Millainen on perusteltu uskonratkaisu? Voiko ateistin mielestä usko olla perusteltua? Kerron tässä tosi tarinan ja lukija saa päättää oliko valinta perusteltu. Kyseessä on oma valintani uskon ja agnostismin välillä. Uskolla tarkoitan tässä aitoa, omaa halua ja päätöstä uskoa johonkin, enkä esimerkiksi uskonnon valitsemista koska uskonnon edustajat käyttävät cooleja hattuja.
Ensin määritämme aidon valintatilanteen kahden asian välillä. Kolme ehtoa pitää täyttyä.
1. Valinnan optioiden on oltava "eläviä". Eli tunnen oikeasti halua kumpaankin asiaan.
2. Valinta on kiertämätön. Eli toisen valitseminen sulkee toisen pois.
3.Valinta on pakollinen. Eli ratkaisu on tehtävä ennemmin tai myöhemmin.
Katsotaan täyttyykö ehdot:
1. Kumpikin vaihtoehto olivat eläviä. Olin ollut agnostikko niin kauan kun muistan, mutta olin alkanut tuntea irrationaalista vetoa kristinuskoon. Muut uskonnot olivat siis kuolleita optioita, koska en tuntenut vetoa niihin. Myös ateismi oli kuollut optio, koska se oli mielestäni liian jyrkkä kanta, samoin kuin usko Jumalaan, johon kumminkin tunsin outoa vetoa.
2. Niin kauan kun kieltäydyin määrittelemästä edes likimain mahdollista jumaluutta olin agnostikko. Samalla hetkellä kun olisin päättänyt uskoa kristinuskon Jumalaan en olisi enää ollut agnostikko. Ehto siis täyttyy ja paradoksaalisesti valintatilanne oli käynnissä joka hetki.
3. Pidin vallitsevaa tilannetta kestämättömänä. Jossain vaiheessa olisin joutunut päättämään että en halua/tarvitse jumaluskoa tai uskalla uskoa. "Kiikun kaakun"-tilanne olisi ollut mielestäni vain itsepetosta pitkän päälle.
Ehto siis täyttynee.
Tässä seikat jotka puoltivat eri optioita.
Agnostismi:
-"tyylikäs", ainaiselle pohdiskelijalle sopiva ratkaisu
-Tiede tarjoaa tyydyttävän selityksen lähes kaikelle ilman Jumalaakin
-"Helppo" ratkaisu suhteessa muihin ihmisiin.
-Pelko siitä, että menetän statukseni järkevänä ihmisenä jos valitsen uskon Jumalaan.
-Hulluilta vaikuttavat ja rasittavat ihmiset, jotka sanovat uskovansa Jumalaan.
-Pelko siitä että muutun edellisen kaltaiseksi valittaessa uskon Jumalaan.
-En ole tarvinnut ennenkään Jumalaa.
Usko Jumalaan:
-Irrationaalinen halu uskoa kristinuskon Jumalaan. Jokainen on varmasti ollut tilanteessa, jossa jokin asia vain tuntuu houkuttelevalta optiolta ilman järkevää selitystä.
-Aavistuksenomainen pelko siitä, että voin menettää jotain tärkeää elämässäni valitessani agnostismin.
Aikaisemmin olin jotunut valitsemaan uskallanko rakastua. Tieteelliset tosiseikat puhuivat sen puolesta, että rakastuminen oli eräänlainen mielenhäiriö, joka saa ihmisen käyttäytymään typerästi. Lisäksi rakkaus näytti aiheuttavan ihmisille paljon kärsimystä, jotkut olivat valmiita tappamaan ihmisiä oma särkyneen sydämensä takia. Toisaalta rakastuessani saattaisin kokea jotain hienoa, josta runoilijat ovat kirjoittaneet läpi historian. Päätin antaa irrationaaliselle tunteelle periksi ja mielestäni tulos oli kannattava.
Uskonratkaisussa päätin noudattaa samaa rohkeaa logiikkaa, enkä ole katunut.
Saanko uskoa?
48
1455
Vastaukset
- Joutama
Varsin looginen viesti, myös siksi, että ilmeisesti myös uskoontulo on jonkinasteinen aivokemiallinen reaktio - kuten rakastuminenkin.
Rakastuminen on järjettömyyttä, siis järjen puutetta, ei-loogista ajattelua. Uskoontulokin on juuri samanlaista sekoilua.
Muttamutta.. Rakastuminen loppuu joskus. Se aivokemian sekoaminen tasoittuu, ja tilalle tulee järki. Ja arki myös :).
Entäpä kun uskoon tulleella tulee arki (ja tietty järki) vastaan? Voiko uskoa ylipäätään "pitää yllä" samaan aikaan järjenkäytön kanssa? Jos järki ei vain pysty löytämään yhtään järkevää syytä uskoa, mitä silloin tehdä?- on usko Jeesukseen
Olen uskonut Jeesukseen vuosikymmeniä ja kertaakaan järki ei ole sammuttanut rakkauttani Häneen. Olen saanut elää niin mielenkiintoisen ja antoisan elämän, että jos kirjoittaisin kirjan, siitä täytyisi tehdä jatkokertomus, sillä yhteen kirjaan ei saisi mahtumaan kuin pienen osa.
Muuten, tärkeä seikka, jota uskosta osattomat eivät voi ottaa huomioon (kuin muitakaan Jumalan salaisuuksia), on se, että joka uskoo tietää, siis tietää, Jeesuksen elävän ja olevan kanssaan, sillä Pyhä Henki, joka asuu sisäisesti meissä todistaa siitä. Siinä Hengessä ovat ne lahjat, joista usein kiistellään, mutta ne tosiaan ovat siinä Hengessä, ja ne on sisäisesti meissä. Raamatussa kerrotaan, että Jumalan valtakunnan salaisuuksia ei jaeta ulkopuolisille. Jos haluat totuuden, on sinun päästävä valtakuntaan. - Ateisti-Ari
Sitten pitää dogmatisoitua, ritualisoida uskonharjoittaminen. Aiempaan huumaan verrattuna usko tuntuu kuolleelta ja huippuelämysten sijaan etsitään turvallisuutta ja jatkuvuutta. Kai samalla tavalla käy vakiintuvassa parisuhteessakin.
