Tämä tosin menee jo maailmankatsomukselliselle puolelle, mutta ehkä joku voi saada tästä joitakin ajatuksia?
Mikä koet olevasi henkenä? Tunnetko että kehostasi huolimatta olet jompaakumpaa sukupuolta? Minä en tunne. Olen lapsesta asti kokenut olevani neutri. En ole koskaan oikein tuntenut itseäni oikeaksi naiseksi, enkä tunne olevani miesmäinenkään. Uskonkin eläneeni useita elämiä (=reinkarnaatio) sekä miehenä että naisena, ja sen vuoksi en koe olevani henkeen ja vereen kumpaakaan.
Ne jotka ovat kristittyyn uskoon sitoutuneita tietävät että Jeesus sanoi ettei taivaassa olla mies eikä vaimo. Eikö tämäkin ole selvä viittaus siitä että sukupuoli on hyvin väliaikainen tila? Pikkulapset ovat melkolailla toistensa näköisiä, ja vanhuksista näemme että sukupuolet ikäänkuin lähentyvät vanhuudessa toisiaan.
Mutta se miksi minä(kin) riekun tällä feminismiosastolla johtuu pitkälti siitä että koska tunnen henkisesti olevani sukupuoleton tai sitten kumpaakin sukupuolta, en oikein jaksa sulattaa sitä että minua luokiteltaisiin tiettyihin kategorioihin siksi että kehoni on naisen. Minun pitäisi olla kiinnostunut lapsista, osata kälättää akkalaumassa puutaheinää, minä en muka voi olla kiinnostunut tekniikasta tai tietokoneista ja liirum laarum ja jäkä jäkä. Samahan se tietysti minulle on mitä kukin kuvittelee ihmisten saavan olla - mutta on "kiva" kuitenkin saarnata vapauden epistolaa:
JOKAISELLA PITÄÄ OLLA OIKEUS PÄÄTTÄÄ OMASTA ELÄMÄSTÄÄN.
Tämän takia ymmärrän homoja (vaikka en heitä sen vuoksi mielistelekään), tajuan että vammaisena on vaikeaa, kauhistelen lasten ja naisten asemaa maailmalla jne. jne.
Tämän minulle pyhän asian takia ymmärrän ehkä jopa muutamia tällä saitilla olevia häiriintyneitä miehiä, joilta varmasti on elämänsä jossakin vaiheessa riistetty oikeus elää itsenäistä elämää. Jos sen teon takana on ollut nainen, ymmärrän että heillä on halu kostaa naisille. Mutta onko siinä sen enempää järkeä kuin että nainen julistaisi että kaikki miehet ovat aggressiivisia petoja, joiden olemassaolo on pelkkä riesa?
Kuvitelkaapa sitä että tutustuisitte siihen osaan itseänne jolle sukupuolella(nne) ei ole mitään merkitystä! Sensijaan että roikutte jatkuvasti naiseudessanne tai miehuudessanne, ja näette vastakkaisen sukupuolen joko jonakin mikä on pakko saada, tai jota voi vihata sydämensä pohjasta.
Löytäkää ihminen sukupuolten takaa.
Mikä koet olevasi henkenä? Tunnetko että kehostasi huolimatta olet jompaakumpaa sukupuolta? Minä en tunne. Olen lapsesta asti kokenut olevani neutri. En ole koskaan oikein tuntenut itseäni oikeaksi naiseksi, enkä tunne olevani miesmäinenkään. Uskonkin eläneeni useita elämiä (=reinkarnaatio) sekä miehenä että naisena, ja sen vuoksi en koe olevani henkeen ja vereen kumpaakaan.
Ne jotka ovat kristittyyn uskoon sitoutuneita tietävät että Jeesus sanoi ettei taivaassa olla mies eikä vaimo. Eikö tämäkin ole selvä viittaus siitä että sukupuoli on hyvin väliaikainen tila? Pikkulapset ovat melkolailla toistensa näköisiä, ja vanhuksista näemme että sukupuolet ikäänkuin lähentyvät vanhuudessa toisiaan.
Mutta se miksi minä(kin) riekun tällä feminismiosastolla johtuu pitkälti siitä että koska tunnen henkisesti olevani sukupuoleton tai sitten kumpaakin sukupuolta, en oikein jaksa sulattaa sitä että minua luokiteltaisiin tiettyihin kategorioihin siksi että kehoni on naisen. Minun pitäisi olla kiinnostunut lapsista, osata kälättää akkalaumassa puutaheinää, minä en muka voi olla kiinnostunut tekniikasta tai tietokoneista ja liirum laarum ja jäkä jäkä. Samahan se tietysti minulle on mitä kukin kuvittelee ihmisten saavan olla - mutta on "kiva" kuitenkin saarnata vapauden epistolaa:
JOKAISELLA PITÄÄ OLLA OIKEUS PÄÄTTÄÄ OMASTA ELÄMÄSTÄÄN.
