jotkut määrittelevät tietoisuuden sillä,että tiedostaa kuolevaisuutensa ja että pystyy suhteuttamaan itsensä ympäristöön.
eli subjekti "luo" itselleen käsityksiä,joiden mukaan se pystyy toimintaa tulkitsemaan.
käsitykset,joita määrittellään ovat tulkintoja jotka "pyritään" tekemään mahdollisimman kuvaavaksi itse asiasta.
eli käsitykset ovat tulkintaa.olette varmaankin huomanneet kuinka paljon olen niissä olevasta "ilmasta" jauhanut.
tuolla ilmalla tarkoitan sitä,että tulkintaa "jätetään" tilaa liikkua.eli puhuttaessa asiasta määritelmää voidaan isolla kädellä käsitellä.yhtenä esimerkkinä voisin mainita tuon määritelmän vapaa-ajattelijoista.kun rupeaa määritelmää tulkitsemaan,nii huomaa että vapaa-ajattelijan ajatus sallii kaiken muun paitsi jonkin tietyn ajatuksen oppien puoltamista.eli kaikki muu on sallittua paitsi tuo yksi.voi jopa uskoa johonkin muuhun ajatukseen.sillä ei ole väliä mihin,kuhan se ei ole tuo yksi määritelty.
tuossa tuo määritelmä:"henkilö, joka tav. uskonnon kysymyksissä ajattelee perinnäisistä opeista poikkeavasti, vapaauskoinen." (lainaus siinon hankkimasta tekstistä)
nyt kun tällaisia käsityksiä meillä on "työkaluina",nii mielestäni on itsestään selvää että tulkintaeroja syntyy.riippuu siitä minkä "maailmankatsomuksen" omaava henkilö rupeaa omien värillisten linssien läpi määritelmää tsuumailemaan.
väittäisin että kommunikoinnin yksi ongelma on juuri tuo käsitteiden ilmavuus,joka sallii monenlaisia tulkintoja.
nyt sit päästää hoosee osuuteen.
kuinka meidän tulisi suhtautua käsitteisiin.
eli mennää takaisin tietoisuuteen.mitä me oikeastaan tiedämme muuta kuin sen mitä itse olemme määritelleet.
jos pääset ajatukseen,missä olet vaikkapa keskellä skuugea,missä ei ole muuta kuin luonto ympärilläsi ja sinä.ja pystyt "nollaamaan" ajatuksesi ja rupeat "tiedostamaan"..mitä tiedostat?tiedostat sen mitä aistisi sallivat..energian.äänet,valot,kylmän,lämpimän..jne.
pointtini tässä on se että kuinka paljon me luulemme tietävämme energian tuoman tietoisuuden,jonka "ansiosta" olemme käsitemaailmamme tehnyt,tietävämme?
erittäin pientä pienen ihmisen käsityksistä johtuvaa skeidaa.
eli subjekti "luo" itselleen käsityksiä,joiden mukaan se pystyy toimintaa tulkitsemaan.
käsitykset,joita määrittellään ovat tulkintoja jotka "pyritään" tekemään mahdollisimman kuvaavaksi itse asiasta.
eli käsitykset ovat tulkintaa.olette varmaankin huomanneet kuinka paljon olen niissä olevasta "ilmasta" jauhanut.
tuolla ilmalla tarkoitan sitä,että tulkintaa "jätetään" tilaa liikkua.eli puhuttaessa asiasta määritelmää voidaan isolla kädellä käsitellä.yhtenä esimerkkinä voisin mainita tuon määritelmän vapaa-ajattelijoista.kun rupeaa määritelmää tulkitsemaan,nii huomaa että vapaa-ajattelijan ajatus sallii kaiken muun paitsi jonkin tietyn ajatuksen oppien puoltamista.eli kaikki muu on sallittua paitsi tuo yksi.voi jopa uskoa johonkin muuhun ajatukseen.sillä ei ole väliä mihin,kuhan se ei ole tuo yksi määritelty.
tuossa tuo määritelmä:"henkilö, joka tav. uskonnon kysymyksissä ajattelee perinnäisistä opeista poikkeavasti, vapaauskoinen." (lainaus siinon hankkimasta tekstistä)
nyt kun tällaisia käsityksiä meillä on "työkaluina",nii mielestäni on itsestään selvää että tulkintaeroja syntyy.riippuu siitä minkä "maailmankatsomuksen" omaava henkilö rupeaa omien värillisten linssien läpi määritelmää tsuumailemaan.
