Lähetystyöstä?

"Juutalaisuus kuitenkin katsoo että se itse on velvoitettu todistamaan että maailmalla on yksi Luoja, mutta tämä ei tarkoita ei-juutalaisten käännyttämistä juutalaisuuteen, jonka mitzwat sitovat ja ovat tarkoitettuja yhden kansan jäsenille vain sitä koskevan valinnan perusteella."


tämä sitä, että jos ei-juutalainen katsoo juutalaista "tietyllä silmällä" -tarkastelee kansana, voi ei-juutalainen nähdä J:lan valinnan ja työn heissä. Tähän siis riittää pelkkä juutalaisen läsnäolo maailmassa.Tietyssä mielessä juutalainen todistaa siis jatkuvasti J:lasta oli hän uskonnollinen tai ei, tekee hän sitten hyvää tai pahaa. Eli meidän ei-juutalaisten tulisi tehdä omat johtopäätöksemme teidän kansastanne, uskostanne, ja Jumalastanne? Ja periaatteessa jossain vaiheessa tulee tila jolloin kaikki kansat tuntisivat Israelin J:lan. Itse kristittynä päädyn tiettyyn johtopäätökseen asiasta..eli se on tietyssä mielessä juuri nyt tapahtumassa (evankeliumi) jne jne...mutta ei siitä sen enempää.

Paavo kirjoitti:

"Juutalaisuus kuitenkin katsoo että se itse on velvoitettu todistamaan että maailmalla on yksi Luoja, mutta tämä ei tarkoita ei-juutalaisten käännyttämistä juutalaisuuteen, jonka mitzwat sitovat ja ovat tarkoitettuja yhden kansan jäsenille vain sitä koskevan valinnan perusteella."


tämä sitä, että jos ei-juutalainen katsoo juutalaista "tietyllä silmällä" -tarkastelee kansana, voi ei-juutalainen nähdä J:lan valinnan ja työn heissä. Tähän siis riittää pelkkä juutalaisen läsnäolo maailmassa.Tietyssä mielessä juutalainen todistaa siis jatkuvasti J:lasta oli hän uskonnollinen tai ei, tekee hän sitten hyvää tai pahaa. Eli meidän ei-juutalaisten tulisi tehdä omat johtopäätöksemme teidän kansastanne, uskostanne, ja Jumalastanne? Ja periaatteessa jossain vaiheessa tulee tila jolloin kaikki kansat tuntisivat Israelin J:lan. Itse kristittynä päädyn tiettyyn johtopäätökseen asiasta..eli se on tietyssä mielessä juuri nyt tapahtumassa (evankeliumi) jne jne...mutta ei siitä sen enempää.

Lue lisää

"Eli meidän ei-juutalaisten tulisi tehdä omat johtopäätöksemme teidän kansastanne, uskostanne, ja Jumalastanne?"

Huomasin pitäväni sinua automaattisesti juutalaisena, vaikken ole koskaan kysynyt suoraan. Joka tapauksessa se on sinänsä epäolennaista.

Paavo kirjoitti:

"Juutalaisuus kuitenkin katsoo että se itse on velvoitettu todistamaan että maailmalla on yksi Luoja, mutta tämä ei tarkoita ei-juutalaisten käännyttämistä juutalaisuuteen, jonka mitzwat sitovat ja ovat tarkoitettuja yhden kansan jäsenille vain sitä koskevan valinnan perusteella."


tämä sitä, että jos ei-juutalainen katsoo juutalaista "tietyllä silmällä" -tarkastelee kansana, voi ei-juutalainen nähdä J:lan valinnan ja työn heissä. Tähän siis riittää pelkkä juutalaisen läsnäolo maailmassa.Tietyssä mielessä juutalainen todistaa siis jatkuvasti J:lasta oli hän uskonnollinen tai ei, tekee hän sitten hyvää tai pahaa. Eli meidän ei-juutalaisten tulisi tehdä omat johtopäätöksemme teidän kansastanne, uskostanne, ja Jumalastanne? Ja periaatteessa jossain vaiheessa tulee tila jolloin kaikki kansat tuntisivat Israelin J:lan. Itse kristittynä päädyn tiettyyn johtopäätökseen asiasta..eli se on tietyssä mielessä juuri nyt tapahtumassa (evankeliumi) jne jne...mutta ei siitä sen enempää.

Lue lisää

se tätä tarkoittaa. Paitsi että tarkoitus on tehdä hyvää ei pahaa. Pyhittää Jumalan nimi, ei häpäistä sitä. Israelin Jumala ja sen omaisuuskansakseen valitsija on maailman luoja. Valtaosa juutalaisista ei ehkä näin enää usko, mutta tämä kuitenkin on juutalaisen uskonnon kanta.
Tavallaan se on objektiivinenkin totuus:jos juutalainen kansa katoaa silloin se uskonnollinen julistus jonka Israel aloitti ja Juuda jatkoi ei ole ollut "totta" muuta kuin subjektiivisessa mielessä ja myös kristinusko ja islam joutuvat miettimään ainakin sitä osa omassa perinteessään joka jollain tavalla on rakentunut heprealaisen Raamatun pohjalle. Islam ehkä selviää se kun kaukaa viisaasti selittää että sekä VT että UT ovat aikojen kuluessa korruptoituneet mutta en ymmärrä miten kristinusko selittäisi juutalaisen kansan ja uskonnon katoamisen , niiden kun yksiselitteisesti piti olla ikuisia. Siinä mielessäkin en ymmärrä monien kristittyjen pyrkimystä henkisesti ja/tai fyysisesti tuhota juutalaisuus-pyrintö joka tavalla tai toisella on jatkunut siitä asti kun kristillinen kirkko syntyi ja Jeesus-liike erosi emouskonnostaan.

rasismia vastaan kirjoitti:

se tätä tarkoittaa. Paitsi että tarkoitus on tehdä hyvää ei pahaa. Pyhittää Jumalan nimi, ei häpäistä sitä. Israelin Jumala ja sen omaisuuskansakseen valitsija on maailman luoja. Valtaosa juutalaisista ei ehkä näin enää usko, mutta tämä kuitenkin on juutalaisen uskonnon kanta.
Tavallaan se on objektiivinenkin totuus:jos juutalainen kansa katoaa silloin se uskonnollinen julistus jonka Israel aloitti ja Juuda jatkoi ei ole ollut "totta" muuta kuin subjektiivisessa mielessä ja myös kristinusko ja islam joutuvat miettimään ainakin sitä osa omassa perinteessään joka jollain tavalla on rakentunut heprealaisen Raamatun pohjalle. Islam ehkä selviää se kun kaukaa viisaasti selittää että sekä VT että UT ovat aikojen kuluessa korruptoituneet mutta en ymmärrä miten kristinusko selittäisi juutalaisen kansan ja uskonnon katoamisen , niiden kun yksiselitteisesti piti olla ikuisia. Siinä mielessäkin en ymmärrä monien kristittyjen pyrkimystä henkisesti ja/tai fyysisesti tuhota juutalaisuus-pyrintö joka tavalla tai toisella on jatkunut siitä asti kun kristillinen kirkko syntyi ja Jeesus-liike erosi emouskonnostaan.

Lue lisää

"mutta en ymmärrä miten kristinusko selittäisi juutalaisen kansan ja uskonnon katoamisen , niiden kun yksiselitteisesti piti olla ikuisia. Siinä mielessäkin en ymmärrä monien kristittyjen pyrkimystä henkisesti ja/tai fyysisesti tuhota juutalaisuus-pyrintö joka tavalla tai toisella on jatkunut siitä asti kun kristillinen kirkko syntyi ja Jeesus-liike erosi emouskonnostaan."

kuitenkin, että monet kristityt uskovat uskovansa periaatteessa samaan J:laan kuin juutalaiset.Ehkäpä kaikki eivät siitä toki ole tietoisia. Kyllä valveutuneet kristityt tietävät ja uskovat myös VT:n kertomuksiin valinnan kansasta, joka nimenomaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta etenee.

En minäkään ymmärrä sellaisia kristittyjä, jotka "evankelioidessaan" pyrkivät tuhoamaan jonkun perinteen ja taustan vaikkapa sitten väkisin. Juutalaisten ei tarvitse mihinkään J:laansa vaihtaa. Uskon ja J:lan valinnan kautta syntynyt "kirjan kansa" on varsin moniulotteinen ja moniselitteinen asia. Kristittyjen ja juutalaisten suhdetta historiassa voisi kuvata uskontojen väliseksi viha/rakkaus- suhteeksi. Itse kannatan toki tuon "viha" sanan tiputtamista pois!

rasismia vastaan kirjoitti:

se tätä tarkoittaa. Paitsi että tarkoitus on tehdä hyvää ei pahaa. Pyhittää Jumalan nimi, ei häpäistä sitä. Israelin Jumala ja sen omaisuuskansakseen valitsija on maailman luoja. Valtaosa juutalaisista ei ehkä näin enää usko, mutta tämä kuitenkin on juutalaisen uskonnon kanta.
Tavallaan se on objektiivinenkin totuus:jos juutalainen kansa katoaa silloin se uskonnollinen julistus jonka Israel aloitti ja Juuda jatkoi ei ole ollut "totta" muuta kuin subjektiivisessa mielessä ja myös kristinusko ja islam joutuvat miettimään ainakin sitä osa omassa perinteessään joka jollain tavalla on rakentunut heprealaisen Raamatun pohjalle. Islam ehkä selviää se kun kaukaa viisaasti selittää että sekä VT että UT ovat aikojen kuluessa korruptoituneet mutta en ymmärrä miten kristinusko selittäisi juutalaisen kansan ja uskonnon katoamisen , niiden kun yksiselitteisesti piti olla ikuisia. Siinä mielessäkin en ymmärrä monien kristittyjen pyrkimystä henkisesti ja/tai fyysisesti tuhota juutalaisuus-pyrintö joka tavalla tai toisella on jatkunut siitä asti kun kristillinen kirkko syntyi ja Jeesus-liike erosi emouskonnostaan.

Lue lisää

Useat kristityt pitävät tietoisesti juutalaisten puolta, koska uskovat myös juutalaisten olevan Jumalan valittu kansa. Kristityt haluavat suojella Israelia ja toivoa sen juutalaisilla säilyvän, koska se on heidän maansa. On ihan turhaa väittää, että useat kristityt kääntyisivät juutalaisia vastaan. Etenkin Suomessa sen huomaa, miten usein kristityt puhuvat juutalaisten puolesta ja etenkin nyt, kun muslimit kääntävät tanskalaisvihaa juutalasia kohden.

Kristityt pääsääntöisesti haluavat hyvää ja vain hyvää juutalaisille ja Israelille. Israelin kansa on kärsinyt ihan liikaa jo tässä maailmassa. Rauha palatkoon maan päälle ja ihmisille hyvä tahto.

että tiedätte sen kirjoitti:

Useat kristityt pitävät tietoisesti juutalaisten puolta, koska uskovat myös juutalaisten olevan Jumalan valittu kansa. Kristityt haluavat suojella Israelia ja toivoa sen juutalaisilla säilyvän, koska se on heidän maansa. On ihan turhaa väittää, että useat kristityt kääntyisivät juutalaisia vastaan. Etenkin Suomessa sen huomaa, miten usein kristityt puhuvat juutalaisten puolesta ja etenkin nyt, kun muslimit kääntävät tanskalaisvihaa juutalasia kohden.

Kristityt pääsääntöisesti haluavat hyvää ja vain hyvää juutalaisille ja Israelille. Israelin kansa on kärsinyt ihan liikaa jo tässä maailmassa. Rauha palatkoon maan päälle ja ihmisille hyvä tahto.