Tämän takia ymmärrän homoja (vaikka en heitä sen vuoksi mielistelekään), tajuan että vammaisena on vaikeaa, kauhistelen lasten ja naisten asemaa maailmalla jne. jne.
Tämän minulle pyhän asian takia ymmärrän ehkä jopa muutamia tällä saitilla olevia häiriintyneitä miehiä, joilta varmasti on elämänsä jossakin vaiheessa riistetty oikeus elää itsenäistä elämää. Jos sen teon takana on ollut nainen, ymmärrän että heillä on halu kostaa naisille. Mutta onko siinä sen enempää järkeä kuin että nainen julistaisi että kaikki miehet ovat aggressiivisia petoja, joiden olemassaolo on pelkkä riesa?
Kuvitelkaapa sitä että tutustuisitte siihen osaan itseänne jolle sukupuolella(nne) ei ole mitään merkitystä! Sensijaan että roikutte jatkuvasti naiseudessanne tai miehuudessanne, ja näette vastakkaisen sukupuolen joko jonakin mikä on pakko saada, tai jota voi vihata sydämensä pohjasta.
Löytäkää ihminen sukupuolten takaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
olen tuskaillut tämän sukupuolikysymyksen kanssa ja nykyisin määrettelen itseni aika paljon juuri neutriksi. Jostain syystä tätä sukupuolikokemusta on vaikeaa selittää muille. Niin että ymmärtäisivät siis. Uskomattoman ilahduttavaa kuulla että jostain kuitenkin löytyy "samaa sukupuolta" olevia:) Olis kiinnostavaa tutustua sinuun enemmän.
Minulla taitaa tällä saitilla olla jo aika runsaasti tuotantoa, ja varmaan siitä voi päätellä tai olla päättelevinään mikä olen ihmisiäni. Aika monet varmaan tulkitsevat juttujani täällä niin että olen kiihkofeministi rääkymässä olemattomista(?) naisen elämään liittyvistä epäkohdista, mutta toisaalta on minua väitetty epäfeministiksikin.
Monikaan ei ymmärrä sellaista mahdollisuutta että ihminen valitsisi omassa elämässään hänelle itselleen sopivia vaihtoehtoja täysin sen mukaan miten itseään sattuu huvittamaan, eikä suostu olemaan minkään sortin aivopesun uhri ja valitsemaan sitä mitä hänelle tuputetaan vaikkapa sukupuolen perusteella. En tiedä olenko jotenkin ainutlaatuinen olio, vai onko muitakin naisia joita ärsyttää se että nimenomaan naiseksi määriteltyinä heidän pitäisi automaattisesti päätyä tiettyihin valintoihin.
Varmasti murrosiässä päälle paukahtanut naiseuteni vaikuttaa minuun hyvin syvälti, mutta on aina jotain asioita joissa se melkein loistaa poissaolollaan. Se että joissain asioissa en ole naismainen ei tarkoita etten kokonaisuutena voisi olla nainen (tai etten muka näyttäisi naiselta), mutta se että joissain asioissa olen nainen ei myöskään tarkoita että minut voisi sillä perusteella tunkea perinteiseen naisen kategoriaan kaikkine halveksuttuine ominaisuuksineen. Esim. tuo Setan sukupuolitesti oli todella asenteellinen, ja tuli aika huvittunut olo vastatessaan johonkin ilmeisen kanamaiseen tai gorillamaiseen kohtaan...
Ihannetila olisi, ettei tarvitse edes kiusaantuneena hakea sopivaa roolia itselleen, eikä myöskään vastustaa jotakin tiettyä olemistapaa. Ei siis tarvitsisi pohtia että olenko liian kana/jätkä/hoivaava/välinpitämätön jne. mitä nyt tässä naisena olemisessa tulee vastaan. Miehellä on tietysti omat riesansa sillä perusteella että sattui syntymään kaatonokalliseen kroppaan...
Maailmassa on nähty jo matriarkaalinen aikakausi (josta on tosin pirun pitkä aika) ja patriarkaalinen aikakausi (joka on ollut yhtä helvettiä) - ehkä voisi jo viimein koittaa ihmisen aikakausi? Itse pyrin kasvamaan tätä kohti, vaikka tietysti kaikkinaiset jaottelut ja dualismi saa minutkin aina vaan hämättyä puolustelemaan tai torjumaan joitakin asioita. Hemmetin paljon helpomman elämän saa kuitenkin kun löytää aina vaan enemmän asioita mitkä kykenee suvaitsemaan!