- rivikristitty
Vertasin tuossa vähän omenoita appelsiiniin. Usko ei edellytä mitään suuria tunne-elämyksiä.
"Rakastuminen on järjettömyyttä, siis järjen puutetta, ei-loogista ajattelua."
Rakastuminen on järjettömyyttä, mutta ei ole sama asia kuin järjen puute. Samalla tavalla usko on järjettömyyttä, mutta ei sama asia kuin järjen puute. Kyse on vain uudentyyppisestä näkökulmasta, joka ei sulje pois järkevästi toimimisen mahdollisuutta eri tilanteissa. Uskossakin voi toimia järkevästi.
Kaikkia ihmisiä ohjaavat järjettömät motiivit. Kun tutkit omia motiivejasi, niitä mitkä saavat sinut pohtimaan järkevästi jonkin asian eteen, löydät arvoja, joita et voi perustella järkevästi. Ne vain ovat mielestäsi oikein, tai hyviä.
Samalla tavalla kun pidämme omaa hyvinvointiamme tärkeänä ja yritämme toimia järkevästi sen edistämiseksi, niin rakastuttuamme jonkin toisen ihmisen hyvinvoinnista tuleekin omaamme tärkeämpi. Kummassa on enemmän järkeä? Kummassakaan ei ole järkeä.
Tähän voi vängätä vastaan että rakastuminen edistää lajin hyvinvointia ja on siksi järkevää. Miksi olisi? Tämähän edellyttää uskoa että asioiden vallitseva tila olisi jostain syystä järkevä? Tämä on kuitenkin perustelematon irrationaalinen uskomus, joka odottaa joka nurkan takana vaikka luulemmekin toimivamme rationaalisesti. - väärässä
Ateisti-Ari kirjoitti:
Sitten pitää dogmatisoitua, ritualisoida uskonharjoittaminen. Aiempaan huumaan verrattuna usko tuntuu kuolleelta ja huippuelämysten sijaan etsitään turvallisuutta ja jatkuvuutta. Kai samalla tavalla käy vakiintuvassa parisuhteessakin.
mutta siinä oikeassa, että haluamme elää turvallisuudessa ja haluamme elämämme jatkuvan tämän ajan jälkeen.
En aivan ole kärryillä, mitä tarkoitat huippuelämyksillä. Tarkoitat luultavasti sielullisia tunnelatauksia.
Mitä iloa niistä on, ne kestävät vain lyhyen hetken ja usein jättävät tyhjyyden jälkeensä.
Me ihmiset olemme kolmiyhteisiä, ruumis, sielu ja henki. Ja se henki meidän on itse vapaasta tahdosta valittava, mikä ikuista sieluamme johtaa. Minä olen valinnut Jumalan Hengen, johon kuuluu rakkaus, ilo ja rauha. En haluaisi sellaisen hengen johtavan minua, joka antaisi minullen ns "huippuelämyksiä" ja jättäisi sitten tyhjän päälle. Ikävä kyllä sinä et voi tietää millaista on elämä Jumalan yhteydessä, koska sinä et halua uskoa Jeesukseen. Jos sinä haluaisit uskoa, se annettaisiin sinulle lahjaksi ja totisesti sinä muuttaisit käsitystäsi uskovaisen elämästä. Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä ja täällä valtakunnassa on hyvä elää. Ei ole koskaan toivottomuutta vaan sijalla on toivo, ei vihaa, vaan sijalla on rakkaus.
Arvaan sinun nyt sanovan, että tämä ei ole totta, koska olet varmaankin törmännyt uskovaisiin jotka on olleet kuin ketkä tahansa muutkin, tuomitsevia ja kylmiä, mutta se ei ole uskon syy, vaan sen syy, että he eivät tee hedelmää, siis usko ei ole muuttunut heissä eläväksi, eikä heidän tekonsa ole sen myötä muuttuneen, vaan he ovat yhä lihallisia.
Minut on lähetetty vastaamaan silloin tällöin viesteihin ja kirjoittamaankin niitä, nyt lähetyskäsky tuli sinun kohdallesi ja sillä on tarkoituksensa, sanotpa nyt mitä sanotkin, sinua rakastaa Jumala. - Late
on usko Jeesukseen kirjoitti:
Olen uskonut Jeesukseen vuosikymmeniä ja kertaakaan järki ei ole sammuttanut rakkauttani Häneen. Olen saanut elää niin mielenkiintoisen ja antoisan elämän, että jos kirjoittaisin kirjan, siitä täytyisi tehdä jatkokertomus, sillä yhteen kirjaan ei saisi mahtumaan kuin pienen osa.
Muuten, tärkeä seikka, jota uskosta osattomat eivät voi ottaa huomioon (kuin muitakaan Jumalan salaisuuksia), on se, että joka uskoo tietää, siis tietää, Jeesuksen elävän ja olevan kanssaan, sillä Pyhä Henki, joka asuu sisäisesti meissä todistaa siitä. Siinä Hengessä ovat ne lahjat, joista usein kiistellään, mutta ne tosiaan ovat siinä Hengessä, ja ne on sisäisesti meissä. Raamatussa kerrotaan, että Jumalan valtakunnan salaisuuksia ei jaeta ulkopuolisille. Jos haluat totuuden, on sinun päästävä valtakuntaan.Että järkesi on yhä hukassa!