väittäisin että kommunikoinnin yksi ongelma on juuri tuo käsitteiden ilmavuus,joka sallii monenlaisia tulkintoja.
nyt sit päästää hoosee osuuteen.
kuinka meidän tulisi suhtautua käsitteisiin.
eli mennää takaisin tietoisuuteen.mitä me oikeastaan tiedämme muuta kuin sen mitä itse olemme määritelleet.
jos pääset ajatukseen,missä olet vaikkapa keskellä skuugea,missä ei ole muuta kuin luonto ympärilläsi ja sinä.ja pystyt "nollaamaan" ajatuksesi ja rupeat "tiedostamaan"..mitä tiedostat?tiedostat sen mitä aistisi sallivat..energian.äänet,valot,kylmän,lämpimän..jne.
pointtini tässä on se että kuinka paljon me luulemme tietävämme energian tuoman tietoisuuden,jonka "ansiosta" olemme käsitemaailmamme tehnyt,tietävämme?
erittäin pientä pienen ihmisen käsityksistä johtuvaa skeidaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ole olemassa elämää ilman luokitteluja:
Kaikessa mitä teemme,on luokitteluja.
(ne nojaavat jossain määrin valoksi tulkittuun juttuun ja atomeiksi tulkittujen juttujen yhteisvaikutukseksi)
Käsitteet rajoittavat -se on niiden homma.
Käsite pilkkoo -ainakin näennäisen- todellisuutemme käsitettävän kokoisiksi palasiksi. On toki aina mahdollista,että tämä puolittaa ongelman ja jättää veriset kimpaleet. Mutta vaihtoehtoja ei taida olla..
Totuus taitaa liittyä lauseen ja todellisuuden väliseen konsilienssiin. (Jos todellisuus on hallusinaatio,niin ainakin konsilienssi säilyy:
Tulkitsemme jonkin kvaalian kissaksi,vaikka olemme eri henkilö. Saamme tässä ajatuksenlukutestiä yhtenevämpiä tuloksia: havainto tuottaa yhteneväisyyttä, ainakin lauseen sisällön kanssa..)
Emme tosin koskaan tiedä puhummeko samaa kieltä,ellemme vertaa havaintoihin :j
Aikamoinen liemi(Itse kannatan Diogenesmäistä ajattelua: Puheen merkitys muuttuu jo kun lausumme sen, me muutumme kohde muuttuu eikä kielisisältömmekään ole kuin "samansuuntainen"...)
Vapaa-ajattelijoiden ajattelu jostain syystä urautuu -ollaan aivan yhtä dogmaattisia kuin fundamentalistiuskovat mutta eri suuntaan.
nii paljon hienoja sanoja sisälsi tuo tekstisi,että ajatus meni multa sen suhteen ohi.(valitettavasti)..mutta
"Ei ole olemassa elämää ilman luokitteluja"
vai on elämää ilman luokitteluja..määritellää sanoja eritavalla.elämä..määritellää se vaa uusiksi.mikä meitä estäisi?
mutta niihän se on että näillä käsitteillä tuen tuota lausettasi.olen samaa mieltä.
"Vapaa-ajattelijoiden ajattelu jostain syystä urautuu -ollaan aivan yhtä dogmaattisia kuin fundamentalistiuskovat mutta eri suuntaan."
samaa mieltä..oisko aika tehdä tiukempia määrityksiä?
Onnistutpa aina tekemään kiehtovia avauksia. Voi jospa olisin kyllin viisas vastaamaan...vastaan kumminkin.
Eli kuinka meidän pitäisi suhtautua käsitteisiin. Oma mielipide: hyvin rajallisina työkaluina. Tämä koskee niin filosofiaa kuin uskontoakin.
Usko siihen että "päivitetyt savanniapinat" pystyisivät keksimillään örähdyksillä kuvaamaan koko todeillisuutta kattavasti on mielestäni uskoa siitä kummallisimmasta päästä. Todellisuus on uskoakseni pohjimmiltaan semmoinen, että siihen eivät käsitteet yksinkertaisesti "tartu".
Tieteessä käytetään yleensä rationaalsia käsitteitä tyyliin "aika, jonka valo kulkee siinä ajassa". Tai "kahdeksan ja yhdeksän nanometrin välillä"
Kumminkin täsmällisessä tieteessäkin on kvarkkien nimityksissä jouduttu turvautumaan sellaisiin irrationaalisiin nimiin kuin outo, lumo, kauneus ja totuus. Oliko kaikki järkevät nimet jo varattu? Ovatko nämä nimet tosiaan kuvaavia?
