Kertokaa ystävät miten olette selvinneet lapsuudessa koetun seksuaalisen hyväksikäytön ym.häpeän alta elämän puolelle?
Itse olen tehnyt töitä koko elämäni selviytyäkseni edes jotenkin seuraavaan päivään.
Likaisuus ja saastan tunne on kaiken aikaa läsnä.Häpeä siitä että on olemassa.Häpeä siitä etten kuollutkaan vaikka minut yritettiin tappaa.Suru miksi jäin henkiin.Vaikka niin ei tarkoitettu.
Miten pääsen tämän tuskan-häpeän-likaisuuden alta elämän puolelle.
Vai onko jo liian myöhäistä.kannattaako enää edes yrittää.
Olen jo vaille 50v.Joten onko syytä jo antautua??
Taivaan aurinkokaan ei onnistu minua kutsumaan nauttimaan elämästä.Koska se on tehty selväksi,että minulla ei ole lupa elää.
Seksuaalinen hyväksikäyttö..
64
2355
Vastaukset
- mitään apua saa
jos sieltä psykiatriltakaan.
- hellarin tytär
älä ole noin pessimistinen..hellarithan ne on parasta apuaan antamassa!!!
älähän nyt aliarvioi heidän opetustaan:))) että tuollaisiin ongelmiin ei voi saada apua. Ongelmistaa kertominen jo sinänsä on terapeuttista. Keskustelupalsta tietenkin on siinä mielessä huono, että vastineeksi voi tulla asiattomuuksiakin. Se kuitenkin kuuluu tällaisen foorumin luonteeseen: asiattomuuksia seuraa, kirjoittipa täällä sitten mistä tahansa. Psykologin/psykiatrin puoleen kääntyminen on tarpeen, kun ongelmat sitä vaativat. Käsittääkseni "hellarin tytär" on sitä kautta apua hakeunutkin jo.
Uskovaiset ns. sielunhoitajat eivät sen sijaan ole hyvä vaihtoehto. Ongelmia on paitsi puuttuvassa vaitiolovelvollisuudessa myöskin uskonnollisissa neuvoissa, joita "potilaille" ilman muuta pyritään tarjoamaan. Uskonnollisten neuvojen antaminen uskonnosta aiheutuneisiin ongelmiin pahentaa tilannetta, nimen omaan huonouden ja syyllisyyden tunteita.- hellarin tytär
Työmies2 kirjoitti:
että tuollaisiin ongelmiin ei voi saada apua. Ongelmistaa kertominen jo sinänsä on terapeuttista. Keskustelupalsta tietenkin on siinä mielessä huono, että vastineeksi voi tulla asiattomuuksiakin. Se kuitenkin kuuluu tällaisen foorumin luonteeseen: asiattomuuksia seuraa, kirjoittipa täällä sitten mistä tahansa. Psykologin/psykiatrin puoleen kääntyminen on tarpeen, kun ongelmat sitä vaativat. Käsittääkseni "hellarin tytär" on sitä kautta apua hakeunutkin jo.
Uskovaiset ns. sielunhoitajat eivät sen sijaan ole hyvä vaihtoehto. Ongelmia on paitsi puuttuvassa vaitiolovelvollisuudessa myöskin uskonnollisissa neuvoissa, joita "potilaille" ilman muuta pyritään tarjoamaan. Uskonnollisten neuvojen antaminen uskonnosta aiheutuneisiin ongelmiin pahentaa tilannetta, nimen omaan huonouden ja syyllisyyden tunteita...joo-petyin sielunhoitajiin.aika rankasti.
he eivät tahdo kuulla.aina sanotaan kuinka kokouksen jälkeen voi jäädä jutteleen.mutta kas kummaa-sielunhoitaja vain vahtii kelloa ja odottaa milloin pääsee kotiin.
olet oikeassa.täällä saa aina asiattomia vastauksia määrätyiltä mutta eipä se purjeitani taita.on mentävä vastatuuleen.niin on tänne maailmaan tullutkin.vastatuuleen.
olen havainnut myös että eipä ne sielunhoitajat taida niin luotettavia olla siltäkään osin-koska eräskin alkoi puhuun minulle toisen asioita enkä olisi halunnut kuulla!!!!
koska minua ei kiinnosta toisten elämä-omassakin on ihan riittävästi .
ja kuten sanoit-syyllisyyttähän ne lisäää haluavat vain minuun tunkea.omaa syyllisyyttään jota ei kykene käsitteleen.omaa häpeäänsä ovat ujuttamassa minun häpeäkseni.eipä taida enää onnistua:)) - saattaa olla ihmisiä
hellarin tytär kirjoitti:
..joo-petyin sielunhoitajiin.aika rankasti.
he eivät tahdo kuulla.aina sanotaan kuinka kokouksen jälkeen voi jäädä jutteleen.mutta kas kummaa-sielunhoitaja vain vahtii kelloa ja odottaa milloin pääsee kotiin.
olet oikeassa.täällä saa aina asiattomia vastauksia määrätyiltä mutta eipä se purjeitani taita.on mentävä vastatuuleen.niin on tänne maailmaan tullutkin.vastatuuleen.
olen havainnut myös että eipä ne sielunhoitajat taida niin luotettavia olla siltäkään osin-koska eräskin alkoi puhuun minulle toisen asioita enkä olisi halunnut kuulla!!!!
koska minua ei kiinnosta toisten elämä-omassakin on ihan riittävästi .
ja kuten sanoit-syyllisyyttähän ne lisäää haluavat vain minuun tunkea.omaa syyllisyyttään jota ei kykene käsitteleen.omaa häpeäänsä ovat ujuttamassa minun häpeäkseni.eipä taida enää onnistua:))joilta puuttuu kaikki edellytykset ymmärtää tilannettasi.
Sen sijaan ihminen, joka on kokenut samaa kuin sinä, mutta on päässyt Jeesuksen avulla eteenpäin, voisi olla sinulle paras mahdollinen sielunhoitaja. saattaa olla ihmisiä kirjoitti:
joilta puuttuu kaikki edellytykset ymmärtää tilannettasi.
Sen sijaan ihminen, joka on kokenut samaa kuin sinä, mutta on päässyt Jeesuksen avulla eteenpäin, voisi olla sinulle paras mahdollinen sielunhoitaja.että Jeesuksesta puhuminen ei ole lainkaan asiallista, kun on kyse pahasti murtuneen ihmisen tukemisesta. On eri asia sanoa, että asioilla on yleensä kaikesta huolimatta taipumus muuttua paremmiksi kuin ruveta puhumaan Jeesuksesta, jolloin kysymys on jo uskonnosta. Uskonto on syyllistämistä ja ihmisten karkeaa luokittelua näennäisesti hyviin ja pahoihin. Rankkaan uskonnollisuuteen perustuva apu saattaa ensi alkuun tuntua hyvältä ja huojentavalta mutta ajan oloon se johtaa ongelmien pahenemiseen entisestään, kun kaikkeen tarjotaan ratkaisuksi Jeesuksen uhriverta.
Uskovaiset sielunhoitajat ovat puoskareita, jotka käyttävät toisten hädänalaista tilannetta hyväkseen saadakseen manipuloitua heitä uskomaan oman lahkonsa "totuuksiin". Uskovaisten ulkokultaiseen ystävällisyyteen sisältyy pirullisuus, joka aikaa myöten paljastuu kanssakäymisen jatkuessa pidempään. Oikea apu psyykkisistä ongelmista kärsiville löytyy mielenterveyspalveluista ja hyvistä ystävistä, joiden kanssa asioitaan voi käsitellä ja purkaa pahaa oloaan.- Apostoli35
Työmies2 kirjoitti:
että Jeesuksesta puhuminen ei ole lainkaan asiallista, kun on kyse pahasti murtuneen ihmisen tukemisesta. On eri asia sanoa, että asioilla on yleensä kaikesta huolimatta taipumus muuttua paremmiksi kuin ruveta puhumaan Jeesuksesta, jolloin kysymys on jo uskonnosta. Uskonto on syyllistämistä ja ihmisten karkeaa luokittelua näennäisesti hyviin ja pahoihin. Rankkaan uskonnollisuuteen perustuva apu saattaa ensi alkuun tuntua hyvältä ja huojentavalta mutta ajan oloon se johtaa ongelmien pahenemiseen entisestään, kun kaikkeen tarjotaan ratkaisuksi Jeesuksen uhriverta.
Uskovaiset sielunhoitajat ovat puoskareita, jotka käyttävät toisten hädänalaista tilannetta hyväkseen saadakseen manipuloitua heitä uskomaan oman lahkonsa "totuuksiin". Uskovaisten ulkokultaiseen ystävällisyyteen sisältyy pirullisuus, joka aikaa myöten paljastuu kanssakäymisen jatkuessa pidempään. Oikea apu psyykkisistä ongelmista kärsiville löytyy mielenterveyspalveluista ja hyvistä ystävistä, joiden kanssa asioitaan voi käsitellä ja purkaa pahaa oloaan.Myös KELA:n auktorisoimia psykoterapeutteja, joiden toimenkuvaan kuuluu myös sielunhoito. Eli he ovat koulutettuja ammattilaisia.
Apostoli35 kirjoitti:
Myös KELA:n auktorisoimia psykoterapeutteja, joiden toimenkuvaan kuuluu myös sielunhoito. Eli he ovat koulutettuja ammattilaisia.
uskovaisista niin sanotuista sielun hoitajista. He ovat puoskareita ja käyttävät ihmisten psyykkisiä ongelmia hyväkseen käännyttäessään heitä uskonlahkoon.
- hellarin tytär
Apostoli35 kirjoitti:
Myös KELA:n auktorisoimia psykoterapeutteja, joiden toimenkuvaan kuuluu myös sielunhoito. Eli he ovat koulutettuja ammattilaisia.
turha toive.ne ottaa vaan palkkansa se on niille tärkein.eivätkö pidä siitä että mainitsee silloin tällöin käyvänsä hengellisissä kokouksissa.
minullekin annettiin tiukka "määräys"-psykiatrilta ettei olisi terveellistä nyt mennä hengellisiin kokouksiin jotta paranisin.
kirkkoherra sen sijaan antoi ohjeeksi että mun pitäisi ottaa diapamia!!! jäin suu auki-sanoin-en ole tarvinnut moisia lääkkeitä.teki mieli kysyä montako hän ottaa päivässä,vaikutti siltä:))) - hellarin tytär
Työmies2 kirjoitti:
että Jeesuksesta puhuminen ei ole lainkaan asiallista, kun on kyse pahasti murtuneen ihmisen tukemisesta. On eri asia sanoa, että asioilla on yleensä kaikesta huolimatta taipumus muuttua paremmiksi kuin ruveta puhumaan Jeesuksesta, jolloin kysymys on jo uskonnosta. Uskonto on syyllistämistä ja ihmisten karkeaa luokittelua näennäisesti hyviin ja pahoihin. Rankkaan uskonnollisuuteen perustuva apu saattaa ensi alkuun tuntua hyvältä ja huojentavalta mutta ajan oloon se johtaa ongelmien pahenemiseen entisestään, kun kaikkeen tarjotaan ratkaisuksi Jeesuksen uhriverta.
