Miten te osoittaisitte kiinnostuksenne jos olisitte ihastunut? Tai jos toinen on yrittänyt osoittaa kiinnostusta, ja ette itse ole kiinnostuneet, niin miten osoitatte epäkiinnostuksen? Voiko näitä asioita edes nähdä vai pitääkö mennä kysymään?
Miten ujo nainen osoittaa kiinnostuksensa?
ihastunut ja ujo m
175154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
niin kyllä se tulee ennen myötä selville, sitä ei voi olla näyttämättä... jos taas kiinnostaa niin se on huomattavasti hankalampaa..
katsoo tietysti ujosti,punastuu,sekoaa sanoissaan ja hämmentyy ja suuttuu itselleen kun on niin ujo,ettei uskalla sanoa....
Katselen silloin kun luulen että mies ei näe ja jos mies kääntää katseen niin itse käännän katseen äkkiä pois.
Joka kerta kuitenkin toivon että olisinpa katsonut ainakin hieman miestä silmiin, mutta ei vaan onnistu. Hymyilläkin haluaisin mutta ei vaan onnistu.
Kohdatessa pikainen tervehdys ja äkkiä pois...
Kädet tärisevät, ääni tuntuu hävinneen kokonaan tai värisee puhuessa.
En tiedä saitko mitään vinkkiä ja eihän nämä mitään selkeitä ole mutta jotain yritin kirjoittaa.
Tuli mieleen että miksi et kysy naiselta onko hän kiinnostunut vai ei, mutta sitten huomasin tuon nimimerkkisi, että olet itsekin ujo...
Missäpäin oleilet ja minkä näköinen nainen on kyseessä??????
En kehtaa kertoo mistä oon, koska on niin pieni paikka kyseessä. Hän on myös aika persoonallisen näköinen niin en viiti kertoo. Sanotaan että lukiossa on toinen vuosi meneillään. Sori ei voi enempää paljastaa.
Merkit kyllä sopisivat, mutta muta....
PS: Stadista, ja yliopistolla ollaan.
mutta mutta mutta....
ehkä sinä olet se toinen tapaus, ja tahallaan välttelet minua...
Tule itse luokseni, jos kiinnostaa... jos ei, niin häivyn lopullisesti elämästäsi, etkä näe minua enää koskaan...
otan tosiasiat tosiasioina, että ei elämä ole muuta kuin elämää....nyt tais mennä luu kurkkuun, tai jotain..
...Tai ei niin ujo.
No mulla ainakin on yleensä ihan kamalan hankala olla sen ihastuksen seurassa. Yleensä pakenen paikalta äkkiä. Sitten jos rentoudun, niin koitan hymyillä mahdollisimman paljon, kerron itsestäni paljon asioita ja kyselen kaikkea myös häneltä ja yritän tuijottaa silmiin "oikealla tavalla".
Jos en pidä jostakin henkilöstä, niin silloin en halua olla hänen seurassaan ollenkaan enkä juurikaan juttele tai vitsaile tms. Välttelen seuraa. Voin kyllä olla ystävällinen, tervehtiä ja joskus hymyilläkin, mutta kyllä sen varmaan toinenkin huomaa jos en osallistu keskusteluihin jne.
Jos on henkilö, jonka seurassa viihdyn, mutta en ole ihastunut, niin en ole yleensä lainkaan ujo ja pystyn puhumaan mistä vaan ja heittämään ties mitä läppää. Mutta jos huomaan, että toinen on alkanut kiinnostua, niin saatan alkaa kertoo itsestäni jotain ikäviä puolia tai olla vähemmän iloinen tai jotain, että se lopettas (outoa kyllä).
Toinen sanoo:
Hymyilläkin haluaisin mutta ei vaan onnistu.
Kohdatessa pikainen tervehdys ja äkkiä pois...
ja toinen taas:
Jos en pidä jostakin henkilöstä, niin silloin en halua olla hänen seurassaan ollenkaan enkä juurikaan juttele tai vitsaile tms. Välttelen seuraa. Voin kyllä olla ystävällinen, tervehtiä ja joskus hymyilläkin, mutta kyllä sen varmaan toinenkin huomaa jos en osallistu keskusteluihin jne.
PS: Ottaapas teistä nyt sitten selvää....
niin asia selviää... *:)
niin,että se ei ujo muuttuu myös ujoksi hänen seurassaan.
jos ei ujo, muuttuu ujon seurassa ujoksi, itse koen sellaisen tilanteen vaikeaksi, koska silloin minun täytyy ruveta johtamaan puhetta, tilannetta, hirvittävän vaikea keksiä puheenaiheita. Joskus saankin ihmeellisen puheripulin ja hölötän liikaa. Jälkeenpäin kadun sitten, mitä oikein löpisin, se harmittaa pitkään.
unohtaa ujoutensa kuitenkin jossain vaiheessa,kun on tutustunut ja juttu alkaa luistaa nimimerkillä "kokemusta on" näistä tilanteista.
omalta osaltani näin. Koska kiinnostustani en voi mennä suoraan sanomaan hänelle niin useimmiten yritän katsoa häntä enemmän ja pitempään kuin muita, joskus voi tulla ujo hetki ettei pysty katsomaan vaikka haluaisi. Sitten hymy nousee huulille herkästi hänen kanssaa, sitä tulee enemmän hymyiltyä, naurettua hänen jutuilleen. Jos ihastus katsoo silmiin myös pitkään niin kyllä se yhteys katkeaa omasta aloitteesta. Ihastuneena/ ihastuneen lähellä myös hyräilen.
Jos joku epäkiinnostava osoittaa kiinnostusta niin pyrin kohtelemaan häntä vain neutraalin tavoin, kuin ketä tahansa. Silloin juttukin luistaa paremmin kuin sen ihastuksen kanssa. Ihastuksen kanssa voi olla hieman.. hiljaista.
Monet ihmiset erehtyvät luulemaan ujoutta välinpitämättömyydeksi. Eikä ihme, sillä silloin kun ujo ihminen on kiinnostunut toisesta, hän ei uskalla katsoa silmiin, tuntee olonsa vaivautuneeksi kun toinen katsoo pitkään, ei pysty keskustelemaan kunnolla kun sydän lyö liian tiheään, tuntuu ettei saa hengitettyä kunnolla, eikä yhtään järkevää ajatusta tule päähän. Monesti vielä puhelinkeskustelut sujuvat hyvin, mutta tapaamisista ei tule yhtään mitään piiiitkään aikaan.
Jos ujoa EI kiinnosta, hän pystyy vaivatta katsekontaktiin ja keskustelukin sujuu. Hän ei koskaan lähetä tekstiviestejä, tai soita, eikä milloinkaan suostu tapaamisiin pelkästä kohteliaisuudesta.
Mikään toisen tekeminen ei varsinaisesti vie ujoutta pois nopeammin, vain aika auttaa siihen. Kun luottamus kasvaa eikä toinen tee asiasta isoa numeroa, ujous pikku hiljaa hiipuu pois ja ujouden sisältä paljastuu (toivottavasti ;) ) kaikin tavoin viehättävä persoona.
Tarvitaan vain paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mikä tämän päivän yhteiskunnassa, "mullehetikaikkinyt"sukupolvelle on varmasti vaikeaa.
Mutta kaikki hyvä vie aikaa.. eihän Roomaakaan rakennettu päivässä!
Sanon sulle jotta rohkeesti kysymään tai juttelemaa. Eihän se ota jos ei annakkaan ,vai mitä? Koskaan et saa tietää mitä hän tuntee vai tunteeko mitään jos et kysy!!!