- oikein valitsit
Jumala aloittaa aina suhteen ihmiseen. Et sinä, eikä kukaan muukaan tee sitä itse. Sinua on kutsuttu ja sinä, onnellinen, olet valinnut oikein. Nyt vasta elämässäsi alkaa mielenkiintoiset vaiheet, saat tutustua kotimaahasi, jossa sinä olet jo Herran Hengen myötä, joka asuu sinussa sisäisesti. Tulet saamaan yltäkylläisesti rakkautta, mutta nuhdettakin saat. Jos Jeesus näkee, että sydämmenasenteesi ei ole vielä Jeesukseen uskovilta vaadittavalla tasolla, alkaa lempeä, mutta periksiantamaton koulutus ja puhdistus. Sinä voit tarkkailla kehitystäsi, siis hedelmää, tarkkailemmalla onko sinulla rakkaus Jumalaan, joka ylittää kaiken ja rakastatko sinä lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siinä on sinulle kaikki laki. Tekosi muuttuvat paremmiksi, koska lähimmäisen rakkaus vaatii sinua tekemään hänelle, niin kuin tekisit itsellesi. Ja kaikki pimeässä tehty synti katoaa, koska kunnioitus ja oikea pelko Jumalaa kohtaan saa sinut tekemään vain tekoja, jotka kestävät päivänvalon. Esim. valehteleminen jää pois j.n.e
- vedenkantaja
on geenien säilymisen kannalta erittäin järkevää, mikäli se parantaa lisääntymisaktiivisuutta.
- The Rat
Valintasi ei ollut ateismin ja teismin (tai kristinuskon) välinen koska, kuten sanoit:
> Myös ateismi oli kuollut optio, koska se oli mielestäni liian jyrkkä kanta
Oliko valinta siis teismin ja agnostismin välinen? Tuskin.
> Kyseessä on oma valintani uskon ja agnostismin välillä
...
> Niin kauan kun kieltäydyin määrittelemästä edes likimain mahdollista jumaluutta olin agnostikko
...
> 3. Pidin vallitsevaa tilannetta kestämättömänä.
Olit agnostikko, mutta pidit tilannetta kestämättömänä. Sinun olisi siis pitänyt valita teismin tai ateismin välillä. Ateismi oli sinusta kuitenkin kuollut vaihtoehto...
Ei valintaa. Ainut vaihtoehtosi oli teismi.
Mitä muuten rakastumiseen tulee, itse en ole koskaan onnistunut ohjailemaan tunteitani järjelläni... :)- rivikristitty
"Mitä muuten rakastumiseen tulee, itse en ole koskaan onnistunut ohjailemaan tunteitani järjelläni... :)"
Omasta mielestäni asenteella voi ohjata tunteita hyvinkin paljon.
"Olit agnostikko, mutta pidit tilannetta kestämättömänä. Sinun olisi siis pitänyt valita teismin tai ateismin välillä. Ateismi oli sinusta kuitenkin kuollut vaihtoehto...
Ei valintaa. Ainut vaihtoehtosi oli teismi."
Olen tästä eri mieltä. Olisin voinnut päättää halutessani että uskonto ei ole minun juttuni, puistella päätä omalle typeryydelleni ja jatkaa elämäänni. Ajatusmalleihin on helppo takertua ja oma asenne ohjaa ajatusmalleja. - The Rat
rivikristitty kirjoitti:
"Mitä muuten rakastumiseen tulee, itse en ole koskaan onnistunut ohjailemaan tunteitani järjelläni... :)"
Omasta mielestäni asenteella voi ohjata tunteita hyvinkin paljon.
"Olit agnostikko, mutta pidit tilannetta kestämättömänä. Sinun olisi siis pitänyt valita teismin tai ateismin välillä. Ateismi oli sinusta kuitenkin kuollut vaihtoehto...
Ei valintaa. Ainut vaihtoehtosi oli teismi."
Olen tästä eri mieltä. Olisin voinnut päättää halutessani että uskonto ei ole minun juttuni, puistella päätä omalle typeryydelleni ja jatkaa elämäänni. Ajatusmalleihin on helppo takertua ja oma asenne ohjaa ajatusmalleja.Mutta sanoit silloisen nykytilanteen, siis agnostismin, olleen sietämätön.
Jos tilanne on sietämätön, sitä on muutettava.
Akselilla ateismi - agnostismi - teismi et halunnut siirtyä ateismin suuntaan, joten ainut vaihtoehtosi oli siirtyä teismin suuntaan.
Mitä taas tulee tunteiden ohjaamiseen asenteella, en usko siihen. Jos nyt esim ihastuisin johonkin naiseen, voisin vältellä häntä välttääkseni samalla kiusausta pettää vaimoani, mutta en voisi järjelläni vaikuttaa tunteeseeni - tekoihini toki. Ja aika kyllä korjaa rakkauden... :D - rivikristitty
The Rat kirjoitti:
Mutta sanoit silloisen nykytilanteen, siis agnostismin, olleen sietämätön.
Jos tilanne on sietämätön, sitä on muutettava.
Akselilla ateismi - agnostismi - teismi et halunnut siirtyä ateismin suuntaan, joten ainut vaihtoehtosi oli siirtyä teismin suuntaan.
Mitä taas tulee tunteiden ohjaamiseen asenteella, en usko siihen. Jos nyt esim ihastuisin johonkin naiseen, voisin vältellä häntä välttääkseni samalla kiusausta pettää vaimoani, mutta en voisi järjelläni vaikuttaa tunteeseeni - tekoihini toki. Ja aika kyllä korjaa rakkauden... :DValintatilanne oli kestämätön. Jos olisin sulkenut toisen option pois, esim. uskon, niin tilanne olisi ollut jälleen siedettävä. Ei agnostismissa ollut mitään sietämätöntä.
- The Rat
rivikristitty kirjoitti:
Valintatilanne oli kestämätön. Jos olisin sulkenut toisen option pois, esim. uskon, niin tilanne olisi ollut jälleen siedettävä. Ei agnostismissa ollut mitään sietämätöntä.
Ongelma on siinä että agnostismi ei sinällään sulje pois uskonnollisuutta. On nimittäin olemassa teististä agnostismia, jossa lähdetään siitä että Jumala on olemassa, mutta siitä ei voida saada varmaa tietoa.
OK, menee hiusten halkomiseksi.
Mutta itse pidän valintatilannettasi hieman etukäteen selvänä. Sulkemalla pois ateismin suljet samalla pois kaikki "vakaumukselliset" ratkaisut, teismiä lukuunottamatta.