Valitan väliintuloa dialogiin jota käyt toisen kanssa, kuitenkin kommenttisi oli siksi mielenkiintoinen, että minäkin halusin siihen vastata. Itse asiassa ketjun avauksesi oli ensimmäinen viesti, jonka luin tällä osastolla ja se olikin lupauksia antava. Valitettavasti taso ei sittemmin olekaan samaa ollut.
En ole lukenut muita juttujasi kuin tämän. Et ainakaan kovin kiihkeätä kuvaa itsestäsi anna, mieluummin pohdiskelevan ja asioita monelta kantilta katsovan. Et myöskään korosta sukupuolisuuttasi, vaan inhimillisyyttäsi, mikä miellyttää minua kovasti. Kun lopultakin monet piirteet ovat minusta oikeasti inhimillisiä piirteitä, niin tuntuu kuin ne turhankin herkästi luokiteltaisiin joko naisten tai miesten ominaisuuksiksi. Tästä sitten seuraa niitä odotuksia, joiden mukaan kunkin tulisi käyttäytyä täyttääkseen muiden odotukset. Tuosta testistä olen samaa mieltä. Ilmeisesti jollakin ohjelmoijalla on ollut ylimääräistä aikaa kun on moisen värkännyt.
Aika hyvin olet oivaltanut tuon miehen osan, omat riesansa kaatonokallisesta kropasta on. Tosin se on myönnettävä, että miehelle suodaan tiettyjä vapauksia enemmän kuin naisille, jotka saavat leiman ehkä turhankin herkästi. Ei varmasti tarvitse mainita kuinka paljon helpommin naisia aletaan nimittelemään. Etenkin nuoret ovat julmia tässä.
Itse koen tärkeäksi itsensä hyväksymisen sellaisena kuin on. Kun on sinut itsensä kanssa, niin sitä kautta voi hyväksyä muutkin sellaisina kuin he ovat. Pitää myös ymmärtää niitä tahoja, joiden intresseissä ihmisten johdatteleminen on. Ainakin media tuntuu tyrkyttävän tiettyjä kauneusihanteita, samoin kuin tiettyjä seksuaalisen käyttäytymisen mallejakin. Myös kaikki mahdolliset roolit tuntuu tulevan median kautta, joskin myös kulttuuri tekee osansa.
Suvaitsevaisuutta pidän itsekin tärkeänä. Eikö jo keskustelu edellytä jonkinlaista suvaitsevaisuutta toista kohtaan. Tosin suvaitsevaisuuskaan ei ole aina helppoa ja uskoisin itse kullakin olevan tekemistä tiettyjen asioiden hyväksymisen kanssa. Toisaalta ihan kaikkea ei edes tarvitse hyväksyä.
Lopuksi kysymys, olisiko sinulla täällä joku juttu kirjoitettuna, jota suosittelet?
Ei mitään valituksia, tämä on vapaa kanava kullekin tuoda ajatuksensa esiin sopivalla hetkellä!
Enpä tiedä onko minulla täällä jotain kirjoitusta joka olisi omaan mieleeni, ainakaan, erityisesti painunut - olen hyvin tuottelias eli näpsyttelevä ihminen aina aikani kuluksi ja sisältö voi olla hyvinkin kirjavaa. Välillä typerämpää, välillä älynvälähdyksiä...
Ehkä kirjoittamiseen (ja ajattelemiseen) suuntautumiseni tuo luonteeseeni jonkinlaista neutraliteettia ja balanssia, niin että minulle on mahdottomuus pysyä pitkään jossakin tietyssä leirissä ja laulaa sen joukon lauluja. On aikoja jolloin mielelläni olisin naisten puolella miehistä sortoa vastaan, mutta seuraavassa hetkessä tuo kommunismia rakenteeltaan myötäilevä näkemys sortuu omaan mahtipontisuuteensa. Ihannetila minusta olisikin jos ihmiset voisivat opetella ajattelemaan asioita vähän useammalta kantilta, sensijaan että kaivaisivat poteroita pysyäkseen niissä huutelemassa toisilleen iskulauseita.
On helppo olla sen joukon puolella, johon itse jostakin syystä kuuluu. Minulle on kuitenkin vierasta esim. kannattaa suomalaisia urheilijoita vain sen vuoksi että olen suomalainen (urheiluhan ei minua kiinnosta pätkän vertaa, ehkä sen takia että koulussa olin liikunnassa 6-7:n oppilas). Naisena oleminen on sikäli pirullinen juttu, että siitähän et pääse mihinkään vaikka mieli tekisi välillä olla jotakin muuta. Suomalaisuuskin on niin ja näin jos muuttaa toiseen maahan ja omaksuu sen maan kulttuurin. Mutta jos minä koen olevani jotakin mikä ei päällepäin näy, niin mielestäni minulla on oltava oikeus olla sitä, ilman että minun tarvitsee todistella kenellekään mitään, pyytää tai vaatia mitään. Voi myöskin kysyä miksi juuri vaikkapa tähän naisena olemiseen pitäisi liittää tiettyjä määritteitä - kuka sen päättää mitä kaikkea sen tulee olla? Muu kuin itse.