Lue lisää

Se, että kristityt Suomessa "pitävät juutalaisten puolia" on tietysti hyvä asia. Tämän palstan erityispiirre tulee esiin siinä, miksi tuohonkin tuli lainausmerkit. Kristityt pitävät hyvin usein juutalaisten puolia JOHTAAKSEEN heidät, oi niin rakkaat, mutta harhassa astuvat, myöhemmin kristinuskoon. Kristitty Fyysinen Israel-fantasia kukoistaa (silloin kun ei päädytä päättelemään, että Israel tarkoittaakin kristikansaa, eikä juutalaisten maanpäällistä valtiota).
Ja silloin, kenen puolia oikeasti pidetään?

skeptikko kirjoitti:

Se, että kristityt Suomessa "pitävät juutalaisten puolia" on tietysti hyvä asia. Tämän palstan erityispiirre tulee esiin siinä, miksi tuohonkin tuli lainausmerkit. Kristityt pitävät hyvin usein juutalaisten puolia JOHTAAKSEEN heidät, oi niin rakkaat, mutta harhassa astuvat, myöhemmin kristinuskoon. Kristitty Fyysinen Israel-fantasia kukoistaa (silloin kun ei päädytä päättelemään, että Israel tarkoittaakin kristikansaa, eikä juutalaisten maanpäällistä valtiota).
Ja silloin, kenen puolia oikeasti pidetään?

Lue lisää

halua johtaa ketään mihinkään. Käsitykseni mukaan suurin osa kristityistä ei tunne tarvetta minkäänlaiseen lähetystyöhön ainakaan nykyään.

...ilman muuta tämä maailma on vailla, ja paljoakin vailla...tai oikeastaan ei ole, mutta ei hoksi, mitä kaikkea antaa mennä ohi molekyyliketjujensa, minun ketjuni ihan siellä pätkittäisimmässä päässä.

Mutta mitä oikeastaan minun piti sanoa, oli se, että joskus minusta tuntuu, että vastaukset ovat niillä, jotka eivät todellakaan sano mitään.

Minulla on nimittäin ystävä, joka tuskin koskaan sanoo mitään. Istuu ja mököttää, välillä rähjää ja kiroilee. Ja häneltä olen oppinut varmaan eniten maailman ihmeistä, mikä sekin tietysti on liikuttavan vähän, mutta enemmän kuin monelta muulta monisanaiselta pähkäilijältä (mikrotragedia: olen itse monisanainen pähkäilijä, joka ei ikinä pääse puusta pitkään).

Jospa hiljaisuus laittaa ympärillä parveilevat miettimään? Ja molekyylit ketjuuntumaan uusin tavoin? Juutalaisuus on vekkulisti levähtänyt pitkin maapalloa, pieni pähkinä jokaiselle ilmansuunnalle...
??

Rifkele kirjoitti:

...ilman muuta tämä maailma on vailla, ja paljoakin vailla...tai oikeastaan ei ole, mutta ei hoksi, mitä kaikkea antaa mennä ohi molekyyliketjujensa, minun ketjuni ihan siellä pätkittäisimmässä päässä.

Mutta mitä oikeastaan minun piti sanoa, oli se, että joskus minusta tuntuu, että vastaukset ovat niillä, jotka eivät todellakaan sano mitään.

Minulla on nimittäin ystävä, joka tuskin koskaan sanoo mitään. Istuu ja mököttää, välillä rähjää ja kiroilee. Ja häneltä olen oppinut varmaan eniten maailman ihmeistä, mikä sekin tietysti on liikuttavan vähän, mutta enemmän kuin monelta muulta monisanaiselta pähkäilijältä (mikrotragedia: olen itse monisanainen pähkäilijä, joka ei ikinä pääse puusta pitkään).

Jospa hiljaisuus laittaa ympärillä parveilevat miettimään? Ja molekyylit ketjuuntumaan uusin tavoin? Juutalaisuus on vekkulisti levähtänyt pitkin maapalloa, pieni pähkinä jokaiselle ilmansuunnalle...
??

Lue lisää

juutalaisuus on siksi levähtänyt pitkin maapalloa, että muut oppisivat juutalaisilta jotakin? Vaiko toisinpäin? Vai mitä ihmettä?

Rifkele kirjoitti:

...ilman muuta tämä maailma on vailla, ja paljoakin vailla...tai oikeastaan ei ole, mutta ei hoksi, mitä kaikkea antaa mennä ohi molekyyliketjujensa, minun ketjuni ihan siellä pätkittäisimmässä päässä.

Mutta mitä oikeastaan minun piti sanoa, oli se, että joskus minusta tuntuu, että vastaukset ovat niillä, jotka eivät todellakaan sano mitään.

Minulla on nimittäin ystävä, joka tuskin koskaan sanoo mitään. Istuu ja mököttää, välillä rähjää ja kiroilee. Ja häneltä olen oppinut varmaan eniten maailman ihmeistä, mikä sekin tietysti on liikuttavan vähän, mutta enemmän kuin monelta muulta monisanaiselta pähkäilijältä (mikrotragedia: olen itse monisanainen pähkäilijä, joka ei ikinä pääse puusta pitkään).

Jospa hiljaisuus laittaa ympärillä parveilevat miettimään? Ja molekyylit ketjuuntumaan uusin tavoin? Juutalaisuus on vekkulisti levähtänyt pitkin maapalloa, pieni pähkinä jokaiselle ilmansuunnalle...
??

Lue lisää

Joku sanoi joskus viinan juomisesta, että ne jotka osaavat juoda eivät juo ja ne jotka eivät osaa juovat...
Olisi tuossa em. teemassa jotakin samaa?

Pari päivää sitten minun piti eräässä kerhossa puhua lapsille Raamattuun liittyen pieni juttu. Päivän aihe oli "lunta luonnossa". - Jätin asian viime tinkaan ja sitten en hätäpäissäni keksinyt oikein mitään lumeen liittyvää Rtusta nousevaa teemaa.
Saman päivän iltana avasin sattumalta Rtun psalmin 147 kohdalta. Siellä luki mm. näin:
12. Kiitä Herraa, Jerusalem! Ylistä Jumalaasi, Siion!
13. Hän vahvistaa sinun porttiesi salvat, hän siunaa ne, jotka asuvat keskelläsi.
14. Hän tuo rajoillesi rauhan ja antaa ravinnoksesi parhainta vehnää.
15. Hän lähettää käskynsä maan päälle, hetkessä saapuu hänen sanansa perille.
16. Hän sirottelee lunta kuin villan hahtuvia, hän levittää kuuraa kuin tuhkaa.
17. Hän viskoo rakeita kuin leivänmuruja, hänen pakkasessaan vesi jähmettyy.
18. Kun hän käskee, jää sulaa. Hän käskee tuulensa puhaltaa, ja vedet virtaavat.
19. Hän on ilmoittanut sanansa Jaakobille, käskynsä ja säädöksensä Israelille.
20. Muille kansoille hän ei niitä ilmoittanut, hänen säädöksiään eivät toiset tunne. Halleluja!

Oli hassua, että Rtussakin puhuttiin sitten lumesta...

Noh muuten tuo kohta ei olisi jääny mieleen, mutta jakeet 19-20 haastavat tämän keskusteluteeman äärellä.

Joskus minusta tuntuu siltä, että kivienkin pitäisi kuitenkin huutaa...

tertullianus kirjoitti:

Joku sanoi joskus viinan juomisesta, että ne jotka osaavat juoda eivät juo ja ne jotka eivät osaa juovat...
Olisi tuossa em. teemassa jotakin samaa?

Pari päivää sitten minun piti eräässä kerhossa puhua lapsille Raamattuun liittyen pieni juttu. Päivän aihe oli "lunta luonnossa". - Jätin asian viime tinkaan ja sitten en hätäpäissäni keksinyt oikein mitään lumeen liittyvää Rtusta nousevaa teemaa.
Saman päivän iltana avasin sattumalta Rtun psalmin 147 kohdalta. Siellä luki mm. näin:
12. Kiitä Herraa, Jerusalem! Ylistä Jumalaasi, Siion!
13. Hän vahvistaa sinun porttiesi salvat, hän siunaa ne, jotka asuvat keskelläsi.
14. Hän tuo rajoillesi rauhan ja antaa ravinnoksesi parhainta vehnää.
15. Hän lähettää käskynsä maan päälle, hetkessä saapuu hänen sanansa perille.
16. Hän sirottelee lunta kuin villan hahtuvia, hän levittää kuuraa kuin tuhkaa.
17. Hän viskoo rakeita kuin leivänmuruja, hänen pakkasessaan vesi jähmettyy.
18. Kun hän käskee, jää sulaa. Hän käskee tuulensa puhaltaa, ja vedet virtaavat.
19. Hän on ilmoittanut sanansa Jaakobille, käskynsä ja säädöksensä Israelille.
20. Muille kansoille hän ei niitä ilmoittanut, hänen säädöksiään eivät toiset tunne. Halleluja!

Oli hassua, että Rtussakin puhuttiin sitten lumesta...

Noh muuten tuo kohta ei olisi jääny mieleen, mutta jakeet 19-20 haastavat tämän keskusteluteeman äärellä.

Joskus minusta tuntuu siltä, että kivienkin pitäisi kuitenkin huutaa...

Lue lisää

...ja minä olen tulossa kovaa vauhtia siihen johtopäätelmään, että KIVET HUUTAVAT JO ja kovaa, mutta saakelin vaikku tukkii röörit ja välikorvantulehdus ja religiöösi krooninen katarri blurraa kaiken ja viesti menee harakoille. Autuaita ovat HARAKAT!

Minni-Matleena kirjoitti:

juutalaisuus on siksi levähtänyt pitkin maapalloa, että muut oppisivat juutalaisilta jotakin? Vaiko toisinpäin? Vai mitä ihmettä?

...se, että maapallo olisi levähtänyt pitkin juutalaisuutta, jotta he oppisivat jotain, kuulostaa kyllä aika hienolta kaikessa absurdiudessaan...Oh... Älä syötä minulle tällaisia kiekkoja, viehätyn niistä likaa ja unohdan pelin säännöt.

Rifkele kirjoitti:

...se, että maapallo olisi levähtänyt pitkin juutalaisuutta, jotta he oppisivat jotain, kuulostaa kyllä aika hienolta kaikessa absurdiudessaan...Oh... Älä syötä minulle tällaisia kiekkoja, viehätyn niistä likaa ja unohdan pelin säännöt.

Lue lisää

Onko täällä menossa joku peli? Valitettavasti en tunne sääntöjä :(

Ihan oikeasti kysyisin, että onko sinun mielestäsi juutalaisuudella joku erityinen tarkoitus? Sellaistahan aina puhutaan, uskonnontunnillakin koulussa sanottiin niin. Lienevätkö käsittäneet väärin. Noilla uskonnontunneillakin syötetään lapsille ihan ihme juttuja, pitäisi varmaan lopettaa koko tunnit.

Rifkele kirjoitti:

...ja minä olen tulossa kovaa vauhtia siihen johtopäätelmään, että KIVET HUUTAVAT JO ja kovaa, mutta saakelin vaikku tukkii röörit ja välikorvantulehdus ja religiöösi krooninen katarri blurraa kaiken ja viesti menee harakoille. Autuaita ovat HARAKAT!

Lue lisää

Niinpä
Sinä ja harakkasi...

Moni juttu menee ohi ainakin näin kristittynä katsoen omassa veljeskunnassani. Evankeeliset/herätyskristityt tuntuvat toisinaan olevan innokkaampia näkemään lopunajan merkkejä luonnon tuhossa ja muissa katastofeissa, sen sijaan, että kantaisivat vastuuta/katselisivat vähimmässä veljessä Jumalan kuvaa/kasvoja...
Veljemme sisaruskonnossa taitavat mennä myös pikkaisen ohi valmiudessaan rankaista kuolemalla ja kirouksella profeettansa kuvien esittäjiä...