En ole ainakaan koskaan kuullut kovin vakaumuksellisesta agnostikosta... :) - rivikristitty
The Rat kirjoitti:
Ongelma on siinä että agnostismi ei sinällään sulje pois uskonnollisuutta. On nimittäin olemassa teististä agnostismia, jossa lähdetään siitä että Jumala on olemassa, mutta siitä ei voida saada varmaa tietoa.
OK, menee hiusten halkomiseksi.
Mutta itse pidän valintatilannettasi hieman etukäteen selvänä. Sulkemalla pois ateismin suljet samalla pois kaikki "vakaumukselliset" ratkaisut, teismiä lukuunottamatta.
En ole ainakaan koskaan kuullut kovin vakaumuksellisesta agnostikosta... :)Tarkoitat, että agnostismi ei olekaan mikään "kunnollinen" optio, vaan päättämättömyyttä? Vai sitä että olisi pitänyt tuntea vetoa myös ateimiin, että kyseessä olisi ollut aito valintatilanne?
- The Rat
rivikristitty kirjoitti:
Tarkoitat, että agnostismi ei olekaan mikään "kunnollinen" optio, vaan päättämättömyyttä? Vai sitä että olisi pitänyt tuntea vetoa myös ateimiin, että kyseessä olisi ollut aito valintatilanne?
Näinpä.
Itse olen ateistinen agnostikko, mutta silti vahvasti sitä mieltä että agnostismi ei ole mikään aate, se on aatteen puutetta.
Minun aatteeni ovat muualla. :) - rivikristitty
The Rat kirjoitti:
Näinpä.
Itse olen ateistinen agnostikko, mutta silti vahvasti sitä mieltä että agnostismi ei ole mikään aate, se on aatteen puutetta.
Minun aatteeni ovat muualla. :)Yritän seurata logiikkaasi. Eli jos olet agnostikko, niin samalla hetkellä kun tunnet vetoa uskoon tai ateismiin, eli kun siitä tulee elävä optio, niin valinta on jo tehty?
- rivikristitty
The Rat kirjoitti:
Näinpä.
Itse olen ateistinen agnostikko, mutta silti vahvasti sitä mieltä että agnostismi ei ole mikään aate, se on aatteen puutetta.
Minun aatteeni ovat muualla. :)Tämä toimii myös toisinpäin. Esim. papit käyvät usein teologisen koulutuksen myötä vaiheen, jossa agnostismista tulee elävä optio. Jotkut tarttuvat tähän optioon, kaikki eivät. Kyllä minusta on kyseessä aito valintatilanne.
- The Rat
rivikristitty kirjoitti:
Yritän seurata logiikkaasi. Eli jos olet agnostikko, niin samalla hetkellä kun tunnet vetoa uskoon tai ateismiin, eli kun siitä tulee elävä optio, niin valinta on jo tehty?
Tätä minä juuri yritän sanoa.
Agnostismi on tavallaan kuin trapetsiköydellä kävelyä. Se onnistuu niin kauan kun ei ajattele sitä. :)
Jos sitä ajattelee niin on oikeastaan muutama vaihtoehto:
1. Tuntee vetoa jotain teististä uskontoa kohtaan jolloin on aika selvää mihin "valinta" kallistuu.
2. Tuntee syvää vastenmielisyyttä uskontoja kohtaan jolloin on myöskin aika selvää mihin "valinta" kallistuu
3. Ajattelee asiaa kylmän loogisesti ja "tieteellisesti" ja jää tasapainottelemaan köydelle.
Ainakin itse painelen vielä kolmoskohdassa (yritän ainakin). Vaikka kaikkien tuntemieni uskontojen jumalkäsityksen ovat minusta järjettömiä, ei se tarkoita etteikö jumalaa voisi olla olemassa. Toisaalta meillä ei voi olla mitään tietoa siitä millainen tuollainen jumaluus on, ellei se sitä itse meille ilmoita (emmekä voi tietää puhuuko se totta - ylipäätänsä jumalan motiivit olisivat meille varmaankin käsittämättömiä).
Olen siis päätynyt tilanteeseen jossa lähden elämässäni siitä ajatuksesta että jumalia ei ole.
Olenkohan jo puhunut itseni pussiin? :D
No, joka tapauksessa. Olen tehnyt valinnan joka ei ole valinta, siinä missä sinä olet tehnyt valinnan tekemättä sitä. Seuraavaksi pitäisi varmaan vetää Chewbacca -puolustus esiin... http://en.wikipedia.org/wiki/Chewbacca_Defense
- SEEMOS
(Silmäniskuvirniö-hymiö) Linjakkaasti perusteltua, muodollisesti pätevää tekstiä.... hmmm...
Kukahan se tällaisia kirjoittaa ;)
melkoinen suoritus: Rationaalinen perustelu irrationaaliselle asialle.
Mutta mitäs agnostikkomme tekisi siinä tapauksessa että tuo irrationaalinen komponentti "ihastus" uupuu yhtälöstä?
Ihastumismetaforalla jatkaen, joskus käypi niinkin että se edellis-illan upea ihastuksen kohde ei lähemmin tarkastellen, peruukit meikit ja push-upit riisuttuna näytäkään enää niin houkuttelevalta.....- squirrel
Joskus voi kengät ottaa ja hiipiä hiljaa ulos. Pöydälle voi mahdollisesti jättää "archrivalin" nimen ja kyseisen "archrivalin" tyttöystävän puhelinnumeron... :j
- rivikristitty
"Mutta mitäs agnostikkomme tekisi siinä tapauksessa että tuo irrationaalinen komponentti "ihastus" uupuu yhtälöstä?"
Aloituksen perusteella kyseessä ei ole enää aito valintatilanne. Toinen optio on siis kuollut vaihtoehto. Ei minulla ole mitään vaikeuksia ymmärtää, että uskonnollinen usko voi olla jollekin kuollut optio.
"Ihastumismetaforalla jatkaen, joskus käypi niinkin että se edellis-illan upea ihastuksen kohde ei lähemmin tarkastellen, peruukit meikit ja push-upit riisuttuna näytäkään enää niin houkuttelevalta..."