Uskovaiset sielunhoitajat ovat puoskareita, jotka käyttävät toisten hädänalaista tilannetta hyväkseen saadakseen manipuloitua heitä uskomaan oman lahkonsa "totuuksiin". Uskovaisten ulkokultaiseen ystävällisyyteen sisältyy pirullisuus, joka aikaa myöten paljastuu kanssakäymisen jatkuessa pidempään. Oikea apu psyykkisistä ongelmista kärsiville löytyy mielenterveyspalveluista ja hyvistä ystävistä, joiden kanssa asioitaan voi käsitellä ja purkaa pahaa oloaan.ihan siis oikeessa elämässäni.kirkkoherra ehdotti että minun pitäsi ottaa diapamia...en huomannut kysyä jospa hän kirjoittaisi reseptin.ja olisi kiinnostava tietää kuinka vahvoja dipsuja hän ois " määrännyt.
mutta siis tässä nähdään miten uskovaiset tahot eivät kestä toisen hätää.psykiatri sen sijaan sanoi ettei minun olisi hyvä käydä hengellisissä kokouksissa kunnes paranen:)))) - Apostoli35
Työmies2 kirjoitti:
uskovaisista niin sanotuista sielun hoitajista. He ovat puoskareita ja käyttävät ihmisten psyykkisiä ongelmia hyväkseen käännyttäessään heitä uskonlahkoon.
valitettavasti. Mutta mitäpä sanot siihen, että jos joku jolle minä esim. kerron Jeesuksesta tulee uskoon, minulle on aivan sama mihin seurakuntaan hän liittyy? Voi olla että hän ei liity mihinkään seurakuntaan tai käy useissa eri seurakunnissa. Kuten minä kävin kun tulin uskoon. Tälläkin hetkellä käyn kahdessa eri seurakunnassa.
Näin nimittäin aika usein käy, eli ihminen itse valitsee seurakunnan. Minä en usko helluntailaisuuteen, luterilaisuuteen tai vapakirkollisuuteen, enkä katolilaisuuteen vaan Jeesukseen Kristukseen. Oletko huomannut, että näissä kaikissa "uskonlahkoissa" puhutaan Hänestä?
P.S Vapaat suunnat harvoin keräävät esim. jäsenmaksua tai edellyttävät (toivovat toki) jäseniltään aktiivista osallistumista seurakunnan toimintaan. Lahkoja on, mutta esim. helluntailaisuus ei täytä kriteerejä sille. - Apostoli35
hellarin tytär kirjoitti:
turha toive.ne ottaa vaan palkkansa se on niille tärkein.eivätkö pidä siitä että mainitsee silloin tällöin käyvänsä hengellisissä kokouksissa.
minullekin annettiin tiukka "määräys"-psykiatrilta ettei olisi terveellistä nyt mennä hengellisiin kokouksiin jotta paranisin.
kirkkoherra sen sijaan antoi ohjeeksi että mun pitäisi ottaa diapamia!!! jäin suu auki-sanoin-en ole tarvinnut moisia lääkkeitä.teki mieli kysyä montako hän ottaa päivässä,vaikutti siltä:)))CHC Kristillinen Tervehtymiskeskus ry
http://www.chcry.net/artikkeleita.htm - on ikäviä lapsuuskokemuksia
Työmies2 kirjoitti:
että Jeesuksesta puhuminen ei ole lainkaan asiallista, kun on kyse pahasti murtuneen ihmisen tukemisesta. On eri asia sanoa, että asioilla on yleensä kaikesta huolimatta taipumus muuttua paremmiksi kuin ruveta puhumaan Jeesuksesta, jolloin kysymys on jo uskonnosta. Uskonto on syyllistämistä ja ihmisten karkeaa luokittelua näennäisesti hyviin ja pahoihin. Rankkaan uskonnollisuuteen perustuva apu saattaa ensi alkuun tuntua hyvältä ja huojentavalta mutta ajan oloon se johtaa ongelmien pahenemiseen entisestään, kun kaikkeen tarjotaan ratkaisuksi Jeesuksen uhriverta.
Uskovaiset sielunhoitajat ovat puoskareita, jotka käyttävät toisten hädänalaista tilannetta hyväkseen saadakseen manipuloitua heitä uskomaan oman lahkonsa "totuuksiin". Uskovaisten ulkokultaiseen ystävällisyyteen sisältyy pirullisuus, joka aikaa myöten paljastuu kanssakäymisen jatkuessa pidempään. Oikea apu psyykkisistä ongelmista kärsiville löytyy mielenterveyspalveluista ja hyvistä ystävistä, joiden kanssa asioitaan voi käsitellä ja purkaa pahaa oloaan.Niitten seurauksena minusta kasvoi ihminen vailla turvallisuuden tunnetta.
Minulle kuitenkin Jeesus oli lääke.Hänestä olen löytänyt sen turvallisuuden, mitä minulla ei ollut.
En siis luota ihmisviisauteen, en uskontoon, en seurakuntaan vaan ystävään Jeesukseen.
Neuvoni hellarin tyttärelle pohjautui omiin kokemuksiini, siihen, minkä avulla minä itse olen selvinnyt. hellarin tytär kirjoitti:
ihan siis oikeessa elämässäni.kirkkoherra ehdotti että minun pitäsi ottaa diapamia...en huomannut kysyä jospa hän kirjoittaisi reseptin.ja olisi kiinnostava tietää kuinka vahvoja dipsuja hän ois " määrännyt.
mutta siis tässä nähdään miten uskovaiset tahot eivät kestä toisen hätää.psykiatri sen sijaan sanoi ettei minun olisi hyvä käydä hengellisissä kokouksissa kunnes paranen:))))oikeassa, kun on suositellut, ettet kävisi kokouksissa. Olet kuitenkin päässyt paranemisessasi hyvään alkuun ja uskallat jo ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa asioita, myös uskontoon liittyviä. Sanoin jo tuossa aiemmin, että uskonnon tarjoama lohtu ja apu on pinnallista. Ajan oloon lahkolaisilla "ystävillä" on tarjottavanaan tueksi pelkästään tuomiohenkeä ja syyllisyyttä. Miksi kävisit niissä kokouksissa enää koskaan?
Väittäisin, että tavallinen luterilainen tapauskovaisuus on mielenterveyden kannalta turvallisinta uskonnon harjoittamista. Elämänsä pyhittäminen uskonnollisten teemojen pohdintaan on kaikkea muuta kuin terveellistä.
Vielä yksi asia:
Puhuit tuossa aiemmin vertauskuvallisesti muuttolintujen matkaan lähtemisestä. Siinä tietysti oli taustalla surullisuus. Kuitenkin ajattelisin niin, että olet saanut otteen vaikeuksiisi, koska pysty käsittelemään niitä myös tunteella. Tunteet ovat tapa prosessoida asioida mielessään. Tuskan ja ahdistuksen muuttuessa tunteiksi on tapahtunut käänne parempaan.
Mukavaa Illan Jatkoa! ;)- hellarin tytär
Työmies2 kirjoitti:
oikeassa, kun on suositellut, ettet kävisi kokouksissa. Olet kuitenkin päässyt paranemisessasi hyvään alkuun ja uskallat jo ajatella itsenäisesti ja kyseenalaistaa asioita, myös uskontoon liittyviä. Sanoin jo tuossa aiemmin, että uskonnon tarjoama lohtu ja apu on pinnallista. Ajan oloon lahkolaisilla "ystävillä" on tarjottavanaan tueksi pelkästään tuomiohenkeä ja syyllisyyttä. Miksi kävisit niissä kokouksissa enää koskaan?
Väittäisin, että tavallinen luterilainen tapauskovaisuus on mielenterveyden kannalta turvallisinta uskonnon harjoittamista. Elämänsä pyhittäminen uskonnollisten teemojen pohdintaan on kaikkea muuta kuin terveellistä.
Vielä yksi asia:
Puhuit tuossa aiemmin vertauskuvallisesti muuttolintujen matkaan lähtemisestä. Siinä tietysti oli taustalla surullisuus. Kuitenkin ajattelisin niin, että olet saanut otteen vaikeuksiisi, koska pysty käsittelemään niitä myös tunteella. Tunteet ovat tapa prosessoida asioida mielessään. Tuskan ja ahdistuksen muuttuessa tunteiksi on tapahtunut käänne parempaan.
Mukavaa Illan Jatkoa! ;)..sieltä olen elämäni alkuaskeleet ottanutkin.siis luterilaisesta..isäni olisi halunnut että en menisi äitini kanssa helluntailaisten kokouksiin.ja oisko nyt vaan niin viisas valinta että muuttolintujen myötä palaan alkujuurilleni.luterilaisuuteen.
sillä maasta olen tullut ja maaksi minunkin on jälleen tulla.on siis elämässäni tullut tehtyä aika iso rinki.kalliiksi on tullut tämä mutkittelu.mutta eikö tuhlaajapoikakin saanut anteeksi.kai tuhlaajatytöllä on sama oikeus.
mukavaa iltaa sinullekin-työmies:) hellarin tytär kirjoitti:
ihan siis oikeessa elämässäni.kirkkoherra ehdotti että minun pitäsi ottaa diapamia...en huomannut kysyä jospa hän kirjoittaisi reseptin.ja olisi kiinnostava tietää kuinka vahvoja dipsuja hän ois " määrännyt.
mutta siis tässä nähdään miten uskovaiset tahot eivät kestä toisen hätää.psykiatri sen sijaan sanoi ettei minun olisi hyvä käydä hengellisissä kokouksissa kunnes paranen:))))Hehheh! =D Iha oikeesti sun juttus noista kokemuksistasi sielunhoidossa ja psykalla naurattaa...
Kuule musta tuntuu kirjoitustesi perusteella että ongelmasi on lähinnä se, ettet halua itse ottaa vastuuta ongelmistasi, vaan haet jotain käänteentekevää "simsalabim"- taikatemppua jostakin ulkopuolelta.
Ja myös hyvin mielelläsi laitat kaiken vastuun oman elämäsi ongelmista ulkopuolisille.
Ja sit tulet tänne kertomaan niistä "hirveistä" auttajista jotka aiheutti sul vaan lisää ongelmia.
Ja tulet näin todistamaan kuinka se ja se taho on ihan perseestä. Ja kuinka sinä olet UHRI.
Ja taidat aika hyvin myös VIIHTYÄ uhrina... vai mitä? ;-)
...
Lapsuutesi ongelmat eivät ole sinun vastuullasi eivätkä sinun omia virheitäsi. Ikävä kyllä me joudumme niittämään usein sitä mitä muut ovat meidän elämiimme kylväneet.
Mutta siinä vaiheessa kun meistä kasvaa aikuisia, meidän pitää ymmärtää se tosiasia, että me itse omistamme oman elämämme, ja näin ollen meidän tulee ymmärtää myös oma vastuu omassa elämässämme.
Ja myös omien - joko itse aiheuttamiemme tai muiden aiheuttamien - ongelmiemme selvittämisessä.
Jotkut ihmiset vain ajan myötä alkavat viihtyä niin hyvin siinä uhrin roolissaan, paapottavana, hoidettavana, terapioitavina, että lopulta heistä tulee ihmisiä jotka eivät enää muuta teekään kuin kerjäävät sääliä, myötätuntoa ja tukea kaikista mahdollisista tahoista. Ja elävät sen voimalla.
Ja jos ne ulkopuoliset tahot eivät sitten tuokaan mitään parantavaa taikatemppua, heitä on helppo syyttää kaikista ongelmista.
Ja tämä tapahtuu siksi koska se on HELPPOA: Tällaisila henkilöillä ei ole VASTUUTA omassa elämässään.