No sitten kun ihminen väistämättä on joku jostakin ja jonkinlainen, niin hänelle tulee tarve puolustella ja suojella tätä olemisensa tapaa. Muutenhan hän saattaisi olla väärässä, peräti suorastaan täysin VÄÄRÄ ihminen kokonaan! Ei edes oikeutta olemassaoloon! Tämä suojelu ja puolustelu johtaa tiettyjen ominaisuuksien pönkittämiseen. Syntyy kankea, jähmeä luonne, joka pelkää jatkuvasti muutosta ja erilaisuutta. Pieninkin muutos päiväjärjestyksessä uhkaa olemassaoloa, ja alitajuisesti erilaisuus ja vaihtelu liitetään KUOLEMAAN. "Jos en minä saa enää olla minä, en saa olla enää ollenkaan olemassa." - Ehkä tässä kärjistän, mutta tästä näkee parhaiten mistä on kysymys kun sukupuoletkin keskenään kärhämöivät.
***
Naisena kokisin että naiseus koetaan jostakin syystä aivan erityisen pelottavana. Miksi muuten nuorten naisten pitäisi yrittää hallita kehonsa muotoja järjettömyyksiin asti? Yhteiskunta, media ja epävarmat yksilöt tuputtavat meille jatkuvasti sairaita, joustamattomia elämisen malleja määräämään mitä saamme olla, jotta emme olisi kaikki keskenämme pelottavan ERILAISIA. Kaikki yksitoikkoiseen ruotuun vaikka väkisin!
Huorittelu on tietysti yksi keino pitää naista ojennuksessa ja nuhteessa. Väistämättä se satuttaa naista, ja sitten vielä se huorittelu pitäisi vain kestää koska minkäänsorttista heikkoutta ei saa itsessään sallia. Pitäisi kestää mitä tahansa. Tietenkään itsetietoinen nainen ei siitä muuksi muutu vaikka häntä haukuttaisi mitenkä, ja kaikki se ajatussaasta valuu kuin vesi hanhen selästä. Mutta yhtälailla itsetietoinen nainen pitää itsellään oikeuden sanoa ettei hänen tarvitse tällaista jatkuvaa häiriköintiä sietää. (Ja tämänhän olen ihan tällä saitilla juuri läpikäynytkin.) Jokatapauksessa kaikenlainen ventovieraiden haukkuminen vain kertoo haukkujan pahasta olosta, ja sikäli se ei vaikuta haukuttavaan sitä tai tätä, jos hänellä on oma elämänsä kunnossa. Vasta läheisen ihmisen, sellaisen jota rakastaa ja johon luottaa, vastaava käytös olisi todella satuttavaa.
Tiedän että jatkuva äänessäoleminen ja saarnaaminen on ärsyttävää, ja silti minä nyt vaan olen tällainen hölötin... Mutta toivon silti että joku saa ajatuksistani jotain vakavasti otettavaa irti, eikä vain tyrmää niitä iänikuisena turpajumppana.
Olipas vaatimaton loppu kun toivoit jonkun saavan kommentistasi jotain irti. Mahtavaa tekstiä kertakaikkiaan, jota lukiessa on pakko miettiä asioita, joista puhut. Tekstisi tosiaankin antaa ajattelemisen aihetta. No, vaatimattomuus kaunistaa...
Ajattelin vain kun kysyin kommenteistasi, että onko palstalla kenties sellaista kirjoitusta sinulta, jossa olet mielestäsi onnistunut kiteyttämään jonkin asian hyvin. Taidanpa kohta lähteä penkomaan arkistoja omin päin.
Minulla on hieman sama ominaisuus, etten oikein pidä jyrkistä vastakkainasetteluista. Miksi ihmeessä miesten ja naisten pitäisi kinata keskenään? Kuitenkin tärkein yksikkö länsimaisessa yhteiskunnassa on perhe ja siihen kuuluu sekä mies että nainen (useinmiten ainakin). Naisten tulotason nousu hyödyttää perhettä. Miksi siis miehet sitä vastustaisivat, paitsi tietenkin periaatteesta, jotta saisivat inttää, josta kyllä näyttää nauttivan naisetkin.