Metaforia ei yleensä kannata jatkaa liian pitkälle ettei itse asia unohdu, mutta olkoon. Jos pitää hyvää satunnaista seksiä, joka saattaa johtaa pidempään suhteeseen itseisarvona niin tälläisiä riskejä joudutaan pakostikin ottamaan että voisimme saavuttaa jotain. Toisaalta mahdollisen huonon option valitseminen ei silti kaada maailmaa...tiedän kokemuksesta. ;) Eli rohkeaa logiikkaa suosittelen tähänkin asiaan. - H.H.
Tunnustan: En ole tämä "rivikristitty". Mainoksesi innoittamana rynnin toki sen äärelle.
Vaikka H.H. on jälleen alkanut taantua reuhalinjalle, muut käyttämäni pari nikkiä ovat tainneet esiintyä vielä pahempina aggressoreina.
Ystävälliseksi äitynyt keskustelumme ja kuurupiiloni lienevät mananneet parhaimmat puolesi esiin muitakin kristittyjä kohtaan;) - SEEMOS
H.H. kirjoitti:
Tunnustan: En ole tämä "rivikristitty". Mainoksesi innoittamana rynnin toki sen äärelle.
Vaikka H.H. on jälleen alkanut taantua reuhalinjalle, muut käyttämäni pari nikkiä ovat tainneet esiintyä vielä pahempina aggressoreina.
Ystävälliseksi äitynyt keskustelumme ja kuurupiiloni lienevät mananneet parhaimmat puolesi esiin muitakin kristittyjä kohtaan;)Mutta myönnä pois että olette rivikrissen kanssa melkein identtiset kaksoset sielunveljinä.
Tunnustan suhtautuvani sangen skeptisesti mahdollisuuteen että tänne eksyisi edes kahta ...... Hmmm... Jätetään nuoleskelut pois tälläkertaa.
Reuhaamisesta tulikin mieleeni että olitkos se tosiaan sinä joka ehdotti (nikilläsi H.H.) jälkiaborttia eräälle lahkohihhulille? (perseelleenputoamishymiö)
Sattuneesta syystä seurasin tätäkin palstaa poikkeuksellisen paljon tällä viikolla.
positiivisena yllätyksenä löytyi muutama (rekisteröimätön) asialinjoilla kirjoittava nikki.
Vastapainoksi löytyi myös muutama "pikku-USKOMATONta" liekö jotkut näistä peräti "opetuslapsiani... Heh!
Hyvä homma siinä mielessä ettei raihnaisen vanhuksen tarvitse enää ryhtyä reuhaamaan.
Nuolkoon "Mustit muniaan" ;) ihan rauhassa! - H.H.
SEEMOS kirjoitti:
Mutta myönnä pois että olette rivikrissen kanssa melkein identtiset kaksoset sielunveljinä.
Tunnustan suhtautuvani sangen skeptisesti mahdollisuuteen että tänne eksyisi edes kahta ...... Hmmm... Jätetään nuoleskelut pois tälläkertaa.
Reuhaamisesta tulikin mieleeni että olitkos se tosiaan sinä joka ehdotti (nikilläsi H.H.) jälkiaborttia eräälle lahkohihhulille? (perseelleenputoamishymiö)
Sattuneesta syystä seurasin tätäkin palstaa poikkeuksellisen paljon tällä viikolla.
positiivisena yllätyksenä löytyi muutama (rekisteröimätön) asialinjoilla kirjoittava nikki.
Vastapainoksi löytyi myös muutama "pikku-USKOMATONta" liekö jotkut näistä peräti "opetuslapsiani... Heh!
Hyvä homma siinä mielessä ettei raihnaisen vanhuksen tarvitse enää ryhtyä reuhaamaan.
Nuolkoon "Mustit muniaan" ;) ihan rauhassa!"Mutta myönnä pois että olette rivikrissen kanssa melkein identtiset kaksoset sielunveljinä."
Juu, meillä taitaa olla sama Isä vaikka eri äidit.
"Reuhaamisesta tulikin mieleeni että olitkos se tosiaan sinä joka ehdotti (nikilläsi H.H.) jälkiaborttia eräälle lahkohihhulille? (perseelleenputoamishymiö)"
Matt. 18:6
Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Vastaus on siis kyllä. Tänne tulee aina näitä lääninperkeleitä ja vääriä profeettoja liperit kaulassa mukaevankeliumia julistamaan, tarjoten lahkolaisajattelua reseptiksi. Suhtaudun näihin valikoivalla lempeydellä, kuten vapaamuurareihin ja vapaa-ajattelijoihin.
Matt. 23:2
"Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa.
Aatos: Jolla painokone, sillä sana hallussaan.
- squirrel
Soren Kierkegaard päätteli jokseenkin samalla tavalla:
http://plato.stanford.edu/entries/kierkegaard/
Eikä siinä mitään:
Me elämme tämän yhden elämämme,ja jos uskominen(riippumatta uskon kohteen olemassaolosta) jotenkin tekee omasta elämästä siedettävämpää,niin sen kuin.
Ainakaan minun -"skeptisen agnostikon"-
(minusta paremmuusjärjestys ontologisille kannanotoille on: 1.kantaa ottamattomuus;2.kiisto;3.usko.
Perustelen irrationaalisella viehtymykselläni tietoteoriaan...) omatunto ei tulisi vastaan esimerkiksi pappina toimimiseen.
(Aikanani jopa harkitsin teologiseen menoa:siellä kun on eniten epätoivoisia tyttöjä jotka sopivat silloiselle epätoivoiselle teinille kuin stiletti selkään.)
Minusta jokainen "uskoo miten uskoo".
Ehdolla:
Jos oikeuttaa julistamisen oikeuttaa vastustamisensa ja kritisoimisensa.- rivikristitty
"Jos oikeuttaa julistamisen oikeuttaa vastustamisensa ja kritisoimisensa."
Jos "julistaa" siten, että on tarkoitus vaikuttaa vastapuolen uskoon tai mielipiteisiin niin on hyväksyttävä kritiikki. Mutta jos kokemuksestaan ei kerro "todistuksena", vaan omana kokemuksena, niin olisi mielestäni hienovaraista jättää kovin tungetteleva kritioisminen pois. Kysyä saa tietysti. Tämä ei tietenkään koske minun krijoituksiani, joita saa kritisoida oikein mielellään.