Ikävä kyllä tällaiset henkilöt menettävät samalla hyvin suuren osan omasta elämästään ja identiteetistään. Koska tällainen henkilö ei kehity erehtymisen ja oppimisen myötä, koska hän laittaa aina kaiken vastuun itsestään muille, hän jää ikäänkuin elämänsä sivustakatsojaksi. MUUT sanelevat hänen elämänsä.
Tällaiselle henkilölle virheiden tekeminen ja erehtyminen on liian nöyryyttävää, joten hän ei koskaan saa myöskään kokea virheistä oppimisen iloa, eikä sitä kautta kehittymistä ihmisenä.
Mietis vähän, hellarin tytär, kuulostaako tämä kuvaus tutulta?- sun-glasses
PakanaF kirjoitti:
Hehheh! =D Iha oikeesti sun juttus noista kokemuksistasi sielunhoidossa ja psykalla naurattaa...
Kuule musta tuntuu kirjoitustesi perusteella että ongelmasi on lähinnä se, ettet halua itse ottaa vastuuta ongelmistasi, vaan haet jotain käänteentekevää "simsalabim"- taikatemppua jostakin ulkopuolelta.
Ja myös hyvin mielelläsi laitat kaiken vastuun oman elämäsi ongelmista ulkopuolisille.
Ja sit tulet tänne kertomaan niistä "hirveistä" auttajista jotka aiheutti sul vaan lisää ongelmia.
Ja tulet näin todistamaan kuinka se ja se taho on ihan perseestä. Ja kuinka sinä olet UHRI.
Ja taidat aika hyvin myös VIIHTYÄ uhrina... vai mitä? ;-)
...
Lapsuutesi ongelmat eivät ole sinun vastuullasi eivätkä sinun omia virheitäsi. Ikävä kyllä me joudumme niittämään usein sitä mitä muut ovat meidän elämiimme kylväneet.
Mutta siinä vaiheessa kun meistä kasvaa aikuisia, meidän pitää ymmärtää se tosiasia, että me itse omistamme oman elämämme, ja näin ollen meidän tulee ymmärtää myös oma vastuu omassa elämässämme.
Ja myös omien - joko itse aiheuttamiemme tai muiden aiheuttamien - ongelmiemme selvittämisessä.
Jotkut ihmiset vain ajan myötä alkavat viihtyä niin hyvin siinä uhrin roolissaan, paapottavana, hoidettavana, terapioitavina, että lopulta heistä tulee ihmisiä jotka eivät enää muuta teekään kuin kerjäävät sääliä, myötätuntoa ja tukea kaikista mahdollisista tahoista. Ja elävät sen voimalla.
Ja jos ne ulkopuoliset tahot eivät sitten tuokaan mitään parantavaa taikatemppua, heitä on helppo syyttää kaikista ongelmista.
Ja tämä tapahtuu siksi koska se on HELPPOA: Tällaisila henkilöillä ei ole VASTUUTA omassa elämässään.
Ikävä kyllä tällaiset henkilöt menettävät samalla hyvin suuren osan omasta elämästään ja identiteetistään. Koska tällainen henkilö ei kehity erehtymisen ja oppimisen myötä, koska hän laittaa aina kaiken vastuun itsestään muille, hän jää ikäänkuin elämänsä sivustakatsojaksi. MUUT sanelevat hänen elämänsä.
Tällaiselle henkilölle virheiden tekeminen ja erehtyminen on liian nöyryyttävää, joten hän ei koskaan saa myöskään kokea virheistä oppimisen iloa, eikä sitä kautta kehittymistä ihmisenä.
Mietis vähän, hellarin tytär, kuulostaako tämä kuvaus tutulta?Kirjoitit sen mitä olen itsekin ajatellut näistä teksteistä. En halua vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta on totta mitä sanot PakanaF, että on helppo jäädä uhrin rooliin.
Muistan erään tuttavan joka mielellään kyseli minulta neuvoja milloin mihinkin asiaan. Ajan mittaan opin sanomaan hänelle joka kerta kun hän kysyi, että sinä sitten teet itse valintasi ja vastaat itse teoistasi. Kävi nimittäin joskus niin että kun olin vain neuvonut hänelle hänen neuvoa kysyessään, niin hän mielellään syyllisti minua jos hänen neuvoa noudattaessaan lopputulos ei ollutkaan häntä miellyttävä.
Kiusaus voi olla suuri myös kysellä eri ihmisiltä erilaisia vaihtoehtoja, mutta ei sitten kuitenkaan toimia mitenkään oman tilanteen hyväksi. Tuolla tavallahan asiat eivät mene eteenpäin vaan junnaavat paikallaan.
Menneisyydelle emme kuitenkaan mitään voi, mutta meillä on tämä päivä ja tulevaisuus joihin suunnata. - et itse
sun-glasses kirjoitti:
Kirjoitit sen mitä olen itsekin ajatellut näistä teksteistä. En halua vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta on totta mitä sanot PakanaF, että on helppo jäädä uhrin rooliin.
Muistan erään tuttavan joka mielellään kyseli minulta neuvoja milloin mihinkin asiaan. Ajan mittaan opin sanomaan hänelle joka kerta kun hän kysyi, että sinä sitten teet itse valintasi ja vastaat itse teoistasi. Kävi nimittäin joskus niin että kun olin vain neuvonut hänelle hänen neuvoa kysyessään, niin hän mielellään syyllisti minua jos hänen neuvoa noudattaessaan lopputulos ei ollutkaan häntä miellyttävä.
Kiusaus voi olla suuri myös kysellä eri ihmisiltä erilaisia vaihtoehtoja, mutta ei sitten kuitenkaan toimia mitenkään oman tilanteen hyväksi. Tuolla tavallahan asiat eivät mene eteenpäin vaan junnaavat paikallaan.
Menneisyydelle emme kuitenkaan mitään voi, mutta meillä on tämä päivä ja tulevaisuus joihin suunnata.ole kokenut lapsuudessasi ahdistusta ja turvattomuutta.
On niin helppoa olla olevinaan "parempi" ihminen.
Jos lapsen sisin rikotaan ei parantumunen ole todellakaan helppoa.Se vaatii auttajaltakin paljon ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä.Aina sitä ei riittävästi ole ja tällainen "sielunhoitaja" pahentaa vaan kärsivän ihmisen tilannetta. et itse kirjoitti:
ole kokenut lapsuudessasi ahdistusta ja turvattomuutta.
On niin helppoa olla olevinaan "parempi" ihminen.
Jos lapsen sisin rikotaan ei parantumunen ole todellakaan helppoa.Se vaatii auttajaltakin paljon ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä.Aina sitä ei riittävästi ole ja tällainen "sielunhoitaja" pahentaa vaan kärsivän ihmisen tilannetta.Minä en usko että sun- glasses yrittää olla mitenkään muita "parempi" ihminen, vaan tietää mistä puhuu.
Kunnioitettavaa vain hänessä on se, että hän selvästikin ymmärtää oman vastuunsa omien ongelmiensa ja traumojensa selvittämisessä ja oman elämänsä haltuun ottamisessa, toisin kuin monet muut pahoja asioita kokeneet ihmiset jotka mieluiten laittavat kaiken vastuun itsestään aina muille.
Hänen kommenteistaan saan käsityksen että hän yrittää päästä ongelmistaan EROON. Toiset taas tykkäävät kovasti vain piehtaroida ongelmissaan....
Ja tykkäävät niin kovasti paistatella siinä "järkyttäviä asioita lapsuudessaan/elämässään kokeneiden" valokeilassa.- sun-glasses
et itse kirjoitti:
ole kokenut lapsuudessasi ahdistusta ja turvattomuutta.
On niin helppoa olla olevinaan "parempi" ihminen.
Jos lapsen sisin rikotaan ei parantumunen ole todellakaan helppoa.Se vaatii auttajaltakin paljon ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä.Aina sitä ei riittävästi ole ja tällainen "sielunhoitaja" pahentaa vaan kärsivän ihmisen tilannetta.Kyllä lapsuudessani aivan "riittävästi" oli turvattomuutta ja ahdistusta. Enkä ole olevinani "parempi" ihminen. Eikä tarkoitukseni ole ollut vähätellä kenenkään traumaattisia kokemuksia, en väitä niitä myös täysin ymmärtäväni: vain uhri itse parhaiten tietää mitä on kokenut.
Parantuminen vie aikaa, se on aivan varmaa. Mutta ihmiset suhtautuvat näihin asioihin eri tavalla. Kyllä on aivan mahdollista jäädä uhrin asemaan loppuelämäkseen. Onneksi kaikki eivät uhreiksi jää. En väitä että olisi helppoa tuosta uhrin osasta päästä eroon. Mutta menneisyydelle emme voi mitään, kuitenkin tuon menneisyyden jättäminen taakse auttaisi elämään tulevaisuudessa parempaa elämää.
Kaikkia asiallisia auttamiskeinoja kannattaa harkita ja hakea aktiivisesti apua. Keskustella luotettavan henkilön kanssa kipeistä asioista.
Jokaisen oma kokema kärsimys koskettaa tietysti häntä itseään, mutta tämänkin uhrin kannattaa muistaa, että on myös toisia ihmisiä jotka ovat kokeneet ehkä saman, ehkä vähemmän, ehkä enemmän pahaa kuin hän. Tällä hetkelläkin varmasti monet ihmiset eri puolilla maailmaan kärsivät näistä mainituista asioista.
Uhri voi kenties joskus parannuttuaan haavoistaan itse olla auttajana vastaavanlaisia asioita kokeneille ihmisille. - hellarin tytär
PakanaF kirjoitti:
Hehheh! =D Iha oikeesti sun juttus noista kokemuksistasi sielunhoidossa ja psykalla naurattaa...
Kuule musta tuntuu kirjoitustesi perusteella että ongelmasi on lähinnä se, ettet halua itse ottaa vastuuta ongelmistasi, vaan haet jotain käänteentekevää "simsalabim"- taikatemppua jostakin ulkopuolelta.
Ja myös hyvin mielelläsi laitat kaiken vastuun oman elämäsi ongelmista ulkopuolisille.
Ja sit tulet tänne kertomaan niistä "hirveistä" auttajista jotka aiheutti sul vaan lisää ongelmia.
Ja tulet näin todistamaan kuinka se ja se taho on ihan perseestä. Ja kuinka sinä olet UHRI.
Ja taidat aika hyvin myös VIIHTYÄ uhrina... vai mitä? ;-)
...
Lapsuutesi ongelmat eivät ole sinun vastuullasi eivätkä sinun omia virheitäsi. Ikävä kyllä me joudumme niittämään usein sitä mitä muut ovat meidän elämiimme kylväneet.
Mutta siinä vaiheessa kun meistä kasvaa aikuisia, meidän pitää ymmärtää se tosiasia, että me itse omistamme oman elämämme, ja näin ollen meidän tulee ymmärtää myös oma vastuu omassa elämässämme.
Ja myös omien - joko itse aiheuttamiemme tai muiden aiheuttamien - ongelmiemme selvittämisessä.
Jotkut ihmiset vain ajan myötä alkavat viihtyä niin hyvin siinä uhrin roolissaan, paapottavana, hoidettavana, terapioitavina, että lopulta heistä tulee ihmisiä jotka eivät enää muuta teekään kuin kerjäävät sääliä, myötätuntoa ja tukea kaikista mahdollisista tahoista. Ja elävät sen voimalla.