Urheilu on itselleni varsin tärkeä asia, tosin olen pahasti jääkiekkorajoitteinen, enkä ihmeemmin piittaa muusta urheilusta. Seuraan toki kisoja mikäli tähdellisempää tekemistä ei ole. Tosin naisena oleminen ei minusta ole sen pirullisempaa kuin miehenäkään oleminen. Sitä on mitä on ja sillä hyvä. Periaatteessa sitä määrittää minuutensa itse, tosin satunnaisesti huomaan kaipaavani jonkinlaista hyväksyntää muilta, mikä saattaa ilmentyä mitä naurettavimmissa yhteyksissä, mutta aina se liittyy asioihin joista olen epävarma. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi tälle palstalle kirjoittaminen, jonka vasta aloitin. Nyt alussa kun hakee uskottavuutta itselleen, niin muiden vastaukset viesteihini ovat korostuneen tärkeitä. On vähän sellainen 'ettehän lyttää mua heti'-fiilis, joka kyllä menee ohi kun on päässyt palstalle sisään.
Tuota en allekirjoita, että naiseus koettaisiin pelottavana. Miksi ihmeessä? Minusta tuo tiettyjen kauneusihanteiden tyrkyttäminen perustuu enemmänkin kaupallisuuteen. Kyseessä on pitkälti muotiteollisuuden markkinointi, jota pitkälti pyörittävät naiset pyrkiessään rahastamaan toisia naisia. Ihanteet ja esimerkit tulevat toki monikansallisilta yrityksiltä, jotka ovat varmaankin miesten hallussa, enimmäkseen, mutta koneiston pyörittäminen on naisten hallussa. Kun jostakin mallista tulee tähti tai näyttelijättärestä, niin hänen matkimisensa on usein vapaaehtoista. Kyllähän nuoret tytöt tai sanotaanko vaikka naisenalut päättää esikuvistaan itse, tosin on koko joukko kaikenmaailman nuortenlehtiä, jotka tyrkyttää malleja miten tulla suosituksi, kauniiksi, seksikkääksi ja milloin miksikin. Näitä juttuja ymmärtääkseni kirjoittaa pitkälti naiset.
Kummallista onkin, että miksi kauneusihanne on niin yksiulotteinen nykyään. Erilaisuus ei ole tosiaankaan mitään, vaan siihen samaan muottiin pitäisi kaikki saada. Samaan syssyyn tuntuu seksi ja porno yleistyneen melkoisesti, anteeksi, olisiko pitänyt käyttää termiä aikuisviihde? Ei siinä mitään, kukin kaatakoon siitä astiasta mistä haluaa. Kuitenkin kehitys tuntuu tapahtuneen pitkälti erotiikan katoamisen hinnalla, estetiikasta puhumattakaan. Samalla puhutaan paljon seksistä, mutta tunteet tuntuu unohtuvan. Rakkaudesta on tullut puhtaasti tekniikkalaji ja jotenkin itsestäni tuntuu, että ainakin minä olen menettänyt paljon romantiikan ja tunteiden kadottua.
Siinäpä se, terveen itsetunnon omaava ihminen ymmärtää nimittelyä jonkin verran, mutta turhautumiselta on vaikea välttyä. Kyllähän se nimittely kertoo enemmän nimittelijästä ja hänen mielikuvituksestaan kuin nimittelyn kohteesta.
http://www.seta.fi/transtukipiste/pelit/ttp0902.html
Tässä sukupuolitesti, itselleni tuli tulokseksi androgyyni, viihdyn kuulemma kaikissa sukupuolissani;)
Käykää testaamassa!
tollanen tuli
Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.
Olet vielä kauempana naisellisista toiminnan tyyleistä ja persoonallisuuden piirteistä kuin miehekkyydestä.
No hyvä että tein testin muutenhan en välttämättä tietäisi sitä.Miehekkyyspisteet 22, naisellisuuspisteet -6. Olen kuulemma vahvasti maskuliininen.
Testin mukaan en ole sukupuolisesti harmonisesti tasapainossa ja jotta olisin testin mukaan minun pitäisi kehittää feminiinisiä puoliani.No täytyypä kokeilla.
Minäkin paljastuin mieheksi, mikä on hyvä juttu, sillä muuten minulla olisi ongelma. Testit sinänsä on mielenkiintoisia ja antavat varmuutta itse kullekin. Kuitenkin tuokin testi pyrki lokeroimaan testaajia. Jos on sinut itsensä kanssa, niin eipä silloin muiden mielipiteet hirveästi heiluta.
Ketjun aloittajalle haluaisin sanoa, etten ole sukupuoleton sielu, vaan koen olevani mies myös henkenä. Sen sijaan sukupuoltani minun ei ole tarve joka paikassa esille tuoda. Ehkäpä sittenkin on tärkeämpää olla hyvä ihmisenä kuin miehenä/naisena.
olen kyllä aiemminkin käynyt. Olen sukupuolineutraali. Vähän vaikuttaisi kyllä numerot muuttuneen... ennen olin lähempänä origoa. Hmm. Miten lienee.
"Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.
Olet sukupuolen suhteen hyvin tasapainoinen ja melko vahvasti kumpaankaan sukupuoleen sitoutumaton - jopa sukupuolipakoilija."
>Olet mies. Sinulla on miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Persoonassasi on huomattavasti enemmän miehekkyyttä kuin naisellisuutta. Sinussa ei ole juurikaan naisellisia ominaisuuksia. Olet luonteva mies, joka ei pidä meteliä sukupuolestaan.
Haluat jossain määrin liittyä miesten ryhmään sekä erottautua naisten ryhmästä. Olet valinnut maskuliinisen ja epäfeminiinisen kohdan. Mieheytesi ja naiseutesi eivät siis ole tasapainossa, vaan maskuliinisuus hallitsee persoonaasi. Sinulla saattaa olla femiinisyyteen liittyviä pelkoja ja huolia. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää maskuliinisia puoliasi
Tulet hyvin toimeen naiseutta ja mieheyttä itsessään yhdistävien androgyynien sekä sukupuolineutraalien ja naisten kanssa, koska sukupuolinen profiilisi ei ole niin kovin kaukana muista ryhmistä.<
Tarkoittaakohan tämä nyt sitä, että voin unohtaa kokonaan neutraalin sieluni ja päätellä että olen pieni homomies tavallisen näköisen naisen kehossa?
Jaiks.
Luulen kuitenkin että tässä testissä oli useampikin kysymys minkä saattaa käsittää niin monella tapaa. Esim. "ilmaisen aggressioni suoraan" - tarkoittaako tämä sitä että sanoo heti ääneen kun vituttaa, vai että vetää välittömästi turpiin?
No, joku toinen päivä tulisi varmaan neutraalimpi tulos... Tänään tämmöistä...
;)
"Tulet hyvin toimeen naiseutta ja mieheyttä itsessään yhdistävien androgyynien sekä sukupuolineutraalien ja naisten kanssa, koska sukupuolinen profiilisi ei ole niin kovin kaukana muista ryhmistä"
Minulle tuli täsmälleen tuo sama lause:)
Mieheni "Fox Mulder" sai tällaisen tuloksen:
>Sinussa on paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä - vielä enemmän miestä kuin naista. Sinulla on paljon sekä miehekkäitä että naisellisia persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä.
Olet sukupuolisesti harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella. Olet sukupuolen suhteen itsevarma.
Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset - kriittisestikin. Et välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan teet mitä haluat ja käyttäydyt sukupuolivapaasti. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten ja naisellisten puoliesi kautta. Haluatkin toteuttaa itseäsi sukupuolisesti, koska sinua kiinnostaa ja innostaa sukupuolisuus, itsessäsi ja toisissa. Olet hyvin sukupuolinen, sukupuolisempi kuin ihmiset yleensä - sukupuolesta innostunut sukupuolikokeilija ja seikkailija.
Viihdyt sukupuolessasi - niissä kaikissa. Sinua kiinnostaa ja innostaa sukupuolisuus, itsessäsi ja toisissa ihmisissä. Voit olla jopa sukupuolimaaninen tai yliherkistynyt sukupuolelle.<
= Androgyyni.
Mieheni totesi että testi on sovinistinen, koska määrittelee naiselliseksi ruonlaittamisen ja sisustamisen...
Minä tiedän, että olen hyvin paljon nainen ja sen tiesi testikin.
Terve sielu terveessä ruumissa.
Kukas se nyt näin sanoikaan?
Minuus on fyysisellä tasolla varsin riippuvainen aivojen rakenteesta ja kemiasta, niinkuin radiolähetyksen kuuluvuus on riippuvainen radion säädöistä ja kunnosta, vaikka lähetys ei olekaan radiosta lähtöisin.
Mitä enemmän minuus on uppoutunut kehoon, sitä enemmän siihen vaikuttavat hormoonit ja rakenteelliset asiat. Varmasti myös ympäristötekijät vaikuttavat silloin enemmän. Yksittäisen ihmisen kohdalla on hyvin vaikea sanoa, missä suhteissa hänen luonteensa on ympäristön, perinnöllisyyden ja minuuden muovaama.
Kun tiede selvittä sukupuolisuuden ja luonteen muodostumista, se ei tietenkään huomioi minuuden vaikutusta, vaan kyse on vain perinnöllisyyden ja ympäristön vaikutuksesta. Itse ajattelen että ihminen on fyysisen (perinnöllisyys), psyykkisen (ympäristö) ja henkisen tason (minuus) vaikutusten summa.