Rasism. vast. katsoi aiemmin, että hoidamme tahoillamme tonttiamme (me kristityt ja muslimit) ja juutalaisuuudella on varaa antaa vaieten poikain touhuta. - Kohteliasta, mutta...

Miten tästä palapelistä saisi ehjän kuvan?

Minni-Matleena kirjoitti:

Onko täällä menossa joku peli? Valitettavasti en tunne sääntöjä :(

Ihan oikeasti kysyisin, että onko sinun mielestäsi juutalaisuudella joku erityinen tarkoitus? Sellaistahan aina puhutaan, uskonnontunnillakin koulussa sanottiin niin. Lienevätkö käsittäneet väärin. Noilla uskonnontunneillakin syötetään lapsille ihan ihme juttuja, pitäisi varmaan lopettaa koko tunnit.

Lue lisää

Ei, ei täällä mitään peliä ole, ihan tämä yleismaailmallinen palapeli vain: mitä-missä-milloin-MIKSI.

Vastaan: mielestäni juutalaisuudella ON olemassa erityinen tarkoitus. (Mutta kuten täällä jo on tässäkin ketjussa sanottu, näin uskovat kaikki eri uskonsuunnat ja niiden edustajat tietysti ja luonnollisesti edustavat omaa uskoaan. Hiukan kauempaa tarkasteltuna olen samaa mieltä: kaikilla uskoilla on oma tarkoituksensa. Mikä? Sitä en tiedä, koska tunnen (?) vain itseäni lähellä tai lähestyttävissä olevat ajatussuunnat )

Minun uskoni ponnistelee tuolta juutalaisuudeksi nykyään kutsutun uskon edustajien muistiinpanoista, tuosta suomalaisessa suussa sanakummajaisesta Tanachista.

Miksi kukaan mihinkään uskoo? Siksi kai minäkin.

Rifkele kirjoitti:

Ei, ei täällä mitään peliä ole, ihan tämä yleismaailmallinen palapeli vain: mitä-missä-milloin-MIKSI.

Vastaan: mielestäni juutalaisuudella ON olemassa erityinen tarkoitus. (Mutta kuten täällä jo on tässäkin ketjussa sanottu, näin uskovat kaikki eri uskonsuunnat ja niiden edustajat tietysti ja luonnollisesti edustavat omaa uskoaan. Hiukan kauempaa tarkasteltuna olen samaa mieltä: kaikilla uskoilla on oma tarkoituksensa. Mikä? Sitä en tiedä, koska tunnen (?) vain itseäni lähellä tai lähestyttävissä olevat ajatussuunnat )

Minun uskoni ponnistelee tuolta juutalaisuudeksi nykyään kutsutun uskon edustajien muistiinpanoista, tuosta suomalaisessa suussa sanakummajaisesta Tanachista.

Miksi kukaan mihinkään uskoo? Siksi kai minäkin.

Lue lisää

mikä se tarkoitus mielestäsi on? :)

Minni-Matleena kirjoitti:

mikä se tarkoitus mielestäsi on? :)

Anteeksi, että tulen teidän intiimiin keskustelunne, mutta tekee mieli sanoa...

Viktor E. Frankl oli ajattelija, joka loi kokonaan käänteentekevän psykologisen suuntauksen, jota logoterapiaksi kutsutaan. Frankl kritisoi Freudin psykoanalyysia siitä syystä, että Freudilla oli tapana pelkistää ihmisyys vain kausaalisiin syihin. Freudin psykoanalyysi pyrkii selittämään ihmisyyden perimmäisen idean (seksuaalisuuden/viettien yms. kautta?). - Frankl katsoi, että ihmisyys on enemmän. Ihmisyyden perimmäistä tarkoitusta ei saa pelkistää kausaalisiin syihin. Sen sijaan ihmisen on itse työstettävä vastaustaan elämän tarkoitukseen ja siihen ikiomaan miksi-kysymykseen. - Uskonnot kuuluvat tähän ihmisen perimmäisten ksymysten dynamiikaan. Ne ovat myös eräänlainen väline työstää vastausta elämän tarkoituksen haasteeseen. Kenelläkään ei ole oikeutta pelkistää uskontoja pelkiin ihmistieteellisiin selitysmalleihin, sillä näin tehdessään pelkistetään myös kokonaisvaltaista ihmisyyttä ja viedään ihmiseltä eräs tärkeä väline vastata elämän tarkoituksen haasteeseen ja ikiomaan miksi-kysymykseen...

Olen sitä mieltä, että olevaisen tarkoitukseen voidaan löytää vastauksia, mutta löytämisen subjekti olet sinä ja minä omalla kohdallani??? Emme voi ottaa vain objektin osaa. - Kristityt sanovat tämän asian niin, että meidän tulee olla "sanan tekijöitä, ei vain sen kuulijoita pettäen itseämme". - Frankl puolestaan taisi nostaa tätä samaa teemaa juutalaisuudesta käsin. - Uskon tämän ajattelun kestävyyteen, sillä Frankl löysi/koetteli ideansa keskitysleirien todellisuudesta käsin (Oli itse aikoinaan vangin asemassa.)

tertullianus kirjoitti:

Anteeksi, että tulen teidän intiimiin keskustelunne, mutta tekee mieli sanoa...

Viktor E. Frankl oli ajattelija, joka loi kokonaan käänteentekevän psykologisen suuntauksen, jota logoterapiaksi kutsutaan. Frankl kritisoi Freudin psykoanalyysia siitä syystä, että Freudilla oli tapana pelkistää ihmisyys vain kausaalisiin syihin. Freudin psykoanalyysi pyrkii selittämään ihmisyyden perimmäisen idean (seksuaalisuuden/viettien yms. kautta?). - Frankl katsoi, että ihmisyys on enemmän. Ihmisyyden perimmäistä tarkoitusta ei saa pelkistää kausaalisiin syihin. Sen sijaan ihmisen on itse työstettävä vastaustaan elämän tarkoitukseen ja siihen ikiomaan miksi-kysymykseen. - Uskonnot kuuluvat tähän ihmisen perimmäisten ksymysten dynamiikaan. Ne ovat myös eräänlainen väline työstää vastausta elämän tarkoituksen haasteeseen. Kenelläkään ei ole oikeutta pelkistää uskontoja pelkiin ihmistieteellisiin selitysmalleihin, sillä näin tehdessään pelkistetään myös kokonaisvaltaista ihmisyyttä ja viedään ihmiseltä eräs tärkeä väline vastata elämän tarkoituksen haasteeseen ja ikiomaan miksi-kysymykseen...

Olen sitä mieltä, että olevaisen tarkoitukseen voidaan löytää vastauksia, mutta löytämisen subjekti olet sinä ja minä omalla kohdallani??? Emme voi ottaa vain objektin osaa. - Kristityt sanovat tämän asian niin, että meidän tulee olla "sanan tekijöitä, ei vain sen kuulijoita pettäen itseämme". - Frankl puolestaan taisi nostaa tätä samaa teemaa juutalaisuudesta käsin. - Uskon tämän ajattelun kestävyyteen, sillä Frankl löysi/koetteli ideansa keskitysleirien todellisuudesta käsin (Oli itse aikoinaan vangin asemassa.)

Lue lisää

Mites tuo ed. juttuni liittyi juutalaisten tehtävään ja tarkoitukseen?

Jos ajatellaan, että ihmisen elämällä on tarkoitus; ja tarkoituksen kautta tehtävä, voinee saman asian ajatella toteutuvan myös kansojen tasolla??? - Kansoilla on (yksilöiden lailla) tehtävä uskonnollisessa historianfilofiassa. - Olen yrittänyt ärsytellä juutalaisia ääniä vastaamaan omaan näkemykseensä tästä kansallisesta tehtävästä... Joko antiikin aikainen työnäky on nykyään vähän kyseenalaistettu tai sitten vaikeneminen johtuu jostain muusta (esim. siitä, että juutalaisia aletaan välittömästi syyttää rasismista, jos he uskaltavat puhua omasta kansastaan Jumalan valittuna???). - Minä ajattelen kuitenkin kristittynä juutalaisia ihka oikeana valittuna kansana, silläkin uhalla, että historianfilosofiaani syytetään ummehtuneen konservatiiviseksi.

1) Mikä kansa välitti ihmiskunnalle kirjoitetun historian vanhimmat suuret kertomukset?
2) Mikä kansa edustaa vanhinta monoteismia?
3) Mikä kansa ei suostunut kuolemaan sukupuuttoon, vaikka sen historia on ollut jatkuvaa pakkosiirtoa ja diskriminointia?
4) Mikä kansa on tänäkin päivänä maailmanhistorian keskuksessa pienestä koostaan huolimatta?
5) Mikä kansa on synnyttänyt lukumääräänsä nähden eniten aatehistoriallisia vaikuttajia?
6) Mikä kansa on edelleen jatkuvan tuhon uhan alla?
7) Mikä kansa ihastuttaa, vihastuttaa ja kirvoittaa intohimoja monissa kaukaisissa maissa kuten täällä Suomessa?
- Luultavasti sellainen kansa, jolla on edelleen jokin tehtävä...

tertullianus kirjoitti:

Mites tuo ed. juttuni liittyi juutalaisten tehtävään ja tarkoitukseen?

Jos ajatellaan, että ihmisen elämällä on tarkoitus; ja tarkoituksen kautta tehtävä, voinee saman asian ajatella toteutuvan myös kansojen tasolla??? - Kansoilla on (yksilöiden lailla) tehtävä uskonnollisessa historianfilofiassa. - Olen yrittänyt ärsytellä juutalaisia ääniä vastaamaan omaan näkemykseensä tästä kansallisesta tehtävästä... Joko antiikin aikainen työnäky on nykyään vähän kyseenalaistettu tai sitten vaikeneminen johtuu jostain muusta (esim. siitä, että juutalaisia aletaan välittömästi syyttää rasismista, jos he uskaltavat puhua omasta kansastaan Jumalan valittuna???). - Minä ajattelen kuitenkin kristittynä juutalaisia ihka oikeana valittuna kansana, silläkin uhalla, että historianfilosofiaani syytetään ummehtuneen konservatiiviseksi.

1) Mikä kansa välitti ihmiskunnalle kirjoitetun historian vanhimmat suuret kertomukset?
2) Mikä kansa edustaa vanhinta monoteismia?
3) Mikä kansa ei suostunut kuolemaan sukupuuttoon, vaikka sen historia on ollut jatkuvaa pakkosiirtoa ja diskriminointia?
4) Mikä kansa on tänäkin päivänä maailmanhistorian keskuksessa pienestä koostaan huolimatta?
5) Mikä kansa on synnyttänyt lukumääräänsä nähden eniten aatehistoriallisia vaikuttajia?
6) Mikä kansa on edelleen jatkuvan tuhon uhan alla?
7) Mikä kansa ihastuttaa, vihastuttaa ja kirvoittaa intohimoja monissa kaukaisissa maissa kuten täällä Suomessa?
- Luultavasti sellainen kansa, jolla on edelleen jokin tehtävä...

Lue lisää

Täällähän oli lähtenyt säie luikertamaan. No, noissa tertullianuksen jutuissa oli samaa, kuin mitä minä EHKÄ olisin saattanut kirjoittaa, JOS olisin taas saanut ajatukseni kiinni ja sitten vielä kasaan mailta ja mannuilta - varsinkin se ensimmäinen vastaus, joka hämäryydessään alkuperäistä aihetta kohtaan oli minusta mainio.