Ja jos ne ulkopuoliset tahot eivät sitten tuokaan mitään parantavaa taikatemppua, heitä on helppo syyttää kaikista ongelmista.
Ja tämä tapahtuu siksi koska se on HELPPOA: Tällaisila henkilöillä ei ole VASTUUTA omassa elämässään.
Ikävä kyllä tällaiset henkilöt menettävät samalla hyvin suuren osan omasta elämästään ja identiteetistään. Koska tällainen henkilö ei kehity erehtymisen ja oppimisen myötä, koska hän laittaa aina kaiken vastuun itsestään muille, hän jää ikäänkuin elämänsä sivustakatsojaksi. MUUT sanelevat hänen elämänsä.
Tällaiselle henkilölle virheiden tekeminen ja erehtyminen on liian nöyryyttävää, joten hän ei koskaan saa myöskään kokea virheistä oppimisen iloa, eikä sitä kautta kehittymistä ihmisenä.
Mietis vähän, hellarin tytär, kuulostaako tämä kuvaus tutulta?..ja olen ihan tyydyttävästi tämän elämän selvinnyt.olen siksi mennyt terapiaankin että otan myös vastuun omista virheistäni.jos tietäisit sen kaiken tuskan jota olen kärsinyt myös oman vajavaisuuteni vuoksi-tuskin väittäisit että olen vastuuton.olen lapseni kasvattanut ja eilen viimeksi toinen heistä-jo aikuinen-sanoi kuinka kiitollinen hän on että juuri minä olen hänen äitinsä.se tuntui hyvältä mutta silti itketti kun olisin halunnut heille parempaa.
olen kyllä varmaan aina välillä sanonut että tahdon päästä elämän puolelle mutta kun en onnistu siinä.en todellakaan halua uida siis en haluisi uida menneisyyden liejussa mutta kun se ei jätä rauhaan.koska olen hakenut juuri sen vuoksi apua etten olisi enää uhri.
snaijaatkos pakana?? - asia on vaan niin
PakanaF kirjoitti:
Minä en usko että sun- glasses yrittää olla mitenkään muita "parempi" ihminen, vaan tietää mistä puhuu.
Kunnioitettavaa vain hänessä on se, että hän selvästikin ymmärtää oman vastuunsa omien ongelmiensa ja traumojensa selvittämisessä ja oman elämänsä haltuun ottamisessa, toisin kuin monet muut pahoja asioita kokeneet ihmiset jotka mieluiten laittavat kaiken vastuun itsestään aina muille.
Hänen kommenteistaan saan käsityksen että hän yrittää päästä ongelmistaan EROON. Toiset taas tykkäävät kovasti vain piehtaroida ongelmissaan....
Ja tykkäävät niin kovasti paistatella siinä "järkyttäviä asioita lapsuudessaan/elämässään kokeneiden" valokeilassa.että ihmiset, jotka eivät ole tiettyjä asioita kokeneet, eivät niistä mitään ymmärrä.
Ja jos ei ymmärrä, ei kannata kovin ylemmyydentuntoisia mielipiteitä ruveta latelemaan.
Minä en mielestäni piehtaroi ongelmissani, en syyttele muita, vanhemmilleni olen antanut anteeksi aikoja sitten.
Elämä on suhteellisen hyvin, pahimmasta on selvitty ja vihdoinkin keski-ikäisenä kokee olevansa suurinpiirtein kunnossa.
Kuitenkin toipumiseen on mennyt pitkä aika.Ja jos ajattelen hellarin tyttären kokemuksia, ne on todella rankkoja.Ihmiset, joilta olisi pitänyt saada lapsena turvallisuutta ovat päinvastoin aiheuttaneet turvattomuutta, pelkoa ja ahdistusta.
Ja oma äiti, jonka ainakin pitäisi puolustaa ja suojella lastaan, on hylännyt lapsensa näihin kauheuksiin ja vielä syytänyt niistä.
Säälikää ja ymmärtäkää tätä ihmistä, hellarin tytärtä, ja jos ette itse ole kokeneet mitään vastaavaa, pitäkää "viisaat" neuvot omina tietoinanne.
Hän ei tarvitse maahanpainajaa, vaan ymmärtäjää ja auttajaa. - hellarin tytär
PakanaF kirjoitti:
Hehheh! =D Iha oikeesti sun juttus noista kokemuksistasi sielunhoidossa ja psykalla naurattaa...
Kuule musta tuntuu kirjoitustesi perusteella että ongelmasi on lähinnä se, ettet halua itse ottaa vastuuta ongelmistasi, vaan haet jotain käänteentekevää "simsalabim"- taikatemppua jostakin ulkopuolelta.
Ja myös hyvin mielelläsi laitat kaiken vastuun oman elämäsi ongelmista ulkopuolisille.
Ja sit tulet tänne kertomaan niistä "hirveistä" auttajista jotka aiheutti sul vaan lisää ongelmia.
Ja tulet näin todistamaan kuinka se ja se taho on ihan perseestä. Ja kuinka sinä olet UHRI.
Ja taidat aika hyvin myös VIIHTYÄ uhrina... vai mitä? ;-)
...
Lapsuutesi ongelmat eivät ole sinun vastuullasi eivätkä sinun omia virheitäsi. Ikävä kyllä me joudumme niittämään usein sitä mitä muut ovat meidän elämiimme kylväneet.
Mutta siinä vaiheessa kun meistä kasvaa aikuisia, meidän pitää ymmärtää se tosiasia, että me itse omistamme oman elämämme, ja näin ollen meidän tulee ymmärtää myös oma vastuu omassa elämässämme.
Ja myös omien - joko itse aiheuttamiemme tai muiden aiheuttamien - ongelmiemme selvittämisessä.
Jotkut ihmiset vain ajan myötä alkavat viihtyä niin hyvin siinä uhrin roolissaan, paapottavana, hoidettavana, terapioitavina, että lopulta heistä tulee ihmisiä jotka eivät enää muuta teekään kuin kerjäävät sääliä, myötätuntoa ja tukea kaikista mahdollisista tahoista. Ja elävät sen voimalla.
Ja jos ne ulkopuoliset tahot eivät sitten tuokaan mitään parantavaa taikatemppua, heitä on helppo syyttää kaikista ongelmista.
Ja tämä tapahtuu siksi koska se on HELPPOA: Tällaisila henkilöillä ei ole VASTUUTA omassa elämässään.
Ikävä kyllä tällaiset henkilöt menettävät samalla hyvin suuren osan omasta elämästään ja identiteetistään. Koska tällainen henkilö ei kehity erehtymisen ja oppimisen myötä, koska hän laittaa aina kaiken vastuun itsestään muille, hän jää ikäänkuin elämänsä sivustakatsojaksi. MUUT sanelevat hänen elämänsä.
Tällaiselle henkilölle virheiden tekeminen ja erehtyminen on liian nöyryyttävää, joten hän ei koskaan saa myöskään kokea virheistä oppimisen iloa, eikä sitä kautta kehittymistä ihmisenä.
Mietis vähän, hellarin tytär, kuulostaako tämä kuvaus tutulta?huomaan kun otetaan esille kipeitä asioita,vaikkakin olen niitä työstänyt jne.mutta huomaan yhä sen että sinäkin koet että ei saisi niistä kirjoittaa vaan olen heittämässä jonkun muun niskaan niitä.mielestäni ei se ole niin.olen ottanut oman vastuuni enkä ota muiden tekemisiä vastuulleni.miksi sitten syyllistät lisää??
olen sellainen luonnonlapsi.enkä ole mitään taikatemppuja odottamassa.vaan eikö keskustelu-palsta ole sitä varten vai sitäkö varten että luurankoja pidetään tiukasti komerossa.
eikö helluntailaiset siis vieläkään ymmärrä puhumista vaan se heti mielletään joksikin itsesäälin kerjäämiseksi.
nimittäin-jos joku luulee että olen kerjäämässä itsesääliä tms.niin erehtyy.
pahasti erehtyy.vaan tämän nimi on elämä.koska koskaan ei ole saanut lupaa puhua niin kai tällä iällä sentään hyvänen aika on jo lupa kirjoittaa edes:(((
vai onks tein porukalle jotkut omat joukot joihin minä en kuulu--kenties--
terveisin-korjattava- - hellarin tytär
Apostoli35 kirjoitti:
CHC Kristillinen Tervehtymiskeskus ry
http://www.chcry.net/artikkeleita.htmkiitos-oli tuttu linkki.Tor Spiik on auttanut mua paljon.kaikki kiitos hänelle.ilman hänen apuaan ja ilman hänen järjestämiä Tunnekontakti-seminaareja en olisi tässä.Olisin jo matojen syömänä tai tuhkattuna.tms.
Kaikki kiitos Tusselle!! ja Paljon Terveisiä hänelle!!
t.eräs matkalainen - hellarin tytär
Apostoli35 kirjoitti:
CHC Kristillinen Tervehtymiskeskus ry
http://www.chcry.net/artikkeleita.htmäskenen viesti ei kai lähtenyt joten kirjoitan uuden.
Tor Spiikeli Tusse on minulle tuttu. Olen saanut suurimman avun hänen järjestämien tunnekontakti-seminaarien kautta.
Ilman häntä en olisi tässä kirjoittamassa.
Kaikki kiitos hänelle.Hän on ollut merkittävin auttajani toipumismatkallani!!
lämpöiset terveiset jos vaikka Tusse lukee tätä viestiäni.ehkä voi arvatakin kuka täällä kirjoittelee:))
t.matkalainen hellarin tytär kirjoitti:
huomaan kun otetaan esille kipeitä asioita,vaikkakin olen niitä työstänyt jne.mutta huomaan yhä sen että sinäkin koet että ei saisi niistä kirjoittaa vaan olen heittämässä jonkun muun niskaan niitä.mielestäni ei se ole niin.olen ottanut oman vastuuni enkä ota muiden tekemisiä vastuulleni.miksi sitten syyllistät lisää??
olen sellainen luonnonlapsi.enkä ole mitään taikatemppuja odottamassa.vaan eikö keskustelu-palsta ole sitä varten vai sitäkö varten että luurankoja pidetään tiukasti komerossa.
eikö helluntailaiset siis vieläkään ymmärrä puhumista vaan se heti mielletään joksikin itsesäälin kerjäämiseksi.
nimittäin-jos joku luulee että olen kerjäämässä itsesääliä tms.niin erehtyy.
pahasti erehtyy.vaan tämän nimi on elämä.koska koskaan ei ole saanut lupaa puhua niin kai tällä iällä sentään hyvänen aika on jo lupa kirjoittaa edes:(((
vai onks tein porukalle jotkut omat joukot joihin minä en kuulu--kenties--
terveisin-korjattava-Sorry nyt vain mutta en pidä sitä ollenkaan pahana asiana että otat kys. aiheen esille.
Oikeastaan olet ottanut erittäin tärkeän asian esille, kun selvästi tykkäät tuosta uhrin roolista. ;-)
Enkä ole mitenkään sitä vastaan että tästä asiasta puhutaan.
Mielestäni sinun pitäisi kuitenkin ottaa huomioon MISTÄ asiasta minä sinua "syyllistän".
En ole millään tavalla syyllistänyt sinua siitä mitä sinulle tehtiin lapsuudessasi.
Jostakin syystä kuitenkin haluat minua asista syyttää...
Lisäksi jostakin ihmeen syystä kuvittelet selvästikin minun olevan hellari, vaikka jopa nimimerkkini on "Pakana"!