Mielestäni on karkeasti ottaen kuusi ihmistyyppiä, riippuen siitä missä suhteissa seuraavat seikat ovat edustettuna: miehisyys, naisellisuus, androgyyniys ja ihmisyys. Mies - nainen akselilla liikutaan tavallaan horisontaalisesti, ja sukupuoliolento - ihminen akselilla vertikaalisesti. Ihmisyyttä on kaikissa, mutta tässä tarkoitan ihmisyydellä sellaisia, joissa se on selvästi sukupuolisuuden edellä.
Jos ajatellaan vähemmän kehittynyttä ihmistä (ei ole ihmisarvoasia, niinkuin ei lapsi ole arvottomampi vanhusta), niin hänellä ovat sukupuoliominaisuudet vahvasti esillä vaikka olisikin androgyyni, jossa niitä on vain tasaisesti kummastakin sukupuolesta. Häntä kiinnostaa "kaikki mulle heti", hyökkäys/pakeneminen, subjektiivinen ajattelu ym. persoonan säilymiseen tähtäävä. Ihmisyydellä taas tarkoitan sitä, että yksilöä kiinnostavat totuus, vapaus, saavutettujen asioiden jakaminen eteenpäin, ns. oikea toiminta ynnä muut kehittyneemmät motiivit. Painotan vielä että näissä tyypeissä ei ole kyse hyvistä tai huonoista ihmisistä, vaan jokainen on siinä kohtaa polkua kun on, ja sillä selvä.
Voiko ihmiseksi kehittyä miehestä tai naisesta suoraan, vai kulkeeko kehitys androgyynin kautta, vain ovatko ne kaikki kolme epäoleellisia ihmisyyden suhteen?
Jos ihmisen varsinainen minuus on ottanut joistain syistä monta elämää peräkkäin määrätyn sukupuolen, niin se luultavasti "lyö läpi" kun sitten operoidaankin pitkästä aikaa toisen sukupuolen kehossa. Tämän veikkaisin olevan androgyyniyden eräs syy, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä kehittyneisyyden kanssa (?)
Itse uskon että vahvasti miehinen, naisellinen kuin androgyynikin voi olla inhimillisesti katsoen kehittynyt. Sukupuoliset ominaisuudet eivät silloin ole niskan päällä määräämässä toiminnan rajoja, vaan pikemminkin muunnettuina työkaluina. Agressiivisuudesta tulee lujuutta, hoivavietistä auttamishalua jne.
Jos ihminen on vahvasti sukupuolikeskeinen, hän luultavasti myös haluaa olla sitä, mutta älköön tuomitko niitä, jotka eivät halua sitoutua sukupuoleen.
En malta olla sanomatta sivuhuomautuksena sitä, että skeptikot tekevät loogisen virheen väittäessään että koska aivojen kemiallisilla ja sähköisillä muutoksilla saadaan aikaan "huippukokemuksia", niin se todistaa että ne ovat myös LÄHTÖISIN sähkökemiasta. Sitähän se ei todista, jos ei sitäkään että ne tulevat aivojen ulkopuolelta. Skeptikot jättävät usein näkemättä asioita (tai niiden mahdollisuutta) siinä missä herkkäuskoiset näkevät toivomiaan asioita. Oikea asenne on jossain näiden välillä.
Itse olen muuten hyvin kehittynyt olento, joka näkyy mm. tekemälläni kotisivulla aika selvästi ;)
http://taaplari.topcities.com/HEI.htm
Heh, loistokas sivu.
Arvelisin että ihmismielen on vaikea ottaa vastaan hyvin laajoja kokonaisuuksia, ja käsitys että olemassaolemisensa muoto voisi olla hyvinkin vapaasti määäriteltävissä on pelottava. Mielen taipumus mitata, vertailla ja jaotella ottaa ylivallan, ja syntyy erilaisia alaryhmiä kokonaisuuteen. Sitten syntyy "nerokas" ajatus että yksi osio on parempi kaikkea muuta. Aletaan suosia yhtä asiaa, ja torjua toista. Esim. tyypeille mies/nainen = hyvä/paha ei edes juolahda mieleen että nainen saattaa käsittää tämän asian aivan päinvastoin, ja sitten kun juolahtaa, alkaa nainen tuntua pelottavalta. Kukaan tässä hötäkässä ei tule ajatelleeksi että kysymys oli alunperin ajatusvirheestä. Kahta eri vastakohtaparia EI voi automaattisesti asettaa päällekkäin. Yhtähyvin voisi sanoa että hevonen/aasi = punainen/sinenen.