En tiedä missä määrin muissa uskonnoissa on seuraavanlaista samaa sisältöä, mutta minuun vetoaa se tapa, miten jumalakäsitys on hiljalleen juutalaisuudessa kehittynyt - ja minun käsitykseni on se, että tämä kehitys on Jumalan antamaa ilmoitusta. En totta vie usko Raamatun tarinoihin kirjaimellisesti, mutta juuri siksi, että ne ovat tarinoita, niissä on minusta valtavan kauniisti tuotu esiin myös yhden ihmisyksilön elämänmittainen jumalkäsityksen kehittyminen Lasten Raamatun valkopartaisesta joulupukkijumalasta kohti kaikenlaisia oivalluksia, jotka pitävät sisällään myös niin Freudeja kuin Franklejakin.

Yhdistettynä tuohon aivan mahtavaan kovapäisyyteen, jolla juutalainen kansa on pysynyt tolpillaan näihin päiviin asti, se on hieno paketti.

En edelleenkään osaa vastata lauseella enkä kahdella kymmenelläkään, mikä se tarkoitus siis on, mutta jokin asiaa panee tutkimaan, kesäkukkaniittyä kylvämään pienistä siemenistä omaan sisimpään. Katsotaan sitten joskus, minkälaisia rehuja sieltä alkaa pukata.

tertullianus kirjoitti:

Mites tuo ed. juttuni liittyi juutalaisten tehtävään ja tarkoitukseen?

Jos ajatellaan, että ihmisen elämällä on tarkoitus; ja tarkoituksen kautta tehtävä, voinee saman asian ajatella toteutuvan myös kansojen tasolla??? - Kansoilla on (yksilöiden lailla) tehtävä uskonnollisessa historianfilofiassa. - Olen yrittänyt ärsytellä juutalaisia ääniä vastaamaan omaan näkemykseensä tästä kansallisesta tehtävästä... Joko antiikin aikainen työnäky on nykyään vähän kyseenalaistettu tai sitten vaikeneminen johtuu jostain muusta (esim. siitä, että juutalaisia aletaan välittömästi syyttää rasismista, jos he uskaltavat puhua omasta kansastaan Jumalan valittuna???). - Minä ajattelen kuitenkin kristittynä juutalaisia ihka oikeana valittuna kansana, silläkin uhalla, että historianfilosofiaani syytetään ummehtuneen konservatiiviseksi.

1) Mikä kansa välitti ihmiskunnalle kirjoitetun historian vanhimmat suuret kertomukset?
2) Mikä kansa edustaa vanhinta monoteismia?
3) Mikä kansa ei suostunut kuolemaan sukupuuttoon, vaikka sen historia on ollut jatkuvaa pakkosiirtoa ja diskriminointia?
4) Mikä kansa on tänäkin päivänä maailmanhistorian keskuksessa pienestä koostaan huolimatta?
5) Mikä kansa on synnyttänyt lukumääräänsä nähden eniten aatehistoriallisia vaikuttajia?
6) Mikä kansa on edelleen jatkuvan tuhon uhan alla?
7) Mikä kansa ihastuttaa, vihastuttaa ja kirvoittaa intohimoja monissa kaukaisissa maissa kuten täällä Suomessa?
- Luultavasti sellainen kansa, jolla on edelleen jokin tehtävä...

Lue lisää

kiinnostavassa asiassa.
Tuo mainitsemasi kohta 1)(välitystehtävä on hyvä,koska useimmat meistä tietävät ,että VT on yksi versio muinaisaikojen "suurista kertomuksista".Ken tietää ovatko Raamatun kertomukset niitä alkuperäisiä? Vaihtoehtoisia ne ovat ainakin.
6:s kohta (juutalaisuus uhan alla) on myöskin mielenkiintoinen,koska seka-avioliitot ja maallistuminen ovat uhka juutalaisuuden säilymiselle pitkällä aikakavälillä (50-100 vuotta?).Lähetystehtävä ja /tai juutalaisuuden rivien kokoaminen esim.fundamentalismin muodossa ovat ne vaihtoehdot nykytilanteessa. Lähetystehtävä(oma mielipiteeni) voisi tapahtua lievemmässäkin muodossa esim.juuri noalaisuuden,kabbalan yms.liikkeen piirissä, tai uudenlaisen(?) JeesusJumalasta vapaan juutalainenJeesus-liikkeen muodossa.Joka tapauksessa mikä tahansa noista mainitsimastani uskon muodoista ei ole uhka perinteiselle juutalaisuudella,pikemminkin päinvastoin.
Nämä mainitsemani mahdolliset herätysliikkeet eivät ole uhka myöskään vanhoilliselle kristinuskolle ,koska ne mahdolliset tulevat kannattajajoukot ovat nykyisinkin kirkon perinteisen kannattajajoukon ulkopuolella ja tulevat todennäköisesti ns.uususkonnollisuuden ryhmästä. He eivät nykyiselläänkään usko JeesusJumalaan/Jumalaan laisinkaan.
Lähetystehtävästä perinteisen juutalaisuuden näkökulmasta mainitsisin sen tärkeän yksityiskohdan ,että lähetystehtävää ei kielletä uskonnottomien ja monijumalaisuuden piiristä.

tinotito kirjoitti:

kiinnostavassa asiassa.
Tuo mainitsemasi kohta 1)(välitystehtävä on hyvä,koska useimmat meistä tietävät ,että VT on yksi versio muinaisaikojen "suurista kertomuksista".Ken tietää ovatko Raamatun kertomukset niitä alkuperäisiä? Vaihtoehtoisia ne ovat ainakin.
6:s kohta (juutalaisuus uhan alla) on myöskin mielenkiintoinen,koska seka-avioliitot ja maallistuminen ovat uhka juutalaisuuden säilymiselle pitkällä aikakavälillä (50-100 vuotta?).Lähetystehtävä ja /tai juutalaisuuden rivien kokoaminen esim.fundamentalismin muodossa ovat ne vaihtoehdot nykytilanteessa. Lähetystehtävä(oma mielipiteeni) voisi tapahtua lievemmässäkin muodossa esim.juuri noalaisuuden,kabbalan yms.liikkeen piirissä, tai uudenlaisen(?) JeesusJumalasta vapaan juutalainenJeesus-liikkeen muodossa.Joka tapauksessa mikä tahansa noista mainitsimastani uskon muodoista ei ole uhka perinteiselle juutalaisuudella,pikemminkin päinvastoin.
Nämä mainitsemani mahdolliset herätysliikkeet eivät ole uhka myöskään vanhoilliselle kristinuskolle ,koska ne mahdolliset tulevat kannattajajoukot ovat nykyisinkin kirkon perinteisen kannattajajoukon ulkopuolella ja tulevat todennäköisesti ns.uususkonnollisuuden ryhmästä. He eivät nykyiselläänkään usko JeesusJumalaan/Jumalaan laisinkaan.
Lähetystehtävästä perinteisen juutalaisuuden näkökulmasta mainitsisin sen tärkeän yksityiskohdan ,että lähetystehtävää ei kielletä uskonnottomien ja monijumalaisuuden piiristä.

Lue lisää

Lähetyspuuhailu sinänsä ei kuitenkaan ole minun kyselylleni se itsetarkoitus, vaan kysymys siitä, miten hoidettaisiin tämä "Tikun ha-olam" perinteisen juutalaisuuden vinkkelistä katsellen...

tinotito kirjoitti:

kiinnostavassa asiassa.
Tuo mainitsemasi kohta 1)(välitystehtävä on hyvä,koska useimmat meistä tietävät ,että VT on yksi versio muinaisaikojen "suurista kertomuksista".Ken tietää ovatko Raamatun kertomukset niitä alkuperäisiä? Vaihtoehtoisia ne ovat ainakin.
6:s kohta (juutalaisuus uhan alla) on myöskin mielenkiintoinen,koska seka-avioliitot ja maallistuminen ovat uhka juutalaisuuden säilymiselle pitkällä aikakavälillä (50-100 vuotta?).Lähetystehtävä ja /tai juutalaisuuden rivien kokoaminen esim.fundamentalismin muodossa ovat ne vaihtoehdot nykytilanteessa. Lähetystehtävä(oma mielipiteeni) voisi tapahtua lievemmässäkin muodossa esim.juuri noalaisuuden,kabbalan yms.liikkeen piirissä, tai uudenlaisen(?) JeesusJumalasta vapaan juutalainenJeesus-liikkeen muodossa.Joka tapauksessa mikä tahansa noista mainitsimastani uskon muodoista ei ole uhka perinteiselle juutalaisuudella,pikemminkin päinvastoin.
Nämä mainitsemani mahdolliset herätysliikkeet eivät ole uhka myöskään vanhoilliselle kristinuskolle ,koska ne mahdolliset tulevat kannattajajoukot ovat nykyisinkin kirkon perinteisen kannattajajoukon ulkopuolella ja tulevat todennäköisesti ns.uususkonnollisuuden ryhmästä. He eivät nykyiselläänkään usko JeesusJumalaan/Jumalaan laisinkaan.
Lähetystehtävästä perinteisen juutalaisuuden näkökulmasta mainitsisin sen tärkeän yksityiskohdan ,että lähetystehtävää ei kielletä uskonnottomien ja monijumalaisuuden piiristä.

Lue lisää

se keskeisin ja tärkein asia kabbalan piirissä.
Oleellista onkin ,että tuleva "paratiisi" on täällä maapallollamme,eikä jossain ulkopuolella esim.taivaassa.

tertullianus kirjoitti:

Anteeksi, että tulen teidän intiimiin keskustelunne, mutta tekee mieli sanoa...

Viktor E. Frankl oli ajattelija, joka loi kokonaan käänteentekevän psykologisen suuntauksen, jota logoterapiaksi kutsutaan. Frankl kritisoi Freudin psykoanalyysia siitä syystä, että Freudilla oli tapana pelkistää ihmisyys vain kausaalisiin syihin. Freudin psykoanalyysi pyrkii selittämään ihmisyyden perimmäisen idean (seksuaalisuuden/viettien yms. kautta?). - Frankl katsoi, että ihmisyys on enemmän. Ihmisyyden perimmäistä tarkoitusta ei saa pelkistää kausaalisiin syihin. Sen sijaan ihmisen on itse työstettävä vastaustaan elämän tarkoitukseen ja siihen ikiomaan miksi-kysymykseen. - Uskonnot kuuluvat tähän ihmisen perimmäisten ksymysten dynamiikaan. Ne ovat myös eräänlainen väline työstää vastausta elämän tarkoituksen haasteeseen. Kenelläkään ei ole oikeutta pelkistää uskontoja pelkiin ihmistieteellisiin selitysmalleihin, sillä näin tehdessään pelkistetään myös kokonaisvaltaista ihmisyyttä ja viedään ihmiseltä eräs tärkeä väline vastata elämän tarkoituksen haasteeseen ja ikiomaan miksi-kysymykseen...

Olen sitä mieltä, että olevaisen tarkoitukseen voidaan löytää vastauksia, mutta löytämisen subjekti olet sinä ja minä omalla kohdallani??? Emme voi ottaa vain objektin osaa. - Kristityt sanovat tämän asian niin, että meidän tulee olla "sanan tekijöitä, ei vain sen kuulijoita pettäen itseämme". - Frankl puolestaan taisi nostaa tätä samaa teemaa juutalaisuudesta käsin. - Uskon tämän ajattelun kestävyyteen, sillä Frankl löysi/koetteli ideansa keskitysleirien todellisuudesta käsin (Oli itse aikoinaan vangin asemassa.)

Lue lisää

Minäkin olen tutustunut molempien mainitsemiesi herrojen ajatteluun. Olen samaa mieltä, että uskontoja ei voida pelkistää täysin ihmistieteellisiin selitysmalleihin, koska on kyse laadultaan erilaisesta asiasta. Käsittääkseni tällä hetkellä ei ole siihen voimakasta pyrkimystäkään. Eikö päinvastoin olla etsimässä uudenlaisia tapoja lähestyä yhdessä, siis poikkitieteellisesti, toisiinsa liittyviä aihealueita?