Eikö tämä kaikki kerro jo ihan tarpeeksi sinun tarkoitusperistäsi??- hellarin tytär
PakanaF kirjoitti:
Sorry nyt vain mutta en pidä sitä ollenkaan pahana asiana että otat kys. aiheen esille.
Oikeastaan olet ottanut erittäin tärkeän asian esille, kun selvästi tykkäät tuosta uhrin roolista. ;-)
Enkä ole mitenkään sitä vastaan että tästä asiasta puhutaan.
Mielestäni sinun pitäisi kuitenkin ottaa huomioon MISTÄ asiasta minä sinua "syyllistän".
En ole millään tavalla syyllistänyt sinua siitä mitä sinulle tehtiin lapsuudessasi.
Jostakin syystä kuitenkin haluat minua asista syyttää...
Lisäksi jostakin ihmeen syystä kuvittelet selvästikin minun olevan hellari, vaikka jopa nimimerkkini on "Pakana"!
Eikö tämä kaikki kerro jo ihan tarpeeksi sinun tarkoitusperistäsi??saat pitää mielipiteesi.en sitä sinulta pois ota.
vielä toistan että en pidä uhrin-roolista.
jos itse olet päässyt vastaavanlaisista traumoista vapaaksi etkä ole enää niihin juuttuneena-niin olen onnellinen puolestasi!! hellarin tytär kirjoitti:
saat pitää mielipiteesi.en sitä sinulta pois ota.
vielä toistan että en pidä uhrin-roolista.
jos itse olet päässyt vastaavanlaisista traumoista vapaaksi etkä ole enää niihin juuttuneena-niin olen onnellinen puolestasi!!..ja edelleenkn voin onnitella onnistuneista marttyyrin elkeistä.... ;-)
- Pakankansoista pelastunut
PakanaF kirjoitti:
..ja edelleenkn voin onnitella onnistuneista marttyyrin elkeistä.... ;-)
Missä sinä oikein olet ollut kun kirjotat ihan kuin ikänsä laput silmillä kävellyt hevonen? Olet suppea asenteinen?
- hellarin tytär
...kun luet nyt näitä vastattuja viestejä--niin kappas vaan--kuinka paljon apua olenkaan saanut!!
...ja ihan mielenkiintoista luettavaa.ja jopa hyvin asiallisia.muutamaa kirjoitusta lukuunottamatta.
...
- Jeesukselle
Mitä syvemmät haavat sisimpään on lyöty, ehkä sitä kivuliaampaa on parantuminen.
Saattaa joskus mennä vuosikausia, ehkä kymmeniäkin vuosia, mutta uskon että Jumalalle ei tosiaankaan ole mikään mahdotonta.
Sinuun on lyöty syvät haavat.Ihmiset, jotka eivät ole itse turvattomuutta ja ahdistusta kokeneet, eivät pysty tunteitasi ja sisimpääsi ymmärtämään.
Mutta yksi on joka pystyy, Jeesus Kristus, puhu Hänelle ja pura Hänelle sisintäsi, niin kuin olet varmasti tehnytkin.
Pyydä Herralta sielunhoitaja, eli ihminen joka pystyy omien kokemuksiensa kautta auttamaan sinuakin.
Ja luota Herraan, vaikeinakin päivinä, aseta luottamuksesi Häneen.Hän pystyy sinut täydellisesti menneisyytesi taakasta vapauttamaan.
Älä missään tapauksessa "heitä kirvestä vielä kaivoon" vaikka oletkin lähellä viittäkymmentä.
Niin kauan kuin Jumala istuu valtaistuimellaan, ON TOIVOA, ja Jumalahan istuu siellä iänkaikkisesti.- hellarin tytär
uskon että ei mahdotonta jeesukselle.tuntuu että aika valuu käsistä eikä mitään tunnu tapahtuvan.ois kiire alkaa elää.ois kiire päästä tästä vankilastaan.
raiskauskriisi-keskukesta (muistaakseni) --sanoivat että lapsena raiskatut alkavat vasta hieman yli 50 v.päästä tunnetasolla siihen tilanteeseen.tähän asti se on ollut jäässä!
eikö ole kummallista.näin mieli suojelee.
siis noin 45 vuotta ihminen pitää tidostamattomuutensa kellareissa sitä järkytystä ennen kuin mieli kestää sen tuoda pintaan ja sulattaa kyyneleiksi!!
Olin luullut että olen poikkeus että oireilen näin vanhana---mutta se onkin juuri tyypillistä!! tuli hyvä mieli kun en olekaan umpi hullu!!! vaan tää on normaalia! jes!!! - selviytyjä
hellarin tytär kirjoitti:
uskon että ei mahdotonta jeesukselle.tuntuu että aika valuu käsistä eikä mitään tunnu tapahtuvan.ois kiire alkaa elää.ois kiire päästä tästä vankilastaan.
raiskauskriisi-keskukesta (muistaakseni) --sanoivat että lapsena raiskatut alkavat vasta hieman yli 50 v.päästä tunnetasolla siihen tilanteeseen.tähän asti se on ollut jäässä!
eikö ole kummallista.näin mieli suojelee.
siis noin 45 vuotta ihminen pitää tidostamattomuutensa kellareissa sitä järkytystä ennen kuin mieli kestää sen tuoda pintaan ja sulattaa kyyneleiksi!!
Olin luullut että olen poikkeus että oireilen näin vanhana---mutta se onkin juuri tyypillistä!! tuli hyvä mieli kun en olekaan umpi hullu!!! vaan tää on normaalia! jes!!!Minä ymmärrän täysin, että kokemastasi selviytyminen on pitkä tie.
Jätä huomiotta Pakana F;n ja Sun Glassenin mielipiteet, he eivät ihmissydämen särkymisestä mitään ymmärrä, koska eivät ole vastaavaa kokeneet.
Ammattiauttajat tietävät, miten ihmisen mieli toimii, heiltä voi saada lohdullista tietoa, niinkuin sinäkin sieltä raiskauskriisi-keskuksesta.
Minuakin helpotti suunnattomasti, kun eräs mielenterveys-ihminen kerran sanoi, että minulla on lupa pelätä.Minulle kun lapsuudentapahtumien vuoksi puhkesi aikuisiän ahdistus, jonka tyypillisin oire on pelko esim. läheisten menettämisestä.
Tuo "lupa" helpotti, että en enää tuntenut syyllisyyttä pelostani, ja auttoi eteenpäin asiassa.
Olen itsekin helluntailainen, mutta vaikka Jeesus on täydellinen auttajamme ja parantajamme, vain Hän tietää meidän sisimpämme ongelmat, yksittäisiltä uskovilta saattaa saada täysin vääriä ja tuomitseviakin neuvoja.
Joka ei ole syvää ahdistusta ja turvattomuutta itse kokenut, ei pysty asiassa toista auttamaan.
Jeesukseen voit luottaa, särkynyttä Hän ei alas polje.Haluan siunata sinua Hänen nimessään ja rohkaista, tulee päivä, jolloin painolasti on otettu pois ja voit elää!
Luotetaan vaan Jeesukseen vaikeinakin hetkinä! - hellarin tytär
selviytyjä kirjoitti:
Minä ymmärrän täysin, että kokemastasi selviytyminen on pitkä tie.
Jätä huomiotta Pakana F;n ja Sun Glassenin mielipiteet, he eivät ihmissydämen särkymisestä mitään ymmärrä, koska eivät ole vastaavaa kokeneet.
Ammattiauttajat tietävät, miten ihmisen mieli toimii, heiltä voi saada lohdullista tietoa, niinkuin sinäkin sieltä raiskauskriisi-keskuksesta.
Minuakin helpotti suunnattomasti, kun eräs mielenterveys-ihminen kerran sanoi, että minulla on lupa pelätä.Minulle kun lapsuudentapahtumien vuoksi puhkesi aikuisiän ahdistus, jonka tyypillisin oire on pelko esim. läheisten menettämisestä.
Tuo "lupa" helpotti, että en enää tuntenut syyllisyyttä pelostani, ja auttoi eteenpäin asiassa.
Olen itsekin helluntailainen, mutta vaikka Jeesus on täydellinen auttajamme ja parantajamme, vain Hän tietää meidän sisimpämme ongelmat, yksittäisiltä uskovilta saattaa saada täysin vääriä ja tuomitseviakin neuvoja.
Joka ei ole syvää ahdistusta ja turvattomuutta itse kokenut, ei pysty asiassa toista auttamaan.
Jeesukseen voit luottaa, särkynyttä Hän ei alas polje.Haluan siunata sinua Hänen nimessään ja rohkaista, tulee päivä, jolloin painolasti on otettu pois ja voit elää!
Luotetaan vaan Jeesukseen vaikeinakin hetkinä!joo,huomasin että pakanatar on hieman kateissa tästä aiheesta.mikä on ymmärrettävää.minullakin yhä pelkotiloja.herään öisin kauhuun.klo 1.30 aika säännöllisesti.ja uskallan nukahtaa noin 3.30
ja kauhu vie mennessään kuin virta.ja sanon itselleni-ei hätää-olen elossa-en tukehtunutkaan.
tämä on toistunut yö toisensa perään.tosin on jo ollut joitakin öitä että olen nukkunut yhtäjaksoisesti.ja varmaan tällä kirjoittamisellakin on parantava voima!!
vaivun syviin kauhuihin.ja antaisin ne mielelläni pakanattarelle.koska hän on sitä mieltä että nämä kauhut on oma valintani-siis.rakastan kuulemma uhrina oloa.
okei.otan vastaan mielelläni yön kauhut,pelot,järkytykset-olenko elossa vai olenko tukehduttajani kynsissä....
sovittu.siis rakastan tätä olotilaa..ja rakastan 100% invaliditeettiäni.ok.asia sovittu-terveiset pakanalle---------``
- meinaan
...neuvoja helluntailaisten palstalta?
- hellarin tytär
..sillä en ole kai vielä tarpeeksi tyhmyyksistäni oppinut..ja koska 99% helluntailaisista ei käsittele mitään traumojansa vaan ne jäävät heidän sisään ydinpommeiksi ja siksipä he eivät kestäkään että oma isä ja äiti joiden olisi pitänyt olla lasta tukemassa ja rakastamassa,onkin ollut lapsen teurastajia.he vaan sanovat:älä välitä-kyllä jumala hoitaa:)))
- Freia
Aluksi sanon että on uhkarohkeaa kirjoittaa tällaisesta asiasta täällänäin, itse olen huomannut että täällä roikkuu usein empatiakyvyttömiä typeryksiä jotka vain odottavat että pääsevät vittuilemaan ihmisille.
Se että kirjoitat kertoo toisaalta siitä että olet päässyt asian kanssa eteenpäin.
Olen nähnyt vierestä hyvän ystäväni vastaavan tilanteen. Koko hänen elämänsä ja psyykensä oli raunioina. Hän projisoi angstinsa saatanaan ja haki apua papeilta ja sielunhoitajilta. Valitettavasti(ja onneksi) ihmisen täytyy tehdä itse oivalluksia. Uskonto voi tuoda hetkellistä helpotusta ja olla tukena matkalla. Luulen että kristinusko onkin monelle tällainen kävelykeppi.
Ainahan ihmiset ovat kaivanneet yliluonnollista. Toisaalta kristinuskon syyllistävä ja pelotteleva meininki tuo monen elämään myös hallaa. Itse saan voimaa ennemminkin Jumalattarelta ja luonnosta.