On aina ilahduttavaa seurata miten vaikkapa eri uskonnon edustajat tekevät nykyään yhteistyötä ja järjestävät tapaamisia (vaikkei itse mitään uskontoa valitsisikaan). Maailmassa on aivan liian paljon kiihkomielistä jaottelua ja Minä/Toinen ryhmittelyä missä se Toinen nähdään automaattisesti pelottavana vihollisena. Ja kuitenkin kyseessä on vain omien tiedostamattomien piirteiden projisoiminen vieraaseen joukkoon.
Niin, rehellisesti sanottuna, tuosta kotisivustasi saan migreenikohtauksen.
Voisitko ajatella hieman noita väriyhdistelmiä kun muokkaat niitä uudelleen.
Kait sinä aiot muokata niitä?
Eipä ole tuohon paljoa lisättävää.
Onhan se hyvä että uskonnot alkavat nähdä yhteisiä asioita enemmän kuin ennen, mutta kyllä sitä tuomitsemista ja ihmisten jakamista pelastettuihin ja kadotettuihin löytyy ihan riittävästi edelleen. Joskus meinaa päreet kärvähtää kun kuuntelee ihmistä joka puhuu lähimmäisenrakkaudesta ja seuraavassa lauseessa tuomitsee tupakoitsijat alimpaan helvettiin. Vähän tärkeysjärjestystä kehiin please. Mutta se siitä.
moi tytsy sä sanoit että sä saat sivusta mikreenin. luulin että se on aika täydelliset mutta täytyy kai laittaa taustaväriin keltaista vähän tasapinottamaan värejä. joku muukin joskus sanoi että sivu on hirVeetä kattoo enkä oiken vieläkään tiedä miksi se on joittenki mielestä karsee. mulla on nyt uusi koiranPentu joista otin kuvan jossa sillä on pää vinossa jos tarkkaan katsoo ja muistaakseni korvakin jotenkin, kourumaisesti eteenpäin jos muistan oikein enkä ole unohtanut sitä miten se oikeasti oli justiin kuvanottamishetkellä kun on bittiKamera enkä ole imenyt kuvaa johtoa pitkin näyttöPäätteeseen vielä aion laittaa. sen sinne läsäksi ja sitten vielä sellaisen kuvan jossa on muuten vireä lehti mutta siinä on jännästi vasemmassa reunassa ylhäältäpäin jos katsoo nin oranssia väriä joka on hyvä asia ja tuo varmaan monelle hauskuuttamista. olisi toiveenani laittaa kuva syksystä, myös mut just nyt ei pysty.
Nii just;))
sanot ymmärtäväsi homoja! ei ikinä.ei ei ei! ajatteleppa vähän lisää.
"Uskonkin eläneeni useita elämiä (=reinkarnaatio) sekä miehenä että naisena, ja sen vuoksi en koe olevani henkeen ja vereen kumpaakaan."
Häh! Miten tuon jälkeen voi ottaa enää mitään sanottua tosissaan? Mistäs olet moista tietoa saanut? Haiskahtaa scientologien auditoinnin tulokselta! Hah! Jos ei, niin sinne vaan kipin kapin, eikös niiden sielut (vai thetaneitahan ne taisi olla) ole sukupuolettomia avaruusolentoja.
Oiva saarna, mutta totuushan on, että ongelma sukupuolten kohtaamisessa on pääasiallisesti vain naisilla. Miehet kun katsovat olevansa ensisjaisesti ihmisiä ja sitten vasta miehiä, joten naiset kuulvat samaan laumaan, eivätkä ole siis automaattisesti vihollisia. Nainen on ensisijaisesti nainen ja mies mieltyy siis helpommin viholliseksi. Itsekin olet kuvaillut, kuinka pelkäät miesten väkivaltaisuutta aina kun kaksilahkeisen satut näkemään.
Eikä nyt kukaan oikeasti mitään sukupuolta voi vihata. Tule nyt sieltä pinnasängystä ulos ja havaitse ero liirumlaarum-liturgian ja todellisten mielipiteiden välillä. Sanalla ja ajtuksella on ero. Jos täällä joku sanoo vihaavansa naisia (tai miehiä) ei se ole sanatarkasti totta. Liiottelulla ja kärjistyksillä provosoidaan ja kiihdytetään väittelyä ja saadaan tempun toimiessa vastapuoli paljastamaan todellinen nahkansa. Jos ei muuta niin henkinen suorituskykynsä, jos ei pysy perässä missä kulkee faktan ja fiktion raja.
Mutta moiseksi horssonaitiksi tuotantosi on kyllä kunnioitettavan laajaa. Puisevuudesta kun vielä pääset eroon, niin aineksia on aivan keskinkertaiseksi naiskirjailijaksi.