Luulisin, että nykymaailmassa harva ottaa objektin asemaa suhteessa mihinkään asiaan, niin subjektiutta painottava aikakausi on meneillään. Varmaan tämä koskee myös suhdetta olemassaoloon ja elämisen tarkoitukseen. Vaikuttaa siltä, että monet haluavat rakentaa oman jumalakuvansa mieleisistään palasista, jotka voivat olla peräisin jopa aivan eri uskonnoista tai muista henkisistä ajatussuunnista.

tertullianus kirjoitti:

Mites tuo ed. juttuni liittyi juutalaisten tehtävään ja tarkoitukseen?

Jos ajatellaan, että ihmisen elämällä on tarkoitus; ja tarkoituksen kautta tehtävä, voinee saman asian ajatella toteutuvan myös kansojen tasolla??? - Kansoilla on (yksilöiden lailla) tehtävä uskonnollisessa historianfilofiassa. - Olen yrittänyt ärsytellä juutalaisia ääniä vastaamaan omaan näkemykseensä tästä kansallisesta tehtävästä... Joko antiikin aikainen työnäky on nykyään vähän kyseenalaistettu tai sitten vaikeneminen johtuu jostain muusta (esim. siitä, että juutalaisia aletaan välittömästi syyttää rasismista, jos he uskaltavat puhua omasta kansastaan Jumalan valittuna???). - Minä ajattelen kuitenkin kristittynä juutalaisia ihka oikeana valittuna kansana, silläkin uhalla, että historianfilosofiaani syytetään ummehtuneen konservatiiviseksi.

1) Mikä kansa välitti ihmiskunnalle kirjoitetun historian vanhimmat suuret kertomukset?
2) Mikä kansa edustaa vanhinta monoteismia?
3) Mikä kansa ei suostunut kuolemaan sukupuuttoon, vaikka sen historia on ollut jatkuvaa pakkosiirtoa ja diskriminointia?
4) Mikä kansa on tänäkin päivänä maailmanhistorian keskuksessa pienestä koostaan huolimatta?
5) Mikä kansa on synnyttänyt lukumääräänsä nähden eniten aatehistoriallisia vaikuttajia?
6) Mikä kansa on edelleen jatkuvan tuhon uhan alla?
7) Mikä kansa ihastuttaa, vihastuttaa ja kirvoittaa intohimoja monissa kaukaisissa maissa kuten täällä Suomessa?
- Luultavasti sellainen kansa, jolla on edelleen jokin tehtävä...

Lue lisää

Osasit eritellä hyvin ajatusta, joka varmaan monilla alitajuisesti on, mutta jota on vaikea ilmaista selkeästi. Mutta sinä oletkin uskontotieteilijä :)

Olet varmaankin oikeassa siinä, että juutalaisuus herättää voimakkaita tunteita (ristiriitaisesti sekä positiivisia että negatiivisia) kristinuskoisissa ja siksi luultavasti Israelinkin tapahtumia seurataan täällä Suomessakin aivan suhteettoman innokkaasti maantieteelliseen välimatkaan nähden. Tällaiset tunteet eivät välttämättä ole kadonneet, vaikka on tapahtunut sekularisaatiota. Nämä asiat eivät tosiaankaan ole järjellä käsitettävissä...

Rifkele kirjoitti:

Täällähän oli lähtenyt säie luikertamaan. No, noissa tertullianuksen jutuissa oli samaa, kuin mitä minä EHKÄ olisin saattanut kirjoittaa, JOS olisin taas saanut ajatukseni kiinni ja sitten vielä kasaan mailta ja mannuilta - varsinkin se ensimmäinen vastaus, joka hämäryydessään alkuperäistä aihetta kohtaan oli minusta mainio.

En tiedä missä määrin muissa uskonnoissa on seuraavanlaista samaa sisältöä, mutta minuun vetoaa se tapa, miten jumalakäsitys on hiljalleen juutalaisuudessa kehittynyt - ja minun käsitykseni on se, että tämä kehitys on Jumalan antamaa ilmoitusta. En totta vie usko Raamatun tarinoihin kirjaimellisesti, mutta juuri siksi, että ne ovat tarinoita, niissä on minusta valtavan kauniisti tuotu esiin myös yhden ihmisyksilön elämänmittainen jumalkäsityksen kehittyminen Lasten Raamatun valkopartaisesta joulupukkijumalasta kohti kaikenlaisia oivalluksia, jotka pitävät sisällään myös niin Freudeja kuin Franklejakin.

Yhdistettynä tuohon aivan mahtavaan kovapäisyyteen, jolla juutalainen kansa on pysynyt tolpillaan näihin päiviin asti, se on hieno paketti.

En edelleenkään osaa vastata lauseella enkä kahdella kymmenelläkään, mikä se tarkoitus siis on, mutta jokin asiaa panee tutkimaan, kesäkukkaniittyä kylvämään pienistä siemenistä omaan sisimpään. Katsotaan sitten joskus, minkälaisia rehuja sieltä alkaa pukata.

Lue lisää

tavallaan... Sinä ilmaiset ajatuksesi jotenkin runomuodossa ja toisinaan minun on vähän vaikea ymmärtää mitä tarkoitat. Vaikka pidän kyllä kovasti runoudesta. Ymmärsin kuitenkin, että mielestäsi jumalakäsityksen kehitys on Jumalan ilmoitusta ja että tarkemmin et vielä tiedä tarkoitusta mutta se selviää sinulle myöhemmin.

Minni-Matleena kirjoitti:

Minäkin olen tutustunut molempien mainitsemiesi herrojen ajatteluun. Olen samaa mieltä, että uskontoja ei voida pelkistää täysin ihmistieteellisiin selitysmalleihin, koska on kyse laadultaan erilaisesta asiasta. Käsittääkseni tällä hetkellä ei ole siihen voimakasta pyrkimystäkään. Eikö päinvastoin olla etsimässä uudenlaisia tapoja lähestyä yhdessä, siis poikkitieteellisesti, toisiinsa liittyviä aihealueita?

Luulisin, että nykymaailmassa harva ottaa objektin asemaa suhteessa mihinkään asiaan, niin subjektiutta painottava aikakausi on meneillään. Varmaan tämä koskee myös suhdetta olemassaoloon ja elämisen tarkoitukseen. Vaikuttaa siltä, että monet haluavat rakentaa oman jumalakuvansa mieleisistään palasista, jotka voivat olla peräisin jopa aivan eri uskonnoista tai muista henkisistä ajatussuunnista.

Lue lisää

Kauniisti sanoit minusta "uskontotieteilijänä"... Harrastan mm. sitä yliopistossa, mutta pieni olen poikanen isojen tyttöjen ja poikain rinnalla;) kiittis kuitenkin!

Sanotaan, että Saabam kuningatar voitti Salomon viisaudessa kyselemällä. Joku on tainnut ehtiä olla tästäkin eri mieltä. - Olet mielestäni kuitenkin hyvin ajan hermolla tuossa subjekti/objekti pohdinnassasi. - Milloin tästä ed. mainitsemastani "Sanan tekemisestä" tulee villiä spiritualismia, joka kokoaa kaikista vanhoista traditiosta mieleisensä? Sitä on nykyään kai ilmassa vaikkapa tuossa kabbala-buumissa(?). Eri uskonnot yrittävät rajata tätä ilmiötä eri tavoin. , jolloin tulkinnan tulisi pysyä tietyissä raameissa. Kristityillä on apostolinen jatkumo, yhteiset tunnustukset/tunnustuskirjat yms. Tällä palstalla keskusteltiin aiemmin erään uuden Suomessa juutalaisuutta opettavan jeshivan toimintavaltuuksista, muslimeillakin lienee omat järjestäytyneen uskonnon muotonsa...

Näyttää siltä, että olemme samaa mieltä uskontojen ja ihmistieteiden erilaista kielistä, jotka eivät sulje toisiaan pois. - Näkisin uskonnoissakin kuitenkin tiettyä analogiaa inhimilliseen maailmaan ylipäätään. Se analogia on nähdäkseni siinä, että molemmat rakentavat maailmankuvaamme. Poikkitieteellisyys on hirmu hyvä juttu, mutta se ei tarkoita mielivaltaista hämmentämistä. Esim. historiantutkimuksessa psykologia voi auttaa ymmärtämään tiettyä historiallista taphtumaa. Silti molemmilla tieteenaloilla on omat funktionsa, jotka eivät sekoitu. - Ajattelen niin, että maailmankuvan rakentamisessa uskontojen mielivaltainen yhdisteleminen/sekoittaminen aiheuttaa samanlaista sekasotkua kuin populistinen & näennäistieteellinen "poikkitieteellisyys", joka ei pohdiske metodiensa rajoja.
Uskontojen rintamalla mieleen tulee hellenismin aika, jolloin uskontojen sekoittaminen oli muotiakin. Varovaisesti väittäisin, että sellainen on merkki kulttuurin rappeutumisen lähtölaskelmista... Suurten imperiumien päämiehillä oli myös muinoin tapana harjoittaa poliittista synkretismiä, jolla pyrittiin rakentamaan kaikkia ryhmiä tyydyttävää yleisuskonnollisuutta. - Voisi kuvitella, että tällä olisi varsin vähän tekemistä maailmankuvan rakentamisesta... Uskonnollisesta vallankäytöstä sitäkin enemmin (rappion alku tämäkin).

Tässäpä kirjoittelin fiiliksissäni tajunnanvirtaa. Jään vielä pohtimaan haastavia kysymyksiäsi. Taidat olla tyypillinen "silmiä räpsyttelevä" nainen, joka kysyy näennäisen yksinkertaisia, mutta kohta saattaa viisastelevat miehet neuvottomiksi...

tertullianus kirjoitti:

Kauniisti sanoit minusta "uskontotieteilijänä"... Harrastan mm. sitä yliopistossa, mutta pieni olen poikanen isojen tyttöjen ja poikain rinnalla;) kiittis kuitenkin!

Sanotaan, että Saabam kuningatar voitti Salomon viisaudessa kyselemällä. Joku on tainnut ehtiä olla tästäkin eri mieltä. - Olet mielestäni kuitenkin hyvin ajan hermolla tuossa subjekti/objekti pohdinnassasi. - Milloin tästä ed. mainitsemastani "Sanan tekemisestä" tulee villiä spiritualismia, joka kokoaa kaikista vanhoista traditiosta mieleisensä? Sitä on nykyään kai ilmassa vaikkapa tuossa kabbala-buumissa(?). Eri uskonnot yrittävät rajata tätä ilmiötä eri tavoin. , jolloin tulkinnan tulisi pysyä tietyissä raameissa. Kristityillä on apostolinen jatkumo, yhteiset tunnustukset/tunnustuskirjat yms. Tällä palstalla keskusteltiin aiemmin erään uuden Suomessa juutalaisuutta opettavan jeshivan toimintavaltuuksista, muslimeillakin lienee omat järjestäytyneen uskonnon muotonsa...