Toivon sulle kaikkea parasta. Kehitys tapahtuu hitaasti mutta omalla tahdolla voi vaikuttaa paljon.- hellarin tytär
on raskaampaa olla kärsimyksensä kanssa hiljaa kuin tuo asioita esille silläkin uhalla että tulee lisää kivitystä.koska nimenomaan uskonnollinen lahkohenkisyys on minut tuhonnut-siis lahkossa olleet lähimmäiseni-niin miksi sitä ei sitten kestettäisi myös käsitellä sillä palstalla jossa vain pimitetään uskovaisissakin olevia pimeyden ja taikuuden voimia.
olen omalta kärsinyt ihan riittävästi ja kuullut vain-kyllä jumala on hyvä-halleluja jne.
joten on sekoittunut monella ihmisellä.jumalan rakkaus ja uskonnollisuuden lahkohenkisyyden kauheat teot.ja kaiken hyväksi että kaikki on ollut pidettävä salassa.sanotaanko raamatussa että salatkaa kaikki.
voi olla.en muista kyllä.vaikka ethän sinä niin mulle sanonutkaan.vaan kirjoitin tämän myöskin muita lukijoita varten.. - Selvis
Työmies2 kirjoitti:
on?
Ilmeisesti tarkoittaa omaa tytärtään, rakkauden kohdettaan taikka vaimoaan;)Tärkeitä Jumalia kenelle hyvänsä.
- uppi.akko
hellarin tytär kirjoitti:
on raskaampaa olla kärsimyksensä kanssa hiljaa kuin tuo asioita esille silläkin uhalla että tulee lisää kivitystä.koska nimenomaan uskonnollinen lahkohenkisyys on minut tuhonnut-siis lahkossa olleet lähimmäiseni-niin miksi sitä ei sitten kestettäisi myös käsitellä sillä palstalla jossa vain pimitetään uskovaisissakin olevia pimeyden ja taikuuden voimia.
olen omalta kärsinyt ihan riittävästi ja kuullut vain-kyllä jumala on hyvä-halleluja jne.
joten on sekoittunut monella ihmisellä.jumalan rakkaus ja uskonnollisuuden lahkohenkisyyden kauheat teot.ja kaiken hyväksi että kaikki on ollut pidettävä salassa.sanotaanko raamatussa että salatkaa kaikki.
voi olla.en muista kyllä.vaikka ethän sinä niin mulle sanonutkaan.vaan kirjoitin tämän myöskin muita lukijoita varten..Kuulosta tää sun tarinasi.
Hyvä että olet selvinnyt tähän asti ja kuulostat selväjärkiseltä.
Tuosta rohkeudestakin olen samaa mieltä.
Pelkurit eivät uskalla katsoa asioita silmiin ja yleensä kieltävät kaiken tapahtuneen.
Toisaalta se on sisäänrakennettu suojelumekanismi.
Heikko ihminen koteloituu ja sisimpään jää sinetöity kammio, jota ei saa avata. Se sitten kuitenkin aina kummittelee mielessä.
PakanaF kirjoitti joskus vuosi sitten asiasta anteeksiantamiskeskustelussa hyvin.
Ajatus oli jotenkin näin:
Ei haittaa, että sisimpäsi talossa on suljettu huone, jonne laitat ne asiat, joita et voi "antaa anteeksi" ja unohtaa, mutta voit jatkaa elämää siitä huolimatta.
Joskus voit avata oven ja tarkistaa, että siellä ne vielä ovat, mutta suljet taas oven ja elämä jatkuu. - hellarin tytär
uppi.akko kirjoitti:
Kuulosta tää sun tarinasi.
Hyvä että olet selvinnyt tähän asti ja kuulostat selväjärkiseltä.
Tuosta rohkeudestakin olen samaa mieltä.
Pelkurit eivät uskalla katsoa asioita silmiin ja yleensä kieltävät kaiken tapahtuneen.
Toisaalta se on sisäänrakennettu suojelumekanismi.
Heikko ihminen koteloituu ja sisimpään jää sinetöity kammio, jota ei saa avata. Se sitten kuitenkin aina kummittelee mielessä.
PakanaF kirjoitti joskus vuosi sitten asiasta anteeksiantamiskeskustelussa hyvin.
Ajatus oli jotenkin näin:
Ei haittaa, että sisimpäsi talossa on suljettu huone, jonne laitat ne asiat, joita et voi "antaa anteeksi" ja unohtaa, mutta voit jatkaa elämää siitä huolimatta.
Joskus voit avata oven ja tarkistaa, että siellä ne vielä ovat, mutta suljet taas oven ja elämä jatkuu...sillä kodissani oli hyvin salamyhkäinen ilmapiiri.ja se ahisti minuu:))
joten kai se on nyt niin että olen sitten päinvastainen kuin saamani "kasvatus".en suostunut kasvamaan pimeyteen vaikka pimeässä kasvoinkin.
olen ottanut sen riskin että puhun.huh.vaikkakin kivun kanssa.kuin naudalta revittäisiin sisäfilettä,on nytkin sellainen olo sydämessä.
no-eipä oo ensimmäinen kerta kun on tällainen olo.sillä kaikki johtuu vaan siitä kun en tahdo enää pitää niitä lukittuja huoneita sisälläni,enkä tahdo käydä siellä kurkistelemassa.
on aika raskasta availla ja sulkea ovia vuorotellen,sillä saranatkin tahtoo alkaa silloin narista.ja sitten sen vasta joku kuulee.eikö niin:))))
- Freia
Haluan vielä sanoa että kai ymmärrät itsekin ettet sinä tehnyt mitään väärää etkä näin ollen tullut likaiseksi. Kai olet käynyt viha-vaiheen läpi, oletko uskaltanut olla agressiivinen. Etsi sisäistä voimaasi ja naiseuttasi. sitä "työtä" täytyy jokaisen tehdä itse mutta uskon että se on mahd.löytää. 5-kymppisellekin. :)
- hellarin tytär
on aina ollut pakko vain hymyillä:)) ja kun hymyilen-kysytään-mikäs nyt noin hauskaa on jne.ja jos olen alakuloinen-ihmetellään---voi voi -onpas se säälittävä raukka.siis ei koskaan milloinkaan mikään hyvin.
tekisi mieli sanoa nyt ruma sana--mutta se kai on sopimatonta--koska kyseessä on sentään uskovais-palsta:))))
- hellarin poika
Omista kokemuksista olen "selvinnyt" hylkäämällä vanhempani, seurakunnan, lapsuuden ja nuoruuden ymparistön ja kaikki kokemukset.
Olen yrittänyt käydä traumoja läpi vanhempieni kanssa, psykiatrilla, sielunhoitajilla, palata menneisyyden tapahtumiin, yleensä heikolla menestyksellä, toki poikkeuksiakin on.
Suhtautuminen uskovaisten keskuudessa vaihtelee, harvat tajuavat ongelmista ja maailman menosta mitään, asioiden kieltäminen ja lieventely on tavanomaista.
Uskovaista löytyy silloin tällöin joku joka on aidosti huolissaan ja haluaa auttaa, ihan samoin kun ns. maallikoidenkin joukosta. Loppujen lopuksi kysymys on ihmisyydestä, henk. koht. moraalista ja empatiankyvystä.
Uskonto on mielestäni maailma johon on helppo piiloutua ja sen takana on helppoa puolustautua koska sen antamat mahdollisuudet ovat aikamoisen laajat, aina voi päättää keskustelun vetoamalla syntiin, Jumalaan, henkivaltoihin yms.
Suhtautumiseni uskontoihin ja lahkoihin on äärimmäisen vastenmielinen mutta silti uskon Jumalaan ja Jeesukseen ja tiedän että vuorisaarnasta ei selittelyille sijaa löydy.
Vaikka tämä kuulostaakin kliseiseltä niin jokainen tulee vastaamaan tekosistaan henk.koht.
Kaikesta huolimatta uskon että oikeus tapahtuu...
Keskityn 100% tähän päivään ja hetkeen, omaan perheeseeni ja uusiin hankittuihin ystäviini ja päivittäisiin rutiineihini. Luen ja opiskelen, yritän tajuta syitä ja mekanismeja jotka johtavat ongelmatilanteisiin ja ottaa niistä opiksi.
Vaikka uskoni horjuu aika hurjasti,
välillä syyttelen Jumalaa, enimmäkseen vihaan uskontoja yms. silti on aika väärin Jumalaa kohtaan jos syytän Häntä siitä että joku on minua vauriottanut.
Minulle Jumala on abstrakti olento joka tarkkailee tekemisiämme ja arvio niiden vaikutusta maailmaan ja kanssaihmisiin. Jos vastaisin pahaan kostolla, sekaantuisin pahantekoon samon kuin sen aloittajakin. Omassa elämässäni olen pyrkinyt katkaisemaan pahuuden kierteen, en tahdo jatkaa minulle tehtyä pahaa eteenpaäin, siksi pyrin tiukalla keskittymisellä ja mietiskelyllä kurinalaisuuteen, sekä pohtimaan syitä ja seurauksia joita tekoni mahdollisesti aiheuttavat. Pyrin myös olemaan välittämättä väärästä kohtelusta jota olen saanut ja saan, koska jokainen vastaa omista tekosistaan.
Tietysti vääryyteen pitää aina puuttua tiukasti, mutta hyvin usein olen sen huomannut turhaksi koska ihmisen sisäänrakennettu kieltomekanismi on aikamoisn vahva murtaa.
Oikeastaan havaintoni ihmisten pahuudesta ja mekanismeista saa minut surulliseksi ja sanattomaksi.
Uskonto on sairaus jota ei uskonto voi parantaa koska se on sairauden aiheuttaja.
Uskoani ei uskonto voi minulta riistää...- hellarin tytär
Minäkin olen hylännyt kaiken.Olen täysin tuntemattomassa risteyksessä. Koen että kukaan sisarukseni eivät ymmärrä minua-ei tietenkään koska ovat samassa lahkossa.Kukaan ei ole ollut rinnalla kulkijanani-kukaan ei halua kuulla tuskaani.kukaan ei välitä.
ketään ei kiinnosta.koska kukaan ei tahdo uskoa kipujani.
on vain odotettava muuttolintuja.jospa he ottaisivat syksyllä minutkin mukaansa.ja alkaisin alusta.kaiken.
- TUTUUSSS
Kirjoituksesi on valetta. Annan sinulle anteeksi.
- hellarin tytär
mutta en viitsi välittää moisesta.annan anteeksi sinulle tyhmyytesi.
Eihän se Sinun häpeäsi ole jos joku on käyttänyt sinua hyväkseen lapsena ollessasi. Sehän on sen hyväksikäyttäjän häpeä!
