Olenko ihan hakoteillä jos ihmettelen, miksi

te olette ensimmäinen ikäluokka joka
perii jotakin.
Elikkä nykynuorilla on millä mällätä
pitkälti sen vuoksi että heidän vanhemmillaan
on jotakin mitä jättää jälkeensä.
Ja 40 vuotta sitten vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan
lähtenyt sai itse hommata kämppänsä; nykyään
mammat ja papat ostavat yksiön tai kaksion
perikunnalleen opiskeluasunnoksi jo joka
kolmannelle. Minullakin on jo tyttärelle
kaksio hankittuna kun menee opiskelemaan.

Muistan miten -70 luvulla pelättiin pommia, ja oltiin varmoja että kuollaan kohta ja ettei lapsia kannata tänne synkkään kohtaloon tehdä.
Joka aikakaudella on omat hyvät ja huonot puolensa.
Kukin pyrkii itse tekemään tulevaisuutensa.
Voihan tietysti olla että lintuflunssa tulee ja tappaa kaikki ja että kaikki onkin ollut turhaa..
mutta..ellei?
Kyllä huominen kannattaa varmistaa, oli kyse sitten rahasta tai lapsista.
Älytöntähän se rahan kerääminen sen itsensä takia olisi, kaikessa pitää olla tarkoitus ja motivaatio.
Eläkeikä on 33v iässä vielä kaukana, Sulla on hyvät mahdollisuudet itse vaikuttaa omaan varallisuuteesi, mihinkään eläkkeen ja yhteiskunnan varaan sitä ei kannata jättää.
Itse aloin säästämään pikkuhiljaa osakkeisiin, rahastoihin ja paljon parjattuun eläkevakuutukseen.
Nyt 15 vuotta myöhemmin ja oikeastaan edes itse sitä välttämättä,,näin jälkeenpäin,,huomaamatta on kertynyt n.1000 euroa jo 58vuotiaana jos jään pois työelämästä, siis pelkkää eläkevakuutusta.
Muut siihen päälle. Mutta olen pyrkinyt ottamaan tämän harrastuksena, siten pystyn motivoimaan itseni, kukin tavallaan.

suora vastaus: Olet ihan hakoteillä!

Vaikka mihinkään sukupolvikapinaan en aihetta näekään, on alkuperäisellä kirjoittajalla kyllä tuossa jutussaan aivan hyvä pointti. Suuret ikäluokat ovat pitkälti juuri suuren määränsä vuoksi saaneet omat etunsa hyvin huomioiduksi kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Suuria ikäluokkia ja heidän etujaan ei kertakaikkiaan ole voitu missään vaiheessa sivuuttaa samalla tavoin kuin laiskasti äänestäviä nykyisiä pienempiä ikäluokkia.

Lisäksi suuret ikäluokat ovat saaneet nauttia myös tavallaan heistä itsestään riippumattomista etuisuuksista. Inflaatio hoiteli hyvin pitkälti asuntolainat 1970-luvulla ja koko elämä on muutenkin ollut koko ajan kohoavan elintason aikaa (paitsi tietysti niillä, jotka laman aikana menettivät työnsä pysyvästi). Nykyisin nuoret lapsiperheet maksavat asuntolainoistaan liki olemattoman inflaatioprosentin vuoksi myös korot. Onneksi ne kuitenkin ovat olleet viime vuosien aikana ennätysmäisen matalalla - tilanne, joka ei välttämättä jatku loputtomiin.

Nykyinen kolmikymppisten ikäluokka tulee muuten olemaan maamme historiassa ensimmäinen, joka ei elinaikanaan ylitä omien vamhempiensa elintasoa. Niin, ja itse olen siis syntynyt vuonna -55, joten en lue itseäni suuriin ikäluokkiin, mutta en myöskään kaiken maksumiehiksi joutuviin nykyisiin kolmikymppisiin.