Näyttää siltä, että olemme samaa mieltä uskontojen ja ihmistieteiden erilaista kielistä, jotka eivät sulje toisiaan pois. - Näkisin uskonnoissakin kuitenkin tiettyä analogiaa inhimilliseen maailmaan ylipäätään. Se analogia on nähdäkseni siinä, että molemmat rakentavat maailmankuvaamme. Poikkitieteellisyys on hirmu hyvä juttu, mutta se ei tarkoita mielivaltaista hämmentämistä. Esim. historiantutkimuksessa psykologia voi auttaa ymmärtämään tiettyä historiallista taphtumaa. Silti molemmilla tieteenaloilla on omat funktionsa, jotka eivät sekoitu. - Ajattelen niin, että maailmankuvan rakentamisessa uskontojen mielivaltainen yhdisteleminen/sekoittaminen aiheuttaa samanlaista sekasotkua kuin populistinen & näennäistieteellinen "poikkitieteellisyys", joka ei pohdiske metodiensa rajoja.
Uskontojen rintamalla mieleen tulee hellenismin aika, jolloin uskontojen sekoittaminen oli muotiakin. Varovaisesti väittäisin, että sellainen on merkki kulttuurin rappeutumisen lähtölaskelmista... Suurten imperiumien päämiehillä oli myös muinoin tapana harjoittaa poliittista synkretismiä, jolla pyrittiin rakentamaan kaikkia ryhmiä tyydyttävää yleisuskonnollisuutta. - Voisi kuvitella, että tällä olisi varsin vähän tekemistä maailmankuvan rakentamisesta... Uskonnollisesta vallankäytöstä sitäkin enemmin (rappion alku tämäkin).

Tässäpä kirjoittelin fiiliksissäni tajunnanvirtaa. Jään vielä pohtimaan haastavia kysymyksiäsi. Taidat olla tyypillinen "silmiä räpsyttelevä" nainen, joka kysyy näennäisen yksinkertaisia, mutta kohta saattaa viisastelevat miehet neuvottomiksi...

Lue lisää

Niin siinä taas kävi, että juutuin pähkäilemään...

Ajatuksia rakkaudesta

”Rakkaus on syvin olemuksemme ja siksi me kaikki tavoittelemme rakkautta. Rakkauden ja rakastetun läsnäolosta syntyy ilo. Siksi kaikki, mikä tapahtuu rakkaudessa ja rakkaudesta, tapahtuu ilosta. Rakkaus on olemisen syvin ilo. Ilon lisäksi kaikki muutkin perusvirittyneisyytemme tilat ovat suhteessa rakkauteen.
Suru syntyy rakastetun kohteen poissaolosta.
Toivossa suuntaudumme kaiken estävän lävitse kohti sitä, mitä rakastamme.
Pelossa koemme rakastamamme olevan vaarassa.
Vihassa puolestaan käännymme sitä vastaan, mikä uhkaa rakkauttamme.
-   Rakkaus on olemuksemme ja se määrää elämisemme laadun…” (Tuomo Mannermaa)

Nämä ajatukset nousevat tämän vanhan professorin Jumala-pohdinnoista. Mannermaalle Jumala on tuo ikävöity rakkauden lähde.

Erään määritelmän mukaan se, miltä odotamme saavamme hyvää elämäämme, on meidän Jumalamme.
Toisen ajatuksen mukaan ihminen voi saavuttaa onnellisuuden vain palvelemalla mielekästä tarkoitusta. Onni väistyy, jos sitä tavoittelee itsetarkoituksellisesti.

Nämä kaksi elementtiä kulkevat käsi kädessä. Saamme hyvän itsemme ulkopuolelta.
Tulemme onnelliseksi palvellessamme/jakaessamme tuota lahjana saatua hyvää.

Pohjimmiltaan on yleisinhimillistä olettaa, että jotakin hyvää ja tarkoituksenmukaista on olemassa. Täydellinen nihilismi on jo kielellinen mahdottomuus. Jos millään ei olisi mitään tarkoitusta, käsitteet hyvä ja tarkoituksenmukainen olisivat absurdeja. Jotta voisi olla tarkoituksenmukainen kieli, tarvitaan tarkoituksenmukaisuuden idean olemassaolo. Inhimilliseen todellisuuteen on siis sisäänrakennettuina hyvyys, mielekkyys, järjellisyys, totuuden käsite jne.

Koska ihmistieteet eivät pysty ratkaisemaan tarkoituksellisuuden syvintä ideaa, vaan tarjoamaan ainoastaan kausaalisia selitysmalleja tarkoitushakuisuuden selitykseksi, on otettava todesta ”pelikortti” nimeltä Jumala. Kysymys kaikkea kannattelevasta hyvästä, Jumalasta tai jumaluudesta nousee nyt avoimeksi mahdollisuudeksi. Joku tosin saattaa tosin väittää vastaan ja olettaa tämän niin yleisinhimillisen elämän tarkoituksellisuuden pohdinnan evoluution hienosyisimmäksi tuotteeksi. – Hän saattaa toki olla oikeassa, mutta hänen on uskottava selitykseensä erittäin lujasti, sillä ihmisen valtaa niin usein tarkoituksettomuuden neuroosi. Tuo neuroosi saattaa regressoida ihmisen pitämään toista ihmistä tuotantoeläintäkin vähäarvoisempana. Näyttää myös siltä, että tarkoituksettomuuden neuroosi on jollain lailla suhteessa elämään ilman ilmoituksen Jumalaa. Antiikin ”postmoderni” ihmisarvo ei ollut kovin korkeamoraalista. Korkeampi moraali näyttää vallanneen alaa vasta Jumala-uskon vallatessa alaa. Elämän tarkoituksettomuuden neuroosi näyttää myös yleistyvän itsensä ilmoittavaan Jumalaan uskon sekularisoituessa postmoderniin ”anything goes”-ajatteluun. – Ihminen lienee siis pysyvästi neuvoton elämän syvimmän tarkoituksen ja totuuden äärellä. Tämä neuvottomuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että inhimillisen tiedon ulottumattomissa oleva todellisuus olisi absoluuttisen tavoittamaton, yhdentekevä ja/tai avoin ihmisen mielivaltaiselle tai -kuvitukselliselle konstruoinnille. Jos inhimillisen tiedon piirissä oleva todellisuus edellyttää kurinalaista loogisuutta, ei voi olettaa meidän ulottumattomissamme olevan todellisuuden olevan totuussisällöltään mielivaltaista. – Inhimillisesti katsoen kyllä ylijärjellistä kenties…

Jos uskonnot yrittävät siis hahmottaa totuutta, joka on tuntemamme todellisuuden takana (sitä kannattelemassa), kaikki ”totuudet” eivät siten automaattisesti ole yhtä tosia.

Jospa palaan rakkauden ajatuksiin…
Olemustamme kannatteleva rakkauden kohteemme voi pitää sisällään valheellisen lupauksen. Näin on asian laita inhimillisessä rakkaudessa. – Jos Mannermaan määritelmä on totta, ja olemuksemme rakentuu rakkauden (ja tarkoituksenmukaisuuden) varaan, silloin myös mieltämämme kaiken olevaisen takana oleva ”rakkautemme kohde” voi sisältää valheellisen lupauksen. – Uskonnot nimittävät katteettomia lupauksia tarjoavaa maailmankatsomusta epäjumalaksi. – Yhtä vähän kuin on yhdentekevää onko inhimillisen rakkautemme kohde luotettava, yhtä vähän on yhdentekevää, onko olevaisuuttamme kannatteleva uskomme kohde mielivaltaisen mielemme tuote, vai kestäväksi todistettu tuhansia vuosia ihmisyyttä kannatellut absoluutti. – Tästä uskonnoissa on mielestäni kysymys; totuuskysymyksestä ja suuresta riskistä, joka sulkee mahdollisesti muut vaihtoehdot pois.

On paradoksaalista, että uskovat voivat vuoropuhelussaan kunnioittaa toisiaan hyvin erilaisia totuusoletuksia sisältävissä uskonnoissa. He saattavat olla hyvin eri mieltä toistensa kanssa. He saattavat jopa ajatella toisen uskonnon Jumaluutta epäjumalaksi. Kunnioitus nousee kuitenkin siitä, että uskovat näkevät toistensa ehdottomuuden totuuskysymyksen äärellä. – Tämä on vierasta ja täysin käsittämätöntä ”poliittisen synkretismin” edustajille. Kysymys on siitä, mikä/kuka on uskonnollisen totuuden perimmäinen mitta, ihminen vai vuosituhantinen traditio.
Tämän kysymyksen jälkeen on kysyttävä, miten voi olla ”sanan tekijä” (ks. Jaak 1:22) ja samalla kuuliainen uskontonsa vuosituhantiselle traditiolle?
Näiden kahden ajatuksen suhde on jännitteessä.
Ehkä kysymys on siitä, että ihmisen ei välttämättä tarvitse muuttaa muuttumatonta, vaan sukeltaa hermeneuttiselle kehälle ja antaa uusi elämä ikiaikaisille totuuksille aikansa kielellä.
Eikö kielemme ole yleisemminkin juuri tätä; ajatonta rakkauden kaipuuta erilaisille sanoilla ja sävelillä?

tertullianus kirjoitti:

Niin siinä taas kävi, että juutuin pähkäilemään...

Ajatuksia rakkaudesta

”Rakkaus on syvin olemuksemme ja siksi me kaikki tavoittelemme rakkautta. Rakkauden ja rakastetun läsnäolosta syntyy ilo. Siksi kaikki, mikä tapahtuu rakkaudessa ja rakkaudesta, tapahtuu ilosta. Rakkaus on olemisen syvin ilo. Ilon lisäksi kaikki muutkin perusvirittyneisyytemme tilat ovat suhteessa rakkauteen.
Suru syntyy rakastetun kohteen poissaolosta.
Toivossa suuntaudumme kaiken estävän lävitse kohti sitä, mitä rakastamme.
Pelossa koemme rakastamamme olevan vaarassa.
Vihassa puolestaan käännymme sitä vastaan, mikä uhkaa rakkauttamme.
-   Rakkaus on olemuksemme ja se määrää elämisemme laadun…” (Tuomo Mannermaa)

Nämä ajatukset nousevat tämän vanhan professorin Jumala-pohdinnoista. Mannermaalle Jumala on tuo ikävöity rakkauden lähde.

Erään määritelmän mukaan se, miltä odotamme saavamme hyvää elämäämme, on meidän Jumalamme.
Toisen ajatuksen mukaan ihminen voi saavuttaa onnellisuuden vain palvelemalla mielekästä tarkoitusta. Onni väistyy, jos sitä tavoittelee itsetarkoituksellisesti.

Nämä kaksi elementtiä kulkevat käsi kädessä. Saamme hyvän itsemme ulkopuolelta.
Tulemme onnelliseksi palvellessamme/jakaessamme tuota lahjana saatua hyvää.

Pohjimmiltaan on yleisinhimillistä olettaa, että jotakin hyvää ja tarkoituksenmukaista on olemassa. Täydellinen nihilismi on jo kielellinen mahdottomuus. Jos millään ei olisi mitään tarkoitusta, käsitteet hyvä ja tarkoituksenmukainen olisivat absurdeja. Jotta voisi olla tarkoituksenmukainen kieli, tarvitaan tarkoituksenmukaisuuden idean olemassaolo. Inhimilliseen todellisuuteen on siis sisäänrakennettuina hyvyys, mielekkyys, järjellisyys, totuuden käsite jne.