Onkohan tapahtuman rangaistavuus jo vanhentunut? Mutta jos hyväksikäyttäjä on elossa, voisit vieläkin purkaa hänelle sydämesi katkeruutta ja kertoa että hän pilasi koko sinun elämäsi!- hellarin tytär
..eipä ole oikeesti minun häpeäni..vaan se heitettiin minun häpeäksi.äitini inhosi minua ja olin hänelle saastaa.koska äitini tiesi sen.tiesin sen että äiti tiesi sen.
ja niimpä annettiin ymmärtää että olin paha,ja rutto.kuin spitaalinen.tartuntavaara.))
siis varokaa.minussa on rutto:)))
- Kadun-nainen
Sulle. Nim hellarin poika kiteytti hienosti asian
joka on läpikäytävä omassa itsessään porras portaalta. Onneksi olet varustettu ajattelevilla aivoilla ja etuoikeutettu monen muun kohtaloon verrattuna.- hellarin tytär
joo-huomasin kanssa että hellarin poika kiteytti tosi hienosti helluntai-kodin ilmapiirin.uskon ettei kenellekään enää jäänyt epäselväksi mitä pysyviä vaurioita sairasmielinen kiihkolahkoilu saa aikaa.
ainakin omalta osaltani voin sanoa kuinka kadehdin jo pienenä tyttönä muita lapsia joilla on normaali koti.ja heistä pidetään huolta.
vain jumala näki kyyneleeni.ja haaveeni paremmasta huomisesta.mutta kaikki on jäänyt vain haaveeksi.en ole jaksanut kiivetä elämän puolelle.ei voimia.
ja onneksi olen jo niin pitkälle päässyt ettei voi enää montaa vuosikymmentä olla edessäkään.ehkä yksi-korkeintaan.ja eiköhän sekin tässä mene samoin kun tähänkin asti..
- hellaripoitsulta
Omia kokemuksia.
kiusaajan, hyväksikäyttäjän tai muun piinajaan kohtaaminen on äärimmäisen rankka juttu.
Vaikka aluksi uhkuu voimaa, itsevarmuutta ja janoaa oikeutta, käy useimmiten niin että kasvokkain kohtaamisessa ei olekkaan mitään sanottavaa, mielen saattaa vallata suru, tuska, hiljaisuus, tms...
Ideaalitilanteessa asiat pitäisi pystyä käymään läpi mutta tosielämässä se ei usein onnistu.
Tapaamisessa useimmiten vielä käy niin että aiheuttaja ei tunnusta tekojaan, taikka lieventelee, puolustelee, selittelee jopa syyttelee päin kasvoja jolloinka peli on täysin menetetty.
Tällaisesta tilanteesta voi syntyä pitkäkestoisia tunnemylleryksiä jotka voivat olla kohtalokkaita itselle tai ympäristölle.
Eheytymisen keinoiksi suosittelen mm. seuraavia asioita (omaan kokemukseen pohjautuvia);
-Keskittymistä itselle mielenkiintoisiin asioihin eli jonkinmoiseen itseään purkavaan "terapiatyöhön", taide, lukeminen, opiskelu, harrasteet...
-Tukeutumista uusiin ja oikeasti välittäviin läheisiin ja ystäviin ja avoimeen keskusteluun heidän kanssaan.
-Vihan ja aggression purkaminen johonkin mikä ei vahingoita itseä eikä ketään muutakaan.
-Arvosta itseäsi, mikäli jaksat ja tahdot eheytyä, sinusta tulee persoona jollaisia ei ns. helpolla päässeistä koskaan voi tulla.
-Anteeksianto, (mikä ei valitettavasti todennäköisesti onnistu, koska aina kun asia on ns. päällä et anteeksiantoa hyväksy, mutta yritä.)
-Ole vapaasti heikko ja oma itsesi. Jokainen ihminen on äärimmäisen helposti haavoitettavissa, myös väärintekijät, jotka ovat ihmisistä säälittävimpiä. Olemalla heikko ja tajuamalla haurautesi ja haavoittuvuutesi sinusta tulee äärimmäisen vahva ja peloton. Olemalla heikko ja avoin sinulla sinulla ei ole enää heikkouksia eikä mitään salattavaa, kukaan ei sen jälkeen voi sinua vahingoittaa, sinusta tulee sankariainesta.
-Rakasta, naura, haaveile... sinulla on vain yksi elämä älä tuhlaa sitä katkeruuteen, vihaan yms.
-Älä menetä uskoasi Jumalaan väärintekijöiden tähden, Jumalalle olet ainutlaatuinen ja arvokas.
Tässä oli joitain keinoja, tosin ehkä kliseisiä, mutta vakuutan sinulle että jokainen toimii ja on avuksi omalla tavallaan. Tutkiskele itseäsi ja opettele erilaisia sinulle sopivia tapoja unohtamaan asiat ja mahdollisesti JOPA EHKÄ voit JOSKUS antaa anteeksi. (mikä on järjettömän vaikeaa, ainakin mulle)
t.hellaripoika- hellarin tytär
Siis toistan: Kiitos!
Iso kiitos!
Näin se juuri menee.Tosielämässä ei pysty kohtaamaan väärin tekijöitä eikä loukkaajiani.Olet oikeassa.Näin on paljon helpompaa kuin kasvokkain sanoa-miten on asiat kokenut.
Olen yrittänyt sisaruksilleni sanoa mutta he vaan väheksyvät:Minusta vaan kuulemma tuntuu siltä!!!!
he eivät halua kuulla.enkä jos olen rehellinen en edes halua heille enää puhua.joskus on vain niin että astia tulee täyteen.ja asiat loppuvat.
tämä on minun tapaistani käytöstä.
sillä eikö se niin ole vaikka kuinka seinille puhut niin et juurikaan saa vastausta.en ainakaan minä ole saanut.olen kyllä puhunut seinille mutta hiljaista on..
ja minulla on käynyt valitettavasti niin-se voi olla väliaikaistakin tosin-mutta en jaksa nyt hakeutua uusien ystävien pariin koska pelkään että hekin käyttävät haavojani aseena.
joten senkin vuoksi aina vaan enemmän vetäydyn omiin oloihin.kuin kannon alle-mesään.ja kurkistelen sieltä silloin kun ei enää aurinko paista.se häikäiseee.
mutta voi olla että jonakin päivänä käy niin että auringon kirkkaus ei enää häikäisekään vaan se on tarkoitettu myös minulle.
ilman lahkohenkisyyden rasitteita.
ne haluisin pois-kirouksen joka laskettiin ylleni lähes 50 vuotta sitten.
tuntuu että sinä olet jo voiton puolella!! se on hieno asia!!
t.hellarin tyttö.. - hansutuulia
hellarin tytär kirjoitti:
Siis toistan: Kiitos!
Iso kiitos!
Näin se juuri menee.Tosielämässä ei pysty kohtaamaan väärin tekijöitä eikä loukkaajiani.Olet oikeassa.Näin on paljon helpompaa kuin kasvokkain sanoa-miten on asiat kokenut.
Olen yrittänyt sisaruksilleni sanoa mutta he vaan väheksyvät:Minusta vaan kuulemma tuntuu siltä!!!!
he eivät halua kuulla.enkä jos olen rehellinen en edes halua heille enää puhua.joskus on vain niin että astia tulee täyteen.ja asiat loppuvat.
tämä on minun tapaistani käytöstä.
sillä eikö se niin ole vaikka kuinka seinille puhut niin et juurikaan saa vastausta.en ainakaan minä ole saanut.olen kyllä puhunut seinille mutta hiljaista on..
ja minulla on käynyt valitettavasti niin-se voi olla väliaikaistakin tosin-mutta en jaksa nyt hakeutua uusien ystävien pariin koska pelkään että hekin käyttävät haavojani aseena.
joten senkin vuoksi aina vaan enemmän vetäydyn omiin oloihin.kuin kannon alle-mesään.ja kurkistelen sieltä silloin kun ei enää aurinko paista.se häikäiseee.
mutta voi olla että jonakin päivänä käy niin että auringon kirkkaus ei enää häikäisekään vaan se on tarkoitettu myös minulle.
ilman lahkohenkisyyden rasitteita.
ne haluisin pois-kirouksen joka laskettiin ylleni lähes 50 vuotta sitten.
tuntuu että sinä olet jo voiton puolella!! se on hieno asia!!
t.hellarin tyttö..Jumala tuntee sinun kipusi, hän on tarkoittanut sinut elämään hänen yhteyteensä rakkautensa kautta. Kirjoitin nämä sanat eräälle täällä palstalle olevalle henkilölle, mutta koen että sinä myöskin tarvitset näitä sanoja.
Rukoilen hellarintyttären elämään sitä rakkautta jota häneltä on jäänyt kokematta.
Isä, ota hänet syliisi, kosketa hänen elämänsä ensimmäisiä aikoja, jo sinne äidin kohtuun jossa hän sai alkunsa. Isä tule ja muovaa se rakkaus joka hänen osakseen oli tuleva, mutta jotka jotkut tuhosivat ja varastivat, hänen uskonsa sinuun. Isä sinä tiedät mitkä olivat ne asiat jotka hän kokee tässä ajassa ja hänen elämänsä ei ole sitä mihin sinä alkuperäisesti olet hänet rakastanut.
Hänet hyljättiin ja unohdettiin, äidin syli joka piti olla täynnä turvaa ja lohdutusta, Isä ota hänet syliisi, anna hänen kokea sitä rakkautta mitä hän on jäänyt vaille, anna se rakkaus joka varattiin hänen elämälleen, mutta äiti joka oli omassa elämässään tilanteessa, jossa hän ei pystynyt antamaan sitä hoivaa joka hänelle olisi kuulunut, äiti joka itse joutui käymään vaikeita aikoja elämässään unohti sinut ja sinun tarpeesi tulla rakastetuksi.
Isä minä jätän hänet sinun käsiisi, rakasta hänet ehjäksi, anna hänen kokea että hän on arvokas ja toivottu lapsi. Kiitos että Jumala kuulet tämän pyyntöni. Kiitos että siunaat hellarintytärtä ja annat hänen sydämeen sinun rauhasi.
Amen.
- ...ja kosto oli suloinen...
15 vuotta lapsuuden raiskausten jälkeen ahdistus tapahtuneesta kasvoi sietämättömäksi. Olin lapsena kertonut helluntalaiselle äidilleni hänen rakkaan veljensä puuhailuista ja äiti julisti minut saastaiseksi. Tottakai järkytyin ja ajattelin vuosia alistuneena itseni todellakin saastaiseksi. Kunnes oma lapsi tuli siihen ikään jolloin oma "hyväksikäyttö" (mitähän hyvää siinä on) alkoi. Otin kertakaikkiaan sen asenteen, että minä olen uhri, joka ei saanut suojaa ja oikeutta edes omilta vanhemmiltaan ja vaadin hyvitystä. Romautin kaikki luurangot kaapista.
Yllätys yllätys: lasten hyväksikäyttö olikin ollut kiihkohelluntalaisen ja äärimmäisen seksuaalikielteisen suvun vakiintunut tapa jo vuosikausia. Paljastui muita hyväksikäytettyjä; serkkuja, tätejä, jopa eräs miespuolinen serkku, jota oma isä oli ahdistellut sen jälkeen kun villissä nuoruudessaan oli ensin hyväksikäyttänyt nuorempia siskojaan.
Tämä kuulostaa niin sairaalta, että useimmat lukijat varmaan arvelevat tämän provoksi. Olkoon, tämä ei ole uskonkappale. Totuus on kuitenkin usein paljon iljettävämpi ja rumempi kuin villeinkään provo.
Tietenkin kaikki hyväksikäyttäjät kielsivät jyrkästi tapahtuneen ja käyttivät kaikkia mahdollisia aseita vaientaakseen uhrinsa. Totuus kuitenkin tuli ilmi, vaikka juridisesti asia olikin jo vanhentunut. Minun hyväksikäyttäjälläni oli hyvä työpaikka, mukava perhe ja kiva koti. Elämä oli siis kaikin puolin kunnossa.
