjoitti:

Nyut täytyy koko ajan ottaa huomioon, että 2003 eduskuntavaalitulos on kaikkea muuta kuin hyvä lähtökohta kannatusvertailuille. Tuloksen takanahan oli kahdeksan vuoden oppositioaikana voitettu.,liikkuvien ja tyytymättömien äänestäjien tuoma "oppositiolisä".

Tämä osa keskustan kannatuksesta sulaa väkisin pois hallitukseen menon myötä. Sille ei voi mitään kukaan keskustan puheenjohtaja oli hän kentän kannalta miten karismaattinen hyvänstä. Vanhasessa ei ole tähän asiaan pienintäkään syytä.

Tappio kunnallis- ja presidentinvaalissa keskustalle tuli aivan samasta syystä: vaalien päävaihtoehdoiksi koettiin SDP ja kokoomus. Kunnallisvaalissa siksi, että Lipponen vastusti voimakkaasti julkisten palvelujen yksityistämistä, jota kokoomus puolusti yhtenä vaihtoehtona. Keskustan suu oli tukossa, koska ei se voinut toimia hallituskumppaniaan vastaan. Presidentinvaalissa Niinistö haastoi Halosen ulkopolitiikassa, kun Vanhasen oli pysyttävä Halosen linjoilla.

Eivät nämä tappiot ole ollenkaan Vanhasen heikkoutta, vaan ainoastaan sitä, että liikkuvat äänestäjät valitsevat niiden kahden vaihtoehdon välillä, joiden katsovat olevan päävaihtoehtoja. muille jää sitten vain puolueuskollisten äänien osuus.

Mitä puheenjohtajavalintaan tulee, niin Ilökan päätoimittaja Kari Hokkanen on todennut, että keskustan puheenjohtajan on nautittava SDP:n luottamusta, jos se aikoo toimia punamullassa. Väyrynen, Aho ja Jäätteenmäki menettivät luottamuksensa. Siksi keskusta oli oppositiossa 1987-91 ja 1995-2003 ja olisi ollut myös 1991-1995, ellei SDP olisi itse jättäytynyt pois punamullastakin.

Sisäinen asiahan puheenjohtajan valinta aina on, mutta onhan siinä otettava huomioon myös ulkoiset vaatimukset, jos aikoo pyrkiä muiden kanssa yhteistyöhön.

Sellainen asetelma, jossa Vanhanen olisi pääministerinä yhteistyössä SDP:n kanssa ja Lehtomäki puheenjohtajana kävisi vaalikampanjaa SDP:tä ja samalla hallitustakin vastaan, on käytännössä mahdoton ajatus. Kummastelen Juhantalon järjen juoksua näiltä osin.

Lue lisää

...miten "sopivaa" Keskustan puheenjohtajaa tuetaan täälläkin sekä oikealta että vasemmalta. Vaaraton Keskustan johtaja on toki hyödyllinen sekä SDP:lle että Kokoomukselle kannatuksen valuessa pois puolueelta.

Kyllä hyvä ehdokas saa oman äänensä kuuluviin ja profiloituu aidoksi vaihtoehdoksi. Jos siihen ei pysty, on väärässä seurassa. Ei se ole riippuvainen siitä, millaiselle linjalle on tehtävän vuoksi "ajautunut".

Puheenjohtajavaihdoksista hallitusvastuun aikana tuli mieleeni tässä, että milloinkas Niinistö ja Heinäluoma tulivat puolueidensa puheenjohtajiksi? Niinistö vaihdettiin porvarihallituksen aikana paikalleen, ja hän kieltäytyi nimenomaisesti porvarihallituksen ministeripestistä. Tällä hän lunasti oman ja puolueensa paikan seuraavissa hallituksissa. Heinäluoma vaihdettiin Lipposen tilalle hallitusvastuun aikana, ja on esiintynyt koko ajan omanlaisenaan oppositiona, ensin hallituksen ulkopuolella ja nyt sen jäsenenä.

Puheenjohtajavaihdokset tehdään Suomessa tarpeen mukaan, ei sillä sattumanvaraisella perusteella, ollaanko hallituksessa sillä hetkellä vai ei.

Oppositiolisää tietysti oli, ja naislisää vuoden 2003 vaalituloksessa. Tärkeintä oli kuitenkin se, että Jäätteenmäki onnistui profiloitumaan Lipposen päävaihtoehdoksi Itälän jäädessä hymistelemään Lipposen apupoikana ja odottamaan sitä lupailtua ulkoministeripestiä. Kuitenkin, oppositiolisää ei ollut yli sadantuhannen äänestäjän verran, se on selvä.

Keskustan kannatus laskee aina punamultayhteistyössä. Nyt on sentään nousukausi, ja sellaisen aikana kannatuksen tuhlaaminen on anteeksiantamatonta.

---- kirjoitti:

...miten "sopivaa" Keskustan puheenjohtajaa tuetaan täälläkin sekä oikealta että vasemmalta. Vaaraton Keskustan johtaja on toki hyödyllinen sekä SDP:lle että Kokoomukselle kannatuksen valuessa pois puolueelta.

Kyllä hyvä ehdokas saa oman äänensä kuuluviin ja profiloituu aidoksi vaihtoehdoksi. Jos siihen ei pysty, on väärässä seurassa. Ei se ole riippuvainen siitä, millaiselle linjalle on tehtävän vuoksi "ajautunut".

Puheenjohtajavaihdoksista hallitusvastuun aikana tuli mieleeni tässä, että milloinkas Niinistö ja Heinäluoma tulivat puolueidensa puheenjohtajiksi? Niinistö vaihdettiin porvarihallituksen aikana paikalleen, ja hän kieltäytyi nimenomaisesti porvarihallituksen ministeripestistä. Tällä hän lunasti oman ja puolueensa paikan seuraavissa hallituksissa. Heinäluoma vaihdettiin Lipposen tilalle hallitusvastuun aikana, ja on esiintynyt koko ajan omanlaisenaan oppositiona, ensin hallituksen ulkopuolella ja nyt sen jäsenenä.

Puheenjohtajavaihdokset tehdään Suomessa tarpeen mukaan, ei sillä sattumanvaraisella perusteella, ollaanko hallituksessa sillä hetkellä vai ei.

Oppositiolisää tietysti oli, ja naislisää vuoden 2003 vaalituloksessa. Tärkeintä oli kuitenkin se, että Jäätteenmäki onnistui profiloitumaan Lipposen päävaihtoehdoksi Itälän jäädessä hymistelemään Lipposen apupoikana ja odottamaan sitä lupailtua ulkoministeripestiä. Kuitenkin, oppositiolisää ei ollut yli sadantuhannen äänestäjän verran, se on selvä.

Keskustan kannatus laskee aina punamultayhteistyössä. Nyt on sentään nousukausi, ja sellaisen aikana kannatuksen tuhlaaminen on anteeksiantamatonta.

Lue lisää

Ei minulla ole edellä olleissa jutuissani mitään taka-ajatuksia tai ketunhäntiä kainalossa; olen ihan oikeasti sitä mieltä, että vanhasen syyttely on tekosyy olla katsomatta keskustan linjattomuutta suoraan silmiin eikä siinä auta kahdella pakallakaan pelaaminen.

Keskusta saa toki vaihtaa puheenjohtajansa, jos haluaa, vaikkei se minusta viisasta olekaan niin kuin edellä yritin perustella, mutta en ilmeisesti saanut sinua vakuuttuneeksi.

Lehtomäki on minusta erinomaisen hyvä tyyppi, sitä en kiellä.