- kysymyksesi
Ihmetyttää miksi kyselet ateisteilta saatko uskoa. Liekö taustalla mainitsemasi pelko kuulumisesta "rasittaviin" ja "hulluihin" uskiksiin.
"-Irrationaalinen halu uskoa kristinuskon Jumalaan. Jokainen on varmasti ollut tilanteessa, jossa jokin asia vain tuntuu houkuttelevalta optiolta ilman järkevää selitystä.
-Aavistuksenomainen pelko siitä, että voin menettää jotain tärkeää elämässäni valitessani agnostismin."
Ensimmäisessä kohdassa sanot että tunnet vetoa uskoon ilman järkevää syytä. Kyllä yleensä syy löytyy kunhan ryhtyy asiaa pohtimaan. Sinunkin kohdallasi jo seuraavassa kohdassa tuleekin syy esiin: pelko. Oletko siis valinnut uskosi pelosta (mikä on muuten varmastikin hyvin yleinen syy uskovaisuuteen)?- rivikristitty
"Ihmetyttää miksi kyselet ateisteilta saatko uskoa."
Teksti käsitteli ratkaisutilannetta, joka on jo tapahtunut. Ajattelin että sisällöstä selviäisi,että kysymys on osoitettu itselleni joskus.
"Oletko siis valinnut uskosi pelosta (mikä on muuten varmastikin hyvin yleinen syy uskovaisuuteen)?"
Ei kuullosta kovin loogiselta.
Esimerkki:
Ystäväni ovat lähdössä Espanjaan ja pyytävät minua mukaan. Minulla ei oikeastaan olisi rahaa, mutta pelkään että menetän hauskan matkan jos en lähde. Lähdenkö siis Espanjaan pelosta? Pelko tarkoittaa tuossa yhteydessä varmaankin uteliaisuutta ja aavistusta siitä että Espanjassa saattaisi olla hauskaa.
"(mikä on muuten varmastikin hyvin yleinen syy uskovaisuuteen)? "
Enpä ole huomannut. Pelko on tosin yleinen syy siihen että ihmiset eivät uskalla toteuttaa elämäänsä siten kun sisimmissään haluaisi. - vääntelyä
rivikristitty kirjoitti:
"Ihmetyttää miksi kyselet ateisteilta saatko uskoa."
Teksti käsitteli ratkaisutilannetta, joka on jo tapahtunut. Ajattelin että sisällöstä selviäisi,että kysymys on osoitettu itselleni joskus.
"Oletko siis valinnut uskosi pelosta (mikä on muuten varmastikin hyvin yleinen syy uskovaisuuteen)?"
Ei kuullosta kovin loogiselta.
Esimerkki:
Ystäväni ovat lähdössä Espanjaan ja pyytävät minua mukaan. Minulla ei oikeastaan olisi rahaa, mutta pelkään että menetän hauskan matkan jos en lähde. Lähdenkö siis Espanjaan pelosta? Pelko tarkoittaa tuossa yhteydessä varmaankin uteliaisuutta ja aavistusta siitä että Espanjassa saattaisi olla hauskaa.
"(mikä on muuten varmastikin hyvin yleinen syy uskovaisuuteen)? "
Enpä ole huomannut. Pelko on tosin yleinen syy siihen että ihmiset eivät uskalla toteuttaa elämäänsä siten kun sisimmissään haluaisi."Teksti käsitteli ratkaisutilannetta, joka on jo tapahtunut. Ajattelin että sisällöstä selviäisi,että kysymys on osoitettu itselleni joskus. "
Juu mutta miksi kysyt sitä tällä palstalla? Saadaksesi palstalla rationalistien siunauksen uskollesi?
Laske itse, miten monta kertaa mainitset sanan pelko tuossa aloitusviestissäsi. Kertoo varmaan jotakin, jota et haluaisi itsellesi myöntää?
Itsekin varmaan ymmärrät, ettei uskovaisena oleminen ole mikään "Espanjan matka", joka on konkreettista tapahtumien kokemista. Uskovaisena oleminen on (elämän) konkreettisten tapahtumien selittämistä uskonnollisin käsittein, uskonnon mytologiasta, selitysmalleista ja ajatusmaailmasta lähtien. Näihin selitysmalleihin (jos uskot niin pelastut, jos et niin joudut kadotukseen) kuuluu pelottelu oleellisena ja itsestään selvänä osana. - rivikristitty
vääntelyä kirjoitti:
"Teksti käsitteli ratkaisutilannetta, joka on jo tapahtunut. Ajattelin että sisällöstä selviäisi,että kysymys on osoitettu itselleni joskus. "
Juu mutta miksi kysyt sitä tällä palstalla? Saadaksesi palstalla rationalistien siunauksen uskollesi?
Laske itse, miten monta kertaa mainitset sanan pelko tuossa aloitusviestissäsi. Kertoo varmaan jotakin, jota et haluaisi itsellesi myöntää?
Itsekin varmaan ymmärrät, ettei uskovaisena oleminen ole mikään "Espanjan matka", joka on konkreettista tapahtumien kokemista. Uskovaisena oleminen on (elämän) konkreettisten tapahtumien selittämistä uskonnollisin käsittein, uskonnon mytologiasta, selitysmalleista ja ajatusmaailmasta lähtien. Näihin selitysmalleihin (jos uskot niin pelastut, jos et niin joudut kadotukseen) kuuluu pelottelu oleellisena ja itsestään selvänä osana."Juu mutta miksi kysyt sitä tällä palstalla? Saadaksesi palstalla rationalistien siunauksen uskollesi?"
Saadakseni keskustelua aikaiseksi: onnistuin. Aihe koskettaa myös väljästi ateismia, mitä useimmat tämän palstan avauksista eivät tee.
"Laske itse, miten monta kertaa mainitset sanan pelko tuossa aloitusviestissäsi. Kertoo varmaan jotakin, jota et haluaisi itsellesi myöntää?"