Koska ihmistieteet eivät pysty ratkaisemaan tarkoituksellisuuden syvintä ideaa, vaan tarjoamaan ainoastaan kausaalisia selitysmalleja tarkoitushakuisuuden selitykseksi, on otettava todesta ”pelikortti” nimeltä Jumala. Kysymys kaikkea kannattelevasta hyvästä, Jumalasta tai jumaluudesta nousee nyt avoimeksi mahdollisuudeksi. Joku tosin saattaa tosin väittää vastaan ja olettaa tämän niin yleisinhimillisen elämän tarkoituksellisuuden pohdinnan evoluution hienosyisimmäksi tuotteeksi. – Hän saattaa toki olla oikeassa, mutta hänen on uskottava selitykseensä erittäin lujasti, sillä ihmisen valtaa niin usein tarkoituksettomuuden neuroosi. Tuo neuroosi saattaa regressoida ihmisen pitämään toista ihmistä tuotantoeläintäkin vähäarvoisempana. Näyttää myös siltä, että tarkoituksettomuuden neuroosi on jollain lailla suhteessa elämään ilman ilmoituksen Jumalaa. Antiikin ”postmoderni” ihmisarvo ei ollut kovin korkeamoraalista. Korkeampi moraali näyttää vallanneen alaa vasta Jumala-uskon vallatessa alaa. Elämän tarkoituksettomuuden neuroosi näyttää myös yleistyvän itsensä ilmoittavaan Jumalaan uskon sekularisoituessa postmoderniin ”anything goes”-ajatteluun. – Ihminen lienee siis pysyvästi neuvoton elämän syvimmän tarkoituksen ja totuuden äärellä. Tämä neuvottomuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että inhimillisen tiedon ulottumattomissa oleva todellisuus olisi absoluuttisen tavoittamaton, yhdentekevä ja/tai avoin ihmisen mielivaltaiselle tai -kuvitukselliselle konstruoinnille. Jos inhimillisen tiedon piirissä oleva todellisuus edellyttää kurinalaista loogisuutta, ei voi olettaa meidän ulottumattomissamme olevan todellisuuden olevan totuussisällöltään mielivaltaista. – Inhimillisesti katsoen kyllä ylijärjellistä kenties…

Jos uskonnot yrittävät siis hahmottaa totuutta, joka on tuntemamme todellisuuden takana (sitä kannattelemassa), kaikki ”totuudet” eivät siten automaattisesti ole yhtä tosia.

Jospa palaan rakkauden ajatuksiin…
Olemustamme kannatteleva rakkauden kohteemme voi pitää sisällään valheellisen lupauksen. Näin on asian laita inhimillisessä rakkaudessa. – Jos Mannermaan määritelmä on totta, ja olemuksemme rakentuu rakkauden (ja tarkoituksenmukaisuuden) varaan, silloin myös mieltämämme kaiken olevaisen takana oleva ”rakkautemme kohde” voi sisältää valheellisen lupauksen. – Uskonnot nimittävät katteettomia lupauksia tarjoavaa maailmankatsomusta epäjumalaksi. – Yhtä vähän kuin on yhdentekevää onko inhimillisen rakkautemme kohde luotettava, yhtä vähän on yhdentekevää, onko olevaisuuttamme kannatteleva uskomme kohde mielivaltaisen mielemme tuote, vai kestäväksi todistettu tuhansia vuosia ihmisyyttä kannatellut absoluutti. – Tästä uskonnoissa on mielestäni kysymys; totuuskysymyksestä ja suuresta riskistä, joka sulkee mahdollisesti muut vaihtoehdot pois.

On paradoksaalista, että uskovat voivat vuoropuhelussaan kunnioittaa toisiaan hyvin erilaisia totuusoletuksia sisältävissä uskonnoissa. He saattavat olla hyvin eri mieltä toistensa kanssa. He saattavat jopa ajatella toisen uskonnon Jumaluutta epäjumalaksi. Kunnioitus nousee kuitenkin siitä, että uskovat näkevät toistensa ehdottomuuden totuuskysymyksen äärellä. – Tämä on vierasta ja täysin käsittämätöntä ”poliittisen synkretismin” edustajille. Kysymys on siitä, mikä/kuka on uskonnollisen totuuden perimmäinen mitta, ihminen vai vuosituhantinen traditio.
Tämän kysymyksen jälkeen on kysyttävä, miten voi olla ”sanan tekijä” (ks. Jaak 1:22) ja samalla kuuliainen uskontonsa vuosituhantiselle traditiolle?
Näiden kahden ajatuksen suhde on jännitteessä.
Ehkä kysymys on siitä, että ihmisen ei välttämättä tarvitse muuttaa muuttumatonta, vaan sukeltaa hermeneuttiselle kehälle ja antaa uusi elämä ikiaikaisille totuuksille aikansa kielellä.
Eikö kielemme ole yleisemminkin juuri tätä; ajatonta rakkauden kaipuuta erilaisille sanoilla ja sävelillä?

Lue lisää

Sen "Nälkä ja jano" ?

Rifkele kirjoitti:

Sen "Nälkä ja jano" ?

alan miehet ovat lainanneet kaikki kappaleet täällä maisemissani. Odottelen...

tertullianus kirjoitti:

Kauniisti sanoit minusta "uskontotieteilijänä"... Harrastan mm. sitä yliopistossa, mutta pieni olen poikanen isojen tyttöjen ja poikain rinnalla;) kiittis kuitenkin!

Sanotaan, että Saabam kuningatar voitti Salomon viisaudessa kyselemällä. Joku on tainnut ehtiä olla tästäkin eri mieltä. - Olet mielestäni kuitenkin hyvin ajan hermolla tuossa subjekti/objekti pohdinnassasi. - Milloin tästä ed. mainitsemastani "Sanan tekemisestä" tulee villiä spiritualismia, joka kokoaa kaikista vanhoista traditiosta mieleisensä? Sitä on nykyään kai ilmassa vaikkapa tuossa kabbala-buumissa(?). Eri uskonnot yrittävät rajata tätä ilmiötä eri tavoin. , jolloin tulkinnan tulisi pysyä tietyissä raameissa. Kristityillä on apostolinen jatkumo, yhteiset tunnustukset/tunnustuskirjat yms. Tällä palstalla keskusteltiin aiemmin erään uuden Suomessa juutalaisuutta opettavan jeshivan toimintavaltuuksista, muslimeillakin lienee omat järjestäytyneen uskonnon muotonsa...

Näyttää siltä, että olemme samaa mieltä uskontojen ja ihmistieteiden erilaista kielistä, jotka eivät sulje toisiaan pois. - Näkisin uskonnoissakin kuitenkin tiettyä analogiaa inhimilliseen maailmaan ylipäätään. Se analogia on nähdäkseni siinä, että molemmat rakentavat maailmankuvaamme. Poikkitieteellisyys on hirmu hyvä juttu, mutta se ei tarkoita mielivaltaista hämmentämistä. Esim. historiantutkimuksessa psykologia voi auttaa ymmärtämään tiettyä historiallista taphtumaa. Silti molemmilla tieteenaloilla on omat funktionsa, jotka eivät sekoitu. - Ajattelen niin, että maailmankuvan rakentamisessa uskontojen mielivaltainen yhdisteleminen/sekoittaminen aiheuttaa samanlaista sekasotkua kuin populistinen & näennäistieteellinen "poikkitieteellisyys", joka ei pohdiske metodiensa rajoja.
Uskontojen rintamalla mieleen tulee hellenismin aika, jolloin uskontojen sekoittaminen oli muotiakin. Varovaisesti väittäisin, että sellainen on merkki kulttuurin rappeutumisen lähtölaskelmista... Suurten imperiumien päämiehillä oli myös muinoin tapana harjoittaa poliittista synkretismiä, jolla pyrittiin rakentamaan kaikkia ryhmiä tyydyttävää yleisuskonnollisuutta. - Voisi kuvitella, että tällä olisi varsin vähän tekemistä maailmankuvan rakentamisesta... Uskonnollisesta vallankäytöstä sitäkin enemmin (rappion alku tämäkin).

Tässäpä kirjoittelin fiiliksissäni tajunnanvirtaa. Jään vielä pohtimaan haastavia kysymyksiäsi. Taidat olla tyypillinen "silmiä räpsyttelevä" nainen, joka kysyy näennäisen yksinkertaisia, mutta kohta saattaa viisastelevat miehet neuvottomiksi...

Lue lisää

Uskonnot määrittelevät luonnollisesti maailmankuvaamme. Sen vuoksi mielestäni olisikin tärkeää lisätä muun muassa tutkimuksellista yhteistyötä uskontotieteen ja ihmistieteiden välillä. Suuntaus ehkä onkin sinnepäin.

Uskontoihin liittyvien tulkintojen varmaankin pitäisi pysyä tietyissä raameissa, mutta kuka ne raamit milloinkin määrittelee? En tarkoita nyt uskontotieteen tutkumusta vaan sitä, että uskonto on kuitenkin niin henkilökohtainen asia, että ihmiset pyrkivät siinä enemmän muodostamaan omia käsityksiään kuin esimerkiksi terveyteen tai poliittisiin kysymyksiin liittyvistä asioista. Kuunnellaanko uskonnollisissa kysymyksissä asiantuntijoita?

Ns. yleisuskonnollisuus ei nykyaikana ole varmaankaan polittista vallankäyttöä, koska uskonnollisuus on lähes täysin privatisoitunut. Jaa että rappion alku, ei kai sentään...

Yksinkertaiset kysymykset ovat usein parhaita.

tertullianus kirjoitti:

Niin siinä taas kävi, että juutuin pähkäilemään...

Ajatuksia rakkaudesta

”Rakkaus on syvin olemuksemme ja siksi me kaikki tavoittelemme rakkautta. Rakkauden ja rakastetun läsnäolosta syntyy ilo. Siksi kaikki, mikä tapahtuu rakkaudessa ja rakkaudesta, tapahtuu ilosta. Rakkaus on olemisen syvin ilo. Ilon lisäksi kaikki muutkin perusvirittyneisyytemme tilat ovat suhteessa rakkauteen.
Suru syntyy rakastetun kohteen poissaolosta.
Toivossa suuntaudumme kaiken estävän lävitse kohti sitä, mitä rakastamme.
Pelossa koemme rakastamamme olevan vaarassa.
Vihassa puolestaan käännymme sitä vastaan, mikä uhkaa rakkauttamme.
-   Rakkaus on olemuksemme ja se määrää elämisemme laadun…” (Tuomo Mannermaa)

Nämä ajatukset nousevat tämän vanhan professorin Jumala-pohdinnoista. Mannermaalle Jumala on tuo ikävöity rakkauden lähde.

Erään määritelmän mukaan se, miltä odotamme saavamme hyvää elämäämme, on meidän Jumalamme.
Toisen ajatuksen mukaan ihminen voi saavuttaa onnellisuuden vain palvelemalla mielekästä tarkoitusta. Onni väistyy, jos sitä tavoittelee itsetarkoituksellisesti.

Nämä kaksi elementtiä kulkevat käsi kädessä. Saamme hyvän itsemme ulkopuolelta.
Tulemme onnelliseksi palvellessamme/jakaessamme tuota lahjana saatua hyvää.

Pohjimmiltaan on yleisinhimillistä olettaa, että jotakin hyvää ja tarkoituksenmukaista on olemassa. Täydellinen nihilismi on jo kielellinen mahdottomuus. Jos millään ei olisi mitään tarkoitusta, käsitteet hyvä ja tarkoituksenmukainen olisivat absurdeja. Jotta voisi olla tarkoituksenmukainen kieli, tarvitaan tarkoituksenmukaisuuden idean olemassaolo. Inhimilliseen todellisuuteen on siis sisäänrakennettuina hyvyys, mielekkyys, järjellisyys, totuuden käsite jne.