Mitä jos todellisuudesta alkaa löytyä yhä enemmän asioita, joita voimme kuvailla vain irrationaalisesti. Tiedemies kirjoittaa tutkimusraporttiinsa "Tulos oli oudohko" ja tiedeyhteisö taputtaa haltioituneena käsiään. Tulevaisuutta?
Mystikot ovat toitottaneet jo vuosituhansia että käsitteet itse asiassa estävät meitä näkemästä perimmäisiä todellisuuden piirteitä. Todellisuus täytyy kokea, ei sanoa. Ehkäpä mystikot ovat oikeassa, ehkä vain pilvessä, mahdollisesti kumpaakin.
"Mystikot ovat toitottaneet jo vuosituhansia että käsitteet itse asiassa estävät meitä näkemästä perimmäisiä todellisuuden piirteitä. Todellisuus täytyy kokea, ei sanoa. Ehkäpä mystikot ovat oikeassa, ehkä vain pilvessä, mahdollisesti kumpaakin"
samaa mieltä tuosta,että todellisuus täytyy kokea,ei sanoa.mielestäni voimme ainoastaan kokea ympäristön aistiemme avulla.ja mitäpä aistimme aistii..energiaa.koemme ääntä,valoa,lämpöä jne.
tuo mitä koemme pyritään vaan mahdollisimman kuvaavaksi määritellä.
mielestäni kokemamme määritykset eivät estä näkemästä perimmäisiä todellisuuden piirteitä,jos ymmärtää sen miksi ja minkä perusteella määrityksiä tehdään.eli jos tiedämme että määritys on duunattu mahdollisimman kuvaavaksi kokemaamme asiaa kohtaan,niin osaamme suhtautua siihen sen mukaan.
täytyy myös muistaa että käsitteet "elävät" niitä käytettäessä.varsinkin käsitteet joita käytämme jokapäiväsessä elämässämme.uudenlaisia näkokulmia "pumpataan" käsitettä kohtaan ja ilmaa käsitteeseen pääsee.huomataan että käsite voidaankin käsittää monella tapaa ja ne kaikki tulkinnat ovat oikein.käsite saa kyllä muuttua ja pitääkin,mutta "vanhat" jämät pitäis heittää pois.
voisit aikaskuluks määritellä mulle energian...:)
"käsitteet ovat kuin aurinkolasit,ne helpottaa näkemistä,mutta eivät näytä värien todellista luonnetta"
"nimiin kuin outo, lumo, kauneus ja totuus. Oliko kaikki järkevät nimet jo varattu? Ovatko nämä nimet tosiaan kuvaavia?"
ei noilla nimillä ole mitään merkitystä,vaan sillä mitä se nimi pitää sisällään.
"Todellisuus on uskoakseni pohjimmiltaan semmoinen, että siihen eivät käsitteet yksinkertaisesti "tartu"."
pikkasen joutuu olemaan erimieltä.todellisuushan on jonkinlainen.elikkä mielestäni asiaa jota voidaan aisteilla aistia,voidaan määritellä jonkinlaiseksi.
elikkä jos meillä on käsittämätön objekti x.ja tuo käsittämätön asia x "kävelee" vastaan,niin ensimmäinen reaktio on et mitä vittuu.mutta samalla rupeamme määrittelemään tuota x:ää.rupeemme tulkitsemaan sen käytöstä,muotoa jne.ja nyt meillä on uusi käsite jonkinlaisena versiona.kuinka kuvaava se sitten on,onkin erijuttu.
"Eli kuinka meidän pitäisi suhtautua käsitteisiin. Oma mielipide: hyvin rajallisina työkaluina. Tämä koskee niin filosofiaa kuin uskontoakin."
hienoa että olet tuota mieltä,ei määritystä kiinnosta tulkitsijan näkemys asiasta...:)
"elikkä jos meillä on käsittämätön objekti x.ja tuo käsittämätön asia x "kävelee" vastaan,niin ensimmäinen reaktio on et mitä vittuu.mutta samalla rupeamme määrittelemään tuota x:ää.rupeemme tulkitsemaan sen käytöstä,muotoa jne.ja nyt meillä on uusi käsite jonkinlaisena versiona.kuinka kuvaava se sitten on,onkin erijuttu. "
Minusta tuo "mitä vittuu" saattaa olla kuvaavampi monessa tapauksessa. Tai ainakin se pitäisi sisältää kuvaukseen.