Uskon että jos ihminen tekee vaikean mahdollisesti loppuelämää koskevan valinnan niin pelko vaikuttaa asiaan. Vaikkapa pelko siitä että tekee väärän valinnan. Minä sanon tätä rehellisyydeksi, joku toinen voi sanoa sitä pelkuruudeksi. Jos et myönnä itsellesi että pelko vaikuttaa joihinkin valintoihisi niin oletkohan ihan rehellinen itsellesi? Varmaankin huomasit myös että tuo pelko liittyi lähinnä uskomiseen liittyviin asioihin, ei uskomatta jättämiseen. Siinä ei ollut mitään pelottavaa, olin harrastanut sitä koko ikäni.
"Itsekin varmaan ymmärrät, ettei uskovaisena oleminen ole mikään "Espanjan matka", joka on konkreettista tapahtumien kokemista."
No oikeastaan en ymmärrä,
"Uskovaisena oleminen on (elämän) konkreettisten tapahtumien selittämistä uskonnollisin käsittein, uskonnon mytologiasta, selitysmalleista ja ajatusmaailmasta lähtien."
Tämä on sinun rajallinen käsityksesi. Itse hiukan mystiikaan päin kallellaan olevana yritän päästä eroon noista käsitteistä ja keskittyä siihen konkreettiseen kokemiseen.
"Näihin selitysmalleihin (jos uskot niin pelastut, jos et niin joudut kadotukseen) kuuluu pelottelu oleellisena ja itsestään selvänä osana"
Perustelut unohdit tästäkin. - perusteluja
rivikristitty kirjoitti:
"Juu mutta miksi kysyt sitä tällä palstalla? Saadaksesi palstalla rationalistien siunauksen uskollesi?"
Saadakseni keskustelua aikaiseksi: onnistuin. Aihe koskettaa myös väljästi ateismia, mitä useimmat tämän palstan avauksista eivät tee.
"Laske itse, miten monta kertaa mainitset sanan pelko tuossa aloitusviestissäsi. Kertoo varmaan jotakin, jota et haluaisi itsellesi myöntää?"
Uskon että jos ihminen tekee vaikean mahdollisesti loppuelämää koskevan valinnan niin pelko vaikuttaa asiaan. Vaikkapa pelko siitä että tekee väärän valinnan. Minä sanon tätä rehellisyydeksi, joku toinen voi sanoa sitä pelkuruudeksi. Jos et myönnä itsellesi että pelko vaikuttaa joihinkin valintoihisi niin oletkohan ihan rehellinen itsellesi? Varmaankin huomasit myös että tuo pelko liittyi lähinnä uskomiseen liittyviin asioihin, ei uskomatta jättämiseen. Siinä ei ollut mitään pelottavaa, olin harrastanut sitä koko ikäni.
"Itsekin varmaan ymmärrät, ettei uskovaisena oleminen ole mikään "Espanjan matka", joka on konkreettista tapahtumien kokemista."
No oikeastaan en ymmärrä,
"Uskovaisena oleminen on (elämän) konkreettisten tapahtumien selittämistä uskonnollisin käsittein, uskonnon mytologiasta, selitysmalleista ja ajatusmaailmasta lähtien."
Tämä on sinun rajallinen käsityksesi. Itse hiukan mystiikaan päin kallellaan olevana yritän päästä eroon noista käsitteistä ja keskittyä siihen konkreettiseen kokemiseen.
"Näihin selitysmalleihin (jos uskot niin pelastut, jos et niin joudut kadotukseen) kuuluu pelottelu oleellisena ja itsestään selvänä osana"
Perustelut unohdit tästäkin.Jos olet uskovainen et voi millään päästä eroon uskonnollisista käsitteistä. Selität uskovaisena esim. arkipäivän tapahtumia uskonnollisista selitysmalleista käsin. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on esim. tsunamikatastrofi, joka objektiivisena tapahtumana aiheutui mannerlaattojen liikkeistä, mutta johon tapahtumaan eri uskonnolliset yhteisöt liittivät (tsunamin vuosijuhlaan liittyvissä haastatteluissa) erilaisia uskonnollisia selityksiä: ihmisten maallistuminen ja pahuus jne. Näin käy uskovaisten selitysmalleissa arkielämässäkin. Tämä ei ole siis pelkästään minun "rajallinen näkemykseni" ;)
Mainitsin kyllä perustelut tuolle uskontoon liittyvälle perustelulle, mutta uskonnollisesta näkökulmasta tekstiä lukevana jätät sen automaattisesti huomiotta: Jos uskot niin pelastut, jos et niin joudut kadotukseen. Tuohan on uhkaus. Toiseen tilanteeseen liitettynä toivottavasti huomaaat sen itsekin: esim. alamaailman rikollisten sanelemana: "jos et maksa suojelurahaa kidutamme sinua". Samantyyppinen sisältö, huomaatko? Pelottelu on siis sisäänrakennettuna elementtinä kristinuskossa.
- En lukenut paljoa
En lukenut paljoa, mutta heräsi kysymys. Miksi sanota "kumpaakin kohtaan"? Eikö vaihtoehtoja ole enemmän kuin kaksi? Minusta ainakin on.
Vaikea varmaan olisikin ollut seurata loppujutun juonta, kun niin vaivasi tuo kohta jo. Ehkäpä vaivaudut selittämään.- rivikristitty
Ehkä se selviää siitä loppuosasta jos vaivaudut lukemaan.
- Miksi kaksi?
rivikristitty kirjoitti:
Ehkä se selviää siitä loppuosasta jos vaivaudut lukemaan.
Ei selvinnyt. Miksi vain kaksi vaihtoehtoa?
- Ei vetoa
rivikristitty kirjoitti:
Ehkä se selviää siitä loppuosasta jos vaivaudut lukemaan.
Heh, huomasin nyt. Sinulla ei ollut "vetoa" muita uskoja kohtaan. Minä kun odotin jotain järkevää perustetta, mutta aina ei näköjään saa, mitä odottaa.