Nyt hän on suvun hylkäämä, sairaseläkkeellä ja pillerikoukussa. Paikkakunnallaan hän on varsin...halveksittu. Perheensä hänellä edelleen on ja edelleen hän on uskossa (helluntalainen) ja seurakunnassa häntä uskotaan. Minä olen vain pirun koettelemus, tosin paha sellainen.
Kosto tuntui hetken aikaa suloiselta. Mutta vain hetken. Sama rikkinäisyys palasi pian. Työstin sitä vuosia lapsuuden muiden traumojen kanssa ja tuosta haavasta tunnen nyt (40-vuotiaana) toipuneeni. Vihaan ja halveksin edelleen äitiäni ja tämä homma on nyt toistaiseksi työn alla. Hyväksikäyttäjääni kohtaan en tunne mitään, en yhtään mitään. Sukujuhlissa häntä nyt ei luonnollisestikaan näy mutta vuosia sitten törmäsin sattumalta häneen paikkakunnalla käydessäni. En tuntenut yhtään mitään vaikka hän katsoi minua vihaa pursuten.
En nyt sano että helluntalaiset on aina sekopäitä vaikka sattumalta kaikki sekopäisimmät uskikset joita tunnen ovat juuri helluntalaisia. Mutta tunnen myös pari ihan tosi järkevää helluntalaista tyyppiä jotka ovat hyviä ystäviäni. Olen itsekin tullut uskoon muutama vuosi sitten, mutta tämä prosessi on kulkenut omaa polkuaan. Huolimatta v-mäisestä lapsuudesta olen yrittänyt määrätietoisesti eteenpäin ottaen huomioon sen, että minulla on huonot eväät elämään. Vaikka olen ollut uhri, minun ei ole pakko jäädä siihen rooliin ja paeta sen taakse. Olen ehkä edennyt hieman hitaammin ja tehnyt virheitä joita "optimaalisen" lapsuuden kokenut ei tekisi, mutta kokonaisuus huomioon ottaen olen mielestäni selvinnyt hienosti. Elämässä sattuvat takaiskut eivät aina ole lapsuuden syytä, elämä kun nyt sattuu olemaan epäreilua. Shit things happens..- hansutuulia
Helluntalaisuus ei tee ihmistä hyväksikäyttäjäksi,sillä ei Jeesus ollut hyväksikäyttäjä. Sinun tulisi nähdä asiat oikeasta lähtökohdasta.
He tekivät sinulle pahaa ja se on Jumalan edessä syntiä!
himo synnyttää synnin, näin se menee. He elivät siis synnissä, eivätkä puhtaudessa.
Jeesuksen rakkaus ei toimi näin. On ihmisiä jotka eivät ole *helluntalaisia* tai muuutakaan laisia, ja kuitenkin tekevät näitä samoja asioita. En näe mitään yhteyttä uskoon tai helluntalaisuuteen koska rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa.
Usein itse hyvksikäyttäjä on niin rikki että kosto elää hänen sydämessään ja mahdollisesti jatkaa sitä myös toisissa.
Ihmisen särkyneisyys johtaa myös tekemään samoja asioita. En millään tarkoita että sinä näitä teksit.
Mutta usein särkyneisyys näkyy pahana olona ja se laitetaan *kiertoon* jotta itsellä olisi edes vähän parempi olo.
Muistutan meitä jokaista kärsinyttä ihmistä, ei laiteta minkään kirkkokunnan niskaan asioita joita ihmiset toisilleen tekevät, se antaa väärän kuvan meidän Kristuksestamme.
Hän ei ole väkivaltainen vaan Hän on Agabe rakkauden välittäjä.
Rukoilen sinulle, että se rakkaus jota Jumala sinussä näki sinua valmistaessaan, saisi tulla sinun elämääsi uudestaan ja tekemään sinusta sen mihin sinut oli tarkoitettu.
Tulkoon Jumalan pojan veri sinun suoniisi joka tekee sinut puhtaaksi ja viattomaksi, johon itse et ollut syyllinen.
Tulkoon osaksesi se kaikki hyvyys ja rakkaus jota olet jäänyt vaille.
Isän ja äidin suojelus jota jäit kun sinuun koskettiin. Jeesus on täydellinen rakkaus, täyttyköön se sinussa jokaisessa solussa ja puhdistakoon mieltäsi myöden. Tulkoon sydämeesi anteeksiantamus kaikkia niitä kohtaan jotka ovat sinua haavoittaneet - ...
hansutuulia kirjoitti:
Helluntalaisuus ei tee ihmistä hyväksikäyttäjäksi,sillä ei Jeesus ollut hyväksikäyttäjä. Sinun tulisi nähdä asiat oikeasta lähtökohdasta.
He tekivät sinulle pahaa ja se on Jumalan edessä syntiä!
himo synnyttää synnin, näin se menee. He elivät siis synnissä, eivätkä puhtaudessa.
Jeesuksen rakkaus ei toimi näin. On ihmisiä jotka eivät ole *helluntalaisia* tai muuutakaan laisia, ja kuitenkin tekevät näitä samoja asioita. En näe mitään yhteyttä uskoon tai helluntalaisuuteen koska rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa.
Usein itse hyvksikäyttäjä on niin rikki että kosto elää hänen sydämessään ja mahdollisesti jatkaa sitä myös toisissa.
Ihmisen särkyneisyys johtaa myös tekemään samoja asioita. En millään tarkoita että sinä näitä teksit.
Mutta usein särkyneisyys näkyy pahana olona ja se laitetaan *kiertoon* jotta itsellä olisi edes vähän parempi olo.
Muistutan meitä jokaista kärsinyttä ihmistä, ei laiteta minkään kirkkokunnan niskaan asioita joita ihmiset toisilleen tekevät, se antaa väärän kuvan meidän Kristuksestamme.
Hän ei ole väkivaltainen vaan Hän on Agabe rakkauden välittäjä.
Rukoilen sinulle, että se rakkaus jota Jumala sinussä näki sinua valmistaessaan, saisi tulla sinun elämääsi uudestaan ja tekemään sinusta sen mihin sinut oli tarkoitettu.
Tulkoon Jumalan pojan veri sinun suoniisi joka tekee sinut puhtaaksi ja viattomaksi, johon itse et ollut syyllinen.
Tulkoon osaksesi se kaikki hyvyys ja rakkaus jota olet jäänyt vaille.
Isän ja äidin suojelus jota jäit kun sinuun koskettiin. Jeesus on täydellinen rakkaus, täyttyköön se sinussa jokaisessa solussa ja puhdistakoon mieltäsi myöden. Tulkoon sydämeesi anteeksiantamus kaikkia niitä kohtaan jotka ovat sinua haavoittaneet...tuon sinun jutun punainen lanka oli?
- hansutuulia
... kirjoitti:
...tuon sinun jutun punainen lanka oli?
Anteeksiantamus, kostolla ei voiteta mitään jos Jeesus saa meissä oikean sijan elämässä, tiedän mistä puhun. Siunaaminen näiden ihmisten kohdalla on se avain josta itse saamme vapauden.
- ....
hansutuulia kirjoitti:
Anteeksiantamus, kostolla ei voiteta mitään jos Jeesus saa meissä oikean sijan elämässä, tiedän mistä puhun. Siunaaminen näiden ihmisten kohdalla on se avain josta itse saamme vapauden.
...ehkä mistä puhut mutta näköjään et ymmärrä mitään mitä luet. Nimen omaan kerroin että kosto oli hetken suloista mutta sama ahdistus palasi pian takaisin. Kliseesi anteeksiantamuksesta on tiedossa ja koko prosessin avain. Ylihengellisyytesi sokaisee ilmeisesti sisälukutaitosi, syyllistää osaat kyllä varsin näppärästi edelleen sekä rivien välissä että riveillä. Olen kyllä tavannut kaltaisiasi ennenkin, joten tutulta ja kuulostaa. Saat minun puolestani jäädä erinomaisuuteesi. Sinulla ei ollut juuri mitään rakentavaa tai varsinkaan kovin fiksua sanottavaa. Suonet anteeksi suorapuheisuuteni mutta kuten todettu, totuus on monesti ruma.
- hansutuulia
.... kirjoitti:
...ehkä mistä puhut mutta näköjään et ymmärrä mitään mitä luet. Nimen omaan kerroin että kosto oli hetken suloista mutta sama ahdistus palasi pian takaisin. Kliseesi anteeksiantamuksesta on tiedossa ja koko prosessin avain. Ylihengellisyytesi sokaisee ilmeisesti sisälukutaitosi, syyllistää osaat kyllä varsin näppärästi edelleen sekä rivien välissä että riveillä. Olen kyllä tavannut kaltaisiasi ennenkin, joten tutulta ja kuulostaa. Saat minun puolestani jäädä erinomaisuuteesi. Sinulla ei ollut juuri mitään rakentavaa tai varsinkaan kovin fiksua sanottavaa. Suonet anteeksi suorapuheisuuteni mutta kuten todettu, totuus on monesti ruma.
missä syyllistin henkilöä joka tästä puhuin?
En missään nimessä halua syyllistää ketään.
Luitko Hellarintyttärelle kijoittamani viestin?
En hyväksy hyväksikäyttöä. - Suomeksi?
hansutuulia kirjoitti:
missä syyllistin henkilöä joka tästä puhuin?
En missään nimessä halua syyllistää ketään.
Luitko Hellarintyttärelle kijoittamani viestin?
En hyväksy hyväksikäyttöä."..joka tästä puhuin". Nyt minä ei jummarra.
- hansutuulia
Suomeksi? kirjoitti:
"..joka tästä puhuin". Nyt minä ei jummarra.
korjattuna.
missä syyllistin henkilöä? Kerro kohta jossa syylistän henkilöä jolle on tehty pahaa?
En missään nimessä halua syyllistää ketään.
Luitko Hellarintyttärelle kijoittamani viestin?
En hyväksy hyväksikäyttöä. - hellarin tytär
näin se menee.sisimpäämme jää johonkin tiedostamattomuuden kellariin paketoitu ja pakastettu kosto.se ei ole valinta vaan niin se tapahtuu.mieli sulkee kaiken kauheuden ja joutuu elämään ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.se on näytelmää.kuitenkin hymyn alta näkyy että siellä takana on muuta.siellä on raivoa,vihaa,surua,kostoa.
harvemmin siellä on kiitollísuutta ja sanoja kiitos jumalalle ku sain kärsiä ja kitua.
ja vasta kunnes kosto,katkeruus,kauna on tunne tasolla käsitelty,mikä merkitsee sen kauhun(niiden kauhujen)uudelleen kohtaamisen vaiheeseen jossa nyt aikuisena saa itkeä sitä mitä tälle pikkutytölle on tehty,niin vasta silloin koittaa vapaus.eikä enää ole repussa ihan niin paljoa kannettavaa. niin kauan kun emme kohtaa asioita tunnetasolta-emme kukaan voi parantua.ja minulle on ollut hyvin vaikeaa ja kiellettyä ja pelottavaa kohdata asioita tunnetasolla koska en ole koskaan uskaltanut tuntea.ei ole saanut olla koskaan vihainen-se on sama kuin on paha ja tuhma-ja ilkeä.
siis kaikki tunteeni ,ajatukseni ym.on pantu ilkeyteni piikkiin.
jo 0 vuodesta.koska ilkeyttäni siis tänne synnyin ja ilkeyttäni olen elossa vaikka yritettiinkin tappaa:(((
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383819Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362954Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81855Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51588Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41069- 71924
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38854- 44764
- 65731
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22708