Koska ihmistieteet eivät pysty ratkaisemaan tarkoituksellisuuden syvintä ideaa, vaan tarjoamaan ainoastaan kausaalisia selitysmalleja tarkoitushakuisuuden selitykseksi, on otettava todesta ”pelikortti” nimeltä Jumala. Kysymys kaikkea kannattelevasta hyvästä, Jumalasta tai jumaluudesta nousee nyt avoimeksi mahdollisuudeksi. Joku tosin saattaa tosin väittää vastaan ja olettaa tämän niin yleisinhimillisen elämän tarkoituksellisuuden pohdinnan evoluution hienosyisimmäksi tuotteeksi. – Hän saattaa toki olla oikeassa, mutta hänen on uskottava selitykseensä erittäin lujasti, sillä ihmisen valtaa niin usein tarkoituksettomuuden neuroosi. Tuo neuroosi saattaa regressoida ihmisen pitämään toista ihmistä tuotantoeläintäkin vähäarvoisempana. Näyttää myös siltä, että tarkoituksettomuuden neuroosi on jollain lailla suhteessa elämään ilman ilmoituksen Jumalaa. Antiikin ”postmoderni” ihmisarvo ei ollut kovin korkeamoraalista. Korkeampi moraali näyttää vallanneen alaa vasta Jumala-uskon vallatessa alaa. Elämän tarkoituksettomuuden neuroosi näyttää myös yleistyvän itsensä ilmoittavaan Jumalaan uskon sekularisoituessa postmoderniin ”anything goes”-ajatteluun. – Ihminen lienee siis pysyvästi neuvoton elämän syvimmän tarkoituksen ja totuuden äärellä. Tämä neuvottomuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että inhimillisen tiedon ulottumattomissa oleva todellisuus olisi absoluuttisen tavoittamaton, yhdentekevä ja/tai avoin ihmisen mielivaltaiselle tai -kuvitukselliselle konstruoinnille. Jos inhimillisen tiedon piirissä oleva todellisuus edellyttää kurinalaista loogisuutta, ei voi olettaa meidän ulottumattomissamme olevan todellisuuden olevan totuussisällöltään mielivaltaista. – Inhimillisesti katsoen kyllä ylijärjellistä kenties…

Jos uskonnot yrittävät siis hahmottaa totuutta, joka on tuntemamme todellisuuden takana (sitä kannattelemassa), kaikki ”totuudet” eivät siten automaattisesti ole yhtä tosia.

Jospa palaan rakkauden ajatuksiin…
Olemustamme kannatteleva rakkauden kohteemme voi pitää sisällään valheellisen lupauksen. Näin on asian laita inhimillisessä rakkaudessa. – Jos Mannermaan määritelmä on totta, ja olemuksemme rakentuu rakkauden (ja tarkoituksenmukaisuuden) varaan, silloin myös mieltämämme kaiken olevaisen takana oleva ”rakkautemme kohde” voi sisältää valheellisen lupauksen. – Uskonnot nimittävät katteettomia lupauksia tarjoavaa maailmankatsomusta epäjumalaksi. – Yhtä vähän kuin on yhdentekevää onko inhimillisen rakkautemme kohde luotettava, yhtä vähän on yhdentekevää, onko olevaisuuttamme kannatteleva uskomme kohde mielivaltaisen mielemme tuote, vai kestäväksi todistettu tuhansia vuosia ihmisyyttä kannatellut absoluutti. – Tästä uskonnoissa on mielestäni kysymys; totuuskysymyksestä ja suuresta riskistä, joka sulkee mahdollisesti muut vaihtoehdot pois.

On paradoksaalista, että uskovat voivat vuoropuhelussaan kunnioittaa toisiaan hyvin erilaisia totuusoletuksia sisältävissä uskonnoissa. He saattavat olla hyvin eri mieltä toistensa kanssa. He saattavat jopa ajatella toisen uskonnon Jumaluutta epäjumalaksi. Kunnioitus nousee kuitenkin siitä, että uskovat näkevät toistensa ehdottomuuden totuuskysymyksen äärellä. – Tämä on vierasta ja täysin käsittämätöntä ”poliittisen synkretismin” edustajille. Kysymys on siitä, mikä/kuka on uskonnollisen totuuden perimmäinen mitta, ihminen vai vuosituhantinen traditio.
Tämän kysymyksen jälkeen on kysyttävä, miten voi olla ”sanan tekijä” (ks. Jaak 1:22) ja samalla kuuliainen uskontonsa vuosituhantiselle traditiolle?
Näiden kahden ajatuksen suhde on jännitteessä.
Ehkä kysymys on siitä, että ihmisen ei välttämättä tarvitse muuttaa muuttumatonta, vaan sukeltaa hermeneuttiselle kehälle ja antaa uusi elämä ikiaikaisille totuuksille aikansa kielellä.
Eikö kielemme ole yleisemminkin juuri tätä; ajatonta rakkauden kaipuuta erilaisille sanoilla ja sävelillä?

Lue lisää

En tiedä mitä tuohon rohkenisi enää lisätä.

Käsittääkseni tuo "uskonto on evoluution tuote" -ajattelu on ollut viime aikoina vähän hiipumassa.

Rakkauden kaipuu on varmasti ajaton.

Minni-Matleena kirjoitti:

Uskonnot määrittelevät luonnollisesti maailmankuvaamme. Sen vuoksi mielestäni olisikin tärkeää lisätä muun muassa tutkimuksellista yhteistyötä uskontotieteen ja ihmistieteiden välillä. Suuntaus ehkä onkin sinnepäin.

Uskontoihin liittyvien tulkintojen varmaankin pitäisi pysyä tietyissä raameissa, mutta kuka ne raamit milloinkin määrittelee? En tarkoita nyt uskontotieteen tutkumusta vaan sitä, että uskonto on kuitenkin niin henkilökohtainen asia, että ihmiset pyrkivät siinä enemmän muodostamaan omia käsityksiään kuin esimerkiksi terveyteen tai poliittisiin kysymyksiin liittyvistä asioista. Kuunnellaanko uskonnollisissa kysymyksissä asiantuntijoita?

Ns. yleisuskonnollisuus ei nykyaikana ole varmaankaan polittista vallankäyttöä, koska uskonnollisuus on lähes täysin privatisoitunut. Jaa että rappion alku, ei kai sentään...

Yksinkertaiset kysymykset ovat usein parhaita.

Lue lisää

Mietit sitä kuka määrittelee uskontoihin liittyvien tulkintojen raamit käytännön henk. koht. uskonnollisuudessa...
Tätäpä sopii miettiä. Terveys ja politiikka ovat hyviä vertailukohtia. - En oikein keksi mitään järkevää tapaa kontrolloida epäterveestikään uskonnollista ajanhenkeä, no ehkä loppupelissä lait, jos/kun aletaan loukata ihmisoikeuksia... mutta muuten kai kaikki on mahdollista...

Tuokin lienee totta, mitä sanot siitä että ns. yleisuskonnollisuutta ei juuri näy poliittisessa vallankäytössä. Vai estääkö länsimaalainen sekularisoituminen meitä vaan näkemästä... Mitenhän konservatiiviset uskonnolliset esim. kokevat uskonnonopetukseen liittyvät säädökset. Viimeeksi keskusteltiin uskonnollisten (kristilliset) koulujen toimiluvista ja mietittiin niiden eväämistä mm. siksi, koska ko. kouluissa opetetaan evoluutioteorian rinnalla kreationismia. - Onko yleisuskonnollisuuden luonne nykyään niin postmodernia humanismia, ettei sitä ole enää aina helppo tunnistaa uskonnollisuudeksi ollenkaan... Mene ja tiedä.

Uskonnollisuus on ainakin meillä privatisoitunut (kuten sanot). Väitin, että "anything goes"-privatisoituminen kielii kulttuurisesta rappiosta. En pidä Woody Allenista, mutta hän sanoi silti osuvasti: "Historia toistaa itseään, sen täytyy, kukaan ei kuuntele sitä ensimmäisellä kerralla." Sovellan tätä ajatusta nykyiseen postmodernismiin. Hellenismi oli rappeutuvan antiikin aatevirtauksia. Siinä ajateltiin, että kaikki uskonnot ovat yhden ja saman Jumalan manifestaatiota. Juutalaisia toisaalta arvostettiin, toisaalta vierastettiin; arvostettiin siksi, että he uskoivat yhteen Jumalaan, josta ei saanut tehdä kuvaa (tuntemattomuuden elementti); toisaalta juutalaisia vainottiin, koska he halusivat raamittaa uskontonsa "Lain aitaukseen". - Antiikissa ei oltu kovin kiinnostuneita ihmisoikeuksista (esim. lasten heitteillejättö oli yleistä, samoin orjuus, piittaamattomuus köyhiin yms.). Vasta kun juutalais-kristillinen moraali yllättäen voitti tämän "aatehistoriallisen kisan", hedelmöityivät antiikin ideat demokratiasta juutalais-kristillseen moraalikäsitykseen (köyhät, ja lesket avun piiriin). Siitä juuresta syntyivät ajanoloon myös länsimaalaiset käsitykset ihmisoikeuksista. Minun käsittääkseni tämä kokonaisuus ontuu ilman ilmoitususkonnoista periytynyttä deontologista moraalikäsitystä.

Postmoderni yleisuskonnollisuus ei ole kovin kiinnostunutta moraalin perusteista. Onko se loppuun asti kiinnostunutta ihmisoikeuksista (esim. naiskauppa, lasten heitteillejättöjen lisääntyminen, markkinataloudessa yltyvä tuloerojen kasvu jne.). - En osaa sanoa missä määrin yleisuskonnollinen "henki" on vain privatisoitunutta toimintaa. Ajattelen kuitenkin , että demokraattisissa järjestelmissä nämä postmodernistisen uskonnollisesti privatisoituneet yksilöt tekevät myös maailmanpolitiikkaa ja maailmalle leviävää mediakulttuuria.

Olen nimeltäni tertullianus mm. siksi, että olen hieman hankalasti käyttäytyvä tyyppi (kiivas ja kiukkuinen). Muistan vielä Hassisen koneen kipaleen "rappiolla on hyvä olla..." Biisi tarttui kyllä minunkin takkiini, mutta mitäs jos se onkin totta? Toivon kuitenkin jälleen, että sinä olisit mielummin oikeassa minun pessimismini sijaan...

Sinun ajatuksissasi on tosi hyviä koukkuja.

nim. koukkuun jäänyt
tertullianus

Ps. Laitan tuonne alas vielä yhden ajatelman ilmoitususkontoihin liittyen...

Rifkele kirjoitti:

Sen "Nälkä ja jano" ?

Sain eilen käsiini ko. kirjasen.
Luin sen ja arvasit oikein...

ei ole yleisesti tunnustettu edes ortodoksien piirissä, sen olisit myös voinut kertoa.

Kuolemantuomioita ei enää anneta eikä noalaisuus myöskään ole juutalaisuuteen kääntymistä, kääntyminen on asia täysin erikseen. Juutalaisuuden kanta että kaikkien ihmisten olisi elettävä tiettyjen perusperiaatteiden mukaan, ei ole sama kuin että muiden pitäisi kääntyä juutalaisiksi. Miksi ihmeessä pitäisi? Eihän se tuo kenellekään mitään välttämätöntä lisää (paitsi velvollisuuksia).

Lienee ilmeistä, että tietty varmojen uskontotuuksien tarve löytyy jossain muodossa myös juutalaisuuden piiristä.

Jos aihetta ei kuitenkaan lähesty termillä "käännytys", vaan enemmin ajatuksella: "tietyt vaihtoehdot poissulkeva absoluuttinen totuus on olemassa", millaista ajattelua/keskustelua silloin mahtaisi löytyä? eli mikä on juutalaisittain universaalin Totuuden asiallinen ydin...

Miksihän shomer_mitzvot on oikein päättänyt vaieta? Häneltä sain innoitukseni tähän keskusteluun...

"Jumala: kaikista sanoista eniten väärin käytetty! Mitään sanaa ei ole tahrattu ja revitty kuin sitä. Juuri siksi en saa luopua siitä. Polvesta polveen ihmiset ovat vierittäneet tuskantäyden elämänsä taakan tämän sanan kannettavaksi ja painaneet sen maahan. Se makaa tomussa ja kantaa kaikkien heidän taakkansa. (Martin Buber)"

Paljon ajatuksia kiihdyttävä lainaus.