Vastaus kysymykseesi: Saa uskoa, jos sen tekee hiljaa kotona, eikä riehu polttelemassa lippuja tai heiluttamassa kalašnikovia. Siltikin tulee pitää järkiä kädessä.
HTH. - rivikristitty
Miksi kaksi? kirjoitti:
Ei selvinnyt. Miksi vain kaksi vaihtoehtoa?
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Valinta tapahtui kahden vaihtoehdon välillä. Ei sen kummempaa.
- rivikristitty
Ei vetoa kirjoitti:
Heh, huomasin nyt. Sinulla ei ollut "vetoa" muita uskoja kohtaan. Minä kun odotin jotain järkevää perustetta, mutta aina ei näköjään saa, mitä odottaa.
Vastaus kysymykseesi: Saa uskoa, jos sen tekee hiljaa kotona, eikä riehu polttelemassa lippuja tai heiluttamassa kalašnikovia. Siltikin tulee pitää järkiä kädessä.
HTH.Löydätkö omille valinnoillesi aina tai edes joskus järkevät perusteet? Enpä usko. Pohjimmiltaan motiivimme ovat järjettömiä.
- Zen H.V
Mitä muuta uskovainen voisi tehdä kuin uskoa?
Se on uskovaisen osa. Ja emmehän me voi syyttää uskovaista siitä, että "höpsötykset" tarttuvat häneen kuin täi tervaan, vaikka uskovaiset tosin syyttävät vapaa-ajattelijoita siitä, että höpsötykset eivät tähän tartu, ja uhkailevat vielä helvetillä vakuuttaakseen epäuskovaista. - Rausku
Monen tosiuskovan mielestä varmaankaan kyseessä ei ole aito ja elävä usko vaan olet vasta 'matkalla' siihen että näet oikean jumalan.
Usko on tunne josta saa voimaa, sitä on luontaista kaivata. Meidän kulttuurissamme kuva kristillisestä jumalasta liittyy kotoisiin ja turvallisiin kokemuksiin, suurin osa siis luonnollisesti pitää sitä parhaana vaihtoehtona.
Eli kyllä uskonratkaisusi on aivan perusteltu.
Itse tunnen irrationaalista tarvetta kokea elämä sellaisenaan, hetkittäisinä välähdyksinä kun kaikki on selvää eikä mitään tarvitse ymmärtää järjellä. Mm. orgasmit ja hyvät taiteelliset tai jopa filosofiset rakennelmat vievät eri kautta tällaisten "tyhjyyden" hetkien äärelle.
En ole valinnut mitään jumalaa palvovaa uskontoa, koska ne ovat minulle a) typerää hihhulointia, b) ahdasmielistä tyranniaa, c) epätoivoisia yrityksiä määritellä määrittelemätöntä.- Rausku
...Ja ihan hyvä tuo rakastumisvertaus. Tosin rakastumisen positiivisten puolien puolesta puhuvat myös monet rationaaliset seikat sosiaalisen ja terveydellisen kehityksen puolella.
Itse rakastuminen ei kuitenkaan ole rationaalinen ratkaisu.
Ja tälläkin palstalla monet ovat ehdottaneet "eikö olisi hyvä ottaa se Jeesus sydämeen (?) ennen kuolemaa että sitten ei joutuisi..." Hah! Kun kuuntelen tässä ja nyt elävää jumaluutta, saan irrationaalisen totuuden joka kertoo että moiset lupaukset ovat turhaa roskaa. Jos joku toinen niistä saa voimaa elämäänsä, on häntä tietysti turha pyytää niistä luopumaan.
Uskokaa ihmiset, uskokaa itseenne ja siihen mitä tunnette. Uskonnollisten, sosiaalisten ja psykologisten tarinoiden alla.
- hattiwatti
Aiaiaaiii..ettet vaan olisi sanonut uskonveljiäsi hulluiksi. Siitä joutuu Helvettiin...
Taisi tulla tehtyä peruuttamaton moka, mutta minkäs sille voi, kärvisty ikuisesti.- rivikristty
Koskettiko kirjoitukseni jotakin omaa sisäistä uskonnollista myllerrystäsi? Tämä selittäisi tuon tunnepohjaisen reaktion, avaukseenhan olisi voinnut vastata myös asiallisesti.
- hattiwatti
rivikristty kirjoitti:
Koskettiko kirjoitukseni jotakin omaa sisäistä uskonnollista myllerrystäsi? Tämä selittäisi tuon tunnepohjaisen reaktion, avaukseenhan olisi voinnut vastata myös asiallisesti.
Ei koskettanut. Mutta raamatussa sanotaan että joka veljeä hulluksi haukkuu, ikuisesti kärytköön helvetissä. Harmi että sulle kävi näin, mutta minkäs teet. No paistu seillä, mä voin tuoda ompun sulle :o)
- rivikristitty
hattiwatti kirjoitti:
Ei koskettanut. Mutta raamatussa sanotaan että joka veljeä hulluksi haukkuu, ikuisesti kärytköön helvetissä. Harmi että sulle kävi näin, mutta minkäs teet. No paistu seillä, mä voin tuoda ompun sulle :o)
Raamatussa sanotaan monia asioita. :)
- Nassen
siis perusteltavissa muutoin kuin kuupan himmenemisellä, on ratkaisu ettei usko.
- rivikristitty
Perustelut unohdit taas.
- Nassen
rivikristitty kirjoitti:
Perustelut unohdit taas.
ajattele niitä kaikkia tuhansia Jumalia joihin sinä et usko.
Kun ymmärrät mikset usko, ymmärrät vastauksenkin.
Viimekädessä uskovainen ihminen yksilönä on luonut omista persoonallisista lähtökohdistaan itselleen sopivan Jumalan. Sivullinen ei voi juurikaan paranemisprosessiin ottaa kantaa, kyllä motiivin täytyy lähteä uskiksesta itsestään.
- uuno
Anteeksi, mutta en saanut selvää, että uskotko sinä Jeesukseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kelekkakisat
Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.3511437- 639870
- 1475580
- 1443784
- 753750
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373635- 403378
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal243183- 